Toiveena vauva (2019-2020)

wannabe mami kirjoitti:

Voimia Kanelipulla <3 ymmärrän hyvin tuon epätietoisuuden ja kysymykset kuten miksi. 

Se mitä olen itse kuullut, niin toisinaan keskenmenoja saattaa tulla, mutta sitten muutaman yrityksen jälkeen se tärppääkin. Keho ikään kuin "harjottelee". En osaa itse sanoa asiaan juuri muuta kuin mitä olen kuullut. Voi kun voisin auttaa enemmän. Sitä kai se tämä kaikki on, harjoittelua.

Sitäkin yksi kaveri, kahden lapsen äiti sanoi, että ennen raskaaksi tuloaan oli epämääräisiä kuukautisia ja kaiketi varhaisia keskenmenoja, sitten tärppäsikin. En tiedä kuinka kauan yrittivät, kun en ole tohtinut kysyä kun varmasti satelee vastakysymyksiä sitten.

Olen kyllä ajatellut, että pakko tässä jollekin on kohta jutella kun muuten pää hajoaa ja parisuhde. Kummatkin alkaa olla siinä pisteessä, että turhauttaa niin paljon, ettei meinaa mistään tulla mitään. Jotenkin kun sitä naiivisti oltiin suunniteltu, että sitten häiden jälkeen tulee jos on tullakseen, kunnes tajusikin ettei se lapsi niin vain tule. Todellisuus iski vasten kasvoja kovemmin kuin osasi uskoakaan. Eihän tässä tosin ole vielä kovinkaan kauan jumpattu. Mutta jotenkin vain tiedän sen, että meidän kohdalla, kuten kaikki muukin, tulee olemaan haasteellista ja lasta ei varmasti näy eikä kuulu aikoihin. Jotenkin vain tunnen sen sisimmissäni. Nyt nämä kaksi viimeistä kertaa kun tuntui, että voisi ollakin raskaana (verrattaessa kahteen ensimmäiseen kiertoon), ei sitten ollutkaan. Niin tuntuu vahvasti, että miten se kroppa nyt yhtäkkiä sitten tajuaisikin miten tämä toimii.

Nyt lähti yk 5 käyntiin. Tiputtelu alkoi jo pe, mutta varsinaiset kuukautiset vasta eilen, joten tänään vasta kp 2. Pitkäksi käy aika, mutta mielessä ei pyöri muuta kun tämä kriisi, etten vieläkään ole raskaana..

Olen itse siis toivonut lasta jo n.10-15 vuotta, mutta parisuhde tai aika ei ole "ollut se oikea". Nyt jaan elämäni ihanan ihmisen kanssa ja suhdettakin takana jo 5 vuotta kera tuoreen avioitumisen. Nyt on kaikista otollisin hetki lapselle ja sitä niin kaivattiin tähän meidän eläämän juuri nyt. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin, että kaikki seisoo paikallaan, eikä ole odotettavissa mitään. Olen jotenkin todella tyytymätön ja pettynyt tämän hetkiseen elämään, vaikka maailman rakkaimman ihmisen kanssa sen jaankin. 

Tämä on vain jotenkin niin henkilökohtainen kriisi, etten tiedä miten siitä selvitä. Luulin, että tämä helpottaisi, mutta pahemmaksi menee..

Niin samaistuttavaa tekstiä! Mekin olemme menneet naimisiin noin vuoden sisällä ja ajattelimme, että häiden jälkeen sitten ehkäisyn lopettaminen ja "tulee kun on tullakseen". Juupa juu, niinhän sitä kuvitteli! Sitä rentoilua kesti ehkä kaksi yrityskiertoa, sitten alkoi kaikki ovulaatiotestailut ja vippaskonstien etsiminen 😃. Minustakin tuntuu, että kohta on pakko sanoa jollekin ystävälle jotain tai vaikka äidille (olemme läheisiä), kun alkaa kerta kaikkiaan turhauttaa koko homman vaikeus ja se, ettei kukaan muu tiedä, mitä omassa päässä pyörii lähes 24/7.

Joskus ajatus siitä, että entä jos tässä ei koskaan onnistutakaan, ahdistaa ja masennuttaa. Yritän kuitenkin edelleen mennä päivän kerrallaan, uskoa tulevaan, vaikka joskus se on vaikeaa ja ajatella, että elämä nyt vain on päättänyt tämän asian suhteen koetella mutta koetelkoot. Uljaasti kohti uusia pettymyksiä! 😅 Ehkä joskus niiden seasta lopulta ilmaantuu myös se onnistuminenkin.

Sama täällä, häistä reilu vuosi ja silloin jätetty ehkäisy pois. Turhauttaa. Onneks kukaan lähipiirissä ei hirveesti kysele mitään. Ollaan siis avoimesti kerrottu tilanteesta (ehkä viimeisen puolen vuoden ajan) ja varmasti monia kiinnostaa, mut uteluita ei oo onneks jouduttu kestämään, ilmeisesti luottavat et kyl me sit kerrotaan kun on kerrottavaa 😊

Kanelipulla: oletteko kauan yrittäneet? Olen kokenut tuon aivan saman kevään/kesän aikana. Kaksi peräkkäistä keskenmenoa. Kohta tulee vuosi täyteen yrittämistä.

Minua turhauttaa aivan äärettömän paljon ihmiset, jotka heittävät kommentteja esim. ” Jokos sitä on perheenperustamista suunniteltu? ”Nyt vaan vauvaa tekemään, ” ”Eikö sinulla ole lapsia?” jne. noissa tilanteissa tekisi mieli huutaa, että yritetty on ja niitä vauvoja ei niin vain tehdä vaan niitä saadaan! Miksi ihmiset eivät voi ymmärtää, että nuo kommentit satuttavat äärimmäisen paljon ja koskaan ei voi tietää miten kipeä asia tämä lapsiaihe voi olla vastapuolelle. Pahoittelut avautumisesta, mutta jostain syystä näitä kommentteja on sadellut viime viikkojen aikana. Johtuuko tämä siitä, että aihe on yhteiskunnassamme tabu?

wannabe mami kirjoitti:

...

Olen kyllä ajatellut, että pakko tässä jollekin on kohta jutella kun muuten pää hajoaa ja parisuhde. Kummatkin alkaa olla siinä pisteessä, että turhauttaa niin paljon, ettei meinaa mistään tulla mitään. Jotenkin kun sitä naiivisti oltiin suunniteltu, että sitten häiden jälkeen tulee jos on tullakseen, kunnes tajusikin ettei se lapsi niin vain tule. Todellisuus iski vasten kasvoja kovemmin kuin osasi uskoakaan. Eihän tässä tosin ole vielä kovinkaan kauan jumpattu. Mutta jotenkin vain tiedän sen, että meidän kohdalla, kuten kaikki muukin, tulee olemaan haasteellista ja lasta ei varmasti näy eikä kuulu aikoihin. Jotenkin vain tunnen sen sisimmissäni. Nyt nämä kaksi viimeistä kertaa kun tuntui, että voisi ollakin raskaana (verrattaessa kahteen ensimmäiseen kiertoon), ei sitten ollutkaan. Niin tuntuu vahvasti, että miten se kroppa nyt yhtäkkiä sitten tajuaisikin miten tämä toimii.

Nyt lähti yk 5 käyntiin. Tiputtelu alkoi jo pe, mutta varsinaiset kuukautiset vasta eilen, joten tänään vasta kp 2. Pitkäksi käy aika, mutta mielessä ei pyöri muuta kun tämä kriisi, etten vieläkään ole raskaana..

Olen itse siis toivonut lasta jo n.10-15 vuotta, mutta parisuhde tai aika ei ole "ollut se oikea". Nyt jaan elämäni ihanan ihmisen kanssa ja suhdettakin takana jo 5 vuotta kera tuoreen avioitumisen. Nyt on kaikista otollisin hetki lapselle ja sitä niin kaivattiin tähän meidän eläämän juuri nyt. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin, että kaikki seisoo paikallaan, eikä ole odotettavissa mitään. Olen jotenkin todella tyytymätön ja pettynyt tämän hetkiseen elämään, vaikka maailman rakkaimman ihmisen kanssa sen jaankin. 

Tämä on vain jotenkin niin henkilökohtainen kriisi, etten tiedä miten siitä selvitä. Luulin, että tämä helpottaisi, mutta pahemmaksi menee..

Niin tuttuja tunteita.. se on ihmeellistä miten ensin viettää puolet elämästään vältellen raskautta, ja sitten kun olisi enemmän kuin toivottavaa, mitään ei tapahdukaan.

Tänään kaveri ilmoitti olevansa raskaana. Täysin puskista ja vahingossa saavat pikkukakkosen.. tasan ei käy nallekarkit taas. Hiukan käy kateeksi mutta yritän muistaa ettei se ole minulta pois.

Kanelipullalle voimia 😞

Heh täälläkin menty naimisiin vuosi sitten ja "jätetään nyt ehkäisy pois jos vaikka lapsi tulisi". Mulla alkoi kuitenkin stressi jo tyyliin ekan kuukauden aikana :D en todellakaan ajatellut että tässä menee näin kauan. Mieskin kyllä oli varma että heti tärppäisi ja vähän pitkittikin sitä ehkäisyn käyttöä. "kun on koulu vielä kesken. Noh, hän valmistuu maaliskuussa (oppisopimus) että olisi nyt edes siihen mennessä pullat uunissa...

Mua ärsyttää myös tuttujen kommentit. Appiukko sanonut kans et ei nää nykyajan nuoret osaa lapsia tehdä. Tätini kysyi että millos teille tulee mukula?? Serkku onneksi sanoi että tulee kun on tullakseen.

Minä en ole juonut moneen vuoteen alkoholia, silti miehen kaveri "kiusoittelee" että ootko raskaana kun et juo?? Joo, olisinkin...

Ja äiti kans muistuttelee että tehkää nyt ne muksut ennenkuin he ovat liian vanhoja auttamaan niiden hoidossa.. Tätä minäkin olen alkanut stressaamaan.. Olen siis nuorin lapsi ja vanhempani ovat jo 64 & 69 vuotiaita. Olisi kamalaa jos omat lapseni eivät muistaisi tai edes tapaisi heitä :(. Sisaruksillani on lapsia joista vanhinnin on jo 13v.

Täällä samoja tuntemuksia, kuin teillä! Naimisissa kaksi vuotta, sama aika ilman ehkäisyä. täällä yk25, 4 varhaista keskenmenoa, endo ja pcos seurana. Vauvakuume varhaisteini-iästä alkaen, nyt ikää 30+. Molempien vanhemmilla useampi lastenlapsi, vanhin jo aikuinen ja nuorin muutaman viikon ikäinen.

Kyllä sitä on saanut kuulla monia asioita. Ja ehtinyt tuntea itsensä p*skaksi, typeräksi, huonoksi... kun ei osaa edes lasta tehdä! Vaikka ajattelenkin että lapset ovat suurin lahja ja siunaus, koen usein silti huonoutta kun en "osaa tehdä" lasta.

Pahinta on jatkuvat vauvauutiset ystävä- ja sukulaispiireistä. Olen jokaisesta lapsesta onnellinen, mutta tuntuu se silti todella kipeälle kun omaa vauvaa ei saa.

Mutta nyt nukkumaan, pienen mahakivun kera. Jännityksellä odotan, meneekö tämä kierto mihin lopputulokseen...

Sohwi, mä ainakin tuossa sun tilanteessa heittäisin utelijalle suoraan, että kaks keskenmenoa tullut ja joku "törkykommentti" perään tms. Suoraan jauhot suuhun kyselijälle, ehkä tajuais olla jatkossa kyselemättä.

Noi kommentit!! Tsiisus, että ihmiset osaa ollakin. Meille sateli "lapsi tilauksia" jo hyvän aikaa ennen kuin kihloista saati häistä oli puhettakaan. "Tehkää lapsi!", "Voitteko tehdä lapsia jo?". Etenkin puolison isä teki tilauksia useampaankin otteeseen :D se alkoi olla kyllä jo aika herttaista, kun niin kovasti isoisäksi haluaa <3 Sitten kun kihlat tuli ja hää järkkäilyt, niin rauhottui tilausten tekeminen. Nyt on taasen puolison äiti alkanut vihjailemaan. Ekaa kertaa häiden jälkeen kun nähtiin ja piinapäivät sattui kohdalla, joten kieltäydyn viinistä, niin heti tuli "sellaisia" myhäilyjä ja katseita. Ne katseet tapettiin seuraavalla kerralla kun korkkasin oluen :D sekin taisi itseasiassa olla alkoholiton olut juurikin taas piinapäivien takia, mutta tuli vaan sellaista silmien pyöritystä kun painelin saunaan olutpullo kädessä ja saunan jälkeen kommenttia: "Minua yritettiin neljä tehdä vuotta..." vink vink... joo tässä muuta tehtykään kun yritetty, kunpa vain tietäisit...

Nyt kun ne lapset olisi tervetulleita ja enemmän kuin toivottuja, niin ei näy eikä kuulu... Tunnen itseni huonoksi miniäksi, vaimoksi ja naiseksi :( koskaan en ole tuntenut itseäni näin huonoksi ja vajaaksi. En pysty itkemättä katsomaan muita raskaana olevia saati kuulla jälleen kerran raskaus uutisia. Etenkin sellaisilta henkilöiltä, ketä ei koskaan edes lasta ajatellut, mutta "nyt vaan pääsi käymään niin".

Ehkä sitä ei pitäisi itsekään haluta. Just go with the flow. Niinkun yksi kaveri totesi, että lapsen teko oli hauskaa aikaa :D sai tarpeeksi seksiä ja yhdessä oloa. Oli kyllä aika tuore suhdekin, että varmaan sekin ajoi asiansa.

Voin samaistua todella hyvin tuohon "ootko raskaana kun et juo?", varsinkin mitä tulee toisten katseisiin mikäli kieltäytyy lasillisesta. Tosiaankin kun oma vastaus on: olisinkin...

Ja nämä:

"Niin tuttuja tunteita.. se on ihmeellistä miten ensin viettää puolet elämästään vältellen raskautta, ja sitten kun olisi enemmän kuin toivottavaa, mitään ei tapahdukaan.

Tänään kaveri ilmoitti olevansa raskaana. Täysin puskista ja vahingossa saavat pikkukakkosen.. tasan ei käy nallekarkit taas. Hiukan käy kateeksi mutta yritän muistaa ettei se ole minulta pois."

Jaan nämä tunteet täysin!! Voi tätä elämän menoa... Ajattelin, että keksin itselleni jonkin uuden harrastuksen johon saisin upotettua kaikki ajatukseni ja tarmoni, jotta vauvahommille jäisi vaan vähän aikaa, eikä sitä jatkuvaa 24/7 ajattelua... Puuh. Mahdoton epätoivo mille ei voi muuta kun jatkaa yrittämistä!

Mietin, että mihin sen rajankin sitten vetää. Johonkin se varmaan on vedettävä. Ei järki kestä loputtomiin tätä työtä minkä asian eteen tekee, toivon määrää ja jatkuvia pettymyksiä. Tiedän, että aikaa on kulunut vielä suht vähän kohdallamme, mutten kuten aiemmin sanoin, niin tuskin tämä tästä aikoihin on muuttumassa.. Niin tunnen sen..

Puoliso kuitenkin jaksaa sanoa: KUN niitä lapsia tulee. Meillä suvussa kaiken lisäksi kaksosia, niin tuntuu hauskalta kun hän sanoo sen monikossa <3 yksi alkuun kyllä riittäisi ;) lapset meidän suvussa on kuitenkin mennyt toiselle puolelle sukua ja meille päin eipä juuri lapsia tule..

Serkkukin tosiaan raskaana, vaikka mehän ne oltiin ketkä kesällä naimisiin meni! Tuntui absurdilta, kun oletuksen mukaan naimisiin menon jälkeen hääpari on se ketä lasta odottaa, ei häävieras :D jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Omien oireiden ylitulkintaako tämä nyt on.... 🤦🏻‍♀️ vv runsastunu nii että housut kastuu, jollei ole suojaa. Naama kukkii, mitä se ei kyllä tee ikinä. Pääkipua ja alamahaa juilii hassusti, särkylääkettä ei uskalla ottaa. Aavistus hermostuttaa nii pakko nauraa tälle tulkittemiselle 🤣

Sohwi kirjoitti:

Kanelipulla: oletteko kauan yrittäneet? Olen kokenut tuon aivan saman kevään/kesän aikana. Kaksi peräkkäistä keskenmenoa. Kohta tulee vuosi täyteen yrittämistä.

Meillä on puoli vuotta yrittämistä takana. Onko sinua tutkittu keskenmenojen jälkeen?

Heippa taas pitkästä aikaa! En ole lukenut ketjua sivun 81 jälkeen kun vapaa-aika on mennyt lähinnä BB 24/7:n katsomiseen 😅 Lueskelen joutessani. Oikeastaan kaikki vauvajutut on olleet aika taka-alalla, mutta ovulaatio bongattu kp 21-22 (eli todella myöhään) ja hyödynnetty. Nyt kp 34 ja menkkoja odottelen alkavaksi ylihuomenna jos Flo-appiin on luottamista. Jotain nippailuja on ollut ja sellanen ihmeellinen ”fiilis” vaikka rauhallinen olo on ollutkin. En sen kummemmin ole asioita miettinyt.

Tänään tein testin. Tein toisen. Tein vielä ovulaatiotestinkin, joka melkein positiivinen. Oon häkeltynyt, koska nyt mun silmät ei todellakaan valehtele tuosta väristä 😂 Pitää hakea uusia testejä ja katsoa päivien edetessä miten lähtee vahvistumaan.

Onnea Mureke! ❤😍

Kaikille piinailijoille hirveesti tsemppiä! Saan niin paljon vertaistukea näistä ajatuksista. Juuri tuo "miten en edes lasta saa aikaiseksi" on niin tuttu itsesyytös (toki turha!). Mulla aina heti ovulaation jälkeen laskee mieliala kohisten ja tulee epäonnistunut olo. Sit se kohenee vähän menkkoja kohden ja useesti ne menka tollutkin melkeen "helpostus" kun pääsee seuraavalle kierrolle ja voi ainakin pariksi viikoksi olla stressaamatta ovulaatiosta tai raskaudesta. Mulla tyypillisesti oletetun ovulaation aikana aina tosi hyvä fiilis ja toiveikas. Sit mennäänki iha pohjamudissa noin viikko. 

Villahuivi pidän sulle ihan hirveesti nyt peukkuja! Toivottavasti tää olis nyt THE kierto.

Mureke toivotaan, että viivat vahvistuu! Varovaisesti onnitteluja <3

Wannabemami voin allekirjoittaa lähes jokaisen lauseen sun tekstistä :D Samaistun! 

Mulla nyt kiertopäivä 24 ja menkat odotettavissa viikon lopulle, viimestään ens viikon alkuun. Rinnat kipeenä (ehkä normaalia kipeämmät?) mutta se on kuulemma normaalia letrozoleilla. Ollut TODELLA itkuinen ovulaatiosta, mutta muuten ei mitään oiretta. Eilen kun peuhattiin miehen kanssa oikeen tunnustelin, että sattuuko seksi tai tuntuuko kohtu jotenkin jännittyneeltä, mutta päin vastoin. Ei mitään tuntemuksia. 

Onnea Mureke ja tarrasukkia matkaan ♥️ Hyvä jos BB vei ajatuksesi hetkeksi muualle 😊 Olisi kiva löytää joku tekeminen, jonka kanssa aika kuluisi vähän nopeammin.

Kovin samaistuttavia sanoja viimeisimmissä viesteissä. Meiltäkin kysellään säännöllisesti, että milloin on jälkikasvua tulossa ja koen sen niin vaivaannuttavana. Eihän sitä voi itsekään tietää, miten tässä käy.

Täällä olin jo luovuttanut neljännen kierron suhteen, kun ei ollut mitään tavallisesta poikkeavia oireita. Sitten eilen, n. 2-3 päivää ennen kuukautisten normaalia alkamisajankohtaa, alkoi yllättäen ruskea tiputteluvuoto. Heräsi toivo, että voisinkohan sittenkin olla...? En muista, että aikaisemmin olisi tullut tuollaista vuotoa, paitsi joskus minipillereitä käyttäessäni. Jännittävää, mutta samaan aikaan on kyllä valmistauduttava pettymykseen, kun vastaavia kuvitelmia on ollut aikaisemmissakin kierroissa. Mies naureskelee näille mun raskausoireille ja sanoo, ettei enää usko ennen kuin testissä näkyy ne viivat. Ja kiinnittymisvuoto kai yleensä tulisi aikaisemmin? Tuo tiputtelu alkoi vasta 12 päivää ovulaation jälkeen ja jatkuu jo toista päivää, eli voi hyvin olla, että muuttuu vain kuukautisiksi.

Ehkä huomisen jaksan vielä piinailla ja sitten testaan, jos ne menkat eivät ala.

Jaksamisia kaikille ♥️

Pakko vielä jatkaa. Oon menossa nyt sivulla 86 ja siellä on puhuttu paljonkin kilppariasioista, komppaan täysin sitä että vajaatoiminnalla voi olla suurikin merkitys raskautumisen (tai siis sen puuttumisen) kannalta! Mullakin siis vajaatoiminta, noin 1,5 vuotta syönyt tyroksiinia ja vieläkään ei TSH kunnossa. Noin kuukausi sitten annostusta nostettiin taas lisää kun TSH oli noussut jälleen yli viitearvon. Luulen että annoksen nostolla on ollut ihan HUIKEA vaikutus tämänpäiväisten r-testien osalta! Ja viitearvoihin ei kannata ihan luottaa, ne on todella yläkantissa. Vajaatoiminnan (ja raskautumisen) kannalta paras tsh-arvo tulisi olla 0-1 tai max. 2.

Tässä juuri heitän arpaa pitäisikö soittaa jo lääkärille, koska raskautuessa annostusta pitäisi taas nostaa. Nyt on suuri keskenmenon riski jos tyroksiini ei riitä alkion kasvattamiseen. Siksi en vielä uskalla liikaa iloita noista haaleista positiivisista, vaikka ilonkyyneleet vierähtikin.

Kiitos kannustuksesta ❤ en tiedä mistä johtuu kipu emättimen seinämässä, tai sinne jonnekkin sen kivun paikannan 🤔 semmonen hassu kohta, kokeilin liikuttaa hieman kohtua emättimen kautta niin ei mitään kipua, sitten sormi osui seinämässä kohtaan jossa selvä kipukohta. Toki voi se olla myös vatsaontelon puolella, mutta siinä se tuntu. Kävellessäki tuntuu paine, eikä koskaan ennen ole ollut tämmöistä. Kuukuppiki piti poistaa, nyy on sitten housut märkinä (ja oikrasti märkinä) koko ajan. En siis voi pitää siteitä, koska ne aiheuttavat haavoja. Hämmentynyt olo on kyllä. Tänään kp21, ja ovulaatiosta nyt en ole varma mille pv se sitten todellisuudessa ajoittui... sovellus väittää menkkojen alkavan 10pv kuluttua 🤔

Mureke kirjoitti:

Pakko vielä jatkaa. Oon menossa nyt sivulla 86 ja siellä on puhuttu paljonkin kilppariasioista, komppaan täysin sitä että vajaatoiminnalla voi olla suurikin merkitys raskautumisen (tai siis sen puuttumisen) kannalta! Mullakin siis vajaatoiminta, noin 1,5 vuotta syönyt tyroksiinia ja vieläkään ei TSH kunnossa. Noin kuukausi sitten annostusta nostettiin taas lisää kun TSH oli noussut jälleen yli viitearvon. Luulen että annoksen nostolla on ollut ihan HUIKEA vaikutus tämänpäiväisten r-testien osalta! Ja viitearvoihin ei kannata ihan luottaa, ne on todella yläkantissa. Vajaatoiminnan (ja raskautumisen) kannalta paras tsh-arvo tulisi olla 0-1 tai max. 2.

Tässä juuri heitän arpaa pitäisikö soittaa jo lääkärille, koska raskautuessa annostusta pitäisi taas nostaa. Nyt on suuri keskenmenon riski jos tyroksiini ei riitä alkion kasvattamiseen. Siksi en vielä uskalla liikaa iloita noista haaleista positiivisista, vaikka ilonkyyneleet vierähtikin.

Ehdottomasti soitat neuvolaan ja ne siellä käskee nostaa annostusta. Läheisellä on tää ja käskettiin siis heti nostaa annosta, kun tulee raskaaksi. Onnittelut vielä.

Tästä inspiroituneena menin katsomaan omia arvojani. Tk-lääkäri sanoi, että ne on ok, mutta tämä lääkäri ei kyllä tuntunut tietävän muutenkaan mitään (yleensä en kyseenalaista, mutta tämän lääkärin asiantuntemuksesta lapsettomuuden suhteen en vakuuttunut). Mulla siis FSH 3,7. Kilpirauhasliiton sivuilla lukee: "Hedelmöityshoidossa suositellaan, että kilpirauhasen vajaatoiminta hoidetaan siten, että TSH on alle 2,5 mU/l.". Pitäisköhän tästä nyt sitten olla huolissaan ja ottaa yhteyttä johonkin ja kysyä asiasta?

Kanelipulla kirjoitti:

Sohwi kirjoitti:

Kanelipulla: oletteko kauan yrittäneet? Olen kokenut tuon aivan saman kevään/kesän aikana. Kaksi peräkkäistä keskenmenoa. Kohta tulee vuosi täyteen yrittämistä.

Meillä on puoli vuotta yrittämistä takana. Onko sinua tutkittu keskenmenojen jälkeen?

Kyllä. Molempien kertojen jälkeen on pyydetty käymään neuvolassa lääkärin luona, joka on katsonut, että kohtu on varmasti tyhjentynyt.

Onnittelut Murekkeelle, soita vaan ihmeessä heti pikimmiten lääkäriin/neuvolaan! 🤗

Martta1, sinunakin soittaisin. Jostain luin, että raskautta yrittävät hoidetaan aina, mutta toki siihen vaikuttaa vielä ne toisetkin arvot, T4-v ja T3. Mulla tuo TSH on vaan 0,3 eli se taas viittaa sitten lievään liikatoimintaan. Sekään ei ole kuulemma hyvä.

Ja niin päättyi tämäkin raskaus keskenmenoon, kävin tänään ultrassa ja kehitys näkyi päättyneen n. viikko sitten 6+1. Kävin reilu viikko sitten ekassa ultrassa jossa syke vielä näkyi. Tämä siis toinen peräkkäinen km, edellinen päättyi heinäkuussa 11+4.

Nyt vain odotellaan josko tyhjentyminen käynnistyisi luonnostaan. Kätilö lohdutteli että uutta putkeen vaan, itsellä on niin tyhjä olo. Että meninkin antamaan itseni toivoa..