Mikä näitä mun naapureita vaivaa??

Vierailija kirjoitti:

Saataisko tilannekatsausta että kuinka monta tuntia putkeen se lapsi on huutanut vaikka nyt viimeisen 3 tunnin aikana ja mitä muita panttivankinaolon merkkejä osoittanut seinän läpi naapuriin?

Ja kuka hoitaa oven kolauksien vahtivuorot sillä aikaa kun sä oot esim. suihkussa, nukut tai katsot tv:tä? Jotta voidaan luottaa sun sanaan että ne on aina kotona oikeasti.

"Ovat tietenkin olleet aivan hiljaa mikä on todella epäilyttävää. Eikö ne edes puhu keskenään."

-psyko-ap

Kerrostalossa asuessa minulla ei ollut juurikaan mitään tietoa naapureistani tai heidän käyttäytymisestään. Nyt olen asunut vuoden rivitalossa ja naapureiden tavat ovat kyllä tulleet tutuksi ilman kyyläystä. Työpöytäni äärestä on ikkunanäkymä sisäpihalle ja ulkoilen koirani kanssa usein, se riittää että olen aika kartalla naapureistani..Aloittajan ei tarvitse siis olla joku kyylä huomatakseen mainitsemansa asiat. Luonnollisesti kun huoli on herännyt, on hän kiinnittänyt myös enemmän huomiota.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea...

Toi panttivanki oli hyvä... mut jos te olette niin karseita että teitä on juostava karkuun. En mä tiiä. Miten osaat kirjoittaa noin tylsästi. Tai ehkä vaan toi juttu oli niin tylsä, ei mitään jännitystä.

Mä en tiennyt kuka mun naapuri oli, kunnes muutti uusi. En ainakaan nähnyt uutisia että olisi muumioituneena löytynyt, joten kaksi vaihtoehtoa, kävi ainakin hakemassa sapuskat tai sitten eli palveluilla, tiedä häntä.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen lasuprovo näin lauantaiaamun kunniaksi. Tähän oli kyllä selvästi panostettu normaalia enemmän.

Defenssi on ymmärrettävä suojareaktio alkeelliselle ihmiselle.

Oli provo tai ei, niin voisi ottaa varman päälle ja miettiä sen lapsen ja muunkin perheen parasta ihan siltä varalta, että tarina onkin totta.

Eihän tuo mitenkään terveeltä kuulosta. Lastensuojeluilmituksen, huoli-ilmoituksen voi tehdä nimettömänäkin. On parempi tehdä turhia ilmoituksia kuin jättää tekemättä se, joka pelastaisi lapsen tai jopa koko perheen hengen.

Ei sossu ketään kiusata halua, eikä niillä ole sellaiseen resursseja tai motiiviakaan. Se haluaa, että lapset pysyvät terveinä ja hengissä. Jos joku muuta väittää, on ehkä mielenterveysavun tarpeessa.

Kannattaa muistaa että ihmisillä on erilaiset aikataulut ja elintavat. Meillä on kaupunkikoti ja ympäri vuoden käytössä oleva mökki. Ollaan mökillä aina kun ei ole pakollisia lähipäiviä/kokouksia duunissa.  Kerkesimme asua kaupunkikodissamme 3 ja puoli vuotta kahden lapsen kanssa kun yksi naapuri kysyi että "ai oletteko muuttaneet tähän taloon?".

Sitten toiseksi. Minusta täällä ei ole niinkään kommentoitu sitä, pitääkö lapsia ulkoiluttaa vai ei, vaan sitä mistä AP tietää niin vuorenvarmasti etteivät naapurit lasta ulkoiluta. Tai siis ulkoiluttavat mutta AP:n mielestä sopimattomaan aikaan. Se todella vaatisi 24/7 kyyläämistä ikkunasta ettei naapuri pääse esim. livahtamaan lapsen kanssa läheiseen puistoon ja ovisilmän äärellä päivystämistä kolauksia kuulostellen.

Ja jos AP:n kaikki aika kuluu naapuria kytäten, niin milloin AP:n omat lapset pääsevät ulkoilemaan?

Nyt kokoat tiimin. Huoltomiehet ja huolestuneet täti-ihmiset ja muutkin. Hakkaatte ovea että: ”Ei hätää, me vaan täällä” jos ei avaa niin sitten rautakangella ovi auki.

Voi näitä suuria huolia. On huolia, ja sitten niitä todella suuria huolia. Nuo jälkimmäiset kuuluu lasulle.

Ajattele ap!  Jos sä et ole näe sitä ulkona, se ei myöskään näe sinua ulkona. Se on jo saattanut tehdä sinusta lasun!

Nyt sit semmonen juttu että jos on jostain lapsesta oikeasti huoli niin ei tulla sitä tänne av:lle valittamaan vaan otetaan yhteyttää kotikaupungin lastensuojeluun ja jutellaan asiasta heidän kanssaan mahdollisimman pian. On parempi soittaa sinne ja pohtia asiaa ammattilaisen kanssa kuin pohtia sitä itsekseen omassa päässään, naapurien kanssa tai jossain palstalla. Jos lastensuojeluilmoitus tehdään, ilmoittajan nimi ei tule julki, koska on yksityishenkilö.

Meillä kaikilla on velvollisuus pitää toisistamme, erityisesti lapsista, huolta. Juoruilu ja päivittely ei ole auttamista.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele ap!  Jos sä et ole näe sitä ulkona, se ei myöskään näe sinua ulkona. Se on jo saattanut tehdä sinusta lasun!

Vielä pahempaa. Ap ei ole vastannut muutamaan tuntiin vaikka täällä on kyselty tilannepäivitystä! Minulla heräsi huoli. Ap saattaa maata kotona avuttomana omassa pissasssaan kun ei liiku edes palstalla. Voisiko joku käydä kuuntelemassa ovensa takana lasilla? Minä voin ilmottaa lanssille.

Vierailija kirjoitti:

Tämä lapsen kanssa ulkoilu ja muu tekeminen osuu kyllä ihmisiä arkaan paikkaan. On sen tuhannen selitystä, miksi ei jakseta ja voihan sillä lapsella vaikka olla se tauti missä ollaan allergisia auringolle 🤔🙄

Oikeasti, on surkeaa vanhemmuutta jos lapsi on sisällä kaikki päivät. Ihan turha väittää muuta. Ja ei, ei tarvitse tehdä sirkustemppuja eikä olla super-vanhempi. Mutta kyllä lapsi ansaitsee saada purkaa energiaansa muuallakin kuin kotona, ja nähdä muutakin kuin kodin seinät.

Mun mielestä tällaisissa asioissa on se ydin se toistuvuus. Jos joskus ollaan koko päivä sisällä voi sitä äimistellä tyyliin: not good, mutta ei sen enempää, mutta jos ei koskaan ulkoilla muuten kun illalla myöhään, no joo eihän se hyvä ole D-vitamiinin kannalta ainakaan ja vähän turhan outoa vaikka saahan sitä lapsiperhelin vähän boheemi olla. Mut siis sori en jaksa lukea tuota kirjoitus huipentumaa, mutta huolestuttavaa joo, jos lapsi ei edes arkisin ole päiväkodissa (jossa ulkoillaan tosi paljon) ja jos joka viikonloppu nysvätään vain sisällä. Meillä joskus saattaa jokunen lauantai tai sunnuntai mennä sisäipäiviksi. Joo, laiskat vanhemmat ja p ilmat. Saattaa olla huonoa paitsi jos nyt pääosin nätisti sisällä leikitään eikä tunteja huudeta tai hypitä seinillä niin ei kai se niin kamalaa. Ja iltalenkit voi olla paikoillaan ja ihan kivaa vaihteluakin, mutta siis vaihteeksi, ei aina.

Oletko sinä siis aamusta iltaan itse kotona, jos tiedät varmasti että lapsi ulkoilee vain pari kertaa viikossa?

Meillä lapsi ulkoili isän kanssa iltaisin, silloin kun itselläni oli voimat loppuu raskauden ja myöhemmin vauvan kanssa.

Mutta miten sinä siis voit tietää, että eivät ulkoile esim. aamupäivisin?

Olen itse kyllä hieman eri mieltä siitä, että 2-vuotiaan ulkoilut olisivat lastensuojeluasia. Eristäminen on toki, mutta miten yksikään ihminen voi tietää vain naapurin roolista käsin että joku lapsi on eristetty? Siis miten kukaan voi 24/7 olla ikkunassa katsomassa käyvätkö naapurit missään ja käykö heillä ketään? En vaan ymmärrä, kun vertaan omaan elämääni.

Huoltomiehen kommentti oli kyllä niin epäasiallinen, että jos et itse sitä kokenut mitenkään asiattomana niin olet joko a) itsekin tosi aivoton tai b) trolli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä lapsen kanssa ulkoilu ja muu tekeminen osuu kyllä ihmisiä arkaan paikkaan. On sen tuhannen selitystä, miksi ei jakseta ja voihan sillä lapsella vaikka olla se tauti missä ollaan allergisia auringolle 🤔🙄

Oikeasti, on surkeaa vanhemmuutta jos lapsi on sisällä kaikki päivät. Ihan turha väittää muuta. Ja ei, ei tarvitse tehdä sirkustemppuja eikä olla super-vanhempi. Mutta kyllä lapsi ansaitsee saada purkaa energiaansa muuallakin kuin kotona, ja nähdä muutakