Vauva vuodelle 2020-21

Neiti Kesäheinä, tuo Korona jollain tasolla mietityttää mutta me ei sen vuoksi meinata ainakaan vauvahaavetta kuopata.

Tietysti hirvittää miten tartunnat alkaa leviämään syksyn myötä. Ja no, itse olin jo keväällä sitä mieltä että rajoituksia asetettiin liian hitaasti ja aivan turhan nopeaan niitä myös purettiin. Mm huvimatkat ulkomaille olisivat hyvinkin voineet olla kiellettyjä pitkälle syksyyn, kun ei ihmiset niitä omaehtoisia karanteeneja pidä.

Maskisuositusta odotan, mutta pahoin pelkään ettei sekään toimi, kun ei auta että sillä yhdellä maskilla pörrätään siellä täällä ja välillä roikotetaan korvalla.

No itse voin vaikuttaa vain omaan ja lasten käyttäytymiseen suojataksemme perheemme ja myös muut ihmiset. Onneksi saan olla hoitovapaalla taaperon kanssa, on ainakin pari mahdollista tartuntaketjua vähempänä. Julkisia vältetään, me kuljetaan omalla autolla tai tarvittaessa taksilla. Eikä notkuta mm kauppakeskuksissa tarpeettomasti. Nuorisollakin on takkien taskussa käsidesit joita onneksi myös käyttävät.

Koulut alkoi tänään, yläkoululaisen koululta tulikin hyvät ja kattavat ohjeistukset. Ja jos tilanne menee taas etäopetukseen, niin meidän teinillä jatkuu kouluopetus erityisen tuen päätöksen turvin. Mikä helpottaa kaikkia, kevät oli aika haastava kun on muutenkin oppimisvaikeuksia niin ei aivan kaikkea saanut tehtyä, mutta omalla tasollaan kuitenkin säilyi kun sinnikkäästi vaan taaperrettiin...ja tässäkin kohtaa olin kiitollinen kotonaolostani, sain olla tukena ja apuna koulutehtävissäkin.

Mutta odottavin mielin siis mihin tilanne kääntyy.

Kp 21/26 dpo 10. Rintoja kihelmöi, mutta uskon ihan liittyvän omaan toimivaan hormonitoimintaan. Oon niin onnellinen noista labroista, jännitin niin paljon että niistä jotain löytyy.

Mukavaa torstaita kaikille🤗

Ja uusille tervetuloa 😊

Julppa, kyllä siellä haalea viiva näkyy ❤️ Toivotaan että lähtee vahvistumaan 🙏

Julppa, kyllä mäkin näen haamulaisen😍 vahvistumista!



Mulla kp 22, dpo 9😳 odottavan aika on tooooosi pitkä🙄 mutta aion odottaa maltilla ens keskiviikkoon johon on ennustettu menkat alkaviksi..

Ja jos ei mitään näy eikä kuulu, testiä kehiin🤭

Julppa kirjoitti:

Harittaako silmät vai vilkuttaako jotain haamua? 😶 Kp 22/25 nyt. Vatsaa nippaillut pari päivää ja tuli vaan tunne, että tee testi. Saatan toki nähdä myös omiani t. Aivan tuhannen väsynyt 😴

Julppa, varovaiset onnittelut!❤💖❤🎶🎶🎶🎶

Näyttää lupaavalta👍❤🎶🎶🎶🎶

Lumokeiju, kiitos, toivon sitä samaa sinulle ♥️ Jotenkin pidän mieluummin yllä koko ajan semmosta pessimististä ajatusta, että ei se vielä kuitenkaan napannut, ja jos päätän ostaa testin, niin oon päästäny sen ajatuksen mieleen, että se voisi olla nyt mahdollista. Ja sitten jos se nega tuleekin niin... 😩 Mutta jos menkat ei näy vielä viikonloppunakaan, niin maanantaina voisi käydä ostamassa testin (täällä ei apteekki vkloppuna auki) 🤔

Jumppa, minäkin näen jotain pientä 🤔🙌🏼 toivotaan että vahvistuu♥️

Pauluskainen, jaksuja odotteluun😊

En malttanut olla aamulla tekemättä uutta. Vaikka aika turhaahan se sinällään taitaa olla ennenkun ne menkat oikeasti on myöhässä ja mahdollista hormonia tarpeeksi.. 😁 Pitääkin olla niin malttamaton. Joku haalea viiva/viivanpaikka sieltä vaan omaan silmään pilkottaa kuitenkin myös tässä toisessa testissä 😳 nyt odottelen kyllä sen pari päivää ennen seuraavaa ja jännitän alkaako viikonloppuna menkkaoireet ja vuoto kuten flown mukaan pitäisi. Jotenkin melko rauhallinen olo vaikka jännittää.

Tsemppiä kaikille ja plussatuulia itse kullekin ❤️ teidän juttuja on ollut tosi mukava lukea ja fiilistellä, mahtavaa vertaistukea täällä ja hyvä yhteishenkikin pääasiassa säilynyt. Varmasti päästään kaikki vielä nauttimaan niistä maailman parhaista uutisista ja kahdesta viivasta tikussa 😌🙏

Hassua, äitini soitti tänään ja tenttasi onko meille vauva tulossa 😊 Oli nähnyt unta että on itse raskaana ja joka kerta tämänmoinen uni on tiennyt sukumme kasvua. Nyt jännään että mistä ne uutiset tulee 🙏, meillä tuskin on tärpännyt vaikka sitä tietysti toivotaan

Omaa napaa...

Sain keskenmenon eilen. Me oltiin saavutettu jo H10+1, ja meille tuli keskenmeno. Ekan kolmanneksen loppumiseen oli vain pari viikkoa, ja meille tuli keskenmeno.

Olen itkenyt. Ja huutanut, ja kiroillut. Olen ollut niin s**tanan vihainen. Miksi sen piti olla tämä eka raskaus. Minä en halua aloittaa tätä alusta. Minä en halua yrittää. Minä haluan olla taas raskaana, minä haluan että eilinen oli unta.

Naistentautien polin henkilökunta oli todella, todella empaattista, se on pakko sanoa. Jonotettiin päivystyksessä kauan ja meitä pompoteltiin luukulta toiselle, mutta sitten kun meidät viimein otettiin vastaan, niin henkilökunta oli uskomattoman ihanaa ja kärsivällistä, tuntui ettei kenelläkään ollut kiire yhtään mihinkään ja saatiin ihan rauhassa sulatella uutista ja ihan kaikkiin meidän kysymyksiin vastattiin. Surussa myötäelettiin, se oli aivan upeaa ja lohdutti.

Minut tutkittiin tosi huolella, kun olin tietenkin huolissani, että onko kohdussani jotain vikaa, joka keskenmenon aiheutti. Ei mitään estettä tuleville raskauksille, minulle kerrottiin rauhallisesti, että koska meille tärppäsi niin nopeasti heti ekalla yrittämällä ja kun raskaus oli alkanut ihan oikeassa paikassa kohdun sisällä ja kun sykkeetkin/sikiökaiku oli löytyneet aikaisemmissa ultrissa, niin nyt meille vain kävi huono tuuri ja vauvalla oli jokin vakava kromosomihäiriö, eikä meissä ole hyvin suurella todennäköisyydellä yhtään mitään vikaa, nyt vain kävi näin. Se lohdutti valtavasti.

Mutta yrittäminen pelottaa minua nyt kauheasti. Salama ei iske kahdesti samaan paikkaan, minä en varmasti tule raskaaksi taas ensimmäisestä kierrosta. Nyt se kestää kuukausia. Tai vuosia. Se tuntuu niin musertavalta. En minä jaksa, en minä pysty.

Ajoittain tulee myös olo, etten minä halua uutta vauvaa. Minä haluan meidän maalisvauvan, jonka LA oli 10.3. Minä haluan meidän kuherruskuukausivauvan. Minua musertaa, etten enää koskaan voi saada kuherruskuukausivauvaa, joka sai alkunsa häiden jälkeisellä viikolla. En voi enää ikinä saada sitä vauvaa, joka syntyessään laskettuna päivänä olisi ehtinyt tehdä minusta äidin 25-vuotiaana. Sitten minulla, lapsellani ja äidilläni olisi ollut peräkkäiset syntymäpäivät. Minä en halua uutta vauvaa, minä haluan tämän vauvan.

Sen, jota minulla ei enää ole.

Ja samalla haluan raskaaksi heti, kun tämä vuotaminen loppuu. Mutta ei se tule tapahtumaan.

Minä haluaisin vain olla äiti.

Olen pahoillani menetyksestänne Kultakala, ja toivon teille paljon voimia surun keskelle.

Ymmärrän täysin mikä myllerrys sisälläsi käy parhaillaan. Voin vain neuvoa että anna tunteiden purkautua vapaasti. Sinulla on nyt oikeus kaikkiin tunnetiloihin, eikä kukaan voi sanoa miten sinun tulee käsitellä menetyksenne. Toisille keskenmeno voi olla hyvinkin traumatisoiva kokemus, toiset pääsee asian yli helpommalla.

En tiedä saitko polilta mitään kirjallista ohjeistusta keskenmenon kokeneille. Siellä on erilaisia yhteystietoja jos kaipaa ulkopuolista keskusteluapua. Eikä ole mikään häpeä ottaa henkistä tukea vastaan. Mutta vain sinä tiedät mikä sinulle sopii.

Kovasti voimia ❤️

Ystäväni sai keskenmenon n. viikolla 6 aiemmin tänä vuonna, mutta ennen koronaa. Sai järjettömän loukkaavaa ja tylyä kohtelua Naistenklinikalla. Kurja ettei kaikkialla kohdata ihmisenä.

Kultakala, otan osaa, joudun kyyneliä pidättää kun luin viestisi... Luulen ymmärtäväni niin hyvin tuon tuskan kun haluaa niin kovasti tulla äidiksi. :( Olen niin pahoillani puolestasi.

Omaa napaa.. odotan vain viikonloppua että alkaako ne menkat kuten pitäisi. Odotan että viikonloppu on ohi, että voi tehdä testin jos ei menkkoja näy. Viimeksi kirjoittelin että alavatsaa pisti ja oli menkkamaisia tuntemuksia. Oli taas toissapäivänä sellaista outoa oloa alavatsassa. On myös ollu tavallista kovempi ruokahalu tämän viikon, vaikka en tiiä mistä se nyt johtuisi. En tiedä elättelenkö taas turhaan toiveita, yritän opetella olemaan rauhallisempi, koska pelottaa että en tule raskaaksi ollenkaan sen takia kun niin epätoivoisesti sitä haluaisin. Mutta miten sen voisi yrittää unohtaa :/

Olen todella pahoillani Kultakala 😥 Voimia suureen suruun ❤️

Kultakala kirjoitti:

Omaa napaa...

Sain keskenmenon eilen. Me oltiin saavutettu jo H10+1, ja meille tuli keskenmeno. Ekan kolmanneksen loppumiseen oli vain pari viikkoa, ja meille tuli keskenmeno.

Olen itkenyt. Ja huutanut, ja kiroillut. Olen ollut niin s**tanan vihainen. Miksi sen piti olla tämä eka raskaus. Minä en halua aloittaa tätä alusta. Minä en halua yrittää. Minä haluan olla taas raskaana, minä haluan että eilinen oli unta.

Naistentautien polin henkilökunta oli todella, todella empaattista, se on pakko sanoa. Jonotettiin päivystyksessä kauan ja meitä pompoteltiin luukulta toiselle, mutta sitten kun meidät viimein otettiin vastaan, niin henkilökunta oli uskomattoman ihanaa ja kärsivällistä, tuntui ettei kenelläkään ollut kiire yhtään mihinkään ja saatiin ihan rauhassa sulatella uutista ja ihan kaikkiin meidän kysymyksiin vastattiin. Surussa myötäelettiin, se oli aivan upeaa ja lohdutti.

Minut tutkittiin tosi huolella, kun olin tietenkin huolissani, että onko kohdussani jotain vikaa, joka keskenmenon aiheutti. Ei mitään estettä tuleville raskauksille, minulle kerrottiin rauhallisesti, että koska meille tärppäsi niin nopeasti heti ekalla yrittämällä ja kun raskaus oli alkanut ihan oikeassa paikassa kohdun sisällä ja kun sykkeetkin/sikiökaiku oli löytyneet aikaisemmissa ultrissa, niin nyt meille vain kävi huono tuuri ja vauvalla oli jokin vakava kromosomihäiriö, eikä meissä ole hyvin suurella todennäköisyydellä yhtään mitään vikaa, nyt vain kävi näin. Se lohdutti valtavasti.

Mutta yrittäminen pelottaa minua nyt kauheasti. Salama ei iske kahdesti samaan paikkaan, minä en varmasti tule raskaaksi taas ensimmäisestä kierrosta. Nyt se kestää kuukausia. Tai vuosia. Se tuntuu niin musertavalta. En minä jaksa, en minä pysty.

Ajoittain tulee myös olo, etten minä halua uutta vauvaa. Minä haluan meidän maalisvauvan, jonka LA oli 10.3. Minä haluan meidän kuherruskuukausivauvan. Minua musertaa, etten enää koskaan voi saada kuherruskuukausivauvaa, joka sai alkunsa häiden jälkeisellä viikolla. En voi enää ikinä saada sitä vauvaa, joka syntyessään laskettuna päivänä olisi ehtinyt tehdä minusta äidin 25-vuotiaana. Sitten minulla, lapsellani ja äidilläni olisi ollut peräkkäiset syntymäpäivät. Minä en halua uutta vauvaa, minä haluan tämän vauvan.

Sen, jota minulla ei enää ole.

Ja samalla haluan raskaaksi heti, kun tämä vuotaminen loppuu. Mutta ei se tule tapahtumaan.

Minä haluaisin vain olla äiti.

Oon pahoillani, että kävi noin. 😔 Tuttuja tunteita. Mulla taitaa olla kohta keskenmenosta 3vk. En oo laskuissa pysyny mukana. Huomaan, että ovis lähenee. Mutta mä en halua raskaaksi. En halua olla lähelläkään edes omaa miestäni, etten vahingossakaan tule raskaaksi. Halusin maaliskuun menetetyn vauvan. Kai mä pelkään. Keskenmeno oli niin kamala kokemus.. Voi tätä tunteiden vuoristorataa..

Osanottoni kultakala! <3

Toi kaikki kuulostaa kovin tutulta :(

Mulla meni kesken maalisvauva kans huomenna kaksi viikkoa sitten :( Meidän ensimmäinen joka sai alkunsa yllättäen mutta molemmat oltiin tosi onnellisia. Tai siis ehdittiin olla muuta viikko. Puhua tulevaisuudesta ja miettiä millainen vauva siltä on tulossa ja mitä tehdään. Sit se tuli keskenmeno. Kaikki olikin poissa. Mä halusin vaan aamulla olla taas raskaana ja se sama fiilis laittaa käsi vatsan päälle ja ajatella kaikkea ihanaa. Se oli poissa. Oon ollut äärettömän surullinen. Mä haluaisin pian taas olla raskaana, mutta samalla pelottaa. Nappaako enää heti ja sitten se pelko jos tulee vähänkin verta että yltyykö se ja onko kaikki kunnossa. Ei varmasti sais heittää toivoa hukkaan ja uutta yritystä vaan. Joskus luonto erehtyy. Jos vauva ei olisi voinut edes selvitä tässä maailmassa oli parempi että meni kesken nyt eikä sit myöhemmin. Tämmöisiä ajatuksia mulla on ehkä vieläkin vähän sekavaa, mutta silti haluaisin odottaa pian uudelleen pientä ihmettä <3

Paljon voimia suureen suruun kultakala ❤️😔

Jaahas täällä yhdet jatkaa, vaikka toiset juuri jakaneet suru-uutisia vaikeista tilanteistaan. Tilannetajua nyt, kiitos.

Teille, jotka olette kokeneet keskenmenon: pahoitteluni ja voimia asian käsittelyyn. Sanattomaksi vetää, en osaa edes kuvitella. 😢❤

Kaneli78 kirjoitti:

Jaahas täällä yhdet jatkaa, vaikka toiset juuri jakaneet suru-uutisia vaikeista tilanteistaan. Tilannetajua nyt, kiitos.

Teille, jotka olette kokeneet keskenmenon: pahoitteluni ja voimia asian käsittelyyn. Sanattomaksi vetää, en osaa edes kuvitella. 😢❤

Samaa halveksuin. Omakin raskausuutiseni piti ensin alapeukuttaa ja sitten poistaa. Miksei voi iloita tai ohittaa, jos ei kestä toisen onnea?

Voimia ihan kamalasti kultakala! Tuli suru puseroon, kun viestisi luin 😞💜

Voimia myös muille keskenmenon kokeneille, en pysty kuvittelemaan, miten kamalaa se voikaan olla. 😢

Hei, täällä yrityskierto yksi menossa ja dpo 11 tällainen raskaustesti. Olen ollut ihan sairaan väsynyt, niin uskaltauduin näin aikaisin testaamaan. Apteekin herkkä testi. Onko tuo nyt haamu vai mikä? 🧐

Metsätorpan emäntä

En itse kuulu alapeukuttajiin, mutta uskon että ihmisiä ärsyttää sinun ulosantisi. Et ehkä tee sitä tarkoituksella, mutta annat itsestäsi todella itsekeskeisen, omahyväisen ja välinpitämättömän kuvan. Annat kuvan että tulet tänne ja olet muita parempi. En tiedä sitten teetkö tahallasi, mutta älä ihmettele muiden käytöstä jos et ole tajunnut katsoa peiliin.

Toisten onnesta täytyy olla iloinen, onneksi olkoon raskaudestasi. Täältä on vaikea hakea vertaistukea jos tänne tullaan karmit kaulassa sillä periaattella että ”ei meillä mitään ongelmia ole, ollaan täysin terveitä ihmisiä ketkä ei ole käyneet tutkimuksissa mutta TIEDÄN että ollaan terveitä ja raskaustestin teen vasta kun menkat on 2kk myöhässä.”

Sinä et voi IKINÄ tietää päällepäin onko lisääntymisen kanssa ongelmaa vai ei. Ei sitä voi päätellä iästä, painosta, ruokavaliosta tai yhtään mistään. On olemassa suosituksia millä mahdollisuukia voidaan yrittää parantaa, mutta niistäkään ei ole kaikille apua.

Pidetään tämä paikka positiivisena, ei hierota yhtään sitä negatiivista sontaa kenenkään naamaan. Ollaan tukena, kuunnellaan ja yritetään ymmärtää. Aina pitää olla valmis olemaan hiljaa, ottamaan askeleen taaksepäin ja katsomaan peiliin.

Onnea kaikille plussanneille, niin ovis- kuin raskaustestinkin tehneille. Suuret halit ja osanotot teille ketkä olette menetyksen kokenut.

Mukavaa viikonloppua. Yritetään pysyä positiivisena❤️