Lue keskustelun säännöt.
Voiko tätä suhdetta enää pelastaa?
23.02.2019 |
Meille syntyi miehen kanssa ensimmäinen lapsi.
Hän on nyt 2kk.
Lapsen syntymän jälkeen suhde alkoi rakoilemaan ja riitelystä tuli jokapäiväistä.
Tapellaan mm siitä, että mies ei hoida mitään kotitöitä ja oma napa on tärkein. Esim tänään mies meni 3h päiväunille heti yöunien jälkeen, pyysi että vien vauvan olkkariin ettei hän herää, jotta saa levättyä ja jaksaa TAAS lähteä bilettämään. Minä hoidan kotona KAIKEN, valvon huutavan vauvan kanssa yöt ja mies vaan nukkuu ja hoitaa lasta vain silloin ”kun hänelle sopii” ja hän on tarpeeksi pirteä. (Mies ei käy edes töissä tällähetkellä vauvan takia)
Olen aivan loppu jo nyt tähän eikä asiasta kuukuttelu ja keskustelu auta.
Vinkkejä parisuhteen elvyttämiseen, kiitos!
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuo hyvältä kuulosta. Sinuna lähtisin tuossa tilanteessa, ja itse asiassa lähdin silloin, kun oli kolme pientä lasta (mies oli juoppo). Loppui sen aikuisvauvan hyysiminen. Vaikeata oli alussa, mutta onneksi oli hyvät turvaverkot, joiden avulla selvisin. Mies on sittemmin jo kuollut.
Tuossa ei nyt enää se parisuhteen elvyttäminen ole se tärkein, vaan saada mies osallistumaan perhearkeen. Kyllä se parisuhdekin siitä sitten elpyy.
Tämä kuulostaa palstan termein ilmaistuna tosi epäempaattiselta, mutta ap:n ja monen muunkin pitää kuulla tämä: ihmiset valitsevat elämänkumppaninsa tosi heppoisin perustein.
En kuitenkaan tiedä, mitä kaikkea teidän kuviossa on mukana. Kauan on oltu yhdessä, onko tällainen piirre hänessä ollut aina nähtävissä vai onko jokin muuttunut, etkö osaa pitää puoliasi, miten vuorovaikutustilanteet tosiasiassa menevät (= myös sinun oma käytöksesi eikä vain hänen, molemmat puolet asiasta), jne.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa palstan termein ilmaistuna tosi epäempaattiselta, mutta ap:n ja monen muunkin pitää kuulla tämä: ihmiset valitsevat elämänkumppaninsa tosi heppoisin perustein.
En kuitenkaan tiedä, mitä kaikkea teidän kuviossa on mukana. Kauan on oltu yhdessä, onko tällainen piirre hänessä ollut aina nähtävissä vai onko jokin muuttunut, etkö osaa pitää puoliasi, miten vuorovaikutustilanteet tosiasiassa menevät (= myös sinun oma käytöksesi eikä vain hänen, molemmat puolet asiasta), jne.
Mitä tämä jeesustelu auttaa? Onko sädekehä kiillotettu monestikin jo tänään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän vauva on tosi pieni, ja elämä on mullistunut vasta juuri äsken. Pelastettavaa on, mutta nyt sun pitäisi vaan olla tiukka sinun oman aikasi kanssa. Jos mies on nukkunut 3 tunnin päikkärit, niin sehän tietysti tarkoittaa myös 3 tuntia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa palstan termein ilmaistuna tosi epäempaattiselta, mutta ap:n ja monen muunkin pitää kuulla tämä: ihmiset valitsevat elämänkumppaninsa tosi heppoisin perustein.
En kuitenkaan tiedä, mitä kaikkea teidän kuviossa on mukana. Kauan on oltu yhdessä, onko tällainen piirre hänessä ollut aina nähtävissä vai onko jokin muuttunut, etkö osaa pitää puoliasi, miten vuorovaikutustilanteet tosiasiassa menevät (= myös sinun oma käytöksesi eikä vain hänen, molemmat puolet asiasta), jne.
Mitä tämä jeesustelu auttaa? Onko sädekehä kiillotettu monestikin jo tänään?
Kuten sanoin, tiesin ettei kommenttini ole sitä, mitä palstalaiset haluavat kuulla. Olen huomannut selvän vihamielisyyden täällä omaa vastuuta kohtaan. Aina kun siitä muistuttaa, se kirpaisee, ja syytökset epäempaattisuudesta ja näköjään myös jeesustelusta alkavat. Mutta voitko todella väittää, ettei täällä ongelmiaan jakavilla ihmisillä ole mitään omaa osuutta asioissa, joista he valittavat? Miten niin voisi? Onko heiltä joku amputoinut omat toiminnot kokonaan pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa palstan termein ilmaistuna tosi epäempaattiselta, mutta ap:n ja monen muunkin pitää kuulla tämä: ihmiset valitsevat elämänkumppaninsa tosi heppoisin perustein.
En kuitenkaan tiedä, mitä kaikkea teidän kuviossa on mukana. Kauan on oltu yhdessä, onko tällainen piirre hänessä ollut aina nähtävissä vai onko jokin muuttunut, etkö osaa pitää puoliasi, miten vuorovaikutustilanteet tosiasiassa menevät (= myös sinun oma käytöksesi eikä vain hänen, molemmat puolet asiasta), jne.
Mitä tämä jeesustelu auttaa? Onko sädekehä kiillotettu monestikin jo tänään?
Kuten sanoin, tiesin ettei kommenttini ole sitä, mitä palstalaiset haluavat kuulla. Olen huomannut selvän vihamielisyyden täällä omaa vastuuta kohtaan. Aina kun siitä muistuttaa, se kirpaisee, ja syytökset epäempaattisuudesta ja näköjään myös jeesustelusta alkavat. Mutta voitko todella väittää, ettei täällä ongelmiaan jakavilla ihmisillä ole mitään omaa osuutta asioissa, joista he valittavat? Miten niin voisi? Onko heiltä joku amputoinut omat toiminnot kokonaan pois?
Mene muualle pätemään. Olen mäkin opiskellut psykologiaa, mutten tule pätemään silloin, kun joku pyytää apua, vaan annan sitä apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut isät valitettavasti taantuu lapseksi, kun saavat oman lapsen. Niissä tilanteissa vastuu on vain pakotettava isällekin. Voi tuntua tylsältä laskea omat ajat tasan, mutta kyllä se kannattaa. Ja olla ehdottoman tiukka siitä omasta ajasta kuten joku jo kommentoi.
Kotonamakaaja taas raivoamassa miehelleen. Onnea tulevalle yyhoolle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä, lapsi 2kk vanha ja isän pitää päästä bilettämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa palstan termein ilmaistuna tosi epäempaattiselta, mutta ap:n ja monen muunkin pitää kuulla tämä: ihmiset valitsevat elämänkumppaninsa tosi heppoisin perustein.
En kuitenkaan tiedä, mitä kaikkea teidän kuviossa on mukana. Kauan on oltu yhdessä, onko tällainen piirre hänessä ollut aina nähtävissä vai onko jokin muuttunut, etkö osaa pitää puoliasi, miten vuorovaikutustilanteet tosiasiassa menevät (= myös sinun oma käytöksesi eikä vain hänen, molemmat puolet asiasta), jne.
Mitä tämä jeesustelu auttaa? Onko sädekehä kiillotettu monestikin jo tänään?
Kuten sanoin, tiesin ettei kommenttini ole sitä, mitä palstalaiset haluavat kuulla. Olen huomannut selvän vihamielisyyden täällä omaa vastuuta kohtaan. Aina kun siitä muistuttaa, se kirpaisee, ja syytökset epäempaattisuudesta ja näköjään myös jeesustelusta alkavat. Mutta voitko todella väittää, ettei täällä ongelmiaan jakavilla ihmisillä ole mitään omaa osuutta asioissa, joista he valittavat? Miten niin voisi? Onko heiltä joku amputoinut omat toiminnot kokonaan pois?
Aika harva mies kertoo odotusaikana, kun pulla on jo uunissa, ettei tulevaisuudessa aio osallistua mihinkään vauva- tai kotihommiin, vaan joko bilettää tai nukkuu. Eiköhän tällainen tilanne tule puskista useimmille?
Oma vika on tekaista lapsi jollekin ihan mahdottomalle jätkälle, jolta ei voi odottaakaan yhtään mitään, mutta jostain kumman syystä miehet "odottavat" sitä vauvaa ensin ihan ilolla ja yhteisellä päätöksellä, kunnes karmaiseva totuus ilmeisesti iskee päin kasvoja; seksit minimissä, ellei kokonaan katkolla, vauva kenties koliikkitapaus tai pahimmassa tapauksessa sairas, rahat alkavat huveta, naisen aika menee aika tiukasti vauvan kanssa jne. eli pitäisi itsekin kantaa kortensa kekoon.
Siitä "ankeudesta" onkin sitten kivaa lähteä baariin, kun kotona ahdistaa ja koko ajan pitäisi jotain hommia tehdä, ja nukuttaiskin vielä, mutta vauva huutaa ja vaipatkin pitäisi vaihtaa...
Ei tässä vaiheessa enää jälkiviisaasti muistutella mistään omavastuusta, vaan pohditaan mitä ap voisi tehdä tai miten toimia toisin, jotta asiat saadaan sujumaan. Eipä ole neuvoja minulla, mutta en katselisi tuollaista. ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tollasen kanssa oot lisääntyny. Onnea, lapset leikkineet taas kotia.
Vierailija kirjoitti:
Ja tollasen kanssa oot lisääntyny. Onnea, lapset leikkineet taas kotia.
No ollaan kyllä kolmekymppisiä, etten olis ihan olettanut mieheltä enää mitään teinimäsitä käytöstä.
Ap
Up