Toiveena vauva (2019-2020)

Pikkuminnis kirjoitti:

Vadelman: tosi kurja tilanne ja varmasti vie iloa sinulta :( miksi miehet panikoi ja muuttaa mieltään huoh.

Meilläkin on tilanne se, että oikeilla päivillä iskee paniikki miehelle. Juteltiin ja asia korjaantui. Mies haluaa lapsia, mutta kuulemma sekin on ok jos niitä ei tule. Hyvä niin, mutta tuntuu että minä haluan tätä enemmän. Ja tämä on minulle se kaikista suurin unelma.

Kp35, ei menkkoja. Ei mitään oireita. Nega oli testi kp32.. turhauttaa niin paljon. Letrot käytössä ja ovisplussa kp18. Mutta ei raskautta, ei menkkoja.. turhauttaa ehkä syödä noita letroja jos tulos on tämä. Ehkä niiden lisäksi tarvittaisi irrotuspiikki tjtn.. enpä tiedä saako niitä noin vain ja ilman seurantaa..

Jaksamista kaikille ♡

Syötkö letroja vielä 1tbl/pvä? Oon tainnut aikasemmin sanoakin että harvalla tuo 1tbl "mitään" tekee. Yhdellä toisella palstalla luin letrojen käyttäjiltä että lähes kaikki syö 2tbl/pvä kuten itsekin söin :-)

Mulla se 1tbl ei siis tehnyt juuri mitään. Vähän ovistuntemuksia oli mutta siihin jäi.

Ja sitten omatoimisesti nostin letrot 2tbl/pvä ja johan alko kunnon ovikset. :-)

Joo 1 tbl, mutta olen vasta 2 kiertoa syönyt. 3 kk enää jäljellä, eli jos vedän tuplamäärän niin sitten onkin enää 1 kk jäljellä. Ehkä jätän soittopyynnön gynelle ja kysyn olisiko mahdollista saada uusi resepti ja ottaa tupla annostus. :)

Pikkuminnis kirjoitti:

Joo 1 tbl, mutta olen vasta 2 kiertoa syönyt. 3 kk enää jäljellä, eli jos vedän tuplamäärän niin sitten onkin enää 1 kk jäljellä. Ehkä jätän soittopyynnön gynelle ja kysyn olisiko mahdollista saada uusi resepti ja ottaa tupla annostus. :)

Suosittelen! :) Saa ainakin sen kaiken hyödyn letroista eikä vaan "puolia". Jotkuthan syö jopa 3tbl/pvä.

Pikkuminnis kirjoitti:

Meilläkin on tilanne se, että oikeilla päivillä iskee paniikki miehelle. Juteltiin ja asia korjaantui. Mies haluaa lapsia, mutta kuulemma sekin on ok jos niitä ei tule. Hyvä niin, mutta tuntuu että minä haluan tätä enemmän. Ja tämä on minulle se kaikista suurin unelma.

Kp35, ei menkkoja. Ei mitään oireita. Nega oli testi kp32.. turhauttaa niin paljon. Letrot käytössä ja ovisplussa kp18. Mutta ei raskautta, ei menkkoja.. turhauttaa ehkä syödä noita letroja jos tulos on tämä. Ehkä niiden lisäksi tarvittaisi irrotuspiikki tjtn.. enpä tiedä saako niitä noin vain ja ilman seurantaa..

Jaksamista kaikille ♡

Oletko varma, pikkuminnis, ettet kirjoita minun elämästä 🤭 sama tilanne täällä, mies hyväksyy lapsen tulon ja jossain määrin sitä haluaakin, mutta hänelle on enemmän kuin hyvä, jos vauvaa ei tule. Tiedän, että meillä on siinä suhteessa sama tilanne kuin Vadelmalla, mies panikoi jos plussa tulee tikkuun. Tiedän, että se paniikki siitä laskee ja tilanne rauhoittuu (neljästi näin käynyt) mutta pelkään plussausta ja sen kertomista. Toisaalta pelkään etten enää ikinä plussaa...

Kp35. Ei menkkoja. Ei menkkatuntemuksia. Mieli maassa, itkettää, stressaa. Joka vessa reissu pelkään menkkojen alkaneen. Tässä kierrossa kaikki on ollut jotenkin erilaista, rakastelun yhteydessä ei ole ollut kipuja (normaalisti aina on), olen saanut orgasmin yhdynnässä mitä ei ikinä ennen ole tapahtunut, rakastelu muutoinkin on ollut erityisen nautinnollista minulle. Yhden kerran olen kokenut kipua, ja sekin johtui siitä että yhdynnän aikana osuma tuli kohdun suulle ja se kipu repi koko vatsan läpi. Olen kokenut tässä kierrossa myös muun oloni hyväksi, valkovuotoa on ollut reilusti ja bongasin ne kuuluisat limatkin. Kummallisia oireita on, ja tämän aamun testi (kyllä, sorruin testaamaan) oli negatiivinen. Itkuhan siinä tuli. Tuntuu että maailma on murentunut kokonaan...

Villahuivi kirjoitti:

Pikkuminnis kirjoitti:

Meilläkin on tilanne se, että oikeilla päivillä iskee paniikki miehelle. Juteltiin ja asia korjaantui. Mies haluaa lapsia, mutta kuulemma sekin on ok jos niitä ei tule. Hyvä niin, mutta tuntuu että minä haluan tätä enemmän. Ja tämä on minulle se kaikista suurin unelma.

Kp35, ei menkkoja. Ei mitään oireita. Nega oli testi kp32.. turhauttaa niin paljon. Letrot käytössä ja ovisplussa kp18. Mutta ei raskautta, ei menkkoja.. turhauttaa ehkä syödä noita letroja jos tulos on tämä. Ehkä niiden lisäksi tarvittaisi irrotuspiikki tjtn.. enpä tiedä saako niitä noin vain ja ilman seurantaa..

Jaksamista kaikille ♡

Oletko varma, pikkuminnis, ettet kirjoita minun elämästä 🤭 sama tilanne täällä, mies hyväksyy lapsen tulon ja jossain määrin sitä haluaakin, mutta hänelle on enemmän kuin hyvä, jos vauvaa ei tule. Tiedän, että meillä on siinä suhteessa sama tilanne kuin Vadelmalla, mies panikoi jos plussa tulee tikkuun. Tiedän, että se paniikki siitä laskee ja tilanne rauhoittuu (neljästi näin käynyt) mutta pelkään plussausta ja sen kertomista. Toisaalta pelkään etten enää ikinä plussaa...

Kp35. Ei menkkoja. Ei menkkatuntemuksia. Mieli maassa, itkettää, stressaa. Joka vessa reissu pelkään menkkojen alkaneen. Tässä kierrossa kaikki on ollut jotenkin erilaista, rakastelun yhteydessä ei ole ollut kipuja (normaalisti aina on), olen saanut orgasmin yhdynnässä mitä ei ikinä ennen ole tapahtunut, rakastelu muutoinkin on ollut erityisen nautinnollista minulle. Yhden kerran olen kokenut kipua, ja sekin johtui siitä että yhdynnän aikana osuma tuli kohdun suulle ja se kipu repi koko vatsan läpi. Olen kokenut tässä kierrossa myös muun oloni hyväksi, valkovuotoa on ollut reilusti ja bongasin ne kuuluisat limatkin. Kummallisia oireita on, ja tämän aamun testi (kyllä, sorruin testaamaan) oli negatiivinen. Itkuhan siinä tuli. Tuntuu että maailma on murentunut kokonaan...

Joo aika sama tilanne, samat päivät, testi nega, ei menkkoja :(

Ai testasit negan myös :( niin jännitin ja toivoin sinun puolesta.

Tiedän että mies todellakin haluaa lapsen, mutta myös on ok jos ei tule. Tiedä sitten miten mieli muuttuu kun kaverit ympärillä saa lapsia. Hyvä tunne, koska sanoi, ettei ole minua jättämässä, jos selviää ettei lasta saada. Että minä olen se kaikista tärkein. Sovittiin että tämä 4 kk nyt täysillä ja sitten mietitään jatkoa jos ei tärppää. Itse en ole valmis jättämään vielä tähän.

Isompi talokin ostettiin lapsia varten. Siitä tiedän, että mies tätä oikeasti haluaa, ja on raastavaa tuottaa pettymys. Mutta kuulemma täysin ok, jos niitä ei vain saada. Ja empii hoitoja ja testejä. Haluan uskoa, että vielä se meillekin suodaan joskus. :)

Villahuivi, voi ei toi nega!! Isot tsemppihalit sinne ❤ Toiveet ja peukut oli kyllä plussan puolesta! Ei riitä sanat lohduttamaan, niin iso harmi sun puolesta 😔

Kiitos kaikille ihanista kommenteista, tuesta ja tsempeistä ❤

Kyllä ajattelinkin alkuun että ehkä tää on vaan miehellä alkupaniikkia kun eka lapsi tulossa ja onhan tämä iso asia loppuelämän ajaksi, mutta ei kyse taidakkaan olla vaan siitä. Mies on kyllä hieman rauhottunut, mutta ei edelleenkään tiedä haluaako olla ollenkaan elämässäni/elämässämme. Aika näyttää. Olen hyvin loukkaantunut ja luottamus rakoilee, mutta yritän silti kaikkeni, koska koen tärkeäksi että tulevalla lapsella olisi ehjä perhe.

Mä oireilin jotenkin tosi herkästi tästä alkaneesta raskaudesta. Pahoinvointi (eniten iltaisin) alkoi jo siinä 3-4päivää ennen menkkojen alkua, mielialan vaihteluita, nännit on olleet super arat, jatkuvaa kipuilua alavatsalla (ei kuitenkaan menkkamaista), väsymystä, jatkuva nälkä yms.. ja ehkä tärkein sellanen vahva tunne että nyt oikeasti voisikin olla raskaana. Oireet vaan vahvistuu päivä päivältä. Mietinkin että tästä taitaa tulla vaikea raskaus kun näin alussa jo voimakkaat oireet :D

Kaikesta huolimatta koitan pitää mielen rauhallisena. Kyllä tästä selvitään.

Mä toivon ihan jokaiselle tänne kirjoittaneelle plussatuulia!!++

Haaveilija_90:

Oo niin ihanaa, että kaikki hyvin! <3 oliko sulla millasia oireita ennen kun plussasit? Tuliko kiinnittymisvuoto esim? entä mielialat?

Itsellä tässä n.vko menkkoihin ja ollut tosi depis olo. Eilen itku tuli syystä jos toisesta ja totesin tämän marraskuun olevan, ei pimeä, mutta MUSTA. Sellainen on kokonaisvaltainen olokin tässä hetkessä. Alavatsa ollut oudon pinkeä ja tänään treeneissä osa liikkeistä tuntui kiristävältä ja vihlovalta. Henkisen olotilan puitteissa en ole toiveikas, että tämä raskaudeksi kääntyy. Jotenkin niin varma olo, että nämä ovat vain menkka oireita jotka pahenevat siihen vkon päähän.. 

Vadelman: 

Siis mitä ihmettä?! Oon tosi pahoillani :( niin ikävä kuulla.. Jaksamista sinne <3 kerro miten tilanne etenee. Josko se siitä alkupaniikin jälkeen helpottaisi!

Itsellä samantyyppinen kokemus kun eräs entinen poikaystävä about 2-3 vuoden seurustelun aikana, yhtäkkiä vain aamupalapyödässä sanoi: "Tämä oli tässä. Mä haluun erota"... Excuse me?! ... Sitä kun luuli luottavansa toiseen ja yhteiseen tulevaan, joten tämä tuli todella järkytyksenä ja meni aikaa, että pääsin siitä yli. Vaikka palasimmekin silloin vielä yhteen. Sanoin nimittäin hänelle, ettei minua jätetä noin vain ja, että hän on "velkaa" meille, että otamme aikalisän ja niin otimme ja yritimme vielä. Suhde päättyi sitten kuitenkin loppujen lopuksi eroon. Hän ei ollut se oikea henkilö minulle, se täytyi vain hyväksyä ja itse suhteen päätinkin. Hyvä näin, koska en olisi muuten tavannut nykyistä aviopuolisoani ja olisin vain katkeroitunut väärän ihmisen kanssa, vaikka olikin vaikea päästää irti. Toivon kuitenkin teille, että saatte asianne kuntoon. Lycka till!

Villahuivi:

Paljon voimia sinne ja niiiiiiiin toivoisin, että teillä lapsi suotaisiin! <3

Tosiaan oma tilanne:

Alavatsaa nipistää, kipristää ja kiristää. Tietyt asennot jotenkin vielä vahvistavat tätä tunnetta. En sitten tiedä voiko olla vaan vatsalihakset tai tosiaan niitä menkka juttuja. Mieliala myös heittelee ja aivot ihan sumussa. Perus marraskuu ehkä :D Tänään dpo7. Eikös se kiinnittymisvuoto pitäisi noin 1vkon jälkeen ovulaatiosta tulla jos on tullakseen? Näin muistelin..?

Käytiin pienellä pikaisella lemmenlomalla, mikä osui juuri hääpäivämmekin kohdalle sopivasti <3 Totesin siellä, että onhan meillä kivaa ihan näin kahdestaankin :) nyt kun uusi kotikin tiedossa ja sisustus inspikset pomppasi huippuunsa (vaikka tähän mennessä ne oon olleet olemattomat about 5 vuotta, kun ollaan asuttu aina väliaikasesti jossain, syystä tai toisesta mm. ulkomailla asuminen ja putkirempat yms), niin jotenkin ajatus muuttui, että meneehän tämä näinkin jos ei sitä lasta tule. Tai adoptio on meillä sitten ratkaisu jos ei omintakeisesti saada uutta elämää aikaan. Eikös se ole ekologisempaakin niin? :D Oliko liian raju vitsi..? :/

Mun mies suostui menemään testosteronitestiin. Oon helpottunut. Tietenkin olisi hyvä tavallaan, että kaikki olisi kunnossa, mutta jos löytyisi lääketieteellisesti hoidettavissa oleva vaje ja haluttomuus, yms. korjaantuisi niin sekin olisi hurjan helpottavaa.

Vadelman, toivon todella että saatte puhuttua asiat ja säilytettyä luottamuksen ❤ toivon myös, että miehesi haluaisi pysyä yhdessä sinun ja lapsen kanssa, kunhan alun tunneskaalan läpi käytyään kykenee avaamaan omia ajatuksiaan sinulle. Yritä vaalia sitä luottamusta jos vain voit, sillä pienikin rako suurenee jos sitä ei yritä tilkitä.

Pikkuminnis, mekin ostettiin isompi talo. Ootko nyt varma ettet kerro minun elämästä 🤣 meilläkin miehelle ei lapsiasia ole niin tärkeä kuin minulle. Jännitellään yhdessä, milloin menkat alkaa...

Marsu1987, kiitos ❤ silti pieni epäilys edelleen, että se ei ole todellinen. Että kuitenkin olisin raskaana. En tiedä. Joku tässä ei täsmää nyt.

