Vauva vuodelle 2020-21

Voi onnea Quinn 🥰❤ ihana saada plussa uutisia!

Tsemppiä kaikille painon kanssa kamppaileville, tuntuu että se on extra vaikeaa näin syksyllä kun illat pimenee ja koronan vuoksi sisäliikuntakin on vähän enemmän rajoitettua.

Mulla on kans kysymys ovulaation tikuttajille: kuinka paljon teidän viivojen vahvuudet vaihtelee? Testasin huvikseni ilta-pissasta kp6 silloin viiva oli todella vahva, sanoisinko "80% positiivinen" ja tänään kp12 kun testasin myös illalla niin hyvä että viivaa näki? Onko teillä muilla samalla lailla vaihtelua, tuntuu että on melkein mahdotonta.. Tiedän että olen aikaisin testailujen kanssa verrattuna oman kiertoni pituuteen, mutta kun kierrot on olleet niin epäsäännöllisiä tähän mennessä niin haluan vähän yrittää pitää kirjaa milloin se ovulaatio voisi olla..

Henna_inna1 kirjoitti:

Voi onnea Quinn 🥰❤ ihana saada plussa uutisia!

Tsemppiä kaikille painon kanssa kamppaileville, tuntuu että se on extra vaikeaa näin syksyllä kun illat pimenee ja koronan vuoksi sisäliikuntakin on vähän enemmän rajoitettua.

Mulla on kans kysymys ovulaation tikuttajille: kuinka paljon teidän viivojen vahvuudet vaihtelee? Testasin huvikseni ilta-pissasta kp6 silloin viiva oli todella vahva, sanoisinko "80% positiivinen" ja tänään kp12 kun testasin myös illalla niin hyvä että viivaa näki? Onko teillä muilla samalla lailla vaihtelua, tuntuu että on melkein mahdotonta.. Tiedän että olen aikaisin testailujen kanssa verrattuna oman kiertoni pituuteen, mutta kun kierrot on olleet niin epäsäännöllisiä tähän mennessä niin haluan vähän yrittää pitää kirjaa milloin se ovulaatio voisi olla..

Mä testaan ovulaation aina heti aamulla, kun herään vaikka tiedän, että monesti sanotaan ettei niin saisi tehdä. Itse en ole kokenut siinä olevan mitään ongelmaa. Käytän Pregcheckin liuskoja (ja muutamassa kierrossa testasin clearblueta mut ne on niin kalliita). Mun kierto on noin 24-27 päivää, joten aloitan testaamisen yleensä kp 7-10. Ekat päivät ei näy mitään viivaa (tai sitten jotain todella vähäistä) ja sitten tulee se päivä (yleensä kp 12-15), kun testiviiva on huomattavasti kontrolliviivaa tummempi tai vähintään yhtä tumma. Lopetan mittaamisen siihen, koska oletan sen olevan merkki ovulaatiosta (toki positiivinen tuloshan ei takaa, että ovulaatio oikeasti tapahtuu), tai joskus saatan mitata vielä seuraavana päivänä, jolloin viiva on joko suht sama tai haalistuneempi. Itse testaan aina vaan kerran päivässä, samaan aikaan joka päivä eli aamuisin.

Itseäni ovulaation osalta tällä hetkellä mietityttää se, että tapahtuuko se oikeasti vai ei. Eli voiko testiin miten hyvin luottaa. Mulla nimittäin yhdessä vaiheessa aina ovulaation aikoihin tuli ihan pieni määrä verta, jonka oletin olevan ovulaatiovuotoa mutta nyt pariin viime kiertoon näin ei ole käynyt. Toki eihän se vielä mitään välttämättä tarkoita, koska eihän kaikilla ovulaatiovuotoa edes tule muutenkaan.

Täällä kp 1 odotetusti. Hoidot tosiaan aloitetaan tästä kierrosta yksityisellä. 

Tähän kiertoon  letrozol ja irroituspiikki sitten kun se on ajankohtainen, kp10 paikkeilla käyn ultrassa katsomassa onko lääkeannos riittävä.

Neiti kesäheinä kirjoitti:

Labrakokeista kävi ilmi että kilppari asiat ovat kunnossa 😊 mutta se hemmetin ferritiini oli laskenut, ollen nyt 33 😔Lisää rautaa edelleen, ei taida raskaus onnistua ennenkö nuo arvot saadaan ylöspäin 😢 Olen syönyt 3kk rauta tabletteja ja mitään ei oo tapahtunut parempaan suuntaan 🙄Onko kukaan joka olisi raskautunut matalalla ferritiinillä? Olisko jollain vinkkejä millä sitä nostaa ylöspäin?

Moi! Olen vain seuraillut muutaman kuukauden sivusta tätä keskustelua osallistumatta, mutta päätin nyt tulla kommentoimaan tätä, kun sattui osumaan omalle kohdalle. :) Mulla on mitattu ferritiini viimeksi  keväällä 2019. Sillon se oli 26 (edellisenä syksynä oli ollut 4), mutta sen jälkeen oon muistanut syödä vaan tosi epäsäännöllisesti rautaa enkä syö juurikaan punaista lihaa tai muuten erityisen rautapitoisia ruokia, eli se tuskin on noussut tosta hirveästi. Plussasin muutama viikko sitten muutaman kuukauden yrityksen jälkeen.  Suosittelen kokeilemaan erilaisia rautalisiä, olen kuullut, että voi olla aika yksilökohtaista se imeytyminen. Esim. nestemäinen rauta toimii ilmeisesti joillakin paremmin. 

Tsemppiä uuteen kiertoon Hewint ❤

Pikkupapu aloitin tänään suihke raudan käytön,apteekista neuvoivat sen olevan hyvä vaihtoehto 🙂

Tänään kp26/25-28 ja puhdas nega testi 🙄 Eilen lämmöt romahti, mutta tänään meni yli 37 .Niin kauan on toivoa kun menkkoja ei näy. Nyt on puuttunut isot hormooni finnit, pahaa oloa ja päänsärkyä ei myöskään ole näkynyt 🤔Alkaisi nyt sitten viikonlopun aikana ettei tarvitse töissä kärvistellä kivuissa .

Mukavaa viikonloppua kaikille, se on pian marraskuu 🍁

Täällä kp 24/29. Aivan järkyttävän itkuherkkä ollu tänään, oon pillittäny kaikesta mahdollisesta. En tiiä, onko stressi, menkat vai raskaus. Toivottavasti viimeisin. 😅

Jos tästä kierrosta ei tärppää, nii vois kai varata aikaa gynekologille! Sais jotain mielenrauhaa sieltä ehkä. Tai selviäisi, et miks ei tärppää.

Vauvahaaveilija345 kirjoitti:

Täällä kp 24/29. Aivan järkyttävän itkuherkkä ollu tänään, oon pillittäny kaikesta mahdollisesta. En tiiä, onko stressi, menkat vai raskaus. Toivottavasti viimeisin. 😅

Muakin itkettää ihan kaikki pienetkin jutut. Uskoisin johtuvan estrogeenitasojen noususta. Lämmöt olleet puoli astetta matalammat jo useita päiviä, joten eiköhän raskaushaave ole tästä kierrosta kuopattu.

Hei nyt oli pakko tulla vähän purkaan. En oo kirjoitellu hirveesti sitten sen viime kevään kun yritys aloitettiin, jossain kohtaa tuli semmonen että paras ottaa vaan rennosti eikä lukea joka päivä vauvajuttuja. No olen kuitenkin välillä käynyt lukemassa mitä täälä ihmisille kuuluu ja ihana on ollut huomata tuttuja nimiä plussanneissa, onnea ❤️

Nyt oon siinä vaiheessa et epätoivo alkaa nostaa päätään. Suoranainen romahdus tulee joka kerta kun ne menkat alkaa, joskus se kyllä tulee jo ovulaation aikana kun tajuan että ei taaskaan olla tarpeeksi hommailtu. Sitten jotenkin aina se toivo kuitenkin alkaa nousta sieltä ja jaksaa yrittää. Sitten seuraa taas se romahdus. Tämmöistä vuoristorataa kun elää, on tämä todella henkisesti raskasta.

Vauvauutisia tulee somessa vastaan lähes päivittäin. Tässä kohtaa tekee oikeesti pahaa se toisten onni, kun itsekin niin kovasti haluaa sitä. Ihan pelottaa että joku läheinen tulee nyt ilouutisen kertomaan ja en oikeesti tiedä miten osaisin suhtautua asiaan niinkuin normaalisti tekisin.

Meillä vain ei onnistu hommailut oikeana aikana ja tarpeeksi monta kertaa. Joka toinen päivä kuukautisten jälkeen, niinkuin yks ohjeistus on, ei vaan onnistu meillä, se on liikaa. Pari kertaa siinä Ovulaatioviikolla ehkä joskus onnistuu, niissäkin monta päivää välissä. Monesti käy niin että ne ei vaan osu oikeeseen kohtaan.

Mitä te luulette, onko oikeesti mitään toivoa tällä tavalla, vai pitäisikö jo vaan lähteä hedelmöityshoidoista jo ottaa selvää? Puoli vuotta on siis yritystä takana ja ikää on 35.

Juulia kirjoitti:

Hei nyt oli pakko tulla vähän purkaan. En oo kirjoitellu hirveesti sitten sen viime kevään kun yritys aloitettiin, jossain kohtaa tuli semmonen että paras ottaa vaan rennosti eikä lukea joka päivä vauvajuttuja. No olen kuitenkin välillä käynyt lukemassa mitä täälä ihmisille kuuluu ja ihana on ollut huomata tuttuja nimiä plussanneissa, onnea ❤️

Nyt oon siinä vaiheessa et epätoivo alkaa nostaa päätään. Suoranainen romahdus tulee joka kerta kun ne menkat alkaa, joskus se kyllä tulee jo ovulaation aikana kun tajuan että ei taaskaan olla tarpeeksi hommailtu. Sitten jotenkin aina se toivo kuitenkin alkaa nousta sieltä ja jaksaa yrittää. Sitten seuraa taas se romahdus. Tämmöistä vuoristorataa kun elää, on tämä todella henkisesti raskasta.

Vauvauutisia tulee somessa vastaan lähes päivittäin. Tässä kohtaa tekee oikeesti pahaa se toisten onni, kun itsekin niin kovasti haluaa sitä. Ihan pelottaa että joku läheinen tulee nyt ilouutisen kertomaan ja en oikeesti tiedä miten osaisin suhtautua asiaan niinkuin normaalisti tekisin.

Meillä vain ei onnistu hommailut oikeana aikana ja tarpeeksi monta kertaa. Joka toinen päivä kuukautisten jälkeen, niinkuin yks ohjeistus on, ei vaan onnistu meillä, se on liikaa. Pari kertaa siinä Ovulaatioviikolla ehkä joskus onnistuu, niissäkin monta päivää välissä. Monesti käy niin että ne ei vaan osu oikeeseen kohtaan.

Mitä te luulette, onko oikeesti mitään toivoa tällä tavalla, vai pitäisikö jo vaan lähteä hedelmöityshoidoista jo ottaa selvää? Puoli vuotta on siis yritystä takana ja ikää on 35.

Mulla on ihan samoja fiiliksiä ja meillä lähes sama tilanne. Meilläkään ei vaan ole aikaa ja mahdollisuuksia tuohon ”joka toinen päivä” - tahtiin, joten siksi mittaan ovulaatiota ja yritetään ajoittaa hommailut juuri siihen ajankohtaan viikon verran suurin piirtein 2-3 päivän välein.

Ja tiedän ton sun tunteen. Se on tosi raskasta, että joka kuukausi tsemppaa itsensä uuteen yritykseen ja miettii, että tällä kertaa onnistuu ja vaikka ei onnistuisi niin nyt en romahda. Mutta silti joka kerta, kun menkat alkaa niin sitä romahtaa ja on valmis luovuttamaan. Meillä mies on onneksi niin ihana, että jaksaa lohduttaa ja tsempata mua joka kerta. Hän on meistä se rationaalisempi ja on lukenut ties mitä tutkimuksia mm. naisen ja miehen iän vaikutuksesta raskautumiseen ja yrittää muistuttaa, että todella harva minua nuorempikaan nainen tulee alle puolessa vuodessa raskaaksi. Siksi vielä mennään luomusti vaikka 39v olenkin ja vaikka meilläkin lähtee jo kohta yk6 (tai ehkä yk7, en muista tarkkaan), jos nyt ei tärppää.

Tällä hetkellä oon itse tulisilla hiilillä, kun kp22/25-27 (dpo 10) menossa ja alavatsaa nippaillut pari päivää. Silti kovasti pelkään, että menkathan ne sieltä tekee tuloaan vaikka toivoo, että kyseessä olisikin raskausoire. Mulla ei tosin ole mitään muita oireita niin siksi ehkä pessimistinen tässä olen. Ainut erikoinen juttu oli, että pari yötä sitten heräsin aivan kamalaan närästykseen mutta se ei ymmärtääkseni pitäisi olla alkuraskauden oire...

Missä vaiheessa teillä, jotka ootte raskautuneet niin on alkanut olla oireita ja mitä oireita?

Samoja ajatuksia Juulia ja Nuunulainen 🌼 Kun on täysillä mukana yrittämässä,niin pettymys on todella kova menkkojen alkaessa 😔



Kova,että teillä on tsemppaavat miehet ❤ Itsestä tuntuu että olen ihan yksin asian kanssa 🙄 Joka kierto on yrittämällä yritetty,muttei toinen ymmärrä mitä tunteita käyn läpi ☹

Ovis testit on hyvä apu jos joka toinen päivä tekniikka ei tunnu hyvältä🙂 Viimeksi en kyllä täysin luottanut testeihin vaan kuuntelin myös kroppani.

Kyllä närästys voi kuulua alkuraskauteen jo. Itselläni ensimmäiset raskaus oireet tulleet testin teon jälkeen n.rv6.

Kp27 ja menkkoja ei näy. Eilen illalla olin tosi kipeä alavatsasta,olin ihan varma että menkat alkaa..Flo ennustaa menkkoja huomiselle. Tämän aamun lämpö oli korkea ja koko päivän olen hikoillut kamalasti, varmaan PMS oire.

Ihana kuulla että en ole hullu näitten tunteiden kanssa näköjään. Oon oikeesti selaillu mielenterveyssivustojaki että oonko masentunut tai jotain ku ihan pelottanut ne romahdukset, mut kai se on vaan tää aihe joka on vaan niin tärkeä että tunteet tulee niin pintaan tämmöisellä rauhallisella ja tasaisellaki tyypillä.

Ite käytin ovisikkuja jonku kuukauden ja huomasin että pitää aika hyvin flon ennusteen kanssa paikkansa. Jätin siis tikuttelun ja oon koittanut et jos ois rennompaa näin 🤔 mitä ootte mieltä oisko se muuten tärkeempää että sinne tulis niitä talletuksia (tää sana 🙈) ennen sitä ovista vai oisko tärkein se päivä justiin? Ku sitähän ei täysin kyllä voi flon mukaan luottaa et ois tismalleen ovispäivä silloin.

Mies tsemppaa kyllä kovasti ja oon niin iloinen siitä, mutta kun ei pelkkä tsemppi auta kun toimintaa kaivataan. Ei vaan meinaa homma aina onnistua vaikka siis aikaakin olisi, jos ymmärrätte.

Puoli vuotta on toki lyhyt aika vasta et tosiaan kai se pitäis vuosi ainaki yrittää ihan tällee mut välillä tulee vaan sellanen vahva fiilis et tää ei tuu onnistuun meillä näin ja hukataan vain aikaa 😞

Talletteluista en osaa sanoa mikä olisi paras vaihtoehto, juuri ennen ovista olisi hyvä olla siittiöitä valmiina jo odottamassa,mutta ei liian monta päivää aiemmin, eikös flo näytä useammat päivät jolloin hyvä mahdollisuus tulla raskaaksi.On tää niin vaikeaa tämä raskauden yrittäminen 🤔

Juulia: mäkään en osaa sanoa noista talletteluista (hassu sana minustakin) mutta me ollaan yritetty mieluummin osuttaa hommailut päivää tai pari ennen ovulaatiota ja välillä ovulaatio päiväänkin. Kai se on tärkeintä, että suurin piirtein edes ovulaatioaikaan osuu?

Mäkin olin muutaman kuukauden testailematta, koska mulla on suht selkeät ovulaatiolimat mistä tunnistaa mutta koen silti, että itse stressaan vähemmän silloin, jos tikutan. Tuohon toiseen asiaan niin koen, että ei ehkä vuotta kannata odottaa. Me odotellaan vuoden loppuun ja, jos siihen mennessä ei tärppää niin mennään tutkimuksiin.

Neiti kesäheinä: älä muuta sano! Miten tästä hommasta onkin tehty näin vaikeaa? Miehet ei todellakaan ymmärrä millaiset paineet naiselle on tämä osalta sysätty. Ja sormet täytyy nyt itse laittaa ristiin, että se toissa öinen ihme närästys olisi hyvä merkki.

Ja kiitos teille molemmille keskusteluista, vertaistuki on todella tervetullutta. Tähän asti oon kaatanut kaiken miehen niskaan eikä se ole aina ollut hyvä parisuhteen kannalta.

Nyt alan epäillä toista. Oltas just alettu puuhiin mut mies bongas verta sormestaan hyvin vähän, mutta sen verran et pääteltiin et joudun laittaa kupin yöks. :( Toivon hartaasti et tää on jotain vähästä kroppasekoilua, ei että tulis iha kunnon menkat. Pliis.. :S

Huomenna luultavasti ollaan viisaampia.. mut silti fiilis vähän romahti jalkojen alla, vaikka jossai mielensopukoissa tätä osasi odottaa.

Juulia! Et ole yksin, ainakin täällä voin täysin allekirjoittaa sun kirjoittaman ja osa asioista olikin ihan kuin omalta näppäimistöltä.

Moi!

Kävin kommentoimaissa vauva vuodelle 2021-2022 ketjuun, mutta näytti olevan sen verran hiljainen ketju, että siirryn tänne.

Täällä eräs ruuhkavuosiarkeensa hajoileva, mutta salaa kolmannesta lapsesta haaveileva 30+ rouva ilmoittautuu! Tämä vauvakuume on sikäli jotain käsittämätöntä, että järki sanoo EI, mutta sydän kaipaa kipeästi kolmatta. Työtilanne ja arjen kuormitus on juuri nyt sellaista, että kolmonen olisi tervetullut aikaisintaan ensi vuoden lopulla, esikoinen olisi silloin 5,5v ja kuopus 3,5v ja pahimmat uhmailuvaiheet ohitettu.

Ehkäisyä ei ole ollut käytössä vuoden 2015 jälkeen, mutta koska en ole erityisen helposti raskautuvaa sorttia, niin ehkäisynsä toimii (kiireen, väsymyksen ja vähäisen kahdenkeskiseen ajan lisäksi) kierron seuranta ja varmojen päivien hyödyntäminen. Toisen raskauden jälkeen kierto on lyhentynyt ja muuttunut epäsäännölliseksi, joten epäilen, että en raskaudu ilman apuja. Ja koska 35v rajapyykki lähestyy uhkaavasi, niin ensimmäiseksi pitäisi marssia gynekologin vastaanotolle.

Ensimmäinen raskauteni meni aikoinaan kesken varhaisilla viikoilla, toisesta syntyi esikoinen ja kolmannesta kuopus. Täytyy henkisesti varautua myös keskenmenon mahdollisuuteen jos ja kun, ensi kevään/ kesän aikana tärppäisi.

Tsemppiä kaikille kuumeiljoille ja tarrasukkia plussanneille!

Tervetuloa mukaan kuumeilemaan Ottiilia 🙂

Flo osasi ennustaa, tänään kp1 😪 Olo on turta ja luovuttanut 🥺 Kai se taas täytyy kerätä itsensä ja tilata lisää ovis testejä ja hedelmällisyys testi. Seuraava mahdollinen laskettu aika osuisi elokuun alkuun ❤Kesä vauvaksi vielä laskettaisiin.

Mukavaa marraskuuta ja kovasti plussatuulia toivottelen ❤

Juu kiitos tosiaan vertaistuesta, ihan kaikkea ei viitti kavereillekkaan kertoa. Ja kun itse oon saanut kuulla vaan kuinka ihanaa aikaa tää yrittäminen on, paljon seksiä ja ihanaa jännitystä 🙄 jep jep...

Ite oon seurannut juuri flon tätä vihreetä viikkoa et siihen ollaan koitettu ajoittaa seksi. Mut hyvin harvoin syystä jos toisesta itse ovulaatiopäivänä ei ikinä onnistu tai kerkiä tai jotain. Nytkin ovulaatio huiteli ohi ja mitään ei tapahtunut, eikä niitä talletuksiakaan oikein tullut. No nyt ei kyllä tarvitse mitään jännittää, täytyy vaan odottaa ne menkat ja alkaa suunnitteleen seuraavaa gameplania.

Ehkä itsekkin voisi ottaa vuoden vaihtuessa asiaksi lähtee tutkimuksiin. Ei kyllä millään vuotta jaksais oottaa. Itsellä vähän tää ikä hirvittää Kun haluaisin vielä toisenkin lapsen 😌 sitten yksi mikä tosi iso asia niin omien vanhempien vointi ja ikääntyminen huolestuttaa, toivoisin että ehtisivät olla mukana minun lasten lapsuudessa 🙏🏼

Liityn kanssa tohon vuoristorata-jengiin. Tunteet on kyllä vahvasti pohjamudissa mekkojen aikaan ja olen valmis heittämään lusikan nurkkaan. Tunnen myös vahvaa epäonnistumista naisena joka negakierto, ja tunnen oloni jotenkin tyhmäksi kun edes uskalsin kuvitella mitään. Mutta sieltä aina toiveet nousee päivien myötä ja ovisaikaan täynnä uskoa!

Olen pahoillani Neiti Kesäheinä menkoista. ❤️Jospa sitten elokuun nyytti osuisikin kohdalleen. Sitä lähden varmaan itsekin pian kuumeilemaan.

Täällä tosin vasta dpo 5 , mutta usko alkaa jo olla heikko. Pari päivää sitten täälläkin iloitsin, kun onnistuin bongaamaan oviksen tikulla ja lämmöstä ja oireista jotka kaikki tukivat toisiaan. Mutta yllätys yllätys, kun kaikki muuten natsaa, sain hirveän flunssan heti ovispäivän jälkeen. Luulenpa, että se ei ainakaan edesauta raskautumista. Mut katsellaan. Naama on ainakin taas kuin petolinnut päivällinen. Jotkut hormonit jyllää! 🙈

Tsemppiä kaikille, joilla alkoi taas uusi kierto. Ei anneta periksi! 💪

Ottiilia: tervetuloa mukaan kuumeilemaan!

Juulia: olen lukenut, että ovulaatiopäivääkin tärkeämpi päivä olisi ovulaatiota edeltävä päivä. Ja siittiöthän joka tapauksessa elää noin 2-5 päivää riippuen tapauksesta. On muuten itselleni tuonkin suhteen sama tilanne kuin sulla, että toivoisin myös useampaa kuin yhtä lasta mutta oman ikäni tiedostaen kunhan nyt edes sen yhden lapsen saisin. Mullakin vanhemmat jo sen verran iäkkäitä, että tällä hetkellä lähinnä toivon, että ehtisivät edes nähdä oman lapsen lapsensa. Mitä itsekin toivovat kovasti (toki heillä jo entuudestaan lapsen lapsia sisarusteni myötä).

Omaan napaan, jos tuijottelen: Mulla nyt parina päivänä rinnat olleet myös vähän arat ja mietin, että kuvittelenko vaan vai voisiko oikeasti olla tärppi käynyt 🤞 Nimittäin mitään tiputteluvuotoakaan ei ole vielä ollut (tänään kp 23) vaikka mulla viimeisen parin vuoden ajan tiputtelu on alkanut jo monta päivää ennen menkkoja, joskus jopa jo kp 18. Noh, maksimissaan pari viikkoa tässä pitää epätietoisuudessa kärvistellä. Oon nimittäin päättänyt etten enää testaa r-testillä ennen kuin menkat on vähintään viikon myöhässä. Tämä sen takia, että yk1 testasin, kun oli 3-4 päivää myöhässä ja ehdin iloita haaleasta viivasta ja tulin sitten lujaa alas, kun viiva ei vahvistunutkaan ja menkat alkoi.

Vähän tässä lapsen teossa muuten hirvittää ne mahdolliset tulossa olevat valvotut yöt. Kärsin itse jo muutenkin uniongelmista niin joskus mietin, että miten siitä tulee selviämään, jos lapsi valvottaa? Viime yö esim meni itsellä taas pyöriessä. En tiedä valvottiko täysi kuu vai mikä tällä kertaa.