Sairauden vuoksi tulee saikkuja töistä ja aina paha mieli siitä :(. Onko teillä muilla joku sairaus ja joudutte olemaan välillä pois?

Myös esimiesten suhtautuminen on ollut hyvin nihkeää. Heidän on jotenkin vaikea ymmärtää, että joko pystyn tekemään töitä sairaudesta huolimatta normaalisti (suoriudun työtehtävistä) tai sitten en pysty ollenkaan eli olen kokonaan poissa tietyn ajan. Ei tämä ole ratkaistavissa sellaisilla asioilla kuten vaikka johonkin selkäkipusaikkuihin voisi vaikuttaa jollain työtuolilla. 

Ap

Eikö ketään?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö ketään?

Ap

Mikä sairaus sinulla sitten on? Onhan noita paljon. Itselläni on epäonnekseni ollut alkuvuodesta pitkähkö sairausloma tapaturman vuoksi. Mutta meidän työyhteisössä on kyllä paljon salkkuja, pitkiäkin sellaisia. Väki vaihtuu. Osa saikuista ovat varmaan psyykkisperäisiä. Enkä ihmettele, kiltit ihmiset uupuvat. Paskapäät jatkavat, kunnes lähtevät eläkkeelle v*ttuilemaan. Naisvaltainen työpaikka. Käärmeenpesäksi olen sen läävän mielessäni nimennyt.

Terv. Sotealan käärmeenpesästä

On aamuja, jolloin en vaan jaksa lähteä. Silloin voi olla myös päänsärkyä ja nivel- ja lihaskipuja. Monesti tuo osuu yhteen päivään kuukaudessa. Olen jo vuosia yrittänyt päästä eroon tuosta, mutta jatkuvasti niitä päiviä tulee, keskimäärin kerran kuussa. Kyllä se nolottaa.

Vierailija kirjoitti:

On aamuja, jolloin en vaan jaksa lähteä. Silloin voi olla myös päänsärkyä ja nivel- ja lihaskipuja. Monesti tuo osuu yhteen päivään kuukaudessa. Olen jo vuosia yrittänyt päästä eroon tuosta, mutta jatkuvasti niitä päiviä tulee, keskimäärin kerran kuussa. Kyllä se nolottaa.

Onko sinulla joku diagnoosi? Vai ovatko vaan epämääräisiä oireita?

On mulla diagnoosi ja olen erikoislääkärin hoidossa. En halua kertoa tarkemmin, että mikä sairaus kun pelkään, että joku tunnista :(. Kyse kuitenkin sellaisesta fyysisestä sairaudesta, joka perustuu oireisiin eli ei ole esim. kuvantamisella todennettavissa. Ehkä se on sitten se ongelma ja joku esimies luulee, että feikkaan tämän ja otan vähän hupilomaa itselleni muutamasti vuodessa. Tosin olen tosiaan joutunut sairaalaan asti ja sen myös kertonut työpaikalla. Kai nekin siellä ymmärtää, että ei kai ne siellä sairaalassa pidä ketään ihan huvikseen jos oireita feikkaisi (tai sitten oikea osoite ois psykiatrian osasto). 

Ap

Ilmeisesti tuo onko diagnoosi kysymys ei ollutkaan minulle (ap) :D. Mutta sinä, kenellä on noita epämääräisiä oireita niin tsemppiä. Varsinkin jos ei ole diagnoosia niin on varmasti aika raskasta kun ei tiedä mikä vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

On mulla diagnoosi ja olen erikoislääkärin hoidossa. En halua kertoa tarkemmin, että mikä sairaus kun pelkään, että joku tunnista :(. Kyse kuitenkin sellaisesta fyysisestä sairaudesta, joka perustuu oireisiin eli ei ole esim. kuvantamisella todennettavissa. Ehkä se on sitten se ongelma ja joku esimies luulee, että feikkaan tämän ja otan vähän hupilomaa itselleni muutamasti vuodessa. Tosin olen tosiaan joutunut sairaalaan asti ja sen myös kertonut työpaikalla. Kai nekin siellä ymmärtää, että ei kai ne siellä sairaalassa pidä ketään ihan huvikseen jos oireita feikkaisi (tai sitten oikea osoite ois psykiatrian osasto). 

Ap

Niin näihin oirepohjaisiin, ei perinteisellä lääketieteellä todennettaviin diagnooseihin suhtaudutaan monesti skeptisesti. Mitenkään oireitasi väheksymättä. Joku syöpä tai jalka katki on niin selvä fyysinen sairaus.

Ymmärrän tuskasi, mutta sinulla on omat oikeutesi työntekijänä. Pidä puolesi.

Minulla on autoimmuunisairaus jonka takia alentunut vastustuskyky joten tutulta kuulostaa. Stressi pahentaa, mutta vaikea olla stressaantunut.

Mulla ihan samat ajatukset. Siinä sitä vasta huonoa omaatuntoa kohtaa kun ne työkaverit rallattaa et ovat tulossa kipeiksi mut otinpas vähän jotain lääkettä niin tässä mä painelen tukka putkella! Joo ja samalla tartuttavat muut, myös minut jolle se perusflunssa onkin vähän vaikeempi sen perussairauden vuoksi. Sit kysellään ai tuliks kipeeks? Mulla ei onneks tullu kuumetta! Ei toki, mutta räit ympäriinsä muka terveenä.

Tähän päälle ne perussairauden pahenemiset. Joo surkeaksi sitä itsensä tuntee.

Mutta totuushan on että jokainen on vuorollaan sairas ja kroonisesti sairas vähän enemmän. Joskus tietysti toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ihan samat ajatukset. Siinä sitä vasta huonoa omaatuntoa kohtaa kun ne työkaverit rallattaa et ovat tulossa kipeiksi mut otinpas vähän jotain lääkettä niin tässä mä painelen tukka putkella! Joo ja samalla tartuttavat muut, myös minut jolle se perusflunssa onkin vähän vaikeempi sen perussairauden vuoksi. Sit kysellään ai tuliks kipeeks? Mulla ei onneks tullu kuumetta! Ei toki, mutta räit ympäriinsä muka terveenä.

Tähän päälle ne perussairauden pahenemiset. Joo surkeaksi sitä itsensä tuntee.

Mutta totuushan on että jokainen on vuorollaan sairas ja kroonisesti sairas vähän enemmän. Joskus tietysti toisinpäin.

Minulla ei ole kyse autoimmuunisairaudesta. Olen kuitenkin alkanut pelkäämään, että tulen kipeäksi (eli joudun saikulle). Töissä on todella stressaavaa kun ihmiset räkivät joka puolelle, milloin kenenkin perheessä on noro ollut jne.. Olen alkanut pesemään käsiä tosi paljon ja desinfioimaan, koska pelkään niin paljon että tulee vielä joku flunssasaikku näitten päälle. Ei ehkä enää kauhean normaalia olla näin pöpökammoinen ja stressata jo sitä, että tulenko kuumeeseen ja tuleeko poissaolo töistä.

Ap

Suomi on sairaiden paratiisi.

Migreenin takia joskus pois, lähinnä silloin kun kohtauslääke ei auta ja olo menee inhottavaksi. Koko päivän on sitten itseruoskintaa ja luuseri-luovuttaja-lintsarioloa vaikka pää on niin kipeä ettei tee mieli liikkua. Joku kiltin tytön syndrooma.

