Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla huonot välit vanhempiinne
23.02.2019 |
Oma vanhempani (äiti, isää en ole ikinä nähnytkään) ei ollut stereotyyppinen hakkaava, juoppo alkoholisti vaan työssäkäyvä ja päällisin puolin melko normaalilta vaikuttava. Tunteita tai läheisyyttä ei kuitenkaan ollut ja äiti ja minä elimme keskenämme lähes täysin ulkomaailmasta eristäytynyttä elämää.
Minun on aikuisena täytynyt opetella kaikki ystävyydestä, koskettamisesta ja läheisyydestä alkaen. Välit äitiin ovat samat, kuin aina ennenkin mutta minulla on äitini kanssa aina sanoinkuvaamattoman paha olla. Tunnen, etten saa äitini todelliseen minään mitään kontaktia. En tiedä, kuka hän pohjimmiltaan on. Hän ei ikinä puhu tunteistaan, ajatuksistaan kyllä ja järjen tasolla.
Miten tilannetta kannattaisi lähestyä? Äidin kanssa ajan viettäminen on kuin jakaisi viikonlopun ajan hotellihuoneen sen kummallisimman työkaverin kanssa. Jossa ei periaatteessa ole mitään vikaa mutta joka ei ikinä anna itsestään mitään henkilökohtaista.
Onko ylipäätään tällä palstalla muita, henkisesti orpoja aikuisia? Miten teillä on elämässänne sujunut? Miten välit vanhempiin voivat?
Kommentit (3)
No täällä yksi henkisesti orpo. Toinen vanhemmista kuollut ja toinen on tollainen vähän niinkuin vieras ihminen johon ei ole minkäänlaista tunnesidettä lapsuuden kokemuksista johtuen. Kyllähän tässä on elämässä väkisin porskutettu eteenpäin, mutta helppoa ei ole kyllä ollut kun on tottunut pienestä asti pärjäämään ihan täysin yksin ja kokoajan pitänyt olla varpaillaan. Hankala päästää ihmisiä lähelle ja luottaa muihin eikä apua uskalla pyytää keneltäkään. Terapiassa onneksi pääsi käsittelemään ja nykyään on huomattavasti helpompi olla. Väleissä en ole vanhempaani ollut ollenkaan nyt pariin vuoteen ja huomaa kyllä miten paljon on mukavampaa ja helpompaa itselle kun ei enää pidä yhteyttä. Ehkä joskus taas ollaan tekemisissä, mutta nyt ainakaan ei vielä ole sen aika.
En osaa valitettavasti sanoa mitään mielipidettä siihen että miten kannattaisi tilannetta lähestyä, mutta neuvoisin toimimaan niissä puitteissa mitkä sulle itselle tuntuu mukavalta ja luonnolliselta. Jos hänen seuransa tuntuu pahalta niin sulla ei ole mitään velvollisuutta hänen kanssaan aikaa viettää vaikka kuinka olisi sulle sukua. Tee niinkuin itsellesi parhaaksi näet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole tekemisissä vanhempieni kanssa. Äitini on mieleltään sairas, ei tule toimeen kuin isäni ja veljeni kanssa. Isäni on niin tossu että on täysin manipuloitavissa ja hänkin käänsi minulle, omalle tyttärelleen, selkänsä äitini käskystä. Välillä koen katkeruutta kun meillä ei ole lastenhoitoapua, rahaa en ole koskaan saanut latiakaan, vaikka hoitovapaalla oltiin hyvin tiukoilla. Veljeni on saanut kaiken.
Mutta onnellisin olen kun en edes mieti niitä ihmisiä. Elän vaan tässä hetkessä omalle rakkaalle perheelleni.
Mutta henkinen orpous on kyllä raskas taakka. Mun lapsuuden perheestä mulla ei ole ketään. Tiedän etten pysty koskaan antamaan anteeksi kokemaani vääryyttä, joten en edes yritä. Voin ainoastaan kasvattaa omat lapseni tasapuolisesti ja kunnioittamaan perhettä. Perhettä ei hylätä vaikka mikä tulis, vaan asiat puhutaan selviksi eikä katkeroiduta.
Eikö ketään?