Kaikin puolin kumma olo. Surullinen omasta puolesta. Puolison puolesta huokasen helpotuksesta. Ja nyt illalla huomasin myös, että lempirintsikat on jäänyt pieniksi kahden viime viikon aikana, ja ne on olleet ainoat sopivat tähän asti! Paino ei ole muuttunut, itseasiassa se on laslenut vähän, mutta vain muutamia satoja grammoja.

Hei te, joilla on hoidot menossa. Yksi kysymys! Mistä sen tietää varmaksi, milloin ovuloi, jos ei osaa tulkita limoja, testit ei ole luotettavia ja muutenkin kroppa ei kerro oikeaa hetkeä? Mistä sitä silloin tietää, milloin verikokeet pitää ottaa?!? Olen menossa lääkärille, jossa aion ottaa esille hormonitasot, ja niiden tutkimisen, vaikka lapsettomuuteen ei olkaan erikoistunut.

Ilona Eloisa kirjoitti:

Mun mies suostui menemään testosteronitestiin. Oon helpottunut. Tietenkin olisi hyvä tavallaan, että kaikki olisi kunnossa, mutta jos löytyisi lääketieteellisesti hoidettavissa oleva vaje ja haluttomuus, yms. korjaantuisi niin sekin olisi hurjan helpottavaa.

Oi, kuulostaa hyvälle! Toivottavasti tulos on sellainen, että se on joko siellä priiman puolella yai sitten helposti korjattava asia! Tsemppiä teille molemmille!!

Tsemppiä Villahuivi <3

Vadelma

Ikävä tuollainen tilanne, toivottavasti mies tulee "järkiinsä" ja pääsee yli alku järkytyksestä. Iloitse kuitenkin pienestä joka kasvaa vatsassasi viimein :)

Täällä ihan ihme tuntemuksia vatsassa, mietin jo lääkäriin menoa. Epäilen että onko virtsatientulehdus/ hiiva epämääräisten oireiden takia. Alavatsalla ihme paine ja pissahätä enemmän ja mikäli ei pissalle mene heti, niin alavatsassa tuntuu omituiselta. En osaa selittää tarkemmin. Ehkä katson vielä viikon ja jos ei mene ohi ni pakko kai lääkäriin on mentävä. Tänää tyhmänä Dpo 9 testasin negan r-testillä.

wannabe mami kirjoitti:

Haaveilija_90:

Oo niin ihanaa, että kaikki hyvin! <3 oliko sulla millasia oireita ennen kun plussasit? Tuliko kiinnittymisvuoto esim? entä mielialat?

Itsellä tässä n.vko menkkoihin ja ollut tosi depis olo. Eilen itku tuli syystä jos toisesta ja totesin tämän marraskuun olevan, ei pimeä, mutta MUSTA. Sellainen on kokonaisvaltainen olokin tässä hetkessä. Alavatsa ollut oudon pinkeä ja tänään treeneissä osa liikkeistä tuntui kiristävältä ja vihlovalta. Henkisen olotilan puitteissa en ole toiveikas, että tämä raskaudeksi kääntyy. Jotenkin niin varma olo, että nämä ovat vain menkka oireita jotka pahenevat siihen vkon päähän.. 

Vadelman: 

Siis mitä ihmettä?! Oon tosi pahoillani :( niin ikävä kuulla.. Jaksamista sinne <3 kerro miten tilanne etenee. Josko se siitä alkupaniikin jälkeen helpottaisi!

Itsellä samantyyppinen kokemus kun eräs entinen poikaystävä about 2-3 vuoden seurustelun aikana, yhtäkkiä vain aamupalapyödässä sanoi: "Tämä oli tässä. Mä haluun erota"... Excuse me?! ... Sitä kun luuli luottavansa toiseen ja yhteiseen tulevaan, joten tämä tuli todella järkytyksenä ja meni aikaa, että pääsin siitä yli. Vaikka palasimmekin silloin vielä yhteen. Sanoin nimittäin hänelle, ettei minua jätetä noin vain ja, että hän on "velkaa" meille, että otamme aikalisän ja niin otimme ja yritimme vielä. Suhde päättyi sitten kuitenkin loppujen lopuksi eroon. Hän ei ollut se oikea henkilö minulle, se täytyi vain hyväksyä ja itse suhteen päätinkin. Hyvä näin, koska en olisi muuten tavannut nykyistä aviopuolisoani ja olisin vain katkeroitunut väärän ihmisen kanssa, vaikka olikin vaikea päästää irti. Toivon kuitenkin teille, että saatte asianne kuntoon. Lycka till!

Villahuivi:

Paljon voimia sinne ja niiiiiiiin toivoisin, että teillä lapsi suotaisiin! <3

Tosiaan oma tilanne:

Alavatsaa nipistää, kipristää ja kiristää. Tietyt asennot jotenkin vielä vahvistavat tätä tunnetta. En sitten tiedä voiko olla vaan vatsalihakset tai tosiaan niitä menkka juttuja. Mieliala myös heittelee ja aivot ihan sumussa. Perus marraskuu ehkä :D Tänään dpo7. Eikös se kiinnittymisvuoto pitäisi noin 1vkon jälkeen ovulaatiosta tulla jos on tullakseen? Näin muistelin..?

Käytiin pienellä pikaisella lemmenlomalla, mikä osui juuri hääpäivämmekin kohdalle sopivasti <3 Totesin siellä, että onhan meillä kivaa ihan näin kahdestaankin :) nyt kun uusi kotikin tiedossa ja sisustus inspikset pomppasi huippuunsa (vaikka tähän mennessä ne oon olleet olemattomat about 5 vuotta, kun ollaan asuttu aina väliaikasesti jossain, syystä tai toisesta mm. ulkomailla asuminen ja putkirempat yms), niin jotenkin ajatus muuttui, että meneehän tämä näinkin jos ei sitä lasta tule. Tai adoptio on meillä sitten ratkaisu jos ei omintakeisesti saada uutta elämää aikaan. Eikös se ole ekologisempaakin niin? :D Oliko liian raju vitsi..? :/

Mekin ollaan adoptiosta jo vähän puhuttu vaihtoehtona, jos selviää, että ei lasta itse voida saada. Tai miehestäni olisi ylipäänsä parempi antaa koti lapselle, jolla ei ole mahdollista kasvaa synnyinperheessään ja onhan se toisaalta totta, että joillain alueilla on paha liikakansoitusongelma. Meillä menisi siihen, että ainoa vaihtoehto olisi kotimainen adoptio kv-adoption kulujen noustessa kerralla liian suureksi. Ratkaisuja pitäisi tehdä aika piankin, koska neuvonta kestää jopa 2 vuotta vaikka periaatteessa vuodessa sen pitäisi mennä. Ja sitten se pitkä odotus päälle, vuosia..

Villahuivi kirjoitti:

Ilona Eloisa kirjoitti:

Mun mies suostui menemään testosteronitestiin. Oon helpottunut. Tietenkin olisi hyvä tavallaan, että kaikki olisi kunnossa, mutta jos löytyisi lääketieteellisesti hoidettavissa oleva vaje ja haluttomuus, yms. korjaantuisi niin sekin olisi hurjan helpottavaa.

Oi, kuulostaa hyvälle! Toivottavasti tulos on sellainen, että se on joko siellä priiman puolella yai sitten helposti korjattava asia! Tsemppiä teille molemmille!!

Kiitos Villahuivi ja tsemppiä sinne myös!

Jos testosteroni on ok, niin haluttomuus ja seksiongelmat muuten enemmän psykologisia joten niitä täytyy sit alkaa jostain päästä purkaa. Tää on mun elämän paras parisuhde ja koen pelkoja näiden vaikeiden asioiden kanssa, että jos kaikki muuttuu. Itsekin menen lääkäriin 10.12 ja toivon saavani lähetettä eteenpäin, koska kuukautiset haittaavat normaalia elämää kohtuuttomasti, josko selviäisi, onko kaikki kunnossa vai onko esim. Endinetrioosi tai pcos..