Mulla on nivelreuma, mutta tajusin jo diagnoosin saatuani, että en tule sen sairauden kanssa pääsemään sairaanhoitajan työstä vanhuuseläkkeelle. Lähdin siis jo hyvissä ajoin vaihtamaan alaa. Olen tietoisesti hakeutunut töihin, joissa on etätyömahdollisuus. Nykyinen työnantajani on myös erittäin joustava työaikojen suhteen ja työnantajalle on aika sama, milloin teen työni, kunhan ne tulevat asiakkaalle luvatun aikataulun mukaisesti tehtyä. Lääkärit määräävät välillä sairaslomaa, mutta mun ei ole tarvinnut pitää niitä, koska pystyn tekemään työni pienissä erissä kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mulla diagnoosi ja olen erikoislääkärin hoidossa. En halua kertoa tarkemmin, että mikä sairaus kun pelkään, että joku tunnista :(. Kyse kuitenkin sellaisesta fyysisestä sairaudesta, joka perustuu oireisiin eli ei ole esim. kuvantamisella todennettavissa. Ehkä se on sitten se ongelma ja joku esimies luulee, että feikkaan tämän ja otan vähän hupilomaa itselleni muutamasti vuodessa. Tosin olen tosiaan joutunut sairaalaan asti ja sen myös kertonut työpaikalla. Kai nekin siellä ymmärtää, että ei kai ne siellä sairaalassa pidä ketään ihan huvikseen jos oireita feikkaisi (tai sitten oikea osoite ois psykiatrian osasto). 

Ap

Niin näihin oirepohjaisiin, ei perinteisellä lääketieteellä todennettaviin diagnooseihin suhtaudutaan monesti skeptisesti. Mitenkään oireitasi väheksymättä. Joku syöpä tai jalka katki on niin selvä fyysinen sairaus.

Ymmärrän tuskasi, mutta sinulla on omat oikeutesi työntekijänä. Pidä puolesi.

Meillä vaihtui tuossa pari viikkoa sitten esimies. Mietin nyt, että mitä kertoa sairaudesta.

Kerroin nyt saikulle jäädessä vaan, että alan x lääkäri määräsi minut sairauslomalle siihen ja siihen asti, en pysty töihin lääkekuurin takia. Hän otti sen ihan hyvin ja oli yllättäen todella ymmärtäväinen, toivotteli paranemisia ja tsemppejä. Edelliselle esimiehelle kerroin rehellisesti asioistani tosi paljon, mutta se taisi tavallaan kostautua mulle. Ajattelin, että jos olen avoin ja "levitän tietoa tästä sairaudesta" niin se ois jotenki hyväksi ja töissä ymmärtäisivät paremmin.. Menikin sit just toisin päin mielestäni. Tämä edellinen esimies ei ymmärtänyt ollenkaan, että miten oireet voi näin pahentua (siis että joutuu saikulle) ja enkö vaan saa jotain lääkettä, että oireilu loppuu ja olen taas tuottava työntekijä. Joka kerta muisti mainita, että kun olen niin ja niin monta päivää pois niin se maksaa niin ja niin paljon. Jouduin myös työterveyden kanssa neuvotteluun ja hän siinäkin paasasi, että tulee kalliiksi tää mun sairaus työnantajalle kun neuvottelu käydään (sairauden hoito on kyllä ihan muualla ja omalla ajalla menen lääkäriin, että joopa joo). 

Hän myös hieman vihjaili, että mulla ois jotain mielenterveysongelmia ja siksi oireilen näin vaikeasti. Toki on totta, että tämä sairaus voi pahentua stressistä ja paheneekin. Mutta jotenkin se sävy oli niin sellainen, että jos oisin vaan positiivisempi ja energisempi niin tää sairauskin pysyis kontrollissa ja on minun vika, että olen välillä saikkupisteessä. Myös lääkärin kirjoittamaan sairauslomaan kommentoi aina, että "no mut eihän sun sitä tarvii käyttää!", no en käyttäiskään tai saikkua edes pyytäisi jos töihin olisin pystynyt, mutta kun en pystynyt. Huoh. En oikein tiedä mitä kertoa uudelle esimiehelle kun palaan töihin. Jotain kai on sanottava kun saikkulapun hänelle annan.

Ap

Hyvänen aika teitä, nuo teidän saikut on kyllä vähäisiä/vuosi. Minulla sairaus, jonka vuoksi poissaoloja tulee teihin verrattuna moninkertainen määrä. Nyt saitte minut tuntemaan itseni super luuseriksi =(

Vierailija kirjoitti:

Migreenin takia joskus pois, lähinnä silloin kun kohtauslääke ei auta ja olo menee inhottavaksi. Koko päivän on sitten itseruoskintaa ja luuseri-luovuttaja-lintsarioloa vaikka pää on niin kipeä ettei tee mieli liikkua. Joku kiltin tytön syndrooma.

Sama täällä. Silloin kun kohtauslääke ei auta niin on pakko olla pimeässä huoneessa ja nukkua migreeni pois. Tunnen huonoa itsetuntoa kun joudun olemaa pois töistä vaikka myös tiedän etten ole työkunnossa koska pää on niin kipeä ja kipeytyisi vielä lisää jos liikkuisin.

Sairaana on ikävää olla. Tilanteesi on hankala, koska oireet eivät näy, mutta tuntuvat.

Tilanteesi voisi olla huonompikin. Minä olin pitkään sairaana, kunnes sain syöpädiagnoosin. Sain myös potkut suuresta yrityksestä syövän vuoksi yt-neuvotteluissa. Sairaat saa irtisanottua kätevästi ja voi palkata tilalle terveitä työntekijöitä. 

Toivottavasti työkaverit kohtelevat sinua ystävällisesti ja pysyt mahdollisimman terveenä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nivelreuma, mutta tajusin jo diagnoosin saatuani, että en tule sen sairauden kanssa pääsemään sairaanhoitajan työstä vanhuuseläkkeelle. Lähdin siis jo hyvissä ajoin vaihtamaan alaa. Olen tietoisesti hakeutunut töihin, joissa on etätyömahdollisuus. Nykyinen työnantajani on myös erittäin joustava työaikojen suhteen ja työnantajalle on aika sama, milloin teen työni, kunhan ne tulevat asiakkaalle luvatun aikataulun mukaisesti tehtyä. Lääkärit määräävät välillä sairaslomaa, mutta mun ei ole tarvinnut pitää niitä, koska pystyn tekemään työni pienissä erissä kotona. 

Kuulostaa hyvälle, että voi noin joustavasti työaikaa suunnitella voinnin mukaan :). Itse en usko, että välttämättä pystyisin mitään työtä tekemään lääkekuurin aikana. Oireet saadaan sillä kyllä usein rauhoittumaan joksikin aikaa, mutta mulla saattaa mennä yksinkertaisesti kroppa aivan sekaisin ja tosiaan olen sairaalaankin joutunut sivuvaikutusten kanssa. Olen myös fyysisesti ja toki henkisestikin usein tässä saikkupisteessä ollessani aivan loppu sinnittelyyn ja sitkutteluun. Kerran sinnittelin oireiden ja niiden pahentumisen kanssa niin pitkälle, että kroppa alkoi toden teolla "pettää alta" (tuli mm. vatsahaava). Tuntuu, että en vaan voi sille tällä hetkellä mitään että näitä saikkuja nyt vaan tulee. Toki tilanne voi muuttua joskus parempaan, uusia lääkkeitä tulee jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sairaana on ikävää olla. Tilanteesi on hankala, koska oireet eivät näy, mutta tuntuvat.

Tilanteesi voisi olla huonompikin. Minä olin pitkään sairaana, kunnes sain syöpädiagnoosin. Sain myös potkut suuresta yrityksestä syövän vuoksi yt-neuvotteluissa. Sairaat saa irtisanottua kätevästi ja voi palkata tilalle terveitä työntekijöitä. 

Toivottavasti työkaverit kohtelevat sinua ystävällisesti ja pysyt mahdollisimman terveenä.

Voi miten ikävä kuulla tilanteestasi :(. Totta, tilanteeni voisi olla kyllä pahempikin ja olen kiitollinen että olen edes tässä kunnossa. Moni samaa sairautta sairastava on huomattavasti enemmän pois töistä, osa jopa irtisanoutuneet vapaaehtoisesti ja jääneet työkkärin rahoille/saikulle kun oireet vaan ovat niin vaikeat. Tässä nyt lähinnä purnaan tätä omaa "syyllistä oloa" näistä saikuista.. 

Ap