Lue keskustelun säännöt.
Miksi et halua lapsia?
24.02.2019 |
Yhä enemmän pariskuntia jotka eivät halua lapsia.Minun tuttavapiiristä 5pariskuntaa jotka ei halua lapsia.
Kommentit (235)
Olen esimerkki lapsesta, jonka ei olisi pitänyt syntyä. Minut tehtiin "koska niin vaan täytyy tehdä", sain kyllä materiaalisesti katsottuna hyvän elämän, mutta rakkautta en saanut koskaan. En näe perhe-elämää houkuttavana asiana, haluan olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin hiljaisuudesta ja omasta ajastani. En myöskään kestäisi sitä huolta joka olisi aina läsnä.
Työni on minulle todella tärkeä. Kiinnostuin alasta jo lapsena. Aloin harrastaa siihen liittyviä asioita teini-iässä, ja kun pääsin opiskelemaan, sisään otettiin alle 5% hakijoista. Olen tehnyt aivan valtavasti työtä päästäkseni siihen missä olen nyt. Tähän kuuluu lisäksi mm. ulkomailla suoritettuja opintoja ja isoja taloudellisia satsauksia.
Vallalla tuntuu olevan sellainen ajattelutapa, joka syyllistää äitejä jotka rakastavat työtään.
Jos sanoo haluavansa palata edes osa-aikatyöhön kun lapsi on pieni, haukutaan huonoksi äidiksi ja sanotaan suurinpiirtein, että lapsi kasvaa kieroon. (Ja kun osa-aikatyön teko on Suomessa muutenkin niin hankalaa.)
Tätä ajattelutapaa tuputtavat minulle jopa monet läheiset ihmiset. Esim. samanikäinen hyvä ystäväni joka oli kahden lapsen myötä työelämästä poissa 5 v. yhtä soittoa (ja kuulemma pidempäänkin olisi halunnut olla.)
Minä en pystyisi olemaan lapsen kanssa kotona vuosikausia. En halua, että joudun luopumaan kokonaan asioista jotka merkitsevät minulle niin paljon. Jos päiväni täyttyisi vuosikausiksi vain pyykinpesusta, ruoanlaitosta, hiekkalaatikon reunalla kökkimosestä ja kaikenlaisesta lallattelusta, todennäköisesti masentuisin niin, ettei millään olisi enää mitään väliä.
Se vie minulta turhaa rahaa. Miksi käyttäisin omia rahojani lapseen kun voin käyttää ne itseeni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen isosta perheestä ja sisaruksillani on useita lapsia. Tein vuosia perhetyötä ja huomasin että tuollaista
elämää en halua itselleni!
Onneksi tapasin miehen joka ei myöskään halunnut lapsia. Nyt olemme jo kuuskymppisiä eikä ole
missään vaiheessa kaduttanut. Pidämme rauhallisesta elämästä enkä juurikaan ole sisarusten lasten
kanssa tekemisissä.
Minulla ei ole varaa. Lapsen saaminen ajaisi minut taloudelliseen ahdinkoon.
En asu Suomessa, vaan toisessa Euroopan maassa jonne muutin aikoinaan työn vuoksi.
Palkastani jää verojen jälkeen käteen noin 2000 euroa. Lapsen kokopäiväinen päivähoito maksaa noin 1300-1500 euroa/kk. Elinkustannukset ovat kalliit.
Äitiyslomalla/hoitovapaalla on mahdollista olla max. 1 vuosi. Suomen palkkaan sidottua päivärahaa vastaavaa korvausta saa vain pari kk ja sen jälkeen peruspäivärahaa (alle 500 e/kk) siihen asti kun lapsi on n. 10kk. Sen jälkeen ei saa mitään.
Työnantajalla ei ole velvollisuutta jatkaa työsuhdetta mikäli äiti haluaa jatkaa hoitovapaata lapsen 1 v. synttäreiden jälkeen.
Eli tämän jälkeen pitää joko mennä töihin, elää säästöillä, maksaa päivähoito tai jättäytyä puolison elättämäksi. Mahdollisuus osa-aikatyöhön on työnantajan päätettävissä.
Minulla ei siis olisi varaa maksaa päivähoitoa, eikä minulla ole niin paljoa säästöjä, että voisin olla vuosikausia kotona niiden turvin. Miehen elätettäväksi en heittäydy (eikä mieheni siihen varmaan suostuisikaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työni on minulle todella tärkeä. Kiinnostuin alasta jo lapsena. Aloin harrastaa siihen liittyviä asioita teini-iässä, ja kun pääsin opiskelemaan, sisään otettiin alle 5% hakijoista. Olen tehnyt aivan valtavasti työtä päästäkseni siihen missä olen nyt. Tähän kuuluu lisäksi mm. ulkomailla suoritettuja opintoja ja isoja taloudellisia satsauksia.
Vallalla tuntuu olevan sellainen ajattelutapa, joka syyllistää äitejä jotka rakastavat työtään.
Jos sanoo haluavansa palata edes osa-aikatyöhön kun lapsi on pieni, haukutaan huonoksi äidiksi ja sanotaan suurinpiirtein, että lapsi kasvaa kieroon. (Ja kun osa-aikatyön teko on Suomessa muutenkin niin hankalaa.)
Tätä ajattelutapaa tuputtavat minulle jopa monet läheiset ihmiset. Esim. samanikäinen hyvä ystäväni joka oli kahden lapsen myötä työelämästä poissa 5 v. yhtä soittoa (ja kuulemma pidempäänkin olisi halunnut olla.)Minä en pystyisi olemaan lapsen kanssa kotona vuosikausia. En halua, että joudun luopumaan kokonaan asioista jotka merkitsevät minulle niin paljon. Jos päiväni täyttyisi vuosikausiksi vain pyykinpesusta, ruoanlaitosta, hiekkalaatikon reunalla kökkimosestä ja kaikenlaisesta lallattelusta, todennäköisesti masentuisin niin, ettei millään olisi enää mitään väliä.
Saanko udella mitä teet työksesi?
Jos olisin mies niin haluaisin. Nyt naisena en halua, kosks raskaus ja synnytys pelottavat ja ällöttävät liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon bipo.
Olen liian rankka tapaus pelkästään itsellenikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työni on minulle todella tärkeä. Kiinnostuin alasta jo lapsena. Aloin harrastaa siihen liittyviä asioita teini-iässä, ja kun pääsin opiskelemaan, sisään otettiin alle 5% hakijoista. Olen tehnyt aivan valtavasti työtä päästäkseni siihen missä olen nyt. Tähän kuuluu lisäksi mm. ulkomailla suoritettuja opintoja ja isoja taloudellisia satsauksia.
Vallalla tuntuu olevan sellainen ajattelutapa, joka syyllistää äitejä jotka rakastavat työtään.
Jos sanoo haluavansa palata edes osa-aikatyöhön kun lapsi on pieni, haukutaan huonoksi äidiksi ja sanotaan suurinpiirtein, että lapsi kasvaa kieroon. (Ja kun osa-aikatyön teko on Suomessa muutenkin niin hankalaa.)
Tätä ajattelutapaa tuputtavat minulle jopa monet läheiset ihmiset. Esim. samanikäinen hyvä ystäväni joka oli kahden lapsen myötä työelämästä poissa 5 v. yhtä soittoa (ja kuulemma pidempäänkin olisi halunnut olla.)Minä en pystyisi olemaan lapsen kanssa kotona vuosikausia. En halua, että joudun luopumaan kokonaan asioista jotka merkitsevät minulle niin paljon. Jos päiväni täyttyisi vuosikausiksi vain pyykinpesusta, ruoanlaitosta, hiekkalaatikon reunalla kökkimosestä ja kaikenlaisesta lallattelusta, todennäköisesti masentuisin niin, ettei millään olisi enää mitään väliä.
Saanko udella mitä teet työksesi?
En halua sanoa tarkkaa koulutusta ja titteliä, koska niiden kautta minut voisi melko helposti löytää, mutta minulla on taidealan yliopistotutkinto ja työskentelen asiantuntijatehtävissä alalla joka liittyy kulttuuriin ja mediaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tuollut sellaista oloa, että lapsi toisi elämään mitään kivaa. Näen lastenhoidon iltatyönä, josta ei saa palkkaa. Arvostan omaa vapaa-aikaa enemmän.
Minulla on autisminkirjon häiriö ja adhd. Tulen parhaiten juttuun muiden nepsyjen kanssa ja jos sellaisen kanssa hankkisin lapsen niin se olisi suurella todennäköisyydellä kehityshäiriöinen, kuten minäkin.
En myöskään jaksaisi hoitaa ja kasvattaa lasta, koska tarvitsen valtavasti omaa aikaa voidakseni edes kohtalaisen hyvin. Ei olisi reilua lasta kohtaan. Olen jo vuosia sitten päättänyt, että abortti on ainoa vaihtoehto, jos vahinko kävisi. Olisi julmaa synnyttää nepsy-ongelmainen lapsi suoraan sijaishuoltoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska en ole idiootti enkä lammas. Miksi haluaisin pilata vartaloni vain päästäkseni kuuntelemaan rääkymistä, vaihtamaan p*skavaippoja ja luopumaan kaikesta mitä arvostan elämässä?
Haluaisin lapsia jos saisin olla isä :D Koen siis itseni ihan naiseksi mutta siis jos olisi mahdollista olla isä niin se kävisi paremmin kuin hyvin.
Ahdistaa äitiydessä ihan kaikki. Raskaus ja sen aiheuttaman oireet ja muutokset, synnytys, imetys ja se että mä olisin tavallaan aina se, jolla siitä lapsesta on se suurin vastuu. (Tiedän, että voi olla toisinkin. Mutta yleensä se on äiti ja nainen joka joustaa kaikessa, uhraa itsensä, työnsä, sosiaalisen elämänsä ja kaikki. Mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni elää ”silmät kiinni” -elämää, eikä näe/halua nähdä miten kieroutunutta ja suorastaan pahaa ihmislajin toiminta on. Enkä lue itseäni pois tästä joukosta.
Ihmiselämä on turha ja maapalloa vahingoittava.
Myös (ainakin suomalaisen) ihmisen elämänkaari on suurimmaksi osaksi ennalta saneltua. Muutama vuosi ylisuojeltua lapsuutta-koulu-työ-eläke-kuolema. Sisältäen paljon kulutusta, kilpailua ja alkoholin käyttöä ym...
Sitten vielä uskonnot, en viitsi edes sanoa niistä mitään...
En halua synnyttää uutta ihmiselämää tänne kärsimään ja aiheuttamaan lisää pahaa.Todella järkevää pohdintaa. Yritin eilen laittaa tänne keskustelun otsikolla," ei lapsia tähän maailmaan", mutta se poistettiin ilmeisesti, en ainakaan löydä sitä. Eli tässä se nähdään, kuinka rajoittunutta
mielipieiden vaihto on Suomessakin. Maailma on paha ja ihmiset. Hyvä , että edes vähän toppuutellaan säännöillä ihmisten huonoa käyttäytymistä.
Äitini puhuu , uskoainen ja kova raamattua lukemaan, että tämä on nyt sitä lopun alkua. Nyt jo puhutaan, että vesi loppuu maailmasta, joka on elintärkeä kaikelle luojan luomalle.
Makeanveden loppuminen on pitkään ollut tiedossa. Muistan lukeneeni siihen yli 10 vuotta sitten siitä jostain tiedelehdessä. Siitä ei vaan haluta puhua kuten ei mistään muustakaan mitä tämä kulutusyhteiskunta tekee maapallolle koska raha. Oma mielipide on että jollei ruveta tekemään jotain radikaalia niin yhden käden sormilla voi laskea kuinka monta sukupolvea menee ennen kuin ihmiskunta romahtaa.
Traumojen siirtäminen sukupolvelta toiselle loppuu minuun.
Ajatus lapsista vaan aina tuntunut vieraalta.
N28, parisuhteessa 10v
Juuri viimeksi tänään sain äidilleni asiasta sadannen kerran saikata. Eikö se ole vaan hyvä, että itse tiedostaa kykenemättömyytensä vanhemmaksi? En koe minkäänlaista viehätystä perhe-elämässä, päinvastoin.
up