Toiveena vauva (2019-2020)

Tutkittiin siis MYÖS mies.

Meillä takana puoli vuotta yritystä ja kaksi keskenmenoa eikä kumpaakaan ole tutkittu. Kilpirauhasen vajaatoiminta on minulla ennestään ja niihin liittyviä veriarvoja on tässä kontrolloitu. Seuraavan keskenmenon jälkeen lääkäri kertoi laittavansa lähetteen tutkimuksiin, jos sellainen sattuisi vielä tulemaan. Ja silloin tutkittaisiin meidät molemmat perinpohjaisesti. Minulla muutoinkin mies on ihailtavan mukana projektissa. Syö vitamiinejä ja muutoinkin terveellisesti, että siittiöt olisivat priimaa ja on jättänyt reppana viikonloppu oluitakin juomatta tämän projektin aikana (toki hänen juomiset nyt muutenkin on hyvin minimaalisia ja olen sanonut hänelle ettei hänen siittiöt pariin olueen viikossa kaadu). Mutta ihanaa omistautumista ja muutoinkin hän on minun suurin tuki ja turva ollut keskenmenojen aikaan ja minusta tuntuu koko ajan siltä että olemme yhdessä tässä projektissa, kävi miten kävi.

Mitähän tästä pitäis ajatella? Kp 28 ja omien laskujen mukaan JO dpo 18!!!!

Viivanpaikka omasta mielestä ja näillä päivillä rt pitäis jo näyttää kunnon viivaa.. Tätiolo ja ajattelin että testaamalla saan ne alkamaan!!

Gynellä taas käyty ja tuntui että maailma romahti, vaikka olinkin osannut epäillä että jotain pielessä. Ultrassa munasarjat monirakkulaiset, ei ovulaatioon viittaavaa toimintaa. Ainoastaan kohdun limakalvo näytti hyvältä kiertoon nähden, mutta siinäpä se ainut lohtu olikin. Kertoo kuulemma hyvästä estrogeenitasosta. Puoli vuotta yritystä takana, pitkät kierrot, ovuloimattomuus, Terolutit apuna että kierto lyhenisi. Gyne määräsi kilpparikokeet ja prolaktiinikokeen otettavaksi ja sitten katsotaan, miten jatketaan. Todennäköisesti letrot käyttöön parin kuukauden Terolut-kuurien jälkeen. Myös siemennestenäytteen ottoa suositteli muutaman kuukauden päähän, koska hoitoa tulen tarvitsemaan niin hyvä selvittää suoraan miehenkin näyte, jos siinä olisi häikkää niin suoraan lähete lapsettomuusklinikkaan.

Ei ole odotettavissa ihan hetkeen siis plussatestejä ovistesteihin tai raskaustesteihin, joten jään seuraamaan keskustelua sivusta. Tsemppiä jokaiselle, suosittelen hakeutumaan nopeastikin tutkimuksiin jos mietityttää asiat. Onneksi ei odoteltu sinne vuoteen asti niin saa tukea aiemmin raskausyritykseen.

Kysyn vielä, että te joilta prolaktiini otettu niin minä kiertopäivinä suositeltu menemään ja onko haittaa jos Terolut-kuuri samaan aikaan päällä?

Mustikkainen kirjoitti:

Gynellä taas käyty ja tuntui että maailma romahti, vaikka olinkin osannut epäillä että jotain pielessä. Ultrassa munasarjat monirakkulaiset, ei ovulaatioon viittaavaa toimintaa. Ainoastaan kohdun limakalvo näytti hyvältä kiertoon nähden, mutta siinäpä se ainut lohtu olikin. Kertoo kuulemma hyvästä estrogeenitasosta. Puoli vuotta yritystä takana, pitkät kierrot, ovuloimattomuus, Terolutit apuna että kierto lyhenisi. Gyne määräsi kilpparikokeet ja prolaktiinikokeen otettavaksi ja sitten katsotaan, miten jatketaan. Todennäköisesti letrot käyttöön parin kuukauden Terolut-kuurien jälkeen. Myös siemennestenäytteen ottoa suositteli muutaman kuukauden päähän, koska hoitoa tulen tarvitsemaan niin hyvä selvittää suoraan miehenkin näyte, jos siinä olisi häikkää niin suoraan lähete lapsettomuusklinikkaan.

