Miksi et halua lapsia?

Suvussa perinnöllisiä sairauksia joten biologinen lapsi ei mahdollista.

Minulla on idiopaattinen keuhkofibroosi. En todellakaan aio riskeerata potentiaalisia lapsia tälle sairaudelle siksi että minä haluan lisääntyä. Veljenikin pitää riskiä liian suurena ja siksi he ovat vaimonsa kanssa adoptiojonossa. Monta pahaa juttua kulkee geeneissä ja vaikka geenit ovat itsekkäitä, minun ei tarvitse olla. Lellin ja otan kaverin lasta kylään silloin kuin vointini on hyvä.

Ihana että täällä on niin paljon vastuullisia ihmisiä. Tuli aiemmin ihan paha mieli kun niin moni Mamma puolusti BRCA geeniä kantavan ystäväni lisääntymistä. Moni suvun naisista kuollut rintasyöpään ja silti piti hankkia lapsia. Itse en haluaisi sellaista pelkoa lapseni vuoksi, enkä lapselleni.

Lapsi on naisen projekti jota en halua rahoittaa.

Tykkään lapsista, taloudellinen tilanteeni on kunnossa, ei ole perinnöllisiä vakavia sairauksia eikä maailman tilannekaan ihan liikaa ahdista. Syy miksi en halua lapsia liittyy eniten pikkulapsiaikaan. Minua ei kiinnosta toistaa samoja rutiineja lapsen syöttämisen, nukuttamisen, puistoon viemisen yms suhteen joka ikinen päivä. Kouluikäinen joka on jo melko itsenäinen ja leikkii kavereiden kanssa + harrastaa olisi jo ihan ok kun ei olisi 24/7 sidottu lapseen ja voisi itsekin jo spontaanimmin tehdä juttuja. Mutta tuo pikkulapsiaika on vaan liian pitkä että haluaisin käyttää elämästäni useamman vuoden siihen. Lisäksi pelkään että lapsi syntyisi vaikeasti vammaisena ja siinä tapauksessa tuo ns pikkulapsiaika kestäisikin mahdollisesti koko loppu elämäni.

Raskaus ja synnytys ovat suunnilleen viimeisiä asioita, joita haluan elämässäni kokea. Lapsi voisi olla kiva ja fiksu tyyppi ja kovin rakaskin, mutta en ole valmis käymään läpi sitä fyysistä paskaa mihin naisena joutuu lapsen saadakseen. Raskaus ja synnytys hyvinkin menneinä todennäköisesti tuhoaisivat herkän mielenterveyteni lopullisesti.

N33

Äitini on mielisairas joka on projisoinut kaikki ongelmansa minuun. En todellakaan anna sille lapsenlapsia.

Jos olisin mies, hankkisin mielelläni lapsen. Mutta koska olen nainen, en lähde siihen rumbaan ja runteluun.

En vaan halua. Ei oo mun juttu. Olen koko ikäni ollut haluamatta lapsia ja nyt yli nelikymppisenä edelleen, en päivääkään elämässäni ole tuntenut että haluaisin lapsia. Sen lisäksi en pidä niistä enkä halua olla niiden kanssa tekemisissä.

Voin keksiä sata hyvää puolta lapsettomasta elämästä, mutta ne on vaan bonuksia. Se en vaan halua on se ainoa todellinen syy. Se vaan ei yleensä kelpaa ihmisille, koska halutaan jotain järkisyitä, jotta voidaan kumota ne omilla argumenteilla, vaikkei lasten hankkimiseenkaan mitään järkisyitä ole vaan ne vaan halutaan.

Voitaisiinko vapaaehtoinen lapsettomuus jo pikkuhiljaa normalisoida? Maailmasta ei ihmiset lopu. Tuntuu ihan kamalalta 30-vuotiaana naisena olla uteluiden ja painostuksen keskipisteenä, kaikista ei ole hyväksi vanhemmaksi! Minulla ei ole koskaan herännyt minkäänlaista hoivaviettiä tai tarvetta olla äiti. 

Koen useimmat lapset kehittymättömyydessään väsyttävinä ja energiaa vievinä enkä halua lähteä kokeilemaan, josko omani olisi erilainen. Nepsylasta tai vammaista lasta en varsinkaan jaksaisi eikä siitä ole ikinä mitään takeita, että lapsi syntyisi terveenä. Teen ohjaus- ja neuvontatyötä ja olen siinä hyvä mutta vapaa-aikani haluan pyhittää omille harrastuksilleni ja mielenkiinnon kohteilleni. Näin pystyn pitämään työn ja vapaa-ajan optimaalisessa tasapainossa. Yksi syy on kyllä myös se, kuinka paljon äideiltä vaaditaan edelleen, kuinka naisen tulisi lapsen saatuaan typistää itsensä pelkäksi äidiksi sekä piittaamaton ja julma kohtelu varsinkin synnytysosastoilla. Eivät kaikki synnyttävät äidit (onneksi) joudu sitä kohtaamaan mutta aivan liian moni joutuu.

Onko olemassa epäitsekkäitä syitä hankkia lapsia? En ole koskaan halunnut lapsia tehdä, ja minusta on sen takia tehty itsekäs hirviö lähipiirissä. Rakastan eläimiä, mutta hoivavietti ihmislapsiin ei ole koskaan tullut pintaan. 

Katsokaapa varsin tätä: https://www.worldometers.info/world-population/

Ihmiset lisääntyvät kuin kanit, jos tuo ei aiheuta ahdistusta niin ei mikään. Ja Suomi puhuu vielä lisääntymistalkoista..

Lapset ei vain kiinnosta, ei ole koskaan kiinnostanut, ei siihen kummempaa syytä ole.

N30

Koska olisin huono äiti. Kärsin 2 viikkoa kuukaudesta pahoista pmssistä. Sen ajan lapsi olisi aina tuuliajolla.

En halunnut lapsia, koska halusin elämältä ihan muita asioita: vapautta ja riippumattomuutta vapaa-ajalla, pitkiä opintoja nuoruudessa ja työorientoitunutta aikuisuutta, mielin määrin matkustelua, taloudellista varmuutta. Lapset sitovat, vievät paljon aikaa ja tulevat tosi kalliiksi. Ei olisi ollut sen arvoista.

Olen valintaani enemmän kuin tyytyväinen. Jos haluan viedä lapsen Lintsille tai museoon, lainaan kaverilta. Palautan sen käytön jälkeen ja palaan sitten omaan aina siistiin järjestyksessä olevaan kotiini onnellisena.

N42

En uskalla ottaa riskiä, en usko että olisin hyvä ja rakastava vanhempi. Lapsuudessa ollut paljon alkoholismia ja perheväkivaltaa.

Mielenterveyteni takia en olisi hyvä äiti.

Luepa vähän tiedotusvälineitä. Sitten voit alkaa katsoa ympärillesi. Vain yksinkertaiset lisääntyy tällaisessa maailmassa. Kuin rotatkin.

Joka ikinen tuttavapariskunta on eronnut vähintään kahden vuoden sisällä lapsen syntymästä. Muistan myös omasta lapsuudesta, kuinka kireät vanhempieni välit olivat siihen saakka kunnes muutin kotoa. Luultavasti lujassa olevat vanhoilliset arvot estivät eroamasta. Nyt elävät oikein sulassa sovussa ja nauttivat elämästä kun ei ole ketään jaloissa pyörimässä. Onko lapsen tekeminen tosiaan sen arvoista?