Toiveena vauva (2019-2020)
Hei,
Aloitin uuden ketjun, kun "Toiveena vauva (2018-2019)" on jo pitkä ketju ja vuosikin vaihtui. Kirjoitellaan tänne vauvahaaveista ja tuetaan toisia :) Itse olen avioliitossa ja yritämme ensimmäistä lasta. Ikää on 33- vuotta.
Kommentit (3096)
martta1 kiitos lukuvinkistä! Täytyy muistaa etsiä tuo.
Kanelipulla ❤
Ja samaistun myös noihin tunteisiin, ei ihan enää jaksaisi. Toki ei auta, et on muutenkin väsynyt ja stressaantunut, mutta varsinkin tämä kierto on kyllä pakkojyystöä kaikinpuolin. Haluaisin osata ajatella elämää ja rakastelua ja kaikkea muuta kuin kuukauden sykleissä, joissa aina tapahtuu x-jotain.
Ja se ensi vuoden suunnittelu.... Pitäisi tietty vaan suunnitella elämää ja lomia ja asumista ym tämänhetkisillä spekseillä, eli et ollaan kaksistaan, mutta MITÄ JOS ME EI OLLA. Kaksio riittää meille hyvin kodiksi, mutta jos onkin lapsi niin kolmio voisi olla parempi. Jne.
En jaksa tätä epätietoisuutta, tätä stand by-tilaa.
Ja tosiaan, kuukautisten eka päivä on se eka kunnon vuotopäivä. Tiputtelua ei lasketa. Joudun itse aina odottamaan, et alkoiko se oikeasti vai oliko tämä nyt se yksittäinen pieni holahdus pari päivää ennen oikeaa h-hetkeä.
Se klo 18-raja liittyy lääkkeisiin ja hoitoihin (oli tärkeä kun luovutin munasoluja), mutta on hyvä käyttää mittana normikierroissakin.
Täällä nyt kp15, eilen lauantaina tikkuun piirtyi semivahva viiva. Tikutin viimeksi torstaina, jolloin oli blankoa. Minulla huippu tulee vissiin lähes aina melko rytinällä eikä anna kovasti vinkkejä etukäteen. Mietin sitäkin, et onko se hyvä vai huono asia tai onko sillä merkitystä...?
Se voisi olla osasyy ovulaatiopeikolle, kun hormonitasot tekee yhtäkkisiä piikkejä eikä keho ehdi totutella. Tämä väsymys ja apaattisuus ja alakuloisuus on taas kivoissa sfääreissä.
Me lähdetään viemään hautuumaalle kynttilöitä omille edesmenneille iseillemme. Sytytän ne kynttilät samalla toivossa ja toivon takia, uutta isää perheeseen pyytäen. Etteivät juhlat ensi vuonna enää olisi vain hautausmaalla.
N36, M38. Yritys aloitettu 01/19, ei löydettyjä vikoja. Ensimmäistä toivotaan.
Villahuivi asun itseasiassa Ruotsissa! Nyt kävin vaan spontaanisti vyöhyketerapiassa johon sain samalle päivälle ajan mutta ehdottomasti ens kertaan katon jonkun jolla kokemusta juuri lapsettomuuden hoidosta. Menin myös jo ovulaation jälkeen ja sain kuulla saman että alkukierrosta paras. Nyt hoito olikin lähinnä rentouttava ja verenkiertoa kohentava. Olin kyllä todella rentoutunut sen jälkeen ja kotiin tullessa nukahdin heti kahden tunnin päikkäreille eli jotain oikeita nappuloita varmasti paineltiin :D ensi kierrosta menen heti alkukierrosta. Eli jos ei muuta niin stressitasot kyllä laski.
Me ei olla yritetty kun ”vasta” 8 kk mutta mun pco diagnoosin takia haluan hakeutua hoitoihin nopeasti. Ja sitä mulle myös suositteli gyne. Nyt letroilla pari kiertoo ja sit suoraan lapsettomuuspolille. Ikää siis 30 v (mulla) ja ukolla 36.
Aika samoja tuntemuksia täälläkin, eli miten olen niin surkea ettei edes lasta osaa tehdä! Mulla kp 45 menossa eikä mitään oireita jotka voisivat raskauteen viitata...
Jos kierto sama kuin kaksi aiempaa niin menkat alkaa ens viikon alulla.
En tiedä viitsinkö edes testiä tehdä.. Tulee vaan paha mieli siitäkin kun tiedän mitä näyttää. :(
Harmittaa tämä pitkittynyt kierto. Tulee niin harvoin mahdollisuus yrittää niin sitäkin kovemmat paineet.
Tryout tuo on kyllä niin turhauttavaa ja masentavaa. Onko sinulla pitkään kiertoon lääkitystä?
Osaako kukaan vastata, että jos munasolu kasvaa isoksi, muttei irtoa ja muuttuukin kystaksi, niin mitä oireita siinä on? Tuleeko menkat myöhässä, onko kipuja? Tuleeko ovistestiin plussa? Minulta ei nyt enää puolen vuoden aikana mitata progesteronia, joten en nyt sitten tiedä onko ovis tapahtunut vai ei. En siis tiedä toimiiko letrot vai ei. Sain suht vahvan ovisplussan, mutten siitäkään ole varma onko se nyt plussa vai ei.. on tämäkin vaikeeta. Oispa joku kotitesti mikä näyttäisi tapahtuiko ovis vai ei :D
Löysin firman (Puhti), jolta voi ostaa verikokeita ilman lääkärin lähetettä. Sieltä löytyis myös progesteronin mittaus. Nyt vaan pohdinnassa, et mihin aikaan kierrosta sitä pitäis mennä mittaamaan 🤔 Onko jollain tietoa? Uskon, että ovulaatio tapahtuu, eli testillä ei tarvi sitä todentaa. Mutta tiputteluvuodon ja mahdollisen yhteyden keskenmenoon haluaisin tietää, eli onko mulla progesteronitaso liian alhainen kohdun limakalvon lisäämiseen & ylläpitoon ja raskauden ylläpitoon.
No minulle aloitettiin kilpparilääkitys (n. kuukausi sitten) mutta tiedä sitten liittyykö kilppariongelma edes tähän kiertoon. Ainakin lääkityksen jälkeen ei tämä eka kierto lyhentynyt yhtään. Kuulemma ei välttämättä tarvetta mennä gynelle kyselemään?? Noh, onneksi on endokrinologille aika parin viikon päästä, juurikin kilppari takia. Katsotaan mitä sanoo.
Lisäys edelliseen: Olis tuon Puhdin kautta myös halpa se testi, 24e 😮
Itse olen miettinyt kans näitä verikokeita. Mitä ja milloin kannattais mittauttaa?
En tiedä miksi tuntuu niin hassulle olo. Kevyt ja onnellinen 🥰 jospa tämä tietäisi sitä suurta onnea nyt!
Pitkän lapsettomuuden jälkeen kahden lapsen äiti.
Pikkuminnis kirjoitti:
Osaako kukaan vastata, että jos munasolu kasvaa isoksi, muttei irtoa ja muuttuukin kystaksi, niin mitä oireita siinä on? Tuleeko menkat myöhässä, onko kipuja? Tuleeko ovistestiin plussa? Minulta ei nyt enää puolen vuoden aikana mitata progesteronia, joten en nyt sitten tiedä onko ovis tapahtunut vai ei. En siis tiedä toimiiko letrot vai ei. Sain suht vahvan ovisplussan, mutten siitäkään ole varma onko se nyt plussa vai ei.. on tämäkin vaikeeta. Oispa joku kotitesti mikä näyttäisi tapahtuiko ovis vai ei :D
Mulla oli follikkeli kasvanut isoksi, muttei puhjennut, ja muuttui kystaksi. Muuten sitä en varmaan olisi kuulemma huomannut, mutta eräänä yönä heräsin niin järkyttäviin kipuihin mihin liittyi hikoilua ja hartiapistos ja olin valmis soittamaan häkeen, mutta se loppui puolessa tunnissa. Olin menossa gynelle pari päivää sen jälkeen ja ultrassa totesi että kysta oli vuotanut verta ja siksi oli aiheuttanut kipukohtauksen. Kystan pitäisi hävitä kuukautisten mukana. Itse en saanut ovisplussaa tuossakaan kierrossa. Tää tapahtui kierron loppuvaiheessa, kierto kesti 60 päivää.
Täällä eletään kiertopäivää 45 nyt. Aloitin Terolutit muutama päivä sitten, aion nyt ottaa ne jatkossa kp 15 alkaen seuraavien kahden kierron ajan, jos saisi niillä käynnistymään normaalit kierrot. Silläkin uhalla että ovulaatio jää tulematta ennen kp 15.
Tänään ollut sekä miehellä että mulla haikea fiilis isänpäivään liittyen. Luottavainen olo, että kyllä me vielä joskus saadaan ovulaatio ja oikeita yrityskiertoja ja lopulta oma lapsi. Täytyy vain antaa aikaa ja hakea apua jos ei Teroluteista mitään hyötyä saada.
Nyt täytyy vähän päästä sanomaan. Sovittiin miehen kanssa, että vedetään nämä kaksi vikaa kierrosta ennen virallisia lapsettomuustutkimuksia vähän niin kuin täysillä. Kääritään hihat jne.
Kerroin miehelle mitkä ne tärkeät päivät tai mikä se kuumin kausi on. Seksiä oli tiistaina ja eilen, eli lauantaina. Tänäänkin piti ja pari tuntia sitten tikku näyttikin tasavahvaa.
Noh, mies lähti ulkoilemaan aikaisemmin päivällä. Laittoi myöhemmin viestiä, et meneekin vähän pidempään kun treffasikin poikien kanssa. Tuli joku aika sitten kotiin kännissä.
Normaalisti tämä ei haittaisi minua, mies voisi käydä useamminkin viettämässä laatuaikaa itsekseen, hän ei siis tee sitä paljon. Mutta sit vielä känni päälle. Juuri tänään, juuri kun sovittiin, et nyt tehdään kunnolla ja tosissaan. Harakoille meni sekin nyt sitten.
Tämä puoli on oikeasti rankkaa, kun tuntuu, et sitä yksin kantaa sitä jatkuvaa "huolta" ja tietoisuutta siitä missä mennään kierron suhteen. Sitä miettii miten syö, miten nukkuu jne, kun tietää, et kaikki voi vaikuttaa. Ihan automaattisesti.
Mies ei mieti. Toki hän lapsen haluaa ja puhuu siitä paljon, mutta että se olisi jotenkin käytännön tasolla se hänen omistautuminen? Enpä tiedä.
Eikä se tietenkään tarkoita, et kierto meni välttämättä hukkaan kun ei tänään harrastetakaan seksiä, eikä huomennakaan kun menee töiden osalta taas kaikki ristiin, mutta se pettymys siitä, että taasko vain minä kannan tätä ristiä.
Kun en ihan jaksaisi enää kantaa. Haluaisin luovuttaa koko homman, lopettaa seksin harrastamisenkin joksikin aikaa ja vaan olla. En halua olla nipottaja, en halua, että pitää aikatauluttaa ja olla tärppänä tiettyinä päivinä vaikkei jaksaisikaan eikä huvittaisi ollenkaan.
En edes jaksa syyttää miestä mistään, tekisin tismalleen samoin mikäli osaisin heittää läskiksi eikä tarvitsisi mennä töihin heti aamulla.
Haluan vain, että tämä prosessi olisi ohi ja elämä voisi jatkua normaalina.
N36, M38. Yritys aloitettu 01/19, ei löydettyjä vikoja. Ensimmäistä toivotaan.
Hei oon uus täällä mutta tulen nyt tänne keuhkoamaan ja hakemaan vertaistukea etten ihan miesparan harteille kaataisi kaikkea.
Ollaan 34 vuotiaita, yritystä takana maaliskuusta asti (elokuu skipattiin kun oltiin oviksen aikaan eri maissa) asutaan hiukan epätavanomaisesti tällä hetkellä (jo toista vuotta 😳) miehen vanhempien luona, mikä ei todellakaan auta tilannetta yhtään. Olen toiveikas että 2020 on meidän vuosi niin monella tapaa! Toivottavasti pitkä ja karsea taloprojekti saadaan päätökseen ja päästään juhlimaan joulua ensi vuonna uudessa kodissa nyytin kanssa...
Nyt on tosiaan menossa 6dpo ja kp21/27. Maha juilii, tuntuu että menkat olis tulossa vaikka onkin vähän aikaista. Tunteet menee ihan vuoristorataa. Toisaalta tarrautunut vielä toivoon ja toisaalta taas toivoisin että tulis se vuoto jo sieltä niin loppuis tämä odotus 😞
Ikää 35 (m 34), yk16, ekaa yritetään.
portland kirjoitti:
Nyt täytyy vähän päästä sanomaan. Sovittiin miehen kanssa, että vedetään nämä kaksi vikaa kierrosta ennen virallisia lapsettomuustutkimuksia vähän niin kuin täysillä. Kääritään hihat jne.
Kerroin miehelle mitkä ne tärkeät päivät tai mikä se kuumin kausi on. Seksiä oli tiistaina ja eilen, eli lauantaina. Tänäänkin piti ja pari tuntia sitten tikku näyttikin tasavahvaa.Noh, mies lähti ulkoilemaan aikaisemmin päivällä. Laittoi myöhemmin viestiä, et meneekin vähän pidempään kun treffasikin poikien kanssa. Tuli joku aika sitten kotiin kännissä.
Normaalisti tämä ei haittaisi minua, mies voisi käydä useamminkin viettämässä laatuaikaa itsekseen, hän ei siis tee sitä paljon. Mutta sit vielä känni päälle. Juuri tänään, juuri kun sovittiin, et nyt tehdään kunnolla ja tosissaan. Harakoille meni sekin nyt sitten.Tämä puoli on oikeasti rankkaa, kun tuntuu, et sitä yksin kantaa sitä jatkuvaa "huolta" ja tietoisuutta siitä missä mennään kierron suhteen. Sitä miettii miten syö, miten nukkuu jne, kun tietää, et kaikki voi vaikuttaa. Ihan automaattisesti.
Mies ei mieti. Toki hän lapsen haluaa ja puhuu siitä paljon, mutta että se olisi jotenkin käytännön tasolla se hänen omistautuminen? Enpä tiedä.Eikä se tietenkään tarkoita, et kierto meni välttämättä hukkaan kun ei tänään harrastetakaan seksiä, eikä huomennakaan kun menee töiden osalta taas kaikki ristiin, mutta se pettymys siitä, että taasko vain minä kannan tätä ristiä.
Kun en ihan jaksaisi enää kantaa. Haluaisin luovuttaa koko homman, lopettaa seksin harrastamisenkin joksikin aikaa ja vaan olla. En halua olla nipottaja, en halua, että pitää aikatauluttaa ja olla tärppänä tiettyinä päivinä vaikkei jaksaisikaan eikä huvittaisi ollenkaan.
En edes jaksa syyttää miestä mistään, tekisin tismalleen samoin mikäli osaisin heittää läskiksi eikä tarvitsisi mennä töihin heti aamulla.Haluan vain, että tämä prosessi olisi ohi ja elämä voisi jatkua normaalina.
Voi ei, sympatiani on isosti sun puolella! Tosi kurja tilanne. Muista, että sun tunteet on ihan oikeutettuja. Oon tunnistanut itse ihan samoja tässä kuukausien kuluessa. Voimia sulle!
30v. /33.v,haasteena alhainen rautavarasto ja suorituspaineet. Yritys
alkanut 07/2019 sisältäen taukoja. Esikoinen toiveissa.
Sibi, tervetuloa! Toivottaasti uusi koti pian valmistuu!
Portland, onko miehellesi tullut joku rimakauhu? Koita olla syyttelemättä, kun puhutte. Tiedän niin tuon tunteen, kun toinen skippaa ovispäivän. Meillä ei alkoa käytetä mutta syitä riittää skippaukseen kyllä... tsemppiä Sinulle, jospa tallettelut aiemmin tuottaisi teille piene tytön 🥰❤ eikös ne tyttösiitiöt ole pitkäikäisimmät...
Tänään kp19, myöhää iltapäivästä alkoi järkyttävät kivut alamahalla, suolisto sekasin ja heikko olo. Sama juttu aina muutamaa päivää ennen menkkoja, ja nyt pelottaa iha hirveästi että menkat alkaaki kohta 😔 ja olen niin onnellinen ollut tässä kierrossa ja jotenkin niin oiveikas, että tipun kyllä tosi korkealta jos tämä 25 yritskiertokaan ei tuota tulosta... olen niin kauhuissani näistä kivuista 😥😭
Pitkän lapsettomuuden jälkeen kahden lapsen äiti.
Nopea vastaus väliin, Marsu1987 se progesteroni pitää ottaa 7 pv ovisplussasta.
Voimia kaikille, niitä tarvitaan. Täälläkin. Alakulo tullut mullekin niin tutuksi.
Yritys alkoi 3/2019. Nyt ollut 3-4kk taukoa. Tiputtelu vaivaa, mitään syytä sille ei löydy. Teroluteja silti taas 6kk.
Villahuivi kirjoitti:
Sibi, tervetuloa! Toivottaasti uusi koti pian valmistuu!
Portland, onko miehellesi tullut joku rimakauhu? Koita olla syyttelemättä, kun puhutte. Tiedän niin tuon tunteen, kun toinen skippaa ovispäivän. Meillä ei alkoa käytetä mutta syitä riittää skippaukseen kyllä... tsemppiä Sinulle, jospa tallettelut aiemmin tuottaisi teille piene tytön 🥰❤ eikös ne tyttösiitiöt ole pitkäikäisimmät...
Tänään kp19, myöhää iltapäivästä alkoi järkyttävät kivut alamahalla, suolisto sekasin ja heikko olo. Sama juttu aina muutamaa päivää ennen menkkoja, ja nyt pelottaa iha hirveästi että menkat alkaaki kohta 😔 ja olen niin onnellinen ollut tässä kierrossa ja jotenkin niin oiveikas, että tipun kyllä tosi korkealta jos tämä 25 yritskiertokaan ei tuota tulosta... olen niin kauhuissani näistä kivuista 😥😭
Tervetuloa Sibi! 😊
Villahuivi, toivottavasti menkat eivät vaan alkaisi ❤.
Onneksi tämä palsta on olemassa, voi tänne purkaa turhautumistaan eikä tee sitä VÄÄRÄLLÄ tavalla miehelle. Minulla oli onneksi eilen sen verran järkeä päässä, etten ihan tietoisesti alkanut räksyttämään miehelle. Olisi ollut tuhoisaa, minä väsyneen tuohtunut ja hän päihtynyt.
Käytiin myöhään illalla ulkona ja vaan rauhoituttiin. Sen verran sain pujautettua vähäsanaiseen jutusteluumme, et ovulaatio tosiaan on/oli tänään. Johon mies: "eikö se ollut eilen...?"
Lopputulos pitkälle päivälle oli se, et lähemmäs klo 2 harrastettiinkin seksiä. Hyvin mekaanisesti, minä kuivempana kuin Sahara mutta onnistui silti 😅.
Toinen lopputulema on se, että vaikka olen monta kertaa puhunut ja kertonut ovulaatiosta ja kuukautiskierrosta ym. niin mies ei välttämättä edelleenkään tajua, että väri tikussa ei ole on/off-tyylistä. Tai yleensäkin kuinka vaihteleva kierto voi olla ja kuinka epätietoinen minäkin olen siitä, minkälainen kierto nyt on meneillään. Eli kun minä sanon jotain, vaikka että nyt olisi hyvä harrastaa seksiä tms, niin hän kuulee sen ehkä tällaisena: "nyt on ovulaatio just tänä päivänä ja piste".
Mutta nyt on tämä kierto hoidettu suht kunnialla läpi ja saadaan pitää taukoa yrittämisestä. Minulla on selvästi alkanut halut kärsiä ihan kunnolla, tässä kierrossa niitä ei ollut edes nyt ovulaation aikana. Olen ollut myös fyysisesti todella kuiva, joten seksi on kirjaimellisesti ollut hinkkaamista, 😂.
Taas kirjoitan romaania.
Hyvää uutta viikkoa kaikille, olkoon se kaikinpuolin parempi, kevyempi, valoisampi ❤.
N36, M38. Yritys aloitettu 01/19, ei löydettyjä vikoja. Ensimmäistä toivotaan.
Mä tykkään lukea teidän romaaneja ja yksin puhelujakin. 😍
Osanotot omasta puolestani kaikille keskenmenon kokeneille. ❤️
Mulla notkahti sitten kunnolla edellisten menkkojen alettua. Sentään tuli pitkästä aikaa kunnon menkat, mutta terolutit lopetettuani, oon nyt kahdessa edellisessä kierrossa tiputellut + vuotanut yhteensä 10pv per kierto. 😞 Sitten sorruin tunnesyöpöttelyyn mököttäessäni tätä kaikkea. Kumma kyllä, jotenkin rakastuin mieheeni uudelleen ja halujakin ollut vaikka muille jakaa. En pysy perässä mitä kaikkea mussa tapahtuu. Alavatsa-ja alaselkäkivutkaan ei loppuneet menkkoihin. Onneks ylihuomenna on ultra ja munanjohdinten aukiolotutkimus. Mulla oli progesteroni 47,1; FSH 7,1; AMH 2,4 ja LH 3,3. Nyt pelottaa eniten, että miehen puolelta jotain vikaa, vaikka onhan mullakin selkeästi joku häiriö, koska älytön tiputtelu. 🙄
Nyt on kp7 ja tästä kierrosta tulee mulle sinänsä jännä, koska en löytänyt mistään ovistikkuja hedelmällisyysmonitoriin ajoissa. Hätäpäissäni ostin raskauskeijulta sellaisen syljestä katsottavan testin ja sitä oon nyt alkanut käyttää. On mielenkiintoinen, mutta mitään muutoksia ei syljessä oo vielä ainakaan näkynyt. Saa nähdä toimiiko tuo mulla. 😬
Tsemppiä kaikille alkaneeseen viikkoon!
Yritys alkoi 3/2019. Nyt ollut 3-4kk taukoa. Tiputtelu vaivaa, mitään syytä sille ei löydy. Teroluteja silti taas 6kk.
Kiitos kaikille osanotoista ja pahoitteluista! Näyttäisi siltä että tyhjentyminen tapahtuu itsekseen, vielä ei ole tullut kuin kalvoja. Ehkä se oli tuulimuna eikä sieltä tule muuta?
Jotenkin sitä kaipaisi vertaistukea näin toisen aika lyhyen ajan sisään tapahtuneen keskenmenon takia. Lääkäriajan olen varannut, katsotaan pääsenkö vielä mihinkään tutkimuksiin, kun "vasta" toinen keskenmeno kyseessä. On aika tyhjä olo, jotenkin hankala käsittää että näin kävi taas ja miksi.
Voimia Kanelipulla <3 ymmärrän hyvin tuon epätietoisuuden ja kysymykset kuten miksi.
Se mitä olen itse kuullut, niin toisinaan keskenmenoja saattaa tulla, mutta sitten muutaman yrityksen jälkeen se tärppääkin. Keho ikään kuin "harjottelee". En osaa itse sanoa asiaan juuri muuta kuin mitä olen kuullut. Voi kun voisin auttaa enemmän. Sitä kai se tämä kaikki on, harjoittelua.
Sitäkin yksi kaveri, kahden lapsen äiti sanoi, että ennen raskaaksi tuloaan oli epämääräisiä kuukautisia ja kaiketi varhaisia keskenmenoja, sitten tärppäsikin. En tiedä kuinka kauan yrittivät, kun en ole tohtinut kysyä kun varmasti satelee vastakysymyksiä sitten.
Olen kyllä ajatellut, että pakko tässä jollekin on kohta jutella kun muuten pää hajoaa ja parisuhde. Kummatkin alkaa olla siinä pisteessä, että turhauttaa niin paljon, ettei meinaa mistään tulla mitään. Jotenkin kun sitä naiivisti oltiin suunniteltu, että sitten häiden jälkeen tulee jos on tullakseen, kunnes tajusikin ettei se lapsi niin vain tule. Todellisuus iski vasten kasvoja kovemmin kuin osasi uskoakaan. Eihän tässä tosin ole vielä kovinkaan kauan jumpattu. Mutta jotenkin vain tiedän sen, että meidän kohdalla, kuten kaikki muukin, tulee olemaan haasteellista ja lasta ei varmasti näy eikä kuulu aikoihin. Jotenkin vain tunnen sen sisimmissäni. Nyt nämä kaksi viimeistä kertaa kun tuntui, että voisi ollakin raskaana (verrattaessa kahteen ensimmäiseen kiertoon), ei sitten ollutkaan. Niin tuntuu vahvasti, että miten se kroppa nyt yhtäkkiä sitten tajuaisikin miten tämä toimii.
Nyt lähti yk 5 käyntiin. Tiputtelu alkoi jo pe, mutta varsinaiset kuukautiset vasta eilen, joten tänään vasta kp 2. Pitkäksi käy aika, mutta mielessä ei pyöri muuta kun tämä kriisi, etten vieläkään ole raskaana..
Olen itse siis toivonut lasta jo n.10-15 vuotta, mutta parisuhde tai aika ei ole "ollut se oikea". Nyt jaan elämäni ihanan ihmisen kanssa ja suhdettakin takana jo 5 vuotta kera tuoreen avioitumisen. Nyt on kaikista otollisin hetki lapselle ja sitä niin kaivattiin tähän meidän eläämän juuri nyt. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin, että kaikki seisoo paikallaan, eikä ole odotettavissa mitään. Olen jotenkin todella tyytymätön ja pettynyt tämän hetkiseen elämään, vaikka maailman rakkaimman ihmisen kanssa sen jaankin.
Tämä on vain jotenkin niin henkilökohtainen kriisi, etten tiedä miten siitä selvitä. Luulin, että tämä helpottaisi, mutta pahemmaksi menee..
Esikoinen 11/20
Haaveissa sisarus taaperolle
Voimia kanelipulla <3
Samaistun myös tuohon Murmelipsin ajatuksiin. Tuntuu, että välillä unohtuu kaikki muu ja koko ajan vain toivoo, että menispä aika nopeasti: olispa jo menkat ohi, olispa ovis jo, olispa piinapäivät ohi ja taas sama. Ja tunteet siinä samalla menee vuoristorataa. Välillä on helpompia kuukausia, välillä vaikeampia.
Ovis oli ehkä tässä, sain ovistestiin pe suht saman vahvuiset viivat ja la oli enää 1 viiva. Alavatsalla vihlovaa tunnetta eilen ja tänään. To ja la talleteltiin. Suorituspaineita tuli ensimmäistä kertaa miehelle, ja pe ei onnistunut... puhuttiin asiat ja la taas onnistui hyvin :D
Nyt taas sama epätietoisuus, irtosikohan munasolu edes, viimeksi progesteroni oli siinä ja siinä että tapahtuiko ovis letroilla, nyt vaan odottelua. Laitampa vielä kuvan perjantaisesta ovistikusta.