Vauva vuodelle 2020-21

Tulppaanitar, kiitos vastauksesta. Eri kuin meillä, mutta ihan ensimmäinen vinkki: googlettakaa Sermatrop alfa. Mistä saitte ne viitteet, sieltä tutkivalta taholta? Saitteko diagnoosia? Ts. Onko pulma niin paha, että hoidot välttämättömiä vai huononiko "vain" mahdollisuudet? Meillä miehellä vasta-aineita ja mahdollisuuksia huonontaa, mutta ei tee mahdottomaksi. Suosittelivat kyllä inseminaatioita alkuun, sitten IVF. Kertoivatko sieltä miten teidän tilannetta voisi auttaa?

Käyttäjä12187 kirjoitti:

Mistä te muut saatte joka kuukausi voimia jatkaa yrittämistä? Itsellä käynnistyi juuri yk 7 (vai 8), ja usko alkaa olla koetuksella. Kierto suht säännöllinen, progesteroni testattu kierron lopussa ja oli ok. Yksi lapsi entuudestaan, joka sai alkunsa ensiyrittämällä. Siitä tosin jo 8 vuotta aikaa, joten nyt ikääkin alkaa jo olla (38 v.). Tässä kierrossa testataan alkukierron hormonit, mutta en tiedä, mitä hyötyä siitä on, kun ovulaatio kuitenkin tapahtuu (ovistestit, limat, lämmöt + progesteroni). 

Ahdistaa myös, että ikäero esikoiseen kasvaa mahdottomaksi kun kuukaudet vaan kuluu :( En nyt sitten tiedä, onko väliä sillä onko esikoinen 8 vai 9 mahdollisen kupuksen syntyessä, mutta itsestä tuntuu, että kohta ikäerossa ei ole enää mitään järkeä. 

Ajatuksia, vertaistukea, tsemppiä? 

 

Meillä yk20 meneillään, 1v ja 8kk. Oma epätoivo oli aika voimakasta juuri siinä yk5-10 välillä, sitten se lähti laantumaan. Välillä tulee tuskanpiikkejä, mutta jollain tasolla on ikään kuin luovuttanut luomutärpin suhteen. Ehkä. Olin juuri täyttänyt 35v kun jätettiin ehkäisy pois ja kävin ekoissa tutkimuksissa kun yritystä oli takana 10kk. Ultrattiin ja perusverikokeet. Ei mitään poikkeavaa. Se gynekäynti jotenkin rauhoitti sitä omaa epätoivoa, ylläpiti toivoa, et kyllä se tärppi nyt tulee hetkenä minä hyvänsä, kaikkihan näytti olevan ok. Sit kun 12kk tuli täyteen niin taas gynelle ja ajatus lähetteestä julkiselle. Samalla mies antoi oman näytteensä ja minulta vielä prolaktiini ja amh. Edelleenkään ei ongelmia missään.

Jotenkin nuo tutkimukset kuitenkin teki sen, että haluttiin jatkaa vielä omin voimin, en kaivannut lisää rassaamista ym. Vasta nyt kesäkuussa kävin vielä aukkarissa ja tehtiin se lähete.

Minulle nämä tutkimukset ovat auttaneet ja antaneet niitä voimia. Tosin samalla kun yritys on pitkittynyt niin usko ja toivo on vähentynyt ja taas mietin, että mitä jos unohtaisi kuitenkin koko lapsitoiveen. Tämä yrittäminen vie jotenkin liikaa kaikkea, energiaa, fokusta muusta elämästä, iloa fyysisestä kanssakäymisestä jne jne. Mut sit kun ikää tulee vielä tämän vuoden aikana 37 niin "ei oikein voi" pitää mitään kunnon mietintätaukoa enää.

Mutta. Katsotaan nyt. Joka tapauksessa niin suosittelen gynellä käyntiä, se voi oikeasti auttaa, ainakin hetken aikaa.

Päätin myös lähteä mukaan tähän ketjuun!