Ei ole odotettavissa ihan hetkeen siis plussatestejä ovistesteihin tai raskaustesteihin, joten jään seuraamaan keskustelua sivusta. Tsemppiä jokaiselle, suosittelen hakeutumaan nopeastikin tutkimuksiin jos mietityttää asiat. Onneksi ei odoteltu sinne vuoteen asti niin saa tukea aiemmin raskausyritykseen.

Kysyn vielä, että te joilta prolaktiini otettu niin minä kiertopäivinä suositeltu menemään ja onko haittaa jos Terolut-kuuri samaan aikaan päällä?

Olen Mustikkainen pahoillani... :(. Toisaalta toki hyvä, että tilanne on nyt selvillä ja voitte toimia sen mukaan. Paljon tsemppiä teille polullanne <3.

Minulta otettiin prolaktiini lokakuussa, mutta ei sanottu mitään kellonajoista tai kierrosta, mitä vähän ihmettelinkin. Itse luin, että arvo on yleensä korkein aikaisin aamulla, joten minun koholla oleva arvo voi johtua ihan siitä, että olin labrassa klo 8. Minun pitäisi mennä siis jatkolabraan, ottamaan se jokin mikro-tai jotain-arvo, joka tarkentaa sitä arvoa, joka saatiin edellisessä tutkimuksessa. En ole vielä saanut aikaiseksi, mutta pitää hoitaa heti ensi viikolla. Ihan vaan sen takia, että gyne voi tämän jälkeen laittaa lähetteen valmiiksi lapsettomuushoitoihin enkä tarvitse varata erikseen aikaa tk:n lääkärille asiaa varten.

Kyseltiin hoidoista ja mielipiteitä niistä sekä miehen tutkimisesta. En tiedä haluanko rankkoja hoitoja, se tuntuu tässä kohtaa jotenkin.... ikävälle. Ensimmäinen askel olisi saada selvitettyä missä mättää, jos missään. Sen perusteella voi alkaa prosessoimaan sitä mahdollista tietoa ja sen vaatimia asioita. Meillä tämä onkin edessä nykyisen kierron jälkeen, tai noh, ensimmäisen ajan saamiseen menee n 3kk, mutta pyörä lähtee liikkeelle.

Ehdottomasti mies tutkitaan myös, se onkin meillä seuraava askel. Kävin itse gynellä lokakuussa, yk10:n yhteydessä, jossa minut ultrattiin. Sen perusteella ja myös sen tiedon valossa, että olen lahjoittanut munasoluja ja ne hedelmöittyivät onnistuneesti niin gynen mukaan nyt tärkeintä olisi katsoa miehen siemenneste. Päätettiin lokakuussa, ettemme lähteneet tutkimaan sitä yksityiselle kaikkine maksuineen ja otetaan se julkisella, vaikka siihen meneekin se jokunen kuukausi.

Yleensä on vaan helpointa aloittaa ne tutkimiset naisesta, varsinkin kun on olemassa se normipolku sitä varten, eli gynekologilla käynti, joka on peruskauraa, tai pitäisi olla, jokaisella naiselle.

Villahuivi, vedetään ehdottomasti yhtä köyttä vuoden viimeinen kierto! :)

Itse olen nyt suht hyvin mielin, kp5, yk12, ja menkat ovat juuri lopuillaan. Aivan kuin olisin nyt luopunut koko vauva-ajatuksesta, tai ainakin sen intensiivisyydestä. En sinänsä ole odottanutkaan plussaa moneen kiertoon, mutta se tekeminen on jotenkin ollut stressaavaa. En enää jaksa stressata. Ja ehkä sitä on todennut, että kun ei vuoteen ole tärpännyt, niin ehkä on jokin vika jossain ja jos on, niin me emme sille mitään tässä kohtaa voida. Jos syy selviää keväällä niin hyvä niin, mutta jos ei niin.... Noh, sitten pitää ryhtyä käsittelemään sitä asiaa sitten. Ettei tulekaan lasta. En aio avata sitä ajatuslipasta vielä ollenkaan, se katsotaan sitten kun sen aika on. Tulevaisuus ei joka tapauksessa ole sysimusta, kävi miten vain.

Muutenkin tärpin viivästyminen on juuri nyt ok, koska jos nyt tästä kierrosta nro 12 tärppää niin laskettu aika olisi 2.9.2020, mutta mitä myöhemmäksi syksyä la olisi, sen parempi. Silloin ehtisin nauttia alkukesällä pyöräretkistä ja telttailusta ym. Jota ei välttämättä voi tehdä pidemmällä raskaudessa. Ja lisäksi niin ajatus kesähelteillä puhaltelusta ison vatsan kanssa ei innosta, heh.

Näin se mieli maalailee niitä hyviä puolia ikävistä tilanteista. Oikeastihan minulle on se ja sama milloin laskettu aika olisi, kunhan sellainen jonain päivänä tulisi.

Hyvää viikonloppua kaikille :)

Mustikkainen, tsemppiä! ❤ ihana että sinun asiat etenee. Gynellä käynti on kuin arpapeli, suurimmaksi osaksi häviää. Toisinaan saa päävoiton ja kuulee tosi hyviä uutisia.

.

.

Itse täällä itkua väännän. Tuntuu kaikki epäreilulle, koko elämä. Kuitenkaan en osaa olla kateellinen enkä katkera, mutta vahvasti epäreiluuden tunne on vallassa. Tuntuu menevän pieleen kaikki, kauppareissullakin tunsin kuinka veri juoksi pitkin reittä. Onnesta oli pitkä mekko ja mustat sukkahousut...

.

.

Ajattein tässä kierrossa kokeilla kaikkea mahdollista, mitä sain ystävältäni vinkeiksi.

* aion mennä hormonihoitoa varten vyöhyketerapiaan

* käytän joka päivä ystävältäni saatua eteeristä öljyä alavatsalle (on muuten oölut apua kipuihin tänään!)

* aion kysyä ne verikokeet lääkäriltä ja tarpeen vaatiessa tekemään asialle jotain, jos ne on pielessä

* greippimehu, vitamiinit yms.,

* kohdunkaulan tunnustelu ja limojen seuranta

* lämmönmittaus

Nämä siksi, että ehkä opin omasta kierrostani jotain tässä... ja ehkä sen myötä ymmärrän, missä vika on kun lasta ei kuulu.

Hei myöhäistä perjantai-iltaa teille kaikille taas. Täällä se ex-neuvolantäti ❤️. Mietin tuota monien kommenttia, ettei haluta hoitoihin. MIKSI? Kun toiveena vauva? Tuo maailman ihanin, oma olento. Tuli se siten vahingosta vähän sinnepäin, toivotusti, suunnitellusti kalenterin kansa tai lääkärin koeputkesta, niin neuvolassa seuratun odotusajan jälkeen kotikäynnillä kahvipöydässä SILLÄ EI OLE MITÄÄN MERKITYSTÄ!!! Jos haluatte vauvan, etsikää apua. Love and peace 👍

Täällä kp 29/33-36 ja dpo 13. Negatiivinen r-testi. Nyt sitten odotellaan menkkoja alkavaksi. Masentaa, mutta 1 yritys vasta, joten tästä jatketaan.

Kivaa viikonloppua kaikille :)

Mustikkainen, olen todella pahoillani. Kovasti voimia teille. ❤️

Onneksi nykyajan lääketiede on niin kehittynyttä. Vertaistukikin olis edelleen varmasti tärkeää kyllä, sitä kannattaa miettiä.

Multakin otettiin prolaktiini, mutta ajankohdalla ei sanottu olevan väliä. Terolut-asia kannattanee varmistaa lääkäriltä, mulla ne oli just tauolla silloin. Tsemppiä!

Käyttäjä26464 kirjoitti:

Tuli se siten vahingosta vähän sinnepäin, toivotusti, suunnitellusti kalenterin kansa tai lääkärin koeputkesta, niin neuvolassa seuratun odotusajan jälkeen kotikäynnillä kahvipöydässä SILLÄ EI OLE MITÄÄN MERKITYSTÄ!!! Jos haluatte vauvan, etsikää apua. Love and peace 👍

Ihan omasta näkökulmastani vastaan, ja tiedän tämän näkökulman olevan aika vastavirtainen yleisesti ottaen ajateltuna. Ajattelen tämän omalle kohdalleni, enkä ole tuomitsemassa ketään joka eri tavalla ajattelee.

*

*

Itse en halua alkaa tekemään lasta koeputkessa. Koen, että jos meille lapsi suodaan, se on lahja ja suuri siunaus. Koen, että meillä ihmisillä ei voi olla valtaa elämän alun ja lopun päättämisessä vaan se on Jumalan käsissä. Uskon, että jokaisella asialla on tarkoituksensa, myöa sillä että niitä lapsia joutuu odottamaan ja toivomaan hartaammin.

*

Jos lääkäri toteaa, että jotakin pientä vikaa on, kuten puuttuva ovulaatio ja siihen liittyvät jutut, voisin harkita kevyttä hormonihoitoa. Ja koska hormonivalmisteet eivät ole sopineet minulle kuukautisongelmien yhteydessä kokeiltuina, en usko että minulla olisi jaksamista taistella sen olon sekä hedelmöityshoitojen tuoman stressin ja tunteiden kanssa. Ehkäisytarkoitukseen en ole ikinä pillereitä/kierukkaa käyttänyt, vaan niillä on hoidettu endosta ja pcos:tä johtuvia ongelmia. Ja olen ollut 5v ilman mitään hormonivalmistetta ennen naimisiinmenoa ja sen myötä tullutta sukupuolielämää.

*

Koen, että minulle on mielenterveydellisesti kuitenkin parempi tyytyä Jumalan tahtoon lapsiasiassa, kuin sotkea oma psyyke hormonihoidoilla (näin on siis jo käynyt kerran, siksi lopetinkin ne vaikka endon ja pcos suhteen olisi lääkärin mielestä pitänyt jatkaa).

*

Sinulle, joka harkitset hoitoja tai olet jo hoidon piirissä: toivon sinulle ja puolisollesi onnellista lopputulosta! Toivon, että kohtaatte ammatti-ihmisiä joilla sydän on paikallaan ja jotka kuuntelevat juuri teitä. Toivon, että teidän haaveenne toteutuu, sillä hoitopolku on rankka ja vaatii psyykeeltäkin paljon. Toivon, että uskallatte puhua toisillenne ja tahdotte rakastaa vaikeinakin hetkinä ❤

*

Sinulle, joka täysin luomuna haluat yrittää ja toivoa: sinulle toivon onnea ja jaksamista. Toivon, että rakkaus lähentää teitä yrittämisen aikana. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että pettymyksistäkin pääseee yli, ja sitä toivoa saa aina uutta. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus toivoon. Onnellista lopputulosta toivon meille jokaiselle, kullekin sen mukaan jonka itsellemme koemme onnellisemmaksi! ❤

Ex - neuvolantädille kiitos kannustuksesta. Itse kuitenkin mietin ennen kaikkea sitä miten hoidot jaksaisi psyykkisesti. Toki taloudellinen puoli on toinen, kun työtilanne on muuttumassa. Emme ole päättäneet, että emme inseminaatiota kokeile. Tällä hetkellä enemmän kuitenkin kallistuneet siihen suuntaan. Jotenkin tässä iässä sitä miettii muutenkin, että jos lapsi suodaan, on se pienoinen ihme ja on ehkä osin jo hyväksynytkin sen, että sitä ihmettä ei välttämättä tapahdu. Ehkä siksikin hyväksyy helpommin luomuyrityksen jatkamisen, vaikka vauvaa ei välttämättä koskaan tule saamaan. En tiedä, mieli kuitenkin vaihtelee ja, kuten sanottu, mitään lopullisia päätöksiä emme ole tehneet.

Täällä dpo13, kp onkin jo 26. Huomenna odottelen menkkoja alkavaksi. Terolut-jakso loppui eilisiltaan.

Rentoa viikonloppua kaikille!

Käyttäjä26464 kirjoitti:

Hei myöhäistä perjantai-iltaa teille kaikille taas. Täällä se ex-neuvolantäti ❤️. Mietin tuota monien kommenttia, ettei haluta hoitoihin. MIKSI? Kun toiveena vauva? Tuo maailman ihanin, oma olento. Tuli se siten vahingosta vähän sinnepäin, toivotusti, suunnitellusti kalenterin kansa tai lääkärin koeputkesta, niin neuvolassa seuratun odotusajan jälkeen kotikäynnillä kahvipöydässä SILLÄ EI OLE MITÄÄN MERKITYSTÄ!!! Jos haluatte vauvan, etsikää apua. Love and peace 👍

Niin samaa mieltä, ex-neuvolatäti! Kiitos tästä.

Ainakin me menemme 100 % varmuudella tutkimuksiin/hoitoihin, jos raskautta ei tässä vuoden sisällä ala kuulumaan. Tämä on meille ihan itsestäänselvyys kummallekin ja ollut siitä saakka, kun ehkäisy päätettiin lopettaa. Ajattelen kyllä, että lapsia saadaan, mutta koen ehkä jopa hieman naiivina ajatteluna, ettei voisi itse edes yrittää myös tehdä jotain asian eteen lääketieteen avustuksella, saati että se olisi jotenkin "väärin". En oikeastaan ymmärrä, miten hedelmöityshoidot voisi nähdä edes jonain luonnon kiertokulun vastaisena (eikö samalla logiikalla myös esim. sairauksien hoito tavalla tai toisella ole "luonnon kiertokulun vastaista"...?), mutta mielipiteensä toki kaikille suotakoon. Ymmärrän kyllä, jos hoitoja ei halua niiden mahdollisen henkisen/fyysisen raskauden vuoksi tai jos kokee ajatuksen vain itselleen vieraana, enkä tarkoita tällä kommentillani ketään loukata, vaan tuoda vain esiin oman näkökulmani asiaan. Jokainen päättäkööt itse/kumppaninsa kanssa, miten lapsitoiveensa kanssa etenee.

T. itsekin hedelmöityshoitojen tulos, mitä ennen minua yritettiin "luonnonmukaisesti" + 5 vuotta tuloksetta

Murmelips kirjoitti:

Käyttäjä26464 kirjoitti:

Hei myöhäistä perjantai-iltaa teille kaikille taas. Täällä se ex-neuvolantäti ❤️. Mietin tuota monien kommenttia, ettei haluta hoitoihin. MIKSI? Kun toiveena vauva? Tuo maailman ihanin, oma olento. Tuli se siten vahingosta vähän sinnepäin, toivotusti, suunnitellusti kalenterin kansa tai lääkärin koeputkesta, niin neuvolassa seuratun odotusajan jälkeen kotikäynnillä kahvipöydässä SILLÄ EI OLE MITÄÄN MERKITYSTÄ!!! Jos haluatte vauvan, etsikää apua. Love and peace 👍

Niin samaa mieltä, ex-neuvolatäti! Kiitos tästä.

Ainakin me menemme 100 % varmuudella tutkimuksiin/hoitoihin, jos raskautta ei tässä vuoden sisällä ala kuulumaan. Tämä on meille ihan itsestäänselvyys kummallekin ja ollut siitä saakka, kun ehkäisy päätettiin lopettaa. Ajattelen kyllä, että lapsia saadaan, mutta koen ehkä jopa hieman naiivina ajatteluna, ettei voisi itse edes yrittää myös tehdä jotain asian eteen lääketieteen avustuksella, saati että se olisi jotenkin "väärin". En oikeastaan ymmärrä, miten hedelmöityshoidot voisi nähdä edes jonain luonnon kiertokulun vastaisena (eikö samalla logiikalla myös esim. sairauksien hoito tavalla tai toisella ole "luonnon kiertokulun vastaista"...?), mutta mielipiteensä toki kaikille suotakoon. Ymmärrän kyllä, jos hoitoja ei halua niiden mahdollisen henkisen/fyysisen raskauden vuoksi tai jos kokee ajatuksen vain itselleen vieraana, enkä tarkoita tällä kommentillani ketään loukata, vaan tuoda vain esiin oman näkökulmani asiaan. Jokainen päättäkööt itse/kumppaninsa kanssa, miten lapsitoiveensa kanssa etenee.

T. itsekin hedelmöityshoitojen tulos, mitä ennen minua yritettiin "luonnonmukaisesti" + 5 vuotta tuloksetta

Lisäyksenä vielä edelliseen: Ehkä tähän voi vaikuttaa (muiden kommenttien perusteella) osittain myös se, millaisiin asioihin itse kukin uskoo? Esimerkiksi minä en usko minkäänlaisiin yliluonnollisiin asioihin, mutta uskon vakaasti esim. tieteeseen ja ihmisen kykyyn rakastaa vilpittömästi toista ihmistä. Kaikki ovat kuitenkin mielestäni vapaita uskomaan ihan mitä haluavat ja toimimaan elämässään omien arvojensa ja niiden pohjalta tekemiensä päätösten mukaisesti. ✌️

Tervetuloa Pilvikko! Vastaan viestiisi:

"Täällä yksi odottelija lisää. Nyt 3 vuotta yritystä ilman ehkäisyä takana ja olemme vähän alle kolmekymppisiä. Kävimme noin vuosi sitten tutkimuksissa ja verikokeissa, niistä ei löytynyt poikkeavaa. Lääkäri kehotti hakeutumaan lapsettomuushoitoihin, mutta minä en niihin halua ryhtyä. Onko muita jotka ajattelee samalla tavalla? En siis halua keinotekoisesti koeputkessa lasta tehdä, se on minusta luonnonkiertokulkua vastaan. En halua tällä ketään arvostella se lähinnä on minun oma henk.koht juttu. Lapsi tulee jos tulee näin on menty jo jokunen vuosi.

Niin ja oletteko miettineet tulevaisuutta ilman lasta? Tai sitä tosiasiaa että yrityksestä huolimatta jäätte vain olemaan ihan kahdestaan. Itsellä nyt se vaihe ajatuksissa, että ehkä ei ikinä sitten sitä lasta voida saada. Toisina päivinä herättää paljon ajatuksia ja toisina tuntuu, kuin kaikki olisi yhden tekevää..."

Olemme puolisoni kanssa kummatkin 30v ja lapsi on "saanut tulla" heinäkuisten häittemme jälkeen mutta mitään ei tapahdu. Yhden kierron luulin jo satavarmasti olleeni raskaana, sillä kuukautiset olivat myöhässä ja rinnat oli tosi isot, kipeet ja verisuonet niissä pullotti. Ihan sellainen olo kun kohta ne räjähtäisi. Sitten alkoikin maailman kivuliain, todella runsas, möykkyinen vuoto, raskaustesti näytti negatiivista. Joten en sitten tiedä oliko siellä jotain, muttei vain testissä näkynyt ja meni kesken liian varhain, ettei ehtinyt HCG nousta. No en spekuloi sitä enää, alan olla satavarma nyt, ettei MITÄÄN tuolla tapahdu...

Minulla on ultrattu nyt kerran yrittämisen aikana ja minulla myös näytti kaikki olevan kunnossa. Ultraus tehtiin siis siksi, että minulla on käynyt kaksi kertaa niin, nyt tämän yrittämisen aikana sekä aiemmin, että kuukautiset ovat jatkuneet rusehtavana tuhruna kahdesta viikosta neljään viikkoon. Eli siis ennen yrittämistä tuota vuotoa jatkui kerran koko kierron ajan, kunnes tuli seuraavat menkat. Ne menkat vuoti normaalisti ja sitten loppui kaikki vuoto (kunnes taas seuraavat menkat normaalisti). Nyt yrittämisen aikaan tapahtui sama juttu, mutta vuoto kesti kaksi viikkoa, sitten tuli menkat normaalisti siitä noin kahden vkon päästä (ja taas jatkui normaalisti). Syytä tälle ei ole löytynyt ja kaikki on näyttänyt olleen ok kummallakin kerralla ultrassa.

Tuon ekan pidemmän vuodon jälkeen menkkani tuli niukemmiksi, vuotopäivät lyheni sekä kivut hellitti. En sitten tiedä sitäkään mistä se kertoo, mutta yleislääkärit eivät nähneet mitään poikkeavaa alatie tutkimuksissa, eikä ultran perusteella. Eivät tienneet yhtään mistä voisi johtua enkä varsinaiselle gynelle päässyt lainkaan. Sanoivat, että hormoneilla hoidetaan jos tulee uudestaan noinkin pitkänä. 

Sitten tulenkin siihen. Hormonit eivät sovi minulle. Käytin noin 8 vuotta e-pillereitä, ensin akneen ja sitten ehkäisyyn. Koko tuon ajan en ollut oma itseni ja tajusin sen vasta noin puoli vuotta sen jälkeen kun lopetin. Joten hormonihoitoihin en usko lähteväni. Toki en osaa varmaksi vielä sanoa kun vasta yk5 (?) päättymässä (olen mennyt jo sekaisin. onko tämä sittenkin jo yk6..?), mutta en haluaisi mitään hormoneja kehooni kun todennut aiemminkin ettei minulle sovi ja reagoin herkästi jopa perus särkylääkkeisiin. En tiedä sitten mitä ne minussa aiheuttaisivat ja se pelottaa. Nimenomaan se henkinen puoli, toki mitä se fyysisesti tekee. Aina arvelluttaa.. Ehkä sitä voisi kokeilla..? Vaikea nyt vielä sanoa. Mutta puolisollenikin sanoin, että en haluaisi siihen lähteä.

Vielä jatkoa: Vaikka meillä yritystä alla vielä kovin vähän, niin ajatuksia tuosta lapsettomana olosta tulee siltikin. Minulla kun on tapana ajatella aina, "entä jos" ja pohtia jo kauaskin tulevaisuuteen. Itse ajattelin, että jos ei luomuna lasta tule, niin adoptio olisi sitten se vaihtoehto meidän kohdallamme. 

Miten te jakselette henkisesti näin monen vuoden jälkeen? Voin vain kuvitella kuinka rankkaa, kun lapsi on kovasti toiveissa. Itselläkin JO nyt pyörii samankaltaiset ajatukset päässä, niin voin vain kuvitella fiiliksenne... Lohdutukseksi voin kertoa, että anoppini "hienovaraisesti vihjaisi" tuossa taannoin: "Minua tehtiin neljä vuotta" (liittyi keskusteluun lapsista ja tuli niin ikään vink vink vinkkinä meille :D). Eli voihan se kestääkin sitten oikeasti vuosia vuosia mutta on silti tapahtuakseen :) toivon todella niin! <3

Portland: Viimeisin kommenttisi oli jotenkin ihanan lohdullinen <3 ihanasti kirjoitit :)

Me ajattelimme myös noita samoja ajoituksia kun jätettiin ehkäisy pois, että miten sitten ensi kevään talviretkeilyt, kesän telttareissut ja syksyn Lapin vuosittainen reissu, jos lapsi tuleekin heti. Oltiin jo ennen häitä puhuttu, että ehkäisy saa jäädä niiden jälkeen, joten ennakoimme viime keväänä juurikin tätä talvireissua ja puolisoni lähti talvivaellukselle, jotta sai kokea sen ennen lapsen tuloa. Nyt tuntuu vähän hupsulta kun mitään lasta ei ole edes tiedossa... Samoin kuten ne kesä ja syksyreissujen ajattelut. Näillä näkymin lapsi ei pian ehdi edes vuodelle 2020 :( olenpas nyt negatiivinen :D

Tänään kp21 ja heräsin TODELLA menkkamaiseen oloon. Juuri sellaiseen, että ne tekee tuloaan tässä parin päivän sisään... Mikäli ne alkaa nyt vklpna, eikä ensi viikon ke kuten pitäisi, niin ne ovat TODELLA ajoissa. Ei koskaan olle mennyt alle 24:n päivän kierto. Jotakin hormonaalista kuitenkin tapahtuu sillä rinnat ovat AIVAN turvoksissa ja alavatsaa juili heti aamusta, myös tuolla alhaalla sellainen olo, että kohta vuotaa jotain...

Murmelips kirjoitti:

Lisäyksenä vielä edelliseen: Ehkä tähän voi vaikuttaa (muiden kommenttien perusteella) osittain myös se, millaisiin asioihin itse kukin uskoo? Esimerkiksi minä en usko minkäänlaisiin yliluonnollisiin asioihin, mutta uskon vakaasti esim. tieteeseen ja ihmisen kykyyn rakastaa vilpittömästi toista ihmistä. Kaikki ovat kuitenkin mielestäni vapaita uskomaan ihan mitä haluavat ja toimimaan elämässään omien arvojensa ja niiden pohjalta tekemiensä päätösten mukaisesti. ✌️

Tämä nimenomaa! Itse uskon Jumalaan, ja silti minulle on ihan sama, uskooko joku toinen vai ei. Kunnioitan häntä ja koen, että toisten pitää kunnioittaa minun uskoa. En kenellekään sitä tuputa tai siitä tarkemmin puhu, mutta usko on itselle tärkeä voimavara. Uskon myös tieteeseen ja ihmisen älyyn, ne on tavallaan minulle faktoja, konkreettisiakin asioita. Kuitenkin usko on jotain, jota ei voi selittää kunnolla. Minusta on hienoa, miten täällä annetaan vapaus olla se, kuka on, eikä tyrmätä siksi mitä kukanenkin edustaa. Täällä yksi kertoi, että aikoo joitojen avulla saada lapsen yksin, itse en uskaltaisi mutta valtavasti onnea tulevaan hänelle toivon! Rohkea nainen! En koe että hoidot ovat väärin, kun kyseessä on joku muu kuin minä. Omalle kohdalle en osaa edes ajatella, että hoitoihin lähdettäisiin. Inseminaatio on ehkä pikkusen siinä rajoilla, voisinko itselleni hyväksyä sen. Uskon, että kaikista toiveista huolimatta voisin elää lapsettomanakin ihan hyvää elämää, jos niin käy. Kaikesta huolimatta toivon ja saan toivoa vauvaa aivan luomusti.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Mukavaa keskustelua ollut täällä tänään, kiva herätä yövuoron jälkeen ja lukea, 😊.

Ah kun olisi kiva tarttua tähän usko-tiede-akselin juttuihin, olen nääs opiskellut uskontotieteitä. Pidän sitä äärimmäisen mielenkiintoisena ihmisilmiönä, uskoa siis, ja kuinka se ilmenee yhteiskunnassa eri aikoina. Faktaa on, että usko ja uskonto on osa ihmistä ja ilmeisesti yksi ihmisyyden peruspilareita. Käytämme uskoa myös tieteessä, faktoissa ym, kun valitsemme mihin uskomme jne. Usko ja tiede ovat monelta osin hyvin yhteenkietoutuneita ja siksi on täysin luonnollista voida olla samaan aikaan niin tiedeuskovainen kuin -"jumal"uskovainen.

Mikäli se olisi minulle vielä mahdollista niin olisi itse asiassa hienoa tehdä tutkimusta lapsettomuudesta ja miten usko ja toivo ja uskonto ja tiede mellastavat juuri siinä taitekohdassa kivassa paketissa. Hitsit, ihan innostun 😅.

Mutta siis, back on track. Minä en ole hoitovastainen, vaan enemmänkin hoitopuoli kytkeytyy minulla vahvasti tietoon mahdollisuuksista. Eli mikäli tutkimuksissa selviää selkeä syy lapsettomuudelle ja se voidaan selvällä konstilla lääketieteellisesti kumota/override'ata niin olen valmis niihin. Mutta mikäli kyse ei enään olisi täysin simppelistä toimenpiteestä ja lopputuloskin liian epävarma, niin sit pitää miettiä.

En tiedä paljonko jaksan uskoa ja toivoa lapseen siinä kohtaa ja jaksaisinko laittaa itseni siinä kohtaa henkisesti likoon. Ehkä jos siihen pisteeseen tullaan niin koen, että tottakai viimeisetkin oljenkorret käytetään, mutta haluan ottaa yhden askeleen kerrallaan koko tässä lapsiasiassa.

Mies on enemmän sillä asenteella, et tulee jos on tullakseen eikä ihan perusta hoidoista. Mutta tutkimuksiin hänkin on valmis ja tiedän, et hänkin ottaa vasta oikeasti kantaa asioihin sitten kun/jos ne kohdataan.

Olen tosiaan luovuttanut munasoluja ja siten jo tehnyt light-version ivf-piikittelystä ym. Silloinkin hoitohenkilökunta ja psykologi totesi, että luovuttajille prosessi on paljon helpompi kuin vastaanottajilla tai omilla soluilla yrittävillä. Se henkinen kuorma on niin iso, se toivo ja usko ja halu jne. Joten pidän mieleni avoimena ja olen armollinen tulevalle itselleni, on se lopputulos ja loppupolku mikä tahansa. Se valitaan sitten silloisilla tiedoilla ja voimavaroilla.

Kiinnostavia näkökulmia! Olen myös pohtinut noita "mitä jos" skenaarioita ja että menisinkö hoitoihin, vaikka täälläkin vasta yk5 menossa. Mullekaan ei aikoinaan sopinut hormonaalinen ehkäisy rajujen mielialavaihteluiden vuoksi, mutta en usko, että tuosta syystä jättäisin hoitoja väliin. Luulen, että kestäisin mahdolliset sivuvaikutukset sillä ajatuksella, että lääkitys jatkuu vain siihen asti, että raskaus saadaan tai ei saada alkamaan, ja sen jälkeen voi kuulostella omaa vointiaan ja miettiä, lähteekö seuraavaan yritykseen.

Henkinen puoli tuossa kyllä varmasti olisi todella kovilla. Kyseessähän olisi piinapäivät potenssiin tuhat, kun olisi niin paljon enemmän pelissä kuin luomusti yrittämällä. Toinen asia, mikä mietityttää, on kustannukset. En ole selvittänyt tarkemmin, mitä hoitoja julkisella puolella tehdään, mutta kalliiksi kyllä tulisi, jos joutuisi yksityisellä teettämään. Lapsihan ei tietysti ole rahalla mitattavissa, mutta kun lopputuloksesta ei ole koskaan ole täyttä varmuutta.

Omat ajatukseni pohjautuu paljon "elämä kantaa ja vie niinkuin pitää" maailmaan. Uskon että monella asialla on tarkoituksensa ja myös uskon kohtaloon. Tähän että hedelmällisyys myös on jo laskenut 35-vuotiaana ja laskee roimasti sen jälkeen on tarkoitus. Se on kait ihan tieteellä tutkittu munasolujen laatua ja naisen "vanhenevan" vartalon sopivuutta raskauteen. Miehet taas pystyvät lisääntymään melkein koko ikänsä.

Ottaisitteko luovutetun munasolun vastaan, mikäli omanne ei toimisi? Olisiko outoa kantaa lasta sisällä mikä ei biologisesti kuitenkaan ole sinun?