Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (63)

Vastaus osa 1

Maailman saastuminen, muovista täyttyvät meret ja niiden kalat ja muut eläimet, ilmaston lämpenemisen seurauksena mahdollinen ilmastopakolaiskriisi. Villieläinten (sala)metsästys, niin muulla maailmassa kuin kotimaassa. Ihmisten vieraantuminen luonnosta ja sen kunnioittamattomuus.

En voisi ikinä elää sen syyllisyyden kanssa, että olen synnyttänyt uutta elämää maailmaan, joka on jo pitkään aikaa ollut menossa kohti loppua ja että se on vieläpä täysin oman lajini ansioita.

Minulla on kuitenkin ollut vuosien ajan vakava vauvakuume, mutta onneksi tajusin, että vauvakuume ei ole syy hankkia jälkikasvua. "Vauvakuume" on puhdasta biologiaa ja hormoneja, eläimellistä halua jatkaa sukua. Vauvakuumeella ei ole mitään tekemistä järjen ja rationaalisuuden kanssa.
En ole eläin, osaan kyseenalaistaa haluni ja himoni, ja samoin kun en himosta huolimatta syö kiloa suklaata yhdessä päivässä, en hormonihuuruissa päätä lisääntyä.

Tajusin myös, että en oikeasti ole kiinnostunut lapsen kasvattamisesta, vaan olin aina hekumoinut raskaaksi yrittämisestä,.raskausajasta ja ihanasta vauva-ajasta. Ymmärsin, että lisääntymisessä on kyse uuden ihmiselämän luomisesta ja kasvattamisesta, eikä vauvanhajusta ja pikkuvaatteista.

Rakastan omaa rauhaa ja omaa aikataulua. En voisi sietää sitä, että joku muu työn lisäksi sanelee minun tahtini. Kun haluan olla yksin ja rauhassa, haluan olla yksin ja rauhassa nyt, enkä sitten kun lapsi nukahtaa päiväunille tai muuttaa pois kotoa.
(VASTAUS JATKUU SEURAAVASSA VIESTISSÄ)

Vastaus osa 2

Vastaus osa 1 kirjoitti:
Maailman saastuminen, muovista täyttyvät meret ja niiden kalat ja muut eläimet, ilmaston lämpenemisen seurauksena mahdollinen ilmastopakolaiskriisi. Villieläinten (sala)metsästys, niin muulla maailmassa kuin kotimaassa. Ihmisten vieraantuminen luonnosta ja sen kunnioittamattomuus.

En voisi ikinä elää sen syyllisyyden kanssa, että olen synnyttänyt uutta elämää maailmaan, joka on jo pitkään aikaa ollut menossa kohti loppua ja että se on vieläpä täysin oman lajini ansioita.

Minulla on kuitenkin ollut vuosien ajan vakava vauvakuume, mutta onneksi tajusin, että vauvakuume ei ole syy hankkia jälkikasvua. "Vauvakuume" on puhdasta biologiaa ja hormoneja, eläimellistä halua jatkaa sukua. Vauvakuumeella ei ole mitään tekemistä järjen ja rationaalisuuden kanssa.
En ole eläin, osaan kyseenalaistaa haluni ja himoni, ja samoin kun en himosta huolimatta syö kiloa suklaata yhdessä päivässä, en hormonihuuruissa päätä lisääntyä.

Tajusin myös, että en oikeasti ole kiinnostunut lapsen kasvattamisesta, vaan olin aina hekumoinut raskaaksi yrittämisestä,.raskausajasta ja ihanasta vauva-ajasta. Ymmärsin, että lisääntymisessä on kyse uuden ihmiselämän luomisesta ja kasvattamisesta, eikä vauvanhajusta ja pikkuvaatteista.

Rakastan omaa rauhaa ja omaa aikataulua. En voisi sietää sitä, että joku muu työn lisäksi sanelee minun tahtini. Kun haluan olla yksin ja rauhassa, haluan olla yksin ja rauhassa nyt, enkä sitten kun lapsi nukahtaa päiväunille tai muuttaa pois kotoa.
(VASTAUS JATKUU SEURAAVASSA VIESTISSÄ)

JATKOA

Uskon, että lapseton jää kokematta sen kaiken mullistavan rakkaudentunteen, jonka oma lapsi mahdollisesti saa aikaan, mutta se ei ole syy tehdä lasta. Niin kauan kun en ole 100 prosenttia varma lapsesta, niin kauan kun en ole kokonaisvaltaisesti kiinnostunut kasvatustyöstä ja kaikesta, mikä vanhemmuuteen liittyy, olemaan epäitsekäs ja uhraamaan oman elämäni, ei minulla ole mitään syytä lisääntyä.

En halua lapsia, koska vauvakuume ja halu liisäntyä ei ole tässä maailmantilassa enää oikeutettuja syitä lisääntyä.

En halua lapsia, koska en itse missään nimessä haluaisi syntyä tähän maailmanaikaan.

En myöskään koe, että juuri minun geenini ovat niin upeat, että niitä pitäisi päästä jatkamaan. En ole erityisen kaunis, olen lyhyt ja tanakka perisuomalainen nainen, minulla on paljon oppimis- ja hahmottamisvaikeuksia, sekä suvussani on mielenterveysongelmia ja alkoholismia ja siihen mm. isäni kuoli.

Jos maailmantila olisi ihanteellinen, tai että ainakaan mitään ilmasto- ja saastekriisejä ei olisi, ja isoimmat murheet olisivat jotain hyvin eri maata, mitä ne nyt ovat, voisin mahdollisesti lisääntyä. Eli jos ensisijaisesti maapallolla ja minulla olisi lapselle tarjota resursseja kasvaa hyvässä ja turvallisessa ja toivoa täynnä olevassa maailmassa, voisin suuremmalla todennäköisyydellä ryhtyä vanhemmaksi. Olisin omasta mielestäni siinä tapauksessa hyvä vanhempi, sillä olen hyvin empaattinen ja minulla on luonnostaan suuri hoivavietti. Vaikken muiden lapsista pidä, uskon että rakkauteni omaa lastani kohtaan ylittäisi kaiken maailmassa, olisihan hän hyvin harkittu ja aikaansaatu minulle rakkaan ihmisen kanssa. Kun ei olisi huolta maailman tilasta, voisin nauttiakin kasvatustyöstä.

Mutta se on utopiaa. Todellisuus on karu ja ruma, tulevaisuus sitäkin enemmän.

Joo, kuka tietää, vaikka maailmasta tulisikin paremmaksi. Onhan se mahdollista. Mutta kun tällä hetkellä tieto on se mikä on, olisi silkkaa pään työntämistä pensaaseen silti saattaa uutta elämää tällaiseen maailmaan.

Ja kyllä, tulevaisuus on aina ollut epävarma. Mutta maapallon kantokyvyn tulevaisuus ei ole ikinä ollut näin kriittinen ja se huoli ylittää kaikki muut. Sillä mitä järkeä on uuden elämän onnessa, kun sitä kohtaa vain tuhkapilvi ja jätevuoret.

Kyllä, minua pelottaa aikanaan vanheta yksin. Ehkä aikanaan isännöitsijä löytää mätänevän raatoni asukkaiden valittaessa pitkään jatkuneesta pahasta hajusta. Ennen kuolemaa ehdin alzheimerpäissäni hoiperrella monet kerrat yöpukusillani ulkona etsien äitiä, kun ei ole ketään, joka pitäisi huolta ja laittaisi vanhainkotiin.
Mutta - lapsia ei tehdä siksi, että on joku itseä hoitamassa. Lapset tulevat kasvamaan omiksi yksilöiksi, muuttavat ehkä toiselle puolelle maapalloa, heitä ei ehkä kiinnosta. Saattavat kuolla ennen vanhempia. Toisen ihmisen saattaminen maailmaan tänä päivänä vain oman "vanhuuden turvaksi" ei ole minulle pätevä syy lisääntyä.

Kyllä, minua harmittaa, että en saa kokea raskausaikaa, sitä tunnetta kun oma lapsi nostetaan rinnalle synnytyksen jälkeen, imetystä, vauva-aikaa, oikeastaan kaikkea sitä positiivista, mitä lapsen saamiseen liittyy, Mutta, en todellakaan myöskään halua elämääni kaikkea sitä negatiivistakaan, mitä lapseen liittyy.

Ai niin, en missään nimessä haluaisi millään tavalla kehtiysvammaista lasta (nimim. Työskentelen vammaispuolella ja pidän työstäni), minä ajattelen, että ihmisen, joka haluaa lapsen, täytyi myös olla valmis ottamaan vastaan vammainen lapsi, ja koska itse en siihen ikinä ryhtyisi, ei minulla olisi oikeutta tervettäkään lasta toivoa. Kuka minä olen päättämään, kuka saa tänne tulla ja kuka ei, en haluaisi kokea niitä pettymyksen tunteita ja potea niistä huonoa omaatuntoa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

En vaan halua. En ole koskaan osannut nähdä itseäni äitinä. Olen tytär ja sisko, siinä on mun roolini, en kaipaa muuta ja vierastan ajatusta omista lapsista. Kun mietin itseäni ja elämääni joskus tulevaisuudessa, kuvaan ei ole koskaan kuulunut lapsia eikä vanhemmuutta.

Tämän perusasetuksen lisäksi on liuta syitä, miksi minun ei myöskään _kannata_ haluta lapsia:

Olen luonteeltani voimakkaasti introvertti, tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta ja unta, sairastan mm. pitkittynyttä masennusta, jaksan vähän,
minulla on pienet tulot eikä muutosta näkyvissä,
en erityisemmin pidä lapsista,
en halua kokea raskautta ja synnytystä ja kaikkea näihin liittyvää,
en ole käytännön ihminen,
en halua hoitaa ja hoivata ja kasvattaa,
en halua enempää vastuuta ja velvollisuuksia, en enempää huolenaiheita ja stressiä ja murhetta...

Maailmantilanne on toivoton, mielestäni kenenkään ei pitäisi varta vasten tehdä tänne lisää ihmisiä.

N32

Vierailija

HomoJaYlpeäSiitä kirjoitti:
En keksi mitään postiivista asiaa lapsien hankkimisesta. Elämäni suurin unelma on se, että en ikinä tulisi isäksi. Onneksi niin ei voi tapahtua edes vahingossa. Olen 100% homoseksuaali mies.

Kyllähän suku painostaa, että "eikös tuossa iässä pitäisi olla jo perhettä perustamassa"...yms

joo kyllä... 


Voisinhan saada ruskeenpoijan jossa olis vaaleita limasia pilkkuja

Vierailija

Ei jaksa hoitaa, muutenkin olen väsynyt töistä tulessa. Vie paljon rahaa, ostan mielummin asioita itselleni. Vie paljon aikaa, noin. 20v että muuttaa pois kotoa, jos menisi 5voisin harkita.

Niin ja tietenkin se, että 50v päästä planeetallamme on käynnissä sellainen nälkäpeli että oksat pois.

Vierailija

Löytäisinpä joskus elämääni tällaisen naisen. Olen itsekin aikalailla introvertti. Haluaisin vain naisystävän ja thats it. -M21. vai liekö poikanen vielä :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei jää omaa aikaa tarpeeksi.Mies kyllä kinunut tenavia.

Mies voisi hoitaa ne - kirjallnen sopimus siitä.

Tai päästä menemään ja etsimään äidiksi tahtova.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei jää omaa aikaa tarpeeksi.Mies kyllä kinunut tenavia.

Ystävän mies kinusi lisää lapsia muutamasta jo olemassaolevasta lapsesta huolimatta. Uuden raskauden sijasta päätyi ruikkimaan hedelmöitysklinikan purkkiin.

Vierailija

Ei ole koskaan tullut sellaista mielitekoa. Minulla on todella huono itsekuri ja kun haluan jotakin, se on pakko saada N Y T heti. Eli jos joskus olisin hetkenkin halunnut, kotoani varmasti löytyisi jo mobilea, pinnasänkyä tms. En edes tiedä, miltä tuntuu haluta lapsi.

Vierailija

Koska luulen etten osaisi olla hyvä vanhempi. Olen aika kärsimätön, introvertti, nautin kun saan uppoutua tuntikausiksi johonkin projektiin ilman häiriötä, työn puolesta vietän ison osan vuodesta Suomen ulkopuolella. Parisuhde tähän kuvioon jotenkuten mahtuu ja suhde on pysynyt hyvänä ja vakaana jo 7 vuotta, mutta lapsen kanssa olisi pakko tehdä perustavanlaatuisia muutoksia. Tykkään kyllä lapsista ja eläimistä ja joskus olen ajatuksella leikitellyt. Tulin siihen tulokseen että kaikki voisi sujua ihan hyvin jos meillä olisi yksi, täysin "normaali" lapsi, mutta esim. erityislapsen tai adhd lapsen vanhemmaksi ei sovittaisi yhtään. Halu lisääntymiseen ei ole kummallakaan niin suuri että lähdettäisiin tuohon arpapeliin.

Vierailija

Aika sama kun joku kysyisi miksi et halua hevosta. Kalliita ylläpitää, kaakki maksaa jo itsessään paljon, vievät hirveästi aikaa, paskantavat joka paikkaan ja kiitoksena vaivasta sillä saisi ratsastaa silloin tällöin.

Katson hevosta, ei herätä mitään tunteita. Katson lasta, herättää vain negatiivisiä tunteita. Kiljuvia pikku sosiopaatteja levittämässä kihomatojaan ympäriinsä. Ei ole kaikille tietoinen päätös olla tekemättä lapsia vaan ihan luonnonmukanen itsestäänselvyys.

Vierailija

Minä haluaisin lapsia, mutta vaimo päätti itsenäisesti, että ei haluakaan. Tulen aina olemaan hänelle katkera, että tuhosi unelmani lapsista. Aina kun olisi ollut otollista tehdä lapsia niin oli joku tekosyy miksi juuri tänä vuonna ei sovi. Olen kohta nelikymppinen enkä enää niin vanhana ala isäksi.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat