Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sairauden vuoksi tulee saikkuja töistä ja aina paha mieli siitä :(. Onko teillä muilla joku sairaus ja joudutte olemaan välillä pois?
23.02.2019 |
Olen ollut työelämässä vasta muutaman vuoden. Olen töissä kaupungilla, tosi iso yksikkö ja samassa tehtävässä on monia ihmisiä. Nyt jokaisena vuotena mennyt niin, että olen 1-3 krt/vuosi sairauslomalla 1-2 viikkoa kerrallaan. Sairauteni on välillä tosi hankala ja saatan joutua sairaalaan tai sitten saan niin kovan lääkekuurin, että en sen aikana kykene työskentelemään ja tilanne on pakko saada rauhoittumaan. Flunssien ja muiden takia ei onneksi ole tullut juurikaan saikkua! Mutta onhan se ihan helvetisti jos miettii, että pahimmassa tapauksessa olen ollut 6 vkoa vuodesta pois työstä saman sairauden vuoksi. Työjärjestelyitä ei oikein voi helpottaa, koska sairaus tosiaan säännöllisesti äityy tosi hankalaksi ja sitten menen lääkäriin, joka passittaa saikulle + vahvalle lääkekuurille.
Koen itseni ihan paskaksi työntekijäksi ja ihmiseksi, koska olen työstä pois. Sairaus reagoi myös stressiin ja saikun aikana pitäisi yrittää olla stressaamatta (toki pitäis muutenkin), mutta pelkään töihin paluuta ja stressaan jo etukäteen saikkutodistuksen vientiä. Tällä hetkellä olen ollut muutaman päivän pois töistä ja saikku on vielä koko ensi viikon. Olo on aika kurja ja olen jälleen tosi harmissani tästä tilanteesta, että terveys on taas tässä jamassa ja en pääse töihin.
Meillä on kyllä töissä niitä, jotka vähän väliä ovat poissa jonkun flunssan/selkäkivun/päänsäryn yms takia ja kyllä heillekin aika paljon saikkuja kertyy vuodessa jos päivät laskisi oikeasti yhteen. Minulla ne on aina tällaisia pidempiä jaksoja, koska pärjään arjessa lääkityksen avulla yleensä hyvin ja en jää kotiin, ellei oo ihan pakko. Mutta sitten jossain vaiheessa tulee aina se raja vastaan ja joudun syömään jokusen viikon jotain tosi vahvaa lääkettä, jotta tilanne saadaan taas kuriin.
Onko täällä muita, joilla on joku sairaus ja saikkuja tulee töistä? Koetteko huonoa omatuntoa? Tiedän, että tämä ei ole minun vikani ja kyllä muillakin ihmisillä on varmasti kroonisia sairauksia. En voi olla ainut kroonisesti sairas ihminen tällä työnantajalla, koska reumat, masennukset, migreenit, chronin taudit yms ovat niin yleisiä niin eiköhän muillakin tule saikkuja ja välillä pitkiäkin..
Kaipaisin kuitenkin vertaistukea, mieli on taas ihan maassa.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Hyvänen aika teitä, nuo teidän saikut on kyllä vähäisiä/vuosi. Minulla sairaus, jonka vuoksi poissaoloja tulee teihin verrattuna moninkertainen määrä. Nyt saitte minut tuntemaan itseni super luuseriksi =(
Miten työpaikka on suhtautunut poissaoloihisi? Älä tunne itseäsi luuseriksi <3. Minulla tässä nyt ei ole kyse niinkään saikkujen määrästä tai niiden kestosta, vaan siitä olosta jonka nämä saikut mulle aiheuttavat.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mulla diagnoosi ja olen erikoislääkärin hoidossa. En halua kertoa tarkemmin, että mikä sairaus kun pelkään, että joku tunnista :(. Kyse kuitenkin sellaisesta fyysisestä sairaudesta, joka perustuu oireisiin eli ei ole esim. kuvantamisella todennettavissa. Ehkä se on sitten se ongelma ja joku esimies luulee, että feikkaan tämän ja otan vähän hupilomaa itselleni muutamasti vuodessa. Tosin olen tosiaan joutunut sairaalaan asti ja sen myös kertonut työpaikalla. Kai nekin siellä ymmärtää, että ei kai ne siellä sairaalassa pidä ketään ihan huvikseen jos oireita feikkaisi (tai sitten oikea osoite ois psykiatrian osasto).
Ap
Niin näihin oirepohjaisiin, ei perinteisellä lääketieteellä todennettaviin diagnooseihin suhtaudutaan monesti skeptisesti. Mitenkään oireitasi väheksymättä. Joku syöpä tai jalka katki on niin selvä fyysinen sairaus.
Ymmärrän tuskasi, mutta sinulla on omat oikeutesi työntekijänä. Pidä puolesi.
Meillä vaihtui tuossa pari viikkoa sitten esimies. Mietin nyt, että mitä kertoa sairaudesta.
Kerroin nyt saikulle jäädessä vaan, että alan x lääkäri määräsi minut sairauslomalle siihen ja siihen asti, en pysty töihin lääkekuurin takia. Hän otti sen ihan hyvin ja oli yllättäen todella ymmärtäväinen, toivotteli paranemisia ja tsemppejä. Edelliselle esimiehelle kerroin rehellisesti asioistani tosi paljon, mutta se taisi tavallaan kostautua mulle. Ajattelin, että jos olen avoin ja "levitän tietoa tästä sairaudesta" niin se ois jotenki hyväksi ja töissä ymmärtäisivät paremmin.. Menikin sit just toisin päin mielestäni. Tämä edellinen esimies ei ymmärtänyt ollenkaan, että miten oireet voi näin pahentua (siis että joutuu saikulle) ja enkö vaan saa jotain lääkettä, että oireilu loppuu ja olen taas tuottava työntekijä. Joka kerta muisti mainita, että kun olen niin ja niin monta päivää pois niin se maksaa niin ja niin paljon. Jouduin myös työterveyden kanssa neuvotteluun ja hän siinäkin paasasi, että tulee kalliiksi tää mun sairaus työnantajalle kun neuvottelu käydään (sairauden hoito on kyllä ihan muualla ja omalla ajalla menen lääkäriin, että joopa joo).
Hän myös hieman vihjaili, että mulla ois jotain mielenterveysongelmia ja siksi oireilen näin vaikeasti. Toki on totta, että tämä sairaus voi pahentua stressistä ja paheneekin. Mutta jotenkin se sävy oli niin sellainen, että jos oisin vaan positiivisempi ja energisempi niin tää sairauskin pysyis kontrollissa ja on minun vika, että olen välillä saikkupisteessä. Myös lääkärin kirjoittamaan sairauslomaan kommentoi aina, että "no mut eihän sun sitä tarvii käyttää!", no en käyttäiskään tai saikkua edes pyytäisi jos töihin olisin pystynyt, mutta kun en pystynyt. Huoh. En oikein tiedä mitä kertoa uudelle esimiehelle kun palaan töihin. Jotain kai on sanottava kun saikkulapun hänelle annan.
Ap
Hyvä, että esimiehesi vaihtui! Kuulostaa todella, siis todella ikävältä tyypiltä tuo sinun entinen pomosi. On täysin asiatonta vihjailla sairaalle alaiselle, että sairauslomasta huolimatta voisi tulla töihin puhumattakaan noista mielenterveysvihjailuista. Ei sairauspoissaoloja tarvitse hävetä. Entisen esimiehesi sen sijaan pitäisi hävetä mänttiä asennettaan.
Minua ärsyttää aivan suunnattomasti tämän kapitalistisen työelämän armottomuus. Ihan juuri A-talkissa keskusteltiin siitä, miten lähes 25% suomalaisista työntekijöistä on kokenut työuupumusta. Vedetään ihmisestä viimeisetkin mehut ja palkaksi saa huonon omatunnon, kun meni ruoja vielä uupumaan.
Kyllä työelämässäkin pitäisi olla sijaa erilaisille ihmisille: herkille, helposti uupuville, mielenterveyden ongelmista kärsiville ja fyysisesti sairaille. Kaikilla on ihmisarvo ja oikeus hankkia elanto. Toki yrityksillä on oikeus ajatella tuottavuutta, mutta ihmisiä tässä ollaan kaikki. Vähän inhimillisyyttä kehiin.
Armeijan aikana jouduin todella vaikeaan flunssakierteeseen ja jouduin syömään paljon antibiootteja ja jouduin puolikuntoisena vaativiin harjoituksiin. Yhden kerran pyörryin marssille.
Tämä kokemus opetti sen, että mikään , ei mikään ole omaa terveyttä tärkeämpää. Ei alikersantin natsat, ei menestyminen työssä. Kärsin vieläkin näistä valinnoista armeijassa koska pakotin itseni vaativiin harjoituksiin vaikka tiesin ja tunsin että en ole kunnossa.
Älä tunne huonoa omatuntoa sairaudestasi. Et sinä sitä valinnut itsellesi. Elämä vaan on tällästä että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ap suolistosairaus?
Ei, vaan eräänlainen kipusairaus ja oirekuvaan kuuluu myös muuta kuin nuo kivut. Jos suolistosairautta epäilit kun kerroin saaneeni joskus vatsahaavan, sain sen kun söin liikaa kipulääkkeitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen krooninen kipupotilas jolla ei lääkkeet auta. Keskimäärin selviä työstä hammasta purren hymy naamallani (asiakaspalvelutyö) ja sitten välillä ei vaan kykene millään mihinkään muuhun kuin huutamaan sängyn pohjalla. Poissaoloista huono omatunto ja koska opiskelen työn ohella ja koulutus on sellainen ettei poissaoloja hyväksytä mistään syystä, joudun monesti menemään sairaslomallakin kouluun jos en halua koulutukseni kestävän vuosikausia pidempään kuin sen olisi tarkoitus. Joten tiedän miltä sinusta tuntuu. Omakin sairauteni on sellainen etteivsitä millään voi "todistaa".
Eikö koulusta voi olla pois edes lääkärintodistuksella? Ihme touhua.
Kuulisin vielä mielelläni lisää kokemuksia. Erityisesti siihen miten ootte kertoneet sairaudesta työpaikalla. Pelkästään pakolliset vai enemmän?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo siis ei edes lääkärintodistuksella voi olla pois tietyiltä tunneilta, tosia pystyy korvaamaan osallistumalla toisen ryhmän vastaavaan tumtiin päivän taivparin sisällä. Koulutus sisältää paljon käytännön harjoittelua joten sieltä ei voi olla pois. Itse en puhu sairaudestani nimeksikään ja sen takia en nykyisellä työnanatajalla ole ollut pois. Aiemmissa työpaikoissa en aiheesta puhunut vaikka jouduinkin olemaan pois, mutta lääkärintodistuksen toimitin aina. Useampi työsuhde loppui ylläriylläri koeajalla jos jouduin olemaan useammin kuin kahdesti pois. Joten en enää ole pois jos vaan mitenkään hengissä selviän. Huomaan tekeväni töissä jonkin verran virheitä joten onneksi en ole kenenkään hengestä vastuussa.
Krooninen kipupotilas jota lainasit viestissä 27
Alue: Aihe vapaa
Itse olen krooninen kipupotilas jolla ei lääkkeet auta. Keskimäärin selviä työstä hammasta purren hymy naamallani (asiakaspalvelutyö) ja sitten välillä ei vaan kykene millään mihinkään muuhun kuin huutamaan sängyn pohjalla. Poissaoloista huono omatunto ja koska opiskelen työn ohella ja koulutus on sellainen ettei poissaoloja hyväksytä mistään syystä, joudun monesti menemään sairaslomallakin kouluun jos en halua koulutukseni kestävän vuosikausia pidempään kuin sen olisi tarkoitus. Joten tiedän miltä sinusta tuntuu. Omakin sairauteni on sellainen etteivsitä millään voi "todistaa".