Vauva vuodelle 2020-21

Minä olen aina haaveillut isosta perheestä. Olen myös haaveillut, että lapset olisi saatuna ennen kuin täytän 30, mutta itselläkään se ei nyt näytä enää realistiselta, täytän kuitenkin 26 keväällä. En ole koskaan ollut ahdistunut syntymäpäivistä, mutta tuo rajapyykki ahdistaa ihan vietävästi. Tämä tuntuu nyt teistä vanhemmista varmaan typerältä tytön nillitykseltä, mutta minua ahdistaa se, että sitten ne hedelmällisimmät vuodet ovat takanapäin. Tästä on suunta vain alaspäin :) tuntuu myös pahalta se tutkimus, että 3kk keskenmenon jälkeen olisi hedelmällisimmillään. Minulla tulee keskenmenosta ihan näillä näppäimillä 3kk,eikä ole raskautta kuulunut, vuotelen vain parin viikon välein, nytkin on ihan oireet taas sellaiset, että vuoto alkaa. Gynelle on aika parin viikon päästä, se vähän rauhoittaa, mutta toisaalta ahdistaa se, että jos minussa onkin jotain vikaa. Jos pieni maaliskuiseni oli ainoa, jonka koskaan saan...

Minulle myös kelpaisi tauko töistä. Haluaisin olla kotiäiti, puuhailla lasteni kanssa, ulkoilla ja leikkiä ja käydä kerhoissa. Se olisi minusta ihanaa. Mikään työ ei ole koskaan tuntunut niin tärkeältä, kuin halu olla äiti. Pidän työstäni, mutta se ei koskaan voisi korvata äitiyden haavetta minulle. Se on aina ollut se tärkein "tavoite" elämässä.

Mutta jotta ei mene aivan pohjamudissa mönkimiseksi, niin yritän löytää tilanteesta positiivista. Nyt kun raskautta ei olekaan kuulunut, mies on ollut tässä mukana ihan uudella tavalla. Ennen raskautta ja keskenmenon jälkeen mies oli vähän sillä perus yläasteen terveystiedon tuntien tietopohjalla, että nainenhan vain pamahtaa raskaaksi jos erehtyy kerran liian pitkäksi hetkeksi suutelemaan poskelle. Niin nyt kun ei ole käynytkään niin, niin mies on ihan oma-aloitteisesti huolehtinut siitä, että hellyyttä tulee harrastettua säännällisesti (minä olen yleensä meistä se aloitteellisempi osapuoli). Kun keskenmenon jälkeen tuli harrastettua vähän joskus ja jouluna, kun mies oli ihan varma, että kyllä se raskaus alkaa kerran viikossa-menetelmälläkin. Että kai jotain hyvää tässäkin.

Ja muistan kuitenkin ajan, kun olin sinkku ja pelkäsin sitä, että jään lapsettomaksi sopivan kumppanin puutteen takia. Tämä tilanne on silloiseen aikaan huikea parannus!

Kyllä ehdottomasti yksi lapsihaaveen helmi olisi jäädä pois töistä! Ensimmäisenä laskin uuden kierron alkaessa, että koska vapaat alkaisi, jos tärppäisi. Tosin kuvittelen myös palaavani 6-7 kk päästä joten se haave on enemmän sellainen, että voi kumpa olisi elämässä muuta ajateltavaa ja samalla voisin irtautua työtehtävistä, jotka eivät minua juuri nyt motivoi. Työssäni olen hyvätuloinen mutta töitä on paljon, niin paljon kun vain haluaa tehdä; minulla on myös oma vakioasiakaskunta. Haaveilen että oma asiakaskunta tulee säilymään mutta samalla voin jättäytyä pois sellaisista projekteista, joissa tiimiä on enemmän ja minut saa mielellään korvata. sitten kun palaisin töihin olisi kalenterini putsattu ja voisin jatkaa näiden omien asiakkaideni kanssa sekä esimiestehtävissä. En tavoittele mitään nykyisessä työpaikastani, koska etenemismahdollisuudet ovat nyt katsottu ja tässä ollaan. Nyt olisi oikein lähes 10 vuoden uran myötä tehdä lapset nykyisessä työpaikassa ja vaihtaa sitten kiinnostavampaan, kun perheen perustamishommat hoidettu. Tässä painaa tottakai ikä, toive suurperheestä mutta myös haaveet uran etenemisestä muussa työpaikassa. Luultavasti perheen myötä tulisi myös eri syistä takaisin motivaatio olla töissä, eli Ns perheen takia. Kaikista tärkeintä toiveissa olisi saada perhe ja siitä sitten perheen takia tehdä töitä 😊

Tulppaanitar: kiitos vinkistä. Täytyy kysyä gyneltä. Itsekin olen epäillyt, että liekö keltarauhasen toiminnassa jotain ongelmaa, kun ovulaation kuitenkin saan aina hyvin mitattua (ja oireetkin selkeät). Kysyin tätä itse asiassa kerran ja että olisiko noihin tiputteluihin (ja mahdolliseen raskautumiseen, joka silloin oli vasta suunnitteluasteella) apuja jostain tabuista mutta silloin lääkäri oli sitä mieltä, että keltarauhashormonikuuria on turha syödä, jos ovulaatio tapahtuu (olisi siis määrännyt kuurin vain, jos ei tapahdu). Mutta ystäviltä ja tutuilta olen kuullut myös päinvastaista. Onko kellään tästä kokemusta?