Ilona Eloisa, oletteko harkinneet pariterapiaa.? Melkein suosittelisin sitä! Siis melkein, kun en tiedä teidän tilannetta täysin. Omat terapiani olen käynyt ja jos aika näyttää ettei meille lapsia suoda, niin aion hakeutua yksilö- mutta myös pariterapiaan. Tästä olen miehelleni puhunut jo, vaikka ei olekaan innokas terapiaan lähtemään. Haluan kuitenkin mennä myös yhdessä, sillä vaikuttaahan se parisuhteeseenkin, jos toinen kokee pettymystä lapsiasiassa.

En oikein vielä edes tiedä, mitä lääkärille puhun... mistä aloitan? Stressiä, väsymystä, pahaa mieltä, kummallisia oireita, jatkuvaa pettymystä, menkkakierto sekaisin, vauvatoive, mielialaoireita, niagaranputousmenkkavuodot...

Kiitos kaikille tsempeistä! Tuntuu hyvälle, kun joku myötäelää tätä prosessia...

Täällä ovulaatiobongauksessa hieman hämmentynyt tilanne. Tosiaan tuolloin kp 13 oli jo ihan melkein yhtä tumma viiva kuin kontrolliviiva, muttei kuitenkaan aivan täysin, joten oletin että seuraavana päivänä sitten. Kp 14 täysin sama tilanne ja tein vielä kaksi testiäkin, joista myöhempi näytti jopa hieman haaleammalta. Tänään kp 15 vielä haaleampi viiva. Vähän epäilen, että bongaus meni nyt vähän ohi, koska myönnän että vasta tänään sain pidäteltyä sen täydet 4 tuntia, aikaisempina 2-3,5 tuntia. Varmaan se on sitten jo vain mennyt, koska alkuviikosta vuotokin oli selvästi luistavampaa kuin tavallisesti ja nyt taas kuivempaa, minkä lisäksi kp 13 myös itketti päivän aikana (kahdesti!) ihan pienistä asioista kun taas nyt normiolo. Myös lievä tissiarastus ilmaantunut jälleen, mikä tulee minulle aina ovulaation jälkeen. Joten kai tämä nyt sitten ihan oman pidätyskyvyttömyyden takia jäi tällä kertaa tarkasti bongaamatta 😃. Kuitenkin seksiä sekä kp 11 ja aamuyöstä kp 14, ehkä nyt kuitenkin vielä varulta tänäänkin, vaikka olisi jo H-hetki saattanut mennä ohi... Mutta jos se kp 13 nyt oli noin 2,5 tunnin pidättelyllä se "melkein plussa", niin saattaisihan se parhaimmillaan tänään vielä olla munasolu elossa kuitenkin (jos ei ole jo hedelmöittynyt 🤞). Harmi vaan, kun nyt en oikein pysty arvioimaan ollenkaan dpo:ita... 🤷‍♀️

Eilen huomasin, että kohdun alue tuntui liikkuessa/keskivartaloa kiertäessä vähän kovemmalta kuin yleensä. Välillä tuntuu sellaista vetämisen tuntua jossain sisemmällä. Yritän olla tulkitsematta liikoja kuitenkaan ja saada jotain muuta ajateltavaa taas pariksi viikoksi.

Anteeksi tällainen pitkä poukkoileva ajatuksenjuoksuviesti. 🙂 Kaikkea hyvää loppuviikkoon jokaiselle! Toivottavasti kaikki etenee parhain päin jokaisella, painipa sitten minkälaisen haasteen tai vaikeuden kanssa tahansa. Tarmokkaasti eteenpäin vain! ✌️

Perästä tullaan! Täällä kp 11 ja tikku-ukon pissailu aloitettu. Haaleaa viivaa pukkaa vielä toistaiseksi... mamboiltu on kp9 mikä oli taatusti liian aikaisin mutta tein aloitteen hämätäkseni ukkoa, on parempi jos se ei tiedä tarkasti missä kohtaa kiertoa mennään ettei tule liikaa paineita 😆

Koko viikko tulee olemaan hillittömän kiireinen, viikonloppua myöten joten saa nähdä miten tässä käy.. ei ehkä tee kauheasti mieli panostaa, mutta yritetään. Ens viikolla sitten alkaa piinapäivät täälläkin.

Murmelips, itse olen useinkin tuon huomnnut, että se bongaus menee kuitenkin reisille, kun ei vaan osaa 🤦🏻‍♀️🤣 ja kun minulla ovistikut on yhtä tyhjän kanssa.

Kp36. Ei menkkoja. Ei menkkamaisia tuntemuksia. Ei mitään. Valkovuoto on vain runsastunut ja on taas sellaista maitomaisen väristä. Kohdunsuu tuntu olevan korkealla ja hieman avoin. Onko nyt siis jo odotettavissa menkat vaiko ei? 🙄 mutta entä jos se testi on vaikka ... öö... mitä? Rikki? Että jos kumminkin oisin raskaana? Kaikkia sitä miettiikin... typeriä. Nega on ja sellaisena varmasti pysyy.

Mullaki oviksen bongailu ja seksin ajoitus meni vähän niin sun näin tässä kierrossa. Ei tullu selkeitä limoja oletettuina ovispäivinä, mutta vuoto oli kuitenki kirkasta, joten ajattelin että ehkä se ovis on nyt, masussa nippaili niinku oviksen aikaan yleensä. Sit yhtäkkiä kp 17 tuliki limaista vuotoa 🤔 ehkä se ovis oliki vasta sillon... tiedäppä sitä sitte. Talletteluja tehtiin kp 11 ja 14. Ovis ku yleensä ollu kp 13-16. No, nyt meen vähä pessimisti ei pety asenteella ja odotan kuukautisia ja iloitsen jos ne ei alakkaan. Taidan tässäkin kierrossa jättää raskaustestit kauppaan ainaki menkkojen oletettuun alkamispäivään asti.

Pääsin tän kierron tavotteeseen että saatiin kaks talletuskertaa, mutta mies vähän naljaili että oon liian hätänen ku kp11 oli varmaan auttamatta aivan liian aikasin. Ja sanoi että "jos et nytkään tuu raskaaksi, niin ehkä sitte uskot ettei sillä seksin määrällä oo väliä vaan vauva tulee kun on tullakseen". Huoh 😥

Mesimarja93, tässä asiassa oon samaa mieltä kuin miehesi, joskaan en tarkoita tätä pahalla ja tuskin miehesikään. Meillä nyt menossa yk25, tänään kp35. Seksiä yleensä joka toinen päivä, joka kolmas päivä, hyvin harva kuukausi on mennyt vähemmällä kerroilla. Ja meillä on 4x keskenmeno ensimmäisten 12 kierron eli vuoden aikana. Ja vaikka kuinka tarkkailen kehoa ja sen merkkejä, en ole onnistunut raskautumaan kuin yk1, yk5/6, yk8, yk11, ja kaikki päätty varhaiseen keskenmenoon ennen viikkoa 6. Ja kyllä tällä rakastelumäärällä jo lapsi pitäs saada aikaseksi! Mutta kun ei. Eli olen tullut siihen tulokseen, että se ei vaadi kuin yhden kerran kuusta, ja silloinkin pitää kaikki tähdet ja toiveet ja onni olla kohdallaan. Yleensähän se auttaa, että on 2-3 pv välein yhdynnässä, ovisaikana eritoten, mutta meillä ei ole auttanut.

Tsemppiä, kyllä se vauva teillekin tulee! ❤