Vauva vuodelle 2020-21

Haluaisin vielä nostaa tota aihetta esille että kun jotkut ei koe oloaan hyväksi kertoa täällä asioita koska jos joku tuttu lukee. Täällä on tullu vastaan lukuisia naisia kenellä on samoja tarinoita kun mun ystävillä. Ja niiden ystävillä. Ja niiden ystävillä. Se on hämmästyttävää kuinka moni käy läpi samoja asioita ja elämäntilanteita kun sinä. Jos täällä ei nimiä ala kertomaan niin tuskin sua kukaan tunnistaa. Tuhannet naiset elää läpi näitä samoja tilanteita ja tunteita kun me naiset täällä. Toki täällä voi olla tuttuja, mutta tuskin sellasta kenet sä tunnistaisit tai kuka tunnistais sua. Rohkeasti vain juttelemaan jos siitä suinkin on apua❤️

nias kirjoitti:

Tuhannet naiset elää läpi näitä samoja tilanteita ja tunteita kun me naiset täällä. Toki täällä voi olla tuttuja, mutta tuskin sellasta kenet sä tunnistaisit tai kuka tunnistais sua. Rohkeasti vain juttelemaan jos siitä suinkin on apua❤️

Täällä yksi ja todella elän läpi näitä tunteita❤.... ainakaan suurperhettä en enää voi saada, saati edes tuskin toista lasta(?)....

Olo on usein sellainen, että ihan kaikki täällä ei helposti ymmärrä tätä mun tuskaa, kun ikäni on kohtapian lähes 50v. ....

Ikävää, jos tuntuu, etteivät kaikki täällä ole mukana aidosti. Mun on kovin vaikea nyt erottaa, että kenestä mahdollisesti olisi kyse, eikä varmaankaan ollut tarkoitus osoitella sormia. Ihan hyvä herätys siitä, että netin palstoilla kuka vaan voi väittää mitä tahansa. Ja osallistua keskusteluihin trollatakseen muita. Toivottavasti näin ei ole tässä ketjussa.

Kovin seurattu ketju tuntuu olevan, kun tosiaan noita alapeukkujakin tulee, olen huomannut saman ilmiön. Ei voi olla kyse tässä keskustelevista henkilöistä, eli jotkut Vauvaa muuten lukevat käyvät lukemassa ketjua ja antamassa alapeukkuja?

Lumokeiju kirjoitti:

Joku uudemmista, en muista nimeä, kertoi ja kyseli omista ajatuksistaan, että uskaltaako. Voin samaistua ja samaistun siihen yhä. Toivon raskautta paljon ja ollaan saatu asiat hyvään järjestykseen (valmistuin juuri ja alkaa työt, ostettiin isompi talo, miehellä vakipaikka jne), mutta silti välillä tulee epävarma olo. Osaanko, pystynkö, entä jos, apua. Pakko luottaa siihen, että sitten jos ja kun saadaan oma käärö käsivarsille, niin sitä vaan päättää onnistua sen lapsen takia, eikä pelkää epäonnistumisia tai hapuiluja. Olen aika varma, että niitäkin hetkiä tulee. Suurimman osan ajasta tulee leijuttua pilvissä ja mulle on sanottu, että nauti tai ainakin yritä nauttia nyt tästäkin ajasta!

Kiitos Lumokeiju <3 Minä täällä epäröin ja puntaroin. Tai ainakin luulen, että minä oon sitä viimeisimmäksi täällä purkanut. :) Meilläkin on taloudellisesti ihan ok fiksu tilanne, mutta SILTI! Minulla on myös diagnoosina ahdistuneisuushäiriö, mikä valitettavasti luo oman varjonsa myös tälle niin ihanalle asialle. Vaikka haluan perustaa perheen, ahdistuneisuushäiriö saa mut jännittämään ja stressaamaan asioita "turhaan". Yritän siksi käsitellä asiaa jo nyt, jotta tämä ei heijastaisi liian suurta varjoa toiveissa olevan raskausajan ylle.

Täällä kp1 tänään, katsotaan, onko tämä ensimmäinen yrityskerta vai ei :) 

_annasofia_ kirjoitti:

Vähän ristiriitaisissa tunnelmissa itselläni ainakin tämä yrittäminen alkanut. Molemmat meistä haluaa kyllä lapsia, sitten joskus. Mutta koska olen jo tämän ikäinen, ei mieheni mielestä ole järkevää tolkuttomasti lykätä lapsen tekoa. Eli olisi kiva vielä kahdestaan olla, kun suhdekin suht tuore vielä, mutta biologiset realiteetit painaa. Myös työn puolesta olisi kiva jos uraa voisi tehdä vielä muutaman vuoden ajan lapsettomana, että pääsisin sinne minne haluaisin. Urahaaveet siirtyy useammalla vuodella nyt. Eihän sitä toki tiedä pitääkö työelämää ja siellä menestymistä enää niin tärkeänä kun on lapsia.. Vauvan teko siis mietityttää, mutta silti olin jo tosi pettynyt kun edelliset menkat alko.

Onko muita vastaavassa tilanteessa, että ikäjutut mietityttänyt ja vauvanyritys aloitettu nopeammalla aikataululla kuin mitä ehkä olisi jos ei tarvitsisi sitä miettiä? Aiemmin tätä ketjua jo olen lukenut, kaikkea en tuosta väliltä ole selannut läpi niin ihan en ole kärryillä kunkin tilanteesta.

Moi _annasofia_ ja kiva kun tulit mukaan. myös mulla on ollut hyvin ristiriitaisia tunnelmia. Kerroit, että teillä on oma asunto, mutta vauva-ajan jälkeen käy pieneksi, niin myös meillä. Kerrot myös urahaaveistasi - tämä mietityttää itseänikin. Toisaalta on biologinen fakta, että jos tekee uran ensin, alkaa aika jo käydä vähiin vauvojen saamiselle. Riippuu toki alasta ja siitä, mitä se uran tekeminen itselle tarkoittaa ja kuinka pitkälle haluaisi edetä, ennen kuin on tyytyväinen. Itse luulen, että haluan aina vaan mennä eteenpäin ja kehittyä tavalla tai toisella, joten oikeaa aikaa uran kannalta ei ole, jos ajattelisi niin, että pitäisi jo "olla siellä missä haluaa" ennen lapsia.

Mä uskon, että vaikka vauva raivaa ison tilan itselleen meidän elämään sitten joskus (toivon mukaan), niin silti ura tulee olemaan mulle tärkeä asia ja keino toteuttaa itseäni. Ja voi olla, että se tietyllä tapaa jopa korostuu sitten lapsiperhearjessa, että töihin meno on ihanaa. Onpa kiva kuulla ura+vauva -pohdintoja. Oon kaivannut vertaistukea juuri tähänkin asiaan.

Meidän piti aloittaa vasta syksyllä keskustelut vauvasta, siitä, missä mennään sen suhteen. Mulla on ollut vuosien varrella tosi pahoja vauvakuumeiluja ja oon ihan kärsinyt siitä, että vielä pitää odottaa. Siksi meillä oli "takaraja" sovittuna. Nyt kuitenkin korona sekoitti about kaiken omassa työelämässäni ja siksi on mietitty, olisiko sittenkin tässä kohtaa hyvä väli... Ja silti vaan epäilyttää... Kuten aiemmassa viestissä kirjoitinkin, mulla on ahdistuneisuushäiriö ja yleisesti ottaen tarve hallita elämää ainakin jollain tasolla, nämä selittänee mulla aika hyvin tätä epävarmuutta ja jännitystä asiasta :D

ONNEA tititu!! :)

Tähti, olen pahoillani uuden kierron alusta :( toivon niin sitä onnistumista teille. Jaksat aina muita kannustaa ja tsempata täällä <3

Täällä menossa dpo 6 tai 7, riippuu mistä digihymystä laskee. Oireettomana on menty tähän saakka, ainoastaan nännit ovat olleet arat oviksesta alkaen ja ovat edelleen arat. Mutta sehän ei liity mihinkään muuhun kuin oviksen hormoneihin. Eilen illalla alkoivat menkkamaiset juilimiset. Ne jatkuivat koko yön ja tulivat jänninä aaltoina ihan koko ajan. Enkä varmasti kuvitellut, kun yritin jopa asennon muutoksilla saada niitä loppumaan, alkoi olla alavatsa niin hellänä. Valvoin puolet yöstä :( Eivät olleet ihan niin repiviä kun normaalisti menkkasäryt, kihelmöiviä ja hennompia jotenkin. Ja nivusia on pakottanut eilen illalla ja yöllä kans ihan huolella. 

Mutta kun aloin muistella normaalikiertojani ennen yrityksen alkamista, niin silloin tällöin mulla on menkkakivut ilmaantuneet jo muutamia päiviä ennen menkkojen alkua. Ja joskus ne taas ovat alkaneet ilman varoitusmerkkejä. Eli paluu maanpinnalle ja odotukset nollille.

Moikka taas kaikille 🙂

Ehkä voisin minäkin ihan vähäsen kommentoida tätä aitous asiaa. On hyvä muistaa, että olemme netissä ja keskustelupalstoilla voi (valitettavasti) kuka vain esittää mitä vain. Ehkä tällaisella palstalla trollailevasta henkilöstä voisi hieman huolestua ja siksi haluan uskoa näihin tarinoihin, joita käyn päivittäin täältä lukemassa. Myös aika systemaattista alapeukuttelua olen huomannut. Mutta yritetään pitää mielet hyvinä ja tsemppi päällä. Tämä on hyvin vaikeaa aikaa ja siksi ei kannata antaa tällaisten asioiden tuoda lisää pahaa mieltä.

Täällä on kp 27, Flo enteilee menkkoja keskiviikoksi. Aamun testi oli puhdas nega. Aamulla googlailin raskaustestituloksia, että voisiko olla vaan, että plussa tulee myöhemmin. Ainakin ovis oli myöhemmin, kuin mitä Flo ennusti. Taitaa olla taas vaan toiveajattelua, että se plussa sieltä vielä tulisi 😪

Olen pitänyt vähän hiljaiseloa, on ollut kiireitä ym ja uuden kierron alku oli taas suuri pettymys.

Onnea plussanneille :) sekä ovis että raskausuutisista.

Ura-asioihin liittyen itselläni on jo suunnitelmissa hieman erilaiset työkuviot nykyiseen verrattuna, samaa alaa kuitenkin mutta kaipaan vaihtelua. Mutta toisaalta taas haluaisin olla kotona lapsen kanssa niin kauan kuin mahdollista. Monet kaverit joilla on lapsia, on sanoneet että vuoden jälkeen on ollut ihana palata töihin eivätkä olisi halunneet ollakaan kotona pidempään. Itsellä taas tuntuu että voisin viihtyä kotona lapsen kanssa pidempäänkin. Olisin kyllä varmaankin aktiivinen ja suunnittelisin jonkin verran menoja ettei siis oltaisi vain kotona. Mutta nämäkihän tuntemukset voi hyvin muuttua vielä.

Täällä kp 11 ja varmaan vielä ainakin viikko ovikseen jos on yhtään samoihin aikoihin kuin viime kierrossa.

Halti: Kiitos vinkistä <3. Minä en ole varma siitä, että onko minulla liian ohut kohdun limakalvo. Pelkkä epäilys vain kun on niin niukat menkat. Kokeilen toistaiseksi luomukeinoja <3.

Jos joku haluaa kokeilla ashwagandhaa niin olkaapa varovaisia jos on matala verenpaine. Itse jouduin pienentämään annosta huimauksen vuoksi. Sain miehenikin käyttämään sitä kun sillä on miehillekin hyviä vaikutuksia :D. Jos kiinnostaa niin googlatkaa 12 proven health benefits of ashwagandha.

tititü kirjoitti:

Tryout, kävin edelliskerran alkuvuodesta labroissa ja aivan tarkkoja arvoja en nyt muista (viitteetkin vaihtelevat alueittain). Arvot olivat kuitenkin todella hyvät silloin; TSH 1 pistejotain ja t4v 20 kieppeillä. Nyt kävin uudelleen ja arvot olivat vielä viitteissä, mutta selkeästi alkaneet vaipumaan vajaatoiminnan puolelle; TSH vähän alle 4 ja t4v 17.7. Tämä muutos on saattanut jo johtua raskaudesta. Veikkaan kuitenkin, että arvot oli jo toukokuun alussa huonommat ja siksi nimenomaan ovulaatio tuli myöhemmin.

Kiitos onnitteluista :) Sun tsh on kyllä hyvä oikeastaan. Enemmän vissiin t4v:llä on merkitystä kuukautisten kannalta. Tai näin puhuttiin joskus ihan tämän ketjun alussa ja oma kokemus tukee kyllä tätä. Niitä voisi olla hyvä kyllä seurata, koska jos raskaus alkaa, mahdollisimman tuoreet arvot on hyvä olla tiedossa annosnostoa varten (joka on todella tärkeää jo viikolla 5!!)

Joo, siis mulla liikatoiminta jota ei ole saatu kuriin lääkkeillä, joten olen käynyt 4-6 vkon välein labroissa lokakuusta lähtien...

Viimeisimmät arvot alla ja viitteet suluissa.:

TSH

0,01 (0,5-4)

P -T4-V

13 (12-23)

P -T3-V

4,9 (2,6-6)

Reilun viikon päästä seuraava kontrolli mutta jotenkin huonommalla fiiliksellä taas sinne...

Minua on kyllä kuunneltu ja hoidettu parhaan mukaan eli varmasti pääsisin usein kontrolleihin jos vaan raskaus ikinä alkaisi.

Käyn uteliaisuuttani täällä välillä lukemassa että joko on plussia tullut muille myös!!

Meillä kävi uskomaton sattuma että kierukan poistosta tärppäs heti.

Loppuvuodesta syntyy mikäli kyydissä pysyy❤️

Noista ohuista limakalvoista, mulla oli kai 10v sama kierukka(nyt en kyllä oo varma mutta ainakin 9v)ja se aiheutti ohuet limakalvot vielä kuukausia poiston jälkeen.

Että silloin kun yritettiin, tikutin ovista, laskeskelin, hermoilin, ressasin, ahdistuin, jännitin, petyin, puoli vuotta.

Olin ihan mieli maassa syystä että olen vaan liian vanha enää saamaan lasta.

Sanoin miehelle että nyt riittää, eti joku muu, mä sanon itteni irti!!

Sovittiin että antaa olla, tulee jos tulee, ei yritetä enää. Jatkettiin elämää, menin opiskelemaan, nautittiin villeistä viikonlopuista ja toisistamme aina kun siltä tuntui.

Ja mitäs sitten, kesken kaiken elämisen mä olinkin yhtäkkiä raskaana!!!! Justiinsa tuli"sotkemaan"kuviot.

Siitä mä aattelin että se kaikki ressi yrittämisestä aiheutti sen ettei mitään tapahtunu.

Ja mä tein testin 9pv ennen menkkojen alkamista. Ovulaatio oli siis todellakin vain päiviä edellisten menkkojen alkamisesta.

Mä toivon että siskot ihanat ottakaa rennosti, yllätys saattaa olla ihan nurkan takana, silloin kun vähiten sitä haluatte!!! ❤️

Ja tiedän että toiset tulee helpommin raskaaksi, toisilla ottaa aikansa.

Muistakaa nauttia elämästä kaiken keskellä, itse jännitän onko minussa elämää, tällä viikolla pääsen näkemään. Siihen asti pelkään ettei ole.

Chard, mennään samoissa dpo-päivissä suurinpiirtein, mulla dpo6 tänään. Ei mitään oireita, nännikipukin helpotti parin päivän jälkeen. Todella väsynyt olen ollut, mutta se on luteaalivaiheessa ilmeisen normaalia. Huomenna labraan tarkistamaan progesteroniarvo että varmistuu tuleeko ovis letroilla, vaikka hymynaamat joka letrokierto tullutkin. Ajattelin testata herkällä testillä jo perjantaina dpo10 koska en millään malta olla testaamatta 😅 Tsemppiä jännäilyyn!

Minustakin välillä on tuntunut että joitain provosoivia kommentointeja tällä palstalla ollut, mutta jos jollain oikeasti on aikaa keksiä itselleen sivupersoona jolla kirjoittaa tarinoita nettipalstoille niin siinähän kirjoittelee.. jatketaan hyvää ja positiivista henkeä täällä edelleen ❤️

Mami79, tuo on kyllä totta, pitäisi muistaa elää samalla. Mulla ainakin mennyt niin että elämä jotenkin vaan seisoo ja tuntuu että joka kuukausi menee taas vaan hukkaan jos/kun mitään ei tapahdu. :(

Toisaalta taas ekaan puoleen vuoteen en testaillut ovulaatiota eikä tärpännyt silloinkaan vaikka ei ollut mitään stressattavaa! (ei siis edes tätä sairautta vielä)

Nyt jälkeenpäin ärsyttää sekin etten ajoissa alkanut tikuttamaan, jos olisikin silloin tärpännyt. Sen takia en uskalla nytkään lopettaa koska seksiä on kuitenkin aina vaan "väärään aikaan" ja liian harvoin.

Kemiallinen raskaus tuli koettua eli ei olla raskaana. Oli aika shokki kun kuulin tulokset.

Tryout kirjoitti:

Joo, siis mulla liikatoiminta jota ei ole saatu kuriin lääkkeillä, joten olen käynyt 4-6 vkon välein labroissa lokakuusta lähtien...

Viimeisimmät arvot alla ja viitteet suluissa.:

TSH

0,01 (0,5-4)

P -T4-V

13 (12-23)

P -T3-V

4,9 (2,6-6)

Reilun viikon päästä seuraava kontrolli mutta jotenkin huonommalla fiiliksellä taas sinne...

Minua on kyllä kuunneltu ja hoidettu parhaan mukaan eli varmasti pääsisin usein kontrolleihin jos vaan raskaus ikinä alkaisi.

Eiku niin joo sinulla olikin liikatoiminta, ja näyttäis muunto pelaavan liiankin hyvin kun t3 hyvä kuitenkin. Mulla ei kyllä ole tuote t3:sta koskaan mitattukaan. 🤷🏼‍♂️

Hormonia sinulla ilmeisesti kuitenkin riittää eli jos sun liikatoimintaoireet ei ole varsinaisesti raskautumiseen vaikuttavia niin ei kai ole mitään esteitä. Jotain ovulaatio-ongelmia sinullakin tais ainakin jossain vaiheessa olla? se voi ehkä johtua nuosta. Toinen mikä yhtäkiä tulee mieleen, että ylikierroksilla oleva kroppa varmaan voi erittää myös enemmän kortisoleja eli stressihormoneja? Nekin voi vaikuttaa? En toki ole lääketieteen ammattilainen, mutta kunhan ihan näin maalaisjärjellä pohdiskelen.

Haluan itsekin tsemppinä vielä kertoa, että tämä kierto mistä nappasi niin ovulaatio tod.näk. tuli vain tosi myöhässä mitä yleensä, ilmeisesti vasta kp 25 (/32). Siksi en sitä saanut tikkuun, unohdin koko asian ja toiveajattelun. Käytössä mulla oli ihan vaan multivitan raskausvitamiinit, olleet vasta kierron alusta. Ei olleet kilppariarvot ihanteelliset, join alkoholiakin kiinnittymisen aikaan. Raskaustestejäkin tein sillon kp 32 aikaan ja kaikki negaa. Tuli kk krampit ja kaikki. Mut sit yhtäkiä kp 40 olikin plussa! Luonto on vaan ihmeellinen ja yhtäkiä onnistui. 😲

Positive vibes!

tititü kirjoitti:

Tryout kirjoitti:

Joo, siis mulla liikatoiminta jota ei ole saatu kuriin lääkkeillä, joten olen käynyt 4-6 vkon välein labroissa lokakuusta lähtien...

Viimeisimmät arvot alla ja viitteet suluissa.:

TSH

0,01 (0,5-4)

P -T4-V

13 (12-23)

P -T3-V

4,9 (2,6-6)

Reilun viikon päästä seuraava kontrolli mutta jotenkin huonommalla fiiliksellä taas sinne...

Minua on kyllä kuunneltu ja hoidettu parhaan mukaan eli varmasti pääsisin usein kontrolleihin jos vaan raskaus ikinä alkaisi.

Eiku niin joo sinulla olikin liikatoiminta, ja näyttäis muunto pelaavan liiankin hyvin kun t3 hyvä kuitenkin. Mulla ei kyllä ole tuote t3:sta koskaan mitattukaan. 🤷🏼‍♂️

Hormonia sinulla ilmeisesti kuitenkin riittää eli jos sun liikatoimintaoireet ei ole varsinaisesti raskautumiseen vaikuttavia niin ei kai ole mitään esteitä. Jotain ovulaatio-ongelmia sinullakin tais ainakin jossain vaiheessa olla? se voi ehkä johtua nuosta. Toinen mikä yhtäkiä tulee mieleen, että ylikierroksilla oleva kroppa varmaan voi erittää myös enemmän kortisoleja eli stressihormoneja? Nekin voi vaikuttaa? En toki ole lääketieteen ammattilainen, mutta kunhan ihan näin maalaisjärjellä pohdiskelen.

Haluan itsekin tsemppinä vielä kertoa, että tämä kierto mistä nappasi niin ovulaatio tod.näk. tuli vain tosi myöhässä mitä yleensä, ilmeisesti vasta kp 25 (/32). Siksi en sitä saanut tikkuun, unohdin koko asian ja toiveajattelun. Käytössä mulla oli ihan vaan multivitan raskausvitamiinit, olleet vasta kierron alusta. Ei olleet kilppariarvot ihanteelliset, join alkoholiakin kiinnittymisen aikaan. Raskaustestejäkin tein sillon kp 32 aikaan ja kaikki negaa. Tuli kk krampit ja kaikki. Mut sit yhtäkiä kp 40 olikin plussa! Luonto on vaan ihmeellinen ja yhtäkiä onnistui. 😲

Positive vibes!

Kiitos tsempeistä 😁.

Mulla oli kierron kanssa pitkään ongelmia (kierto jopa 60 päivää) ja luultavasti en silloin myöskään ovuloinut. Tsh on siis ollut alle 0,001 ja korkeimmillaan 25 muttei vielä kertaakaan viitteissä. Se vähän harmittaa kun ei edes mitään hoitoja voi aloittaa ennenkuin arvot viitteissä 😭.

Nyt kahteen vikaan kiertoon ovulaatio ollut kp 19/20 eli kiertokin ollut nyt suht normaalin pituinen! Seuraavasta kierrosta pitäisi varata aika aukiolotutkimukseen jos ei sitten plussa tulisi enne sitä. 🙏🙏 (ovis oli viikko sitten)

Ja joo, tämä on aiheuttanut mulle ihan järjettömästi stressiä, ja osittain johtuu toki kilpparista. Itkin siis alkuvuodesta joku reilu 3kk putkeen ihan joka päivä ja hysteerisesti. Toki siinä kävi muutakin paskaa (kuolemantapaus ja sairastumisia lähipiirissä, lisäksi tää lapsiasia ja tuo oma sairastuminen ahdistaa), mutta tosiaan kilpparilääkäri pisti minut psykologin juttusille myös. Nyt pari kuukautta olo ollut jo paljon rauhallisempi kun arvotkin olleet vähän paremmat.

Hurjan paljon kommentteja tänne on tullut viime viikkoina. Onnittelut kaikille plussanneille ja plussatuulia meille kaikille muillekin. Aktivoitunen itsekin kirjoittana nyt kun yritystä päästään vihdoin ja viimein aloittelemaan!

Mä pääsin viimein lopettamaan hormonaalisen ehkäisyn yli vuosikymmenen käytön jälkeen. Aiemmin ei yritystä voitu lääkekuurini takia aloittaa (vaarana vakavasti kehityshäiriöinen sikiö), mutta nyt torstaina nappasin viimeisen pillerin. Nyt sitten vaan jänskätään miten oma kroppa alkaa taas toimimaan, millaiseksi kierto muuttuu, milloin tulee ekat luomumenkat jne.

Oon itse pirun kärsimätön, joten sen verran nyt mainittava että tilasin raskauskeijulta kaappiin jo älyttömän kasan ovistestejä ja apteekista pari pakettia inocapseja. Hups. Inocapsit aloitin heti viikonloppuna, mutta ovistikkujen kanssa ajattelin odotella vielä hetken.

Jaksamista isosti❤️

Musta kyl tuntuu et vaikka kuinka oliskin ressaamatta niin jos on siihen aihetta, niinkuin täällä ketkä tosissaan yrittää ja haluaa niin varmaan se ressi on siellä jossain piilossa.

Hitsi, toivoisin että löytyis joku tehoapu jokaisen kohdalle tulla raskaaksi!!

Mä en kilppareista tiiä muuta kun että liika tai vajaa. Miksi naisen elimistön pitääkin olla joskus niin monimutkainen, liian hankala.

Miksei sitä vaan vois käskeä että nyt saakuri toimit niinkuin sanon!

Muistan kyllä miten mä itkin joka kerta kun menkat alko, kun tätä edellistä yritettiin.

Näin jälkeenpäin mietin että se oli kyllä synkintä ikinä. Ja en osannut nauttia raskaudesta koska ajattelin että jos nautin, se viedään multa pois.

Toivon kaikille kaikkea hyvää, nostakaa välillä jalat sohvan selkänojalle ja miettikää jotain mistä olette onnellisia❤️tulee ainakin hetkeksi hyvää oloa kehoon, poistaa ressiä samalla.

Ja olkaa armollisia itsellenne🥂

Heippa vaan kaikille!

Mulla on sellainen olo, että on pakko saada purkaa tätä tunnetta, ja en voi puhua tästä kenellekään, joten löysin tämän foorumin.

Vähän taustaa itsestäni: lähentelen kriittisesti 30 ikävuotta, ja karsea vauvakuume vaivaa yhtäkkiä. Ajattelin aina, että en välttämättä ikinä halua edes lasta, ja en voinut ymmärtää koko vauvakuumetta, miten joillakin voi olla sellainen. Minulla on takana todella huonoja parisuhteita, kärsinyt vuosia traumaperäisestä stressistä niiden seurauksena. Joten ajattelin, etten ikinä edes löytäisi miestä, joka täyttäisi kriteerini. Ajattelin, ettei ole edes olemassa hyviä miehiä. Tämä "päätös" ei loppujen lopuksi pitänytkään, ja olen tainnut löytää potentiaalisen miehen, joka on tarpeeksi turvallinen ja oikeasti hyvä ihminen. Koko kuluvan vuoden olen pikkuhiljaa alkanut ajattelemaan, mitä jos sittenkin haluan äidiksi. Ja nyt se haave onkin räjähtänyt totaalisesti.

Mies on epävarma, koska taloudellinen tilanteemme on vielä huono. Olemme molemmat opiskelijoita, mutta valmistumassa kuitenkin pian. Kunhan valmistumme ja työllistymme, ei olisi mitään rahahuolia enää.

Minä taas olen varma, että en voi enää odottaa. Uskon siihen, että asiat järjestyvät, ovat ne aina tähän astikin järjestynyt, vaikka mun elämä on ollut todella vaikeaa. Olen siis todellakin kokenut sen useaan kertaan, että aina ne asiat järjestyy, kun ei luovuta.

Tämä tunne on ihan kauhea, kun pelkään ihan hirveesti sitä, että alan olla liian vanha, ja hedelmätön. Ja mies haluaa odottaa. Ja yritän sanoa että en voi odottaa enää vuosia, siihen asti kunnes on asuntolainat ja omakotitalot.

Sitten on vielä se, miksi en uskalla puhua tästä kenellekään. Pelkään että muut tuomitsee. Että eihän me tähän tilanteeseen voida lasta hankkia. Kaikilla muilla on ne omistusasunnot/talot, naimisissa, perunamaa, jne. Tällä hetkellä siis toivon vaan hartaasti, että "vahinko" sattuu ja tulen raskaaksi. 

En pysty ajattelemaan mitään muuta, kuin sitä että haluan vain saada vauvan jo. Eilen purskahdin itkuun, kun sanoin miehelle, että pelkään että en voi enää odottaa. Kehoni tikittää kuin aikapommi, ja sanoo että nyt on se hetki. Hän heltyi, ja myöntyi, että ehkä se ei olisi niin paha asia, hänkin kuitenkin haluaa saada lapsen kanssani ainakin joskus.

Mutta hän ei kuitenkaan ole 1000% vielä mukana ajatuksessa, ja hänellä mieli vaihtelee. Hän pelkää, että tulen HETI raskaaksi, ja minä pelkään että siihen menee kuukausitolkulla, jos edes ikinä tapahtuu.

Noin pari kuukautta sitten, hän sanoi että aletaan yrittämään kesällä. Välillä hän sanoo että vuoden päästä. Hän siis ottaa asian puheeksi itsekin, vaikka tämä kuulostaa varmaan siltä että mä oon se joka jankuttaa hänelle.

Että en tiedä, mihin tämä tilanne kehittyy, toivottavasti siihen suuntaan että pääsen myös nauttimaan raskaudesta joku päivä pian :) 

Kiitos jos jaksoit lukea.. tarvitsen vertaistukea, ja saada purkaa tätä kamalaa oloa.

Kuulemisiin :) (tai lukemisiin)

Mustikkainen, koska saat labratulokset? Tsemppiä piinailuun sinnekin, on nää tuskallisia päiviä.. Tuntuu, että menkoista ovikseen menee nopeasti ja ne ekat piinailupäivätkin suht. nopsaan, kun tietää, että juuri mitään oireita ei voi vielä olla, eli turha kyttäillä. Mutta nyt kun aletaan olla tässä kohtaa, että alkaa lukea ja kuulostella joka nippaisua niin aika tuntuu matelevan hitaammin kuin etana.

Emerald, tervetuloa ja toivottavasti pääsette kohta aloittelemaan yrittämistä :)

dpo 7/8. Tuun hulluksi.

Ai niin, se piti vielä sanoa, että sain eilen papa-kokeen tulokset ja kaikki normaalia. Hiukan jo pelotti ja jännitti (en tiedä miksi), kun edellinen papa otettu 8v sitten ja multa jäi välistä se yksi joukkopapa. 

Apua nyt vähän jänskättää! Viime viikolla oli ihan menkkamainen olo ja ajattelin että varmaan tulee lyhkäsempi kierto ku yleensä, mulla keskimäärin kierto 29, mutta välillä vaihtelee 28-31, mutta nää eivät sitten alkaneetkaan. Pari päivää myöhässä nyt. Voiko olla että olen itse haaveilulla myöhästyttänyt ne...onhan tässä stressiäkin ollu, sekin voi olla syynä. Iiiik en uskalla tehä testiä!