Minä (28v) ja mieheni (32v) ollaan nyt puolisen vuotta kuumeiltu ja yritetty. Itsellä on PCOS, joka todettiin jo 3-4 vuotta sitten, ja kierto oli tuolloin pahimmillaan yli 90 päivää. Painonpudotuksesta ei ole tähän apua, sillä olen aina ollut normaalipainoinen. Ovulaation aikaansaamiseksi olen syönyt tuota letrozolia (5:nä päivänä alkukierrosta). Tänään oli juuri uä-kontrolli eikä mitään ole tapahtunut/ letrozolilla ei ole ollut mitään vaikutusta. :( Nyt taas seuraavat kolme päivää letrozolia ja viikon päästä uusi kontrolli.

Täällä näytti olevan myös muita, joilla on PCOS ja, jotka on syönyt tuota letrozolia. :) Kuinka pian teillä alkoi tuo vaikuttamaan? Vai alkoiko ollenkaan ja mitä sitten on tehty? Entä muita kokemuksia?

Täälläkin mies kyllä kuumeilee melkein enemmän kuin minä ja on myös kiinnittänyt enempi huomiota siihen mitä suuhunsa pistää. :)

Plussaonnea kaikille kuumeilijoille! :)

Mentos, sanoisin että kp 13 on dpo0

Flomama, minun puoliso katsoo pääsääntöisesti mitä suuhunsa laittaa ja yrittää syödä mahdollisimman terveellisesti. Toki hän toimisi näin ilman vauvahaavettakin, jo ihan työnsä puolesta on oltava kunnossa. Perusvitamiineja ottaa, ja välillä niitäkin unohtaa.

Käyttää nuuskaa, siirtyi siihen tupakoinnista ja nyt koettaa saada senkin loppumaan. Alkoa ottaa joskus, lähinnä muutamat saunaoluet mutta saattaa käydä ystävien kanssa myös kuppilassa muutamalla.

Pääsääntöisesti eletään perusterveellisesti, eikä meinatakaan elintavoista kasata stressiä. Täytyy välillä voida höllätäkin hyvällä omallatunnolla 🤗

Joskus olen jo työni puolestakin itsekseni miettinyt kun esim päihteidenkäyttäjille sattuu hyvinkin herkästi vahinkoja. Ei ole paljon elintavoista kiinni heidän tärppinsä. Että onko taustalla sitten vain se huolettomuus ja stressittömyys mm kuukautiskierrosta ja tärppipäivistä. En oikein usko että niissä piireissä paljon kiertoa seurataan ja ovulaatiota metsästetään. Vai mikä on että päihdevanhemmille lapsia siunaantuu, mutta perusterveellisille ja itsestään huoltapitäville raskautuminen voi olla hyvinkin vaikeaa joskus jopa mahdotonta 🤔 tuskin näihin pohdintoihin koskaan vastausta saankaan vaikka haluaisin.

Myrskylle tervetuloa 😊

Käyttäjä12187, mullakin oli vaikeampaa "alussa", kyllä ihan alusta asti petyin, mutta pahinta se tais olla samoihin aikoihin kuin Portland kirjoitti ja mullakin ennen tutkimuksiin menoa. Me mentiin tutkimuksiin yk8 tai 9, iän puolesta olisi kannattanut mennä yk6. Muakin ne helpotti, mutta jälkikäteen mietin, että masennuinkin jollain tapaa, kun miehellä selvisi vasta-aineet. Aika, kun on kulunut, olen myös oppinut hyväksymään sen, että meille vauvaa ei välttämättä tule. Nyt, kun oma kilppari hoidossa, joku hölmön rohkea toivo nostaa päätään, vaikka edelleen tiputtelenkin. Mulla on kaapissa apujakin, letrozolit ja terolutit, mutta mietin syksyllä niitä. Jos oltais nuorempia, olis ollut selvää, että hoitoihin, mutta enää ei ollutkaan niin. Mies ei haluaisi lainkaan ja mä taas olen todella, todella herkkä noille hormoneille enkä tiedä jaksaisinko sitä rumbaa. Edelleen ne menkat on pettymys aina, ei vaan enää hajota kyyneliin asti. Toivon silti, että kenenkään täällä ei tarvitse odottaa ja yrittää kauaa!

Myrskylle, ja muillekin uusille, tervetuloa! ☺

Tulppaanitar, netistä löytyy aika paljon tietoa ja toisten kirjoituksiakin, jos miehen puolella on vikaa. Itse etsin mahdollisimman paljon tietoa ja surin ja puhuttiin miehen kanssa PALJON. Tsemppiä teille!

Äitykkä-77, samaa miettinyt itsekin, kun päihde(psykan) puolella töissä. Että toisilla sitä on elämäntavat kuin mistäkin hyvinvoinnin ja hyvän terveyden oppikirjasta, kun taas sitten mm.nämä käyttäjät tuntuvat saavan aina lisää lapsia, vaikka edellinen lähtee suoraan synnäriltä huostaan. Sitä on vaikea kyllä kestää. On vaan elämä niin monin puolin välillä epäreilua. Niille pienille, viattomille vauvoille toki etenkin. 😢

Oho puhelin näemmä nappasi osan viimeisestä kappaleesta. 😑 No, kai se pointti tuli selville, vaikkakin töksähdellen.

Äitykkä-77 kirjoitti:

Quinn mikä siellä on tilanne?

Kiitos kysymästä, nukuin vähän pommiin aamulla niin en ehtinyt tehdä testiä. Huomenna aamulla päivitän tilannetta! Etova olo ja ruokahaluttomuus jatkuvat, samoin vähäinen tiputteluvuoto. Aina kun iskee pahoinvointi, oon ihan varma raskaudesta, ja sitten taas ihan varma että oli kemiallinen ja en ole. Aikamoista vuoristorataa siis. 😅

Progesteronitulos tuli 38.68 nmol/l aamulla otettiin ja tänään dpo8. Eli eipä tuossa ainakaan häikkää enää ole vaikka nyt ei terotkaan ole enää tukemassa 🙏

Tulppaanitar kirjoitti:

Onko kellään tarjota vertaistukea miehen ongelmien osalta? Mulla siis se PCOS, mutta juuri saatiin tietää ettei mun munasarjojen tilanne itseasiassa vaikuta kovinkaan huonolta. Hyvinkin pitäisi raskautumisen onnistua. Sen sijaan miehen spermassa on kahtakin vikaa. :(

Hei! Meillä miehellä määrässä ja liikkuvuudessa alentumaa. About n. puolet siitä mitä viitearvojen mukaan pitäisi olla. En muista tarkkoja lukumääriä, mutta ainakin niitä "hitaita" ja kaartelevia oli reilusti. Muoto oli kaiketi ok. 2 inseminaatiota tehty, ei tärppiä. On syönyt nyt keväästä asti Sermatrop Alfa valmistetta, on hintavaa mutta edellisen inseminaation yhteydessä oli arvot nousseet. Oli siinä vaiheessa vähän alle 2kk syönyt.

Lääkärin mukaan luomu onnistuminenkin mahdollista, mutta pieni todennäköisyys. Kolmas ja viimeinen inseminaatio tehdään nyt syksyllä, sit ivf hoidot kutsuu jos ei tärppiä. Pitää vaan toivoo et uus korona aalto ei laita hoitoja taas jäihin.. Yritystä 1v 3kk.

Tsemppiä :-)

Tulin avautumaan tuosta minun ketodieettikokeilusta. Olin siis muutenkin vhh-ruokavaliolla, koska mahani ei vain kestä viljoja, paitsi kauraa ja maissia. Ketoilun alussa kaikki meni hyvin ja mahan turvotus katosi. Samalla myös suoli pysähtyi, kakkoshädällä kävin vain pari kertaa viikossa. Sitten tuli jatkuva nälkä ja hiilarihimo. Nyt olen ottanut kauran takaisin ruokavaliooni (pt tuttavani sanoi, ettei maissia kannata syödä) ja sortunut perunalastuihin ja kekseihin. Turvotus on potenssiin 10 ja maha jo pari viikkoa sekaisin. Toivottavasti tästä vielä palaudutaan. Ehkäpä keto epäonnistui siksi, kun en pystynyt lisäämään riittävästi rasvaa ruokavaliooni. Mahani kun tulee kipeäksi rasvaisesta ruoasta. No, tulipa sekin kokeiltua ja never again XD.

Nyt on dpo 8 ja evk. Esikoisella on todettu jatkuvaa lääkitystä vaativa sairaus, joten vauva-asiat ovat taka-alalla. Myös talousasiat, sekä exän sekoilut vaivaavat. Stressiä pukkaa ja masentaa. Onneksi on tuo mies, joka jaksaa kuunnella ja tukea <3.

Voimaa naiset <3!!

Hei kaikki, täällä yksi vauvakuumeilija ilmoittautuu joukkoon mukaan!

Yritys aloitettu 7/19 ja ensimmäinen toiveissa. Pco(s) todettu nyt yrityksen aikana ja ensi kierrosta aloitetaan kanssa letrot. Kunhan nyt joskus sinne asti päästäisiin 😒 Joka kierto tuntuu menevän erilailla kuin edellinen ja tämäkään kierto ei ollut poikkeus! Nyt en ensi kertaa pitkään aikaan tikuttanut ovista, mutta meneillään mahdollisesti dpo 10-11. Valkovuoto oli rusehtavaa dpo 6-9 mutta nyt taas väritöntä. Lämmöt on noussut parin päivän aikana (tänään aamulämpö 37), kun normaalisti lämpö 36,5 luokkaa. Tänään tehty herkkä testi kuitenkin negatiivinen 🙄 Vähän väliä tuntuu siltä, että kuukautiset voisivat alkaa, mutta eivät kuitenkaan ala. Argh! Olisi jo mukava päästä uuteen kiertoon, että pääsee aloittaan ne letrot.

Tsemppiä kaikille täällä! Kyllä tässä yrittäessä on kärsivällisyys ja usko monesti koetuksella. Kiva kuitenkin, että on olemassa tämmösiä paikkoja, josta saa vertaistukea 🙂

Puhdas nega, nielen tappioni. Yritys jatkuu, -> Yk 6, kp 6-7?

Tervetuloa Myrsky ja kaikki muutkin. Oon aika samanlaisessa tilanteessa kun sä, ja myös normaalipainoinen eli siitä ei pitäisi olla kiinni. Söin heinäkuussa ekan "kuurin" letrozolia eikä myöskään ollut kp 12 ultrassa tapahtunut mitään. Mä sain ohjeeksi odotella kuukautisia (ja niitä siis nyt odotellaan...) ja syödä ensi kierrossa sitten tupla-annoksen. Toivotaan, että se tupla-annoksella alkaa tehoamaan ja saataisiin ovulaatio aikaiseksi. Muihin kysymyksiin en osaa oikein vastata, kun itsekin vielä niin aikasessa tämän asian kanssa. 

Mä oon nyt lomaillut muutaman viikon, ja pitänyt samalla vähän "lomaa" näistä vauvahaaveistakin (sen verran kun se nyt vaan on onnistunut). Kiva kun on ollut paljon muuta ohjelmaa mihin on ajatuksensa keskittänyt. 

Moi kaikki!

Ajattelin liittyä keskusteluun mukaan :) Vauvakuumetta on ollut jo tovin verran, yritys kuitenkin vasta aloitettu tässä kuussa. Ollaan yli kolmekymppisiä, niin hetki varmaan pitää lasta vielä odotella. Hirvittävä pesänrakennusvietti kuitenkin päällä!

Ärsyttävää kyttäillä itseä näin, tai siis en toki tee sitä tietoisesti mutta on herkistynyt huomaamaan muutokset. Nyt on ainakin kolmatta päivää elohiiri silmässä ja tänään alkoi virtsa haisemaan aivan metalliselle ja siis aivan tosi voimakkaasti. Kumpikaan ei todellakaan normaalia, enkä keksi mihin (muuhun) voisi liittyä kun en mitään haisuliruoka-aineitakaan ole syönyt. Mitään vti-oireitakaan ei ole.

Ihan kaikille tässä välissä hurjasti plussaa ja tsemppiiä!👍❤🎶🎶🎶🎶

Mä en uskalla nyt edes kuumeilla, vaikka ovis on lähellä, sillä en ole vielä toipunut surusta ja perunkirjatkin edessä.

Valtava elämänmuutos on edessä, koska perin ison omaisuuden kiinteistöineen ja tontteineen.

Kp 10

Harittaako silmät vai vilkuttaako jotain haamua? 😶 Kp 22/25 nyt. Vatsaa nippaillut pari päivää ja tuli vaan tunne, että tee testi. Saatan toki nähdä myös omiani t. Aivan tuhannen väsynyt 😴

Mä oon taas vaan taustalta seuraillut ja kanssa elänyt teidän mukana, mutta nyt pakko päästä purkamaan omia ajatuksia. Mutta ekaksi hirmusti onnea plussanneille ja tsemppiä kaikille piinaileville♥️

Mulla on tosiaan menkat myöhässä, normaalisti kierto 25pv ja nyt mennään jo kp30 ja rinnat aivan hirveen kipeet + turvonneet. Myös ovulaatiosta asti valkovuoto jatkunut, joka normaalisti kyllä loppuu aika nopeasti oviksen jälkeen. Eli jännän äärellä ollaan 🙌🏼

En vielä tiedä millon haluan testata, koska itsellä se testaamishetki tuo niin semmosen ison ja positiivisen jännityksen ja odotuksen, että negan ilmestyessä pettymys on suuri 🙁 Ja jotenkin koko ajan vaan ajattelen, että en kuitenkaan vieläkään ole raskaana. Pitää muutama päivä vielä odotella, jos ne menkat sieltä tulee.

Plussatuulia kaikille♥️

Tsempit uuteen kiertoon Quinn ❤️

Täällä odotetusti kp1 ja yk6 lähti käyntiin.

Mietityttääkö muita Korona? Minua vähän 🤔 Silti yritetään raskautua ❤️ Toivon ettei jouduttaisi jälleen etäkouluun. Viimeksi se meni hyvin meidän perheessä, mutta silloin oli vielä teinikin apuna.

Tervetuloa uusille mukaan kuumeilemaan 😊

Tervetuloa uusille ja onnea plussanneille ❤️

Nanna626, toivottavasti sieltä tulisi plussaa! Nostan hattua, että jaksat odottaa. Samastun kyllä tunteeseen, että kun testaa, niin se odotuksen hetki on täynnä toivoa vaikka yrittäisikin ajatella vaan rennosti.

Julppa, kyllä siinä jotain näkyy... Toivottavasti vahvistuisi selkeäksi viivaksi!

Quinnille ja neiti Kesäheinälle plussatuulia uuteen kiertoon! Muille myös ❤️

Mulla vähän samanlaisia fiiliksiä kuin Momosella, että tekisi mieli vähän "lomailla" tästä. En tajua mun kehoa sitten yhtään. Ovistikkujen mielestä ovis oli jo n. viikko sitten, alavatsan mielestä olen ovuloinut viikon, aamulämmön mielestä en ollenkaan, napukan mielestä se oli pari päivää sitten jne. Hulluksihan tässä tulee. Miehen kanssa puhuttiin, että jos tästä kierrosta ei mitään tapahdu, niin sitten keskitytään vain olennaiseen eli säännölliseen rytmiin petipuuhissa. Sen enempää ajattelematta ja stressaamatta. Käyn täällä lukemassa kuulumisia, mutta luultavasti tulee nyt vähän hiljaiseloa. Tsemppiä kaikille!❤️