Vauva vuodelle 2020-21

GOldie:

Olenkin silloin lääkärin kanssa noista kilppariarvoista keskustellut mutta on ollut sitä mieltä ettei hoitokokeilua aloitetakaan vaikka aluksi aikomus oli. "Seuraillaan nyt vielä", ärsyttävää seurailua jo pari vuotta. En usko etten olisi hedelmällinen, ovuloin joka kuukausi eikä kuukautiskierrossa ole ollut häikkää. Ehkä lääkärin mielestä kuitenkin arvot ovat vielä hyvät? Ovathan ne nyt ainakin tasaantuneet pikkuhiljaa. Minulle silloin 2018 lääkäri sanoi että hormonit saattavat heitellä vielä aikuisiän kynnykselle. Täytän huhtikuussa 20.

En ole huomannut että olisi selviä oireita enää, viimekesällä oli kyllä ihan hirveät oireet. Lihoin, nukahtelin pystyyn töissä ja koulussa, mielialavaihteluja/masennusta, oli kylmä jne. Nyt vointi on ollut hyvä.

Kiiltotähti: Yhteisiä kävelylenkkejä ollaan jo tehtykin ja kovasti yritän kannusta johonkin omaankin liikuntaharrastukseen. Toivotaan, että pikku hiljaa meilläkin asia alkaa korjaantua. Kiva kuulla, että te ootte saaneet jo asiaa ilmeisesti korjaantumaan. ☺️

Ei kellään olisi kokemusta tällaisista? Voisivatko nuo korjata kilpparin lievää vajaatoimintaa?

https://www.life.fi/Bioteekin-Super-Kilpirauhanen

https://www.life.fi/epages/life.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/HLT/Product…

Nuo kilpparihommat ovat kyllä ihmeellisiä. Oma TSH oli nyt 3.1, mikä on matalin arvo sitten eka mittauksen vuonna 2016, jolloin se oli 4.98 ja aiheutti seurantaa. Nyt on arvo kolmen eri lääkärin mukaan oikein hyvä (kaksi lääkäreistä erikoistuneet lapsettomuuteen).

Vasta-aineita minulla ei kuitenkaan ollut, joten tarkoittanee, ettei subkliinistä vajaatoimintaa kuitenkaan ole? Tiedä näistä.

Olen pohtinyt nyt pari päivää hoitoja ym. Mies "joutuu" tosiaan nyt siemennesteanalyysiin ja hän ei ollut kovin mielissään. Kyllä hän suostui ja totesi, että onhan minuakin jo sorkittu, et onhan se oikein, että hänkin kantaa kortensa kekoon. Mutta hän kysyi hyvän kysymyksen kun puhuttiin jatkosta ym, eli että mitä tässä nyt haetaan, onko tarkoitus se, että sen lapsen pitää tulla ja siihen pyritään, hinnalla millä hyvänsä. Mikä meidän polku siis on ja ollaanko jo määritelty lopputulosta?

Miehen asenne on, että tulee jos on tullakseen ja hän kokee, ettei asia ole täysin meidän käsissämme. Jos ei lasta saada niin sit ei vaan saada ja eletään sen mukaan. Hän haluaa lapsen, joo, mutta samalla hän on hyvin fatalistinen asian suhteen.

Itse tarvitsen tunteen kontrollista ja siksi haluan tietää onko joku selkeä syy olemassa siihen, että meillä kestää. En osaa edes ajatella mitään IVF:ää tms tässä vaiheessa. Kuinka pitkälle olen valmis menemään? Haluan kaikki faktat, jotka voin saada ja tämän jälkeen voin tehdä päätöksiä jatkosta. Tieyämättömyys on pahinta. Tosin jos kävisi niin, ettei mitään vikaa löydy mistään niin sit uskoisin voivani rentoutua ja ryhtyä fatalistiksi itsekin. Pahinta kun olisi se, että tässä jyystettäisiin vielä 6kk ja vasta sitten saataisiin esim. kuulla, että miehen sperma on liian heikkoa tai että minulla on munanjohtimet tukossa tms. Meillä kun sitä seksiä on niin harvoin, että joka kuukausi vaatii ponnisteluja ja aikatauluttamista sen takia ja myös molempien vuorotyön takia. Se on oikeasti ollut jyystöä koko vuoden ja olen melko kyllästynyt koko touhuun. Ei seksiin, vaan siihen, että sitä pitää kontrolloida ja pitää silmällä ja tiedostaa kiertoa ym ym. Jos seksiä olisi kaksi kertaa viikossa normitahdilla niin voisi heivata kaiken kontrollin ja antaa luonnon hoitaa, mutta kun meillä on välillä kerran viikossa ja useimmiten kerran kahdessa viikossa.

Nyt toivon vaan, et oma AMH-tulos on hyvä eikä meillä sen suhteen olisi kovaa kiirettä. Lisäksi tottakai toivon, et miehen tuloksessa ei vikaa, mutta samalla niin jokin häikkä siinä antaisi jonkun syyn, ja syyn saaminen olisi lohdullista. Varsinkin kun jos peruspalikat ovat kunnossa niin syyn löytäminen voi olla melko hankalaa ja herran haltuun.

Äh.

Nyt on kp15 ja ovulaatio on juuri ollut tai on juuri tulossa. Tässä kierrossa ei ole ollut muuta oireita kuin runsas valkovuoto, en myös ole tikuttanut. Seksiä oli 1.1, voisi yrittää saada toinen kerta aikaiseksi tänä iltana, mut miehellä on työputki pitkine työvuoroineen eikä hän ole nukkunut hyvin pariin yöhön, joten voi olla, et kun hän tulee kotiin klo 20 jälkeen niin häntä ei hirveästi innosta.

Noh. Tällainen kunnon pläjäys taas vaihteeksi, heh.

Mukavaa viikonlopunjatkoa kaikille ❤

Piti vaikka kelle kirjoittaa ja vaikka mitä, mutta nyt en muista muuta kuin, että pari päivää sitten jonkun heittämä kommentti asennoitumisesta "kaikki kierrot päättyy menkkoihin" on aika bueno. Terveellekin yhden kierron mahdollisuus on 20-25% eli juuri noin kannattaisi miettiä ja saada jalat vähän maahan. Oon paljon pyöritellyt tätä mielessä viime päivät.

Kävin itse ostamassa äsken macaa, koska totesin ettei se haitaksikaan taida olla. Täällä elellään muutoin viimeisiä päiviä. Normaali kierto mulla on 25, mutta pari viimeisintä on ollut 23, jonka mukaan menkat alkaisi tänään. Odottelen siis Japanin lipunpäivää kahden päivän sisään.

Siis mitä ihmettä. Mulla nyt kp 9 ja sylkitesti näyttää positiivista (saniaiskuviota). Onko tämä taas huijaus? Kävin just myös vessassa niin en voi kai pissatestiä hetkeen tehdä. Voiko sen tehdä illallakin ja kauankohan pitää pidättää...

Onneksi tuli sentään talleteltua just tänään.. :D

Täällä vuotoa jälleen vessareissulla aamulla, muutoin ei. Valkovuotoa tosin hurjasti verraten siihen että just piti olla menkat ollu... en ymmärrä. Täällä ei myöskään ole gynelle pääsyn mahdollisuutta, vaan pitää odottaa arkea ja seuraavaa vapaapäivää, että pääsee lähtemään gynelle, jos sille siis saa edes aikaa. Alavatsa kipuilee, enemmänkin oikean munasarjan kohdalta. Turvottaa. Vuotoa paperiin, muutoin ei. Eilen rakastelun jälkeen totesin, että jotain kummaa on minun kropassa, kun rakastelu tuntuu erilaisemmalle kuin "normi" kierrossa, limakalvot turvoksissa eikä himotkaan aivan ole omalla tasolla 🙄 seuraavan kerran mahdollisuus päästä lääkäriin on perjantai. Eli odotellaan 🤦🏻‍♀️

Tuohon macaan liittyen. Oletteko jotain muutosta tai vaikutusta huomanneet?

Lefemme kirjoitti:

Tuohon macaan liittyen. Oletteko jotain muutosta tai vaikutusta huomanneet?

Mihin sen pitäisi vaikuttaa? Olen kuullut paljon ko. tuotteesta mutta en ole tutustunut siihe tarkemmin.

Villahuivi kirjoitti:

Lefemme kirjoitti:

Tuohon macaan liittyen. Oletteko jotain muutosta tai vaikutusta huomanneet?

Mihin sen pitäisi vaikuttaa? Olen kuullut paljon ko. tuotteesta mutta en ole tutustunut siihe tarkemmin.

Lähteen laatu ei lienee kummoinen, mutta tässä koottu yhteen monta mitä löytyy muualtakin.

https://askelterveyteen.com/7-maca-juuren-hyotya-naisille/

Heippa kaikille!

Olen jo alkusyksystä asti seurannu keskusteluitanne ja ajattelin itsekkin nyt liittyä mukaan. Eli olemme alle 30v pariskunta jolla ensimmäinen lapsi toiveissa. Lopetin e-pillerit heinäkuussa ja nyt olisi yk 5 menossa. Viimeisimmät kierrot ovat olleet noin 28-33 päivää, mutta tässä kierossa jo menossa kp 38...

Raskaustestejä tein aamupissasta kp 31 ja päivällä kp 34. Molemmat negatiivisiä. Oireita ei ole ollut, vain menkkamaisia jomotuksia alavatsassa. Huomenna vielä testaan, mutta epäilen että mikään olisi muuttunut.

Kävin syksyllä myös gynellä perustarkastuksessa ja kaikki näytti olevan kunnossa, mitä nyt sanoi että limakalvo ehkä hieman ohut. Oviksia myös bongannut 2 ja 3 kierrosta.

Miten kauan kannattaa odottaa kuukautisten alkamista ennen kun pitäis varata aika gynelle? Ja onko normaalia että e-pillereiden jälkeen kuukautiset tulevat suht ajallaan ja sitten yhtäkkiä häviävät?

Tulipas pitkä teksti 😁

Tupsuli, mulla tuli pillereiden jälkeen menkat puoli vuotta normaalisti, sitten kierto olikin 50 päivää. Kävin verikokeissa ja kilpparissa häikkää. Uskoivat että pitkä kierto johtui kilpparissa mutta eihän sitä varmaksi tiedä...Seuraavat kierrot 50, 60, 30 päivää ja syksyn aikana oltu kilpparilääkkeellä, ilman ja puolikkaalla annoksella. Jospa se tästä lähtisi tasaantumaan.

Ärsyttää kun oma kroppa toimii miten sattuu niin ei voi yhtään tietää milloin ovulaatio mahtaa oikein olla, tai onko sitä ollenkaan. :( mielialakin vaihtelee minuutissa naurusta itkuun.

Moi! Ehkä mäkin liityn tähän ketjuun ihan vertaistuen vuoksi. Oon pian 25v täyttävä (mies 37v) ja ollaan yritetty toista lasta syyskuulta saakka. Esikoinen on pian 4-vuotias. Ensimmäinen raskaus alkoi ilman minkäänlaista yrittämistä ("ehkäisynä" meillä oli varmat päivät) joten etenkin siitä syystä on ollu todella rankkaa kun raskaus ei ala vaikka tehdään kaikki oikein eikä kummallakaan oo mitään riskitekijöitäkään. Tänään herätessä tehty testi negatiivinen (ei yllättäny) eli huomenna tai tiistaina alkaa yk5. Tässä kierrossa muka ollu enemmän väsymystä ja erilaisia tuntemuksia/kipuja kohdun seudulla mutta ilmeisesti jostain muusta kuin raskaudesta johtuen.

Maca-jauheesta oon itsekin kuullu/lukenu ja mietin että ottaisko sen käyttöön seuraavassa kierrossa. Myös greippimehusta ja E-vitamiinista on ilmeisesti hyötyä raskautumisessa mutta googlettamalla vaikuttaa siltä ettei pelkkää greippimehua välttämättä saa enää mistään. Mitään muuta ei oo ollu käytössä kuin raskaus-/imetysvitamiinit sekä kaks eri rautavalmistetta (hemoglobiini mulla on hyvä mutta ferritiini vähän alhainen).

En oo lukenu koko ketjua läpi niin en tiiä onko asiasta jo keskusteltu mutta miten teillä miehet suhtautuu yritykseen ja saako niiltä tukea? Meillä mies oli se joka vähän niin kuin ehdotti toista lasta (itse ajattelin että aikaisintaan tämän vuoden loppupuolella voitais aloittaa yrittäminen) mutta ei silti yhtään ymmärrä miten rankkaa tämä on mulle ollu koska uskoo että se tapahtuu sitten kun tapahtuu eikä me voida siihen vaikuttaa. Toisin sanoen tuntuu että oon ihan yksin tässä tilanteessa ja minkäänlaista emotionaalista tukea ei mieheltä heru.

Jennniäö, meillä tosiaan mies pitkään lykkäs ja lykkäs yrityksen alotusta. Keskenmenon jälkeen ei kauheesti ees asiasta puhuttu, oli aika luonnollista lähteä yrittämään uutta raskautta. Toisen keskenemenon jälkeen mies alko epäröimään hetkellisesti, mutta lähinnä siks kun mä olin aika rikki.

Ei meillä yrityksestä sinällänsä juurikaan puhuta. Touhuillaan ja se kyllä tietää millon mulla on ovis. Välillä höpöttelen aiheesta niitä näitä.

Nyt tässä yks päivä puhuttiin aiheesta ja sekin pohti sitä, että kun seuraava plussa tulee, ollaan me molemmat aikalailla asennoiduttu vaan uuteen pettymykseen.

Eli vastaus kysymykseen 😅 On mukana asiassa, mutta ei erityisemmin muuten asiaan puutu tai mitään.

Täälläkään miehelle ei tämä lapsitoive oikein aiheuta vipinää missään. Ei tunnetasolla, ei oma-alotteisuudessa jos vihjaan että ovis on ihan kohta. Lapsitoive yleensäkin on enemmän minun, olen teini-iästä alkaen toivonut suurta perhetta. Mies ei lapsia erityisesti toivo, mutta hyväksyy sen, että tulee jos tulee. Näin ollen hän on avioliittoon sitoutuessaan tiennyt etten suostu hormonaalista ehkäisyä käyttämään (kierukka, joka oli sinkkuaikana kuukautisongelmien vuoksi, poistettin vuoden kokeilun jälkeen 2013, enkä sen jälkeen ole suostunut edes harkitsemaan hormonaalista hoitoa menkkoihin), ja muutakaan ehkäisyä ei olla käytetty. Mies on täysin tietoinen joka kerta, kun ovulaatio on, toisinaan suostuu seksiin toisinaan ei (enkä usko että erityisesti edes liittyy ovulaatioon se suostuminen). Ovulaatio on harvakseltaan, ei edes joka kierrossa.

Täällä epämääräisten menkkojen jälkeen kp9, tihkuttelu vuoto loppui eilen. Nyt jo niin kipeä oikea munasarja, ja kirkasta limaa tule enemmän kun itse kuukautisvuotoa tuli koko 8pv aikana.... lämmöt normia korkeammat, vaikka en ole mitannutkaan kuin 3 aamuna tässä kierrossa (normi 34.0, nyt 35.8 kolmena aamuna). Saapa nähdä vieläkö tänään rakastellaan, vaiko miten käy. Kivut ja olotila on kyllä sellainen, että ovulaatio on nyt. Ärsyttää vain, kun ostin pari viikkoa sitten isommalla kylällä käydessäni ovulaatiotikkuja niin ne oli *vanhoja*!!! No eihän ne enää edes kontrolliviivaa saa kunnolliseksi 🙄 miten tässä sitten testaa, ei mitenkään.

Yk27| tänään kp9. Vuosissa tämä on 3.vuosi.

Jennniäö: Meillä kumpikin haluaa lasta yhtä paljon ja ollaan molemmat tiedetty jo suhteen alusta, että halutaan lapsia. Itse olisin aloittanut yrittämisen jo aiemmin, mutta mies olisi halunnut vielä tehdä vaikka mitä ja matkustellakin ym. ENNEN yrityksen aloittamista. Jouduin kertomaan, että se raskaus ei ala nappia painamalla ja että näillä ikävuosilla vaan ei voi enää odotella. Miehelläni oli tosiaan myös se käsitys, että voin tulla raskaaksi milloin vaan ja hän ei siis aluksi uskonut, kun kerroin ovulaatiosta ja siitä, että vain ovulaation aikana voin tulla raskaaksi. Jouduin esittämään erilaisista lähteistä hänelle luettavaa, jotta hän alkoi ymmärtää, että se mitä kouluissa opetetaan (milloin vaan voi tulla raskaaksi ja heti tuleekin kun vain touhutippakin ajautuu vaginaan...) ei ole totta.

Näistä lähtökohdista siis aloimme yrittämisen ja sen takia koen, että edelleenkään mies ei ehkä ihan ymmärrä, miten monimutkaisesta ja haastavasta asiasta on kyse. Hän toivoo, että ”lopetan stressaamisen” ja en saisi ajatella ovulaatioita ja muita tai ylipäänsä ajatella sitä lapsen tekoa. Että tulee, jos tulee.

Meillä samanlainen seksielämä, kuin jollain muullakin täällä, että spontaania seksiä on vähän (meillä miehen haluttomuudesta johtuen), n. kerran viikossa keskiarvoisesti. Yritä siinä sitten se kerta osuttaa ovulaation kannalta sopivasti painostamatta miestä... Ovulaatio tällä hetkellä pyörii sopivasti keskiviikon tienoilla ja meillä seksiä yleensä viikonloppuisin vain.

Mutta joo. Turhauttaa ehkä nämä eri lähtökohdat meillä tässä ajatusmaailmassa ja se, että en voi miehelleni kertoa näistä tunteista ja ajatuksista, koska hän ei halua ”hössöttää”. Tieto lisää tuskaa ja ehkä toivoisi itsekin, että ei tietäisi mitään ja elelisi vain vailla huolia. 😅

Moi kaikki, minäkin vielä siirryn tuolta edellisestä keskustelusta. Yritin laittaa tietoja näkyviin, katsotaan onnistuiko. (jollei, niin 35v/37v, yk3 ja esikoinen toiveissa)

Meillä siis yritys suht alussa, en ole muita vastaavia palstoja lukenut mutta tämä on kyllä ollut ihanan positiivinen ja ystävällinen keskustelu. 😊

Tuossa syksyllä kun ekaan yrityksen lähdettiin, olin hyvin tietoinen että etenkin ku ikää jo on niin tuskin tulee plussa saman tien. Vaan kyllä siinä ekassa kierrossa ja vielä toisessakin oli kovasti oireiden tunnustelua ja ajatuksia siihen suuntaan että oisko kuitenkin tärpännyt. Nyt tämän yk 3 myötä alan myös kallistua tuohon mainittuun oletukseen että kuukautiset alkavat aina, josko sitten pettymys ei olisi niin suuri.

Meillä mies on ollut se suurempi kuumeilija, itsekin kyllä olen aina lapsia halunnut, mutta ollut vaikea päättää koska on se hetki, että aletaan yrittää. (parisuhdetta meillä vasta muutama vuosi, se toki pääsyy vasta tässä iässä yrittämiseen.) Mies ei tosin ole osallistunut näihin minun oireiden ylitulkitsemisiin, on enemmän sillä linjalla että puuhaillaan ahkerasti ja katsotaan koska tikkuun tulee tulosta.

Nyt menossa kp12/26, parhaat hetket käsillä siis. Meillä lisähaasteena miehen työ, joutuu reissaamaan suht usein, eli tässä kierrossa sinänsä nyt hyvä tilanne kun sattui tämä pitkä viikonloppu juuri oletettuun ovishetkeen. 😃

Ovistikkuja en nyt ole käyttänyt, viime kierrossa niitä testasin ekaa kertaa muutamana päivänä putkeen. Sain haalean viivan, joka seuraavina päivinä vahvistui, mutta noita aiempia viestejä lueskellessa ilmeisesti viivan pitäisi olla tosi tumma...? Testailin ihan siksi, että näkisin tapahtuuko ovista edes, täytyy varmaan seuraavassa kierrossa kokeilla uudestaan että saanko tuollaista tummaa viivaa tulemaan.

Peukut pystyssä että tämä olisi se vuosi kun me kaikki saataisiin plussaa tikkuun!

Kärsittekö te muutkin tämän asian tiimoilta ahdistuksesta siihen nähden, onko lapsen saanti edes tähän maailmantilaan nähden vastuullista? Lähinnä viittaan ympäristökatastrofiin jonka reunalla tässä kiikutaan? Kärsin siis ilmeisesti keskivaikeasta ekoahdistuksesta, ja myös tämä lapsiasia näyttäytyy joskus sen valossa ei-niin-suoraviivaisena. Kovasti sitä lasta kuitenkin tässä yritetään ja toivotaan, mutta joskus kun mietin että ehkä toive ei toteudu, se ei välttämättä ole kokonaan huono asia, vaikka surullista olisikin.

Asiaa ei auta että istun nytkin lentokentällä.. toki kaikessa muussa yritän ottaa ympäristön huomioon, mutta sen pari kertaa vuodessa kun perhettä haluaisin nähdä, on lentäminen ainoa vaihtoehto.

Kriisi.

Meillä myös molemmat aina halunneet lapsia mutta mies yritti vähän pitkittää asiaa kun hänellä yksi tutkinto vielä kesken. Luuli myös että raskaaksi tullaan nappia painamalla ja touhutipoista niin ei halunnut "liian aikaisin yrittää". Mutta hän ei kuulemma vieläkään stressaa tätä tilannetta yhtään ja uskoo, että kaikki ratkeaa ja saamme kohta sen toivotun plussan ja lapsen. Toivotaan, että mies on oikeassa.

Täytyy kyllä itsekin myöntää että vaikka jo alussa sanoin miehelle että ei se nappia painamalla tapahdu, niin en kuitenkaan ajatellut sen ihan näin vaikeaa olevan. Luulin että tärppäisi muutamassa kuukaudessa. Ja ajattelin että se otollinen hetki seksille olisi vähän pidempi aika. :D