Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen masennuksen rajoilla ja nyt lapsen käytös pisti taas mielen mustaksi
24.02.2019 |
Miten nousen tästä suosta ja teen itselleni selväksi, ettei tämä nyt niin kovin vakavaa?
Lapsella oli eilen kaveri kylässä ja he halusivat käväistä kahdestaan ulkona. Vannotin, etteivät saa mennä tien yli (lapset 6-vuotiaita) ja lupasivat. Kun eivät heti tulleet kotiin, kurkkasin ulos ja näin että juoksivat tien suunnasta, olivat kuitenkin menneet sen yli. Olin tosi vihainen ja läksytin heitä, mutta lapset olivat koko illan aivan riiviömäisiä ja yrittivät koko ajan tehdä kaiken oman päänsä mukaan eivätkä halunneet kuunnella mitään.
Nyt olen tosi pahalla mielellä, ilmeisesti tuo sai aikaan jonkun hormoniepätasapainon päässäni, ja olo on kuin sumussa. Pahinta on, että tämä sumu on ollut perusolotilani useamman vuoden ja aloin juuri päästä siitä eroon ja nyt se on taas täällä. Masentaa aivan älyttömästi.
Noiden lasten kanssa nolottaa, koska mietin mitä naapurit sekä vanhemmat ajattelevat (toisella lapsella oli myös kaveri täällä) ja miksi mulla ei ole sen vertaa auktoriteettia, että saisin nuo pysymään ruodussa.
Nyt haluan vaan mennä peiton alle nukkumaan ja se on todella huono merkki.
Kommentit (5)
Niin, mieti omaa lapsuuttasi. Etkö koskaan vastustanut auktoriteetteja?
Minun lapsuudessani oli paljon uhmaa, eri ikäisenä. Silti sain nykymittapuilla hyvän kasvatuksen.
Älä pidä mitään paras vanhempi -mittaria kaulassasi tai pohdi muiden mielipiteitä. Pääasia on, että tiedät itse kasvattavasi lapsestasi tervejärkisen, hyväsydämisen ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli todella vähän arkoja lapsena, siksi olen aika huono asettamaan niitä, kun mietin aika paljon juuri sitä, mitä pitäisi tehdä ja mitä muut ajattelevat.
Tuossa oli lähinnä se, että kaveri oli uskottu minun vastuulleni ja periaatteessa olisi voinut käydä huonosti, vaikka kyseessä onkin vähän kuljettu autotie. Tosi ikävä oli, että kolmen samanikäisen vanhemmat näkivät nuo päättömästi juoksevat höpsöt.
Ap
Nou hätä. Tuon ikäiset nyt vain kokeilevat rajojaan ja vapaus viehättää. Naapurit ja vanhemmat tuskin asiaa miettivät. Tuon ikäisiä näkyy huitelemassa pihalla ihan ilman valvontaakin, jopa iltamyöhällä, eikä se ole edes mitenkään poikkeuksellista. Mielestäni ei kuitenkaan Ok, mutta jonkun mielestä on.
Lapset nyt ovat lapsia, haluaisin sen lapsen nähdä, joka ei vanhempiaan ole uhmannut.
Sellaista elämä on. Et voi aina olla vahtimassa lapsia, vaikka kuinka kutkuttaisi ajatus seistä takapiruna olkapäällä. He tulevat tekemään huonojakin päätöksiä elämässään, tahdoimme tai emme. Mutta niistä on tarkoitus oppia: pidä puhuttelu pahanteon jälkeen. Tärkeintä on kertoa MIKSI lapsen tekemä päätös oli huono ja ettei jatkossa enää toimi niin. Ei siis vain sättiä päättömänä.
Meillä Suomessa valitettavan moni jää suojatielläkin auton alle, joten on tärkeää tehdä lapselle selväksi, että liikkuvia moottoriajoneuvoja on lähtökohtaisesti aina kunnioitettava (pelättåvä).
Alue: Aihe vapaa
Chillaa, ei tuo mikään maailmanloppu ole.Ihan normaalia temppuilua kakaroilta ja onhan sanontakin että jengissä tyhmyys tiivistyy.
Minkähänlaiset akroriteetit sun vanhempasi olivat/ovat,koska et koskaan temppuilua mitenkään.Pelossako kasvoit?