Julppa: oih hienoa! Toivotaan, että vahvistuu ❤️

Neiti kesäheinä: mikä on tuo hedelmällisyystesti mistä mainitsit?

Tuosta lapsien määrästä, niin mulla oli kans aikoinaan toiveissa kaksi tai kolme lasta. Nyt oman ikäni huomioiden toivon, että saisin edes sen yhden. Välillä pelottaa ihan hirvittävästi, että mitä, jos olen liian vanha enkä saakaan enää lapsia? Julkisellahan itselläni tulee jo mahdollisissa hoidossakin melko pian raja vastaan ja ei kai ne yksityiselläkään hoitoja tee ihan kaikille tilanteesta riippumatta 😕

Täällä edelleen vaan ihme vähäinen tiputtelu jatkuu (ma jo alkoi) mut menkat ei vaan ala. Välillä mietin jo että mitä jos tää on jotain kiinnittymisvuotoa tai ”valemenkat” ja oonkin raskaana. Mutta se tuskin on mahdollista? Ei kai kiinnittymisvuoto montaa päivää kestäisi...

Mä en ole ikinä ollut mikään ns. äiti ihminen. Ei pahemmin kerhoiltu esikoisen kanssa vaan ennemmin nähtiin ystäviä, ulkoiltiin jne. Hän ikään kuin tuli osaksi meidän elämää, eikä muuttamaan sitä. Hiekkalaatikkomutsia musta ei saa tekemälläkään. Nyt kun hän on viisi vuotias, on seuraavan kaipuu toden teolla syttynyt, kahta ihan pientä en siis olisi edes halunnut yhtäaikaa. Olen ehkä väellähän vastarannan tyyppi siis tässä suhteessa ja vauvakuume meillä molemmilla kerroilla lähtenyt miehestä. Muistan ensimmäisen yrittämiseen liittyvän epätoivon ja tunteiden heittelyn. Nyt toisen kohdalla uskoo paljon vahvemmin, että kyllä se vielä tulee, mikä meidän kaikkien kohdalla on myös todella todennäköistä. Eli alle 30veenä stressasin enemmän ja nyt yli 30veenä luotan meidän lisääntymiskykyyn. Toivottavasti en pahoita kenenkään ensiyrittäjän meiltä ja te joilla jo lapsia on, niin miten tämä yritys eroaa ensimmäisestä?

Ja onko hei muita, joilla eletään kierron viimeisiä päiviä. Mulla kp1 olisi sunnuntaina. Miten teillä menee, mitkä fiilikset ja olotilat?

Mä en tämän kierron potentiaaliin usko, koska vasta kuukausi sitten aloitin kilppari lääkkeen, eikä kyllä mitään olojakaan. Toisaalta ei ollut yhtään mitään silloinkaan, kun oikeasti olin raskaana. Onneksi kahden viikon päästä taas kilpirauhasverikokeet niin saa tietää millä tolalla arvot sillä saralla on.

Paljon onnea Julppa ja pienelle superliimaa matkaan mukaan ❤️

...superliimaa ja pienet jarrusukat. Heti sen verran varovasti ostoksille, kun ensimmäinen neuvolakäynti on ohi. Onnea Julppa! :)

Mulla oli miehen kanssa aluksi haave kahdesta lapsesta, sitten kolmannesta, sitten neljännestä, sitten tuntui sopivalta ajatukselta vielä viides.. ja nyt haluaisimme kovasti vielä yhden. 🙈 Itse en koe meitä erityisen "suurperheeksi" , vaikka nykyään kai vahvasti siihen porukkaan muiden silmissä kuulutaan. Lapsilla on kuitenkin ikäeroa vähintään 3 vuotta aina keskenään, joten montaa pientä ei ole ollut kerrallaan. Ehkä se tekee arjesta tavallaan helpompaa. Vanhin pojista on jo täysi-ikäinen, nuorin on 3-vuotias.

Tuosta äidin iästä olen monesti nauranut, että itse olen saanut yhden lapsen "oikean ikäisenä" , loppujen kanssa olen ollut joko aivan liian nuori tai vanha. 😅 Itsekin ajattelin joskus, että ennen 30v. lapset on tehty, mutta tässä sitä taas ollaan 37v. ja kuumeessa! Vahvasti siis väitän, että jokainen tietää itse sopivan ikänsä ja lasten määränsä yhteiskunnan normeista riippumatta. Ja omatkin ajatukset muokkautuvat ajan myötä.

Tänään mulla dpo 10, sen kunniaksi uitin BabyPlanin herkän testin kaapista pyörimästä. Nyt olo on varovaisen onnellinen. Siihen tuli haalea, mutta silmin nähtävä 2.viiva ❤️. Voi kunpa se lähtisi vahvistumaan.. siinä olisi isänpäivä lahja kohdillaan!

Kiitos kaikille jotka ovat myötäeläneet surussa ❤️ Näin jälkikäteen harmittaa ettei raskaudesta koskaan oikein ehtinyt iloita, vaan koko ajan oli tavallaan käsijarru päällä. Liekö sitä tiennyt jotenkin alitajuisesti ettei syliin asti tule saamaan.

Kuinka pian teillä muilla, jotka olette keskenmenon saaneet, on kierto normalisoitunut ja ovulaatio löytynyt?

Heippa!

Haluaisin kysyä täältä viisaammilta. Haamu vai ei? Tuli testiajan sisällä, livenä vaaleanpunainen, kuvassa ehkä enemmän harmaa. Ei tarvinut tihrustaa. Tiedän, että ei ole luotettava testi, mutta minkäs mahdat kun pakko vaan päästä varmistamaan ja lähikaupassa ei muita ollut..

Olipa kiva lukea näinkin monen kokemuksia ja ajatuksia! Ei olla siis kerrottu meidän aikeista perheelle tai ystäville niin mukava päästä täällä juttelemaan 😊 saa tosin nähdä kuinka kauan mulla menee, ennen kuin ratkean ja kerron kaikki huolet ja ahdistukset jollekin ystävälle joka on jo oman vauvansa saanut.

Tuo ikäjuttu on mielenkiintoinen. Mä joskus nuorempana ajattelin, että halusin olla äiti jo suhteellisen nuorena eli siinä 20 – 21v mutta olikin opiskelujen jälkeen kiire töihin ja silloinen neljän vuoden suhde päättyikin pettämisen kautta eroon. Olin silloin ”jo” 23v ja koko tilanne pisti oman elämän aivan uusiksi ja mietin jopa, että haluanko edes lapsia? Vanhemmaksi tulemista kuitenkin pidetään edelleen niin itseisarvona ja oletuksena niin teki myös ihan hyvää kyseenalaistaa koko asia, ennen kuin itse oli jälleen täysin varma. Nykyisen kanssa olemme olleet noin 6 vuotta yhdessä ja näiden vuosien aikana olen ollut onnellisempi kuin koskaan ja päässyt kokemaan mitä upeimpia asioita yhdessä. Nyt kun olen 30v, ajattelen että olisin valmis vanhemmaksi. Yksi lapsi on tällä hetkellä meidän haaveena, katsotaan jos ajatukset muuttuu myöhemmässä vaiheessa.

Lefemme: ihanaa, että on myös sunlaisia äitejä! Mun mielestä sanoit hyvin tuon ” Hän ikään kuin tuli osaksi meidän elämää, eikä muuttamaan sitä”. Vaikka mulla on joskus todella epätoivoinen olo tämän yrityksen kanssa, haluun pitää tuon ajatuksen että äitinä oleminen ei tulisi olemaan mulle se elinehto tai että se ei ole mun elämän ainoa tarkoitus. Ollaan aika aktiivisia puolison kanssa ja meillä on yhteisten harrastuksien lisäksi myös omia, joista halutaan pitää jollain tavalla kiinni ja tuleva lapsi osallistaa niihin meidän yhteisiin juttuihin. Toivottavasti tämä ei kuulosta kenenkään mielestä itsekkäältä, onhan kuitenkin hyvä että äitejäkin on erilaisia 😊

Onnea Heleeena ☀️🧡☺️ vahvistumista hentoiselle viivalle.

Mä haaveilin ensin vuosia edes siitä yhdestä lapsesta ja kun se lopulta saatiin, tiesin jo silloin että lähdetään uudelleen hoitoihin toisen lapsen vuoksi. Sen jälkeen olinkin vuosia tyytyväinen tilanteeseen. Jossain vaiheessa kuopuksen ollessa noin kolmevuotias, alkoi vauvakuume taas nostaa päätään mutta koska avioliitto oli aikalailla kuivahtanut jo siinä vaiheessa, niin en mennyt tunne edellä vaan järjellä ja ajatus kolmannesta haudattiin. Nyt uudessa suhteessa on tietysti kova toive saada kokea kaikki vielä kertaalleen nykyisen rakkaani kanssa, mutta yritän hyväksyä jo valmiiksi myös sen, että lisää lapsia ei välttämättä tule. Itse pärjään sen asian kanssa mielestäni ihan ookoo juuri nyt, mutta harmittaa kovasti jos mieheni ei pääse kokemaan isyyttä 🥺

Kp 10 ja ovistikut kirkuu plussaa tänään. Ainoa hyöty siitä lienee se, että tiedän varautua pari päivää lyhyempään kiertoon. Tärppiin en jaksa uskoa.

Oi Heleena, toivottavasti viiva jatkaa vahvistumista ❤️

Täällä ei tapahdu mitään..

Mitä nyt molemmat korvat nii tukos et hyvä ku kuulee (oon nyt korvasuihkehoidolla koska vaikku nii kovaa ettei sitä saa pois ellei pehmitä eka) tiistaina uus aika jos sit lähtis.

Koronatestist negatiivinen - heh, toki ;)- mut raskaana en ole. Menkkoja siis odottelen.

Liityn myös tänne. Toinen lapsi olisi toiveissa. Muistan ainakin Ilona Eloisan.😊



Saa nähdä kauanko menee tähän.

Ällövaroitus niille jotka ei pidä eritteistä:

Taitaa tulla aikamoinen pettymys jos ja kun menkat alkaa. Eilen yöllä tuli taas ruskeeta tuhrua, vähän enemmän kuin tiistaina. Silti ei vielä menkat alkaneet eikä yhtään samanlaista fiilistä kuin yleensä ennen menkkoja. Ei säre selkää eikä kramppaile mahassakaan. Vain hetkittäin paineen tunnetta vasemmalla alavatsalla. Kerkesin jo aika syvälle murheen alhoon tuossa aamuun mennessä ennen kun totesin että kuppi olikin vain valkoisen mähmän kuorruttama (mikä ei mulle tyypillistä) muttei mitään muuta. Lämpö edelleen 36,0 ja sen kai pitäisi pudota juuri ennen menkkojen alkua, ymmärtääkseni.

Yritän silti sinnitellä maanantaihin asti ennen testiä. Olisi sitten viikko siitä ekasta tuhrusta täynnä.

Heleenalle toivotaan viivan vahvistumista ❤

Hedelmällisyys testi mittaa virtsasta FSH hormoonia. Näitä testejä voi tilata esim.raskauskeijulta.Tuloksen ollessa negatiivinen hedelmällisyys on normaali ja positiivinen tulos voi kertoa alkaneista vaihdevuosista.

Onko aikaisesta ovuiaatioita haittaa raskautta yrittäessä?Viimeksi oli kp12,nyt flo ennustaa kp11 ovista. Aloitin tikutuksen eilen,halusin varmistaa,että testit toimii.Olen lukenut että ovulaatio aikaistuu ikää tullessa lisää ja on usein ensimmäisiä merkkejä vaihdevuosien alkamisesta.

Tänään kp6 ja ollut päänsärkyä,pahaa oloa,tuskan hiki,sekä vessassa saanut ravata monta kertaa.Enteilisikö ovista. Tässä kierrossa aioin juoda greippi mehua joka aamu ovikseen asti ainakin,aamulämpöjä myös mittaan.Ensi viikko miehellä ilta/yövuorot, juuri oviksen aikaan,saa nähdä miten onnistuu tallettelut 🤔🙄

Mukavaa viikonloppua kaikille ❤

Tervetuloa mukaan kuumeilemaan Anculi 🙂

Tänään apteekin herkkä näytti tältä, Dpo15 tänään ja oletettujen menkkojen alkamispäivä.

Kaapissa odottaa vielä CB digi, koskahan se olis järkevintä tehdä? Toista lasta yritetty reilu 3v..

Tarrasukkia Heleenalle ja N4n: lle ❤️

Täällä odotellaan ovista maanantaille, testit vielä aika haikaloita. Olen nyt tässä kierrossa tutustunut kohdunnapukkaani, aikaisemmin viikolla oli alhaalla, ja tunsin kohdunsuun reiän. Eilen kokeilin niin oli todella ylhäällä, täysin sileä ja ilmeisesti siis kiinni.. Opiskelin kohdunsuun menevän pari kolme senttiä ylemmäs ovulaation aikaan.

Ovatko muut ostelleet jotain valmiiksi jo ennen plussaa? En itse pystynyt hillitsemään itseäni lastenvaatekirppiksellä, vaan muutamia vaatteita lähti mukaan. Sallin itselleni sen sillä perusteella, että jos itse en plussaa maaliskuuhun mennessä, niin ostetut vaatteet menevät siskolle joka saa lapsen keväällä. 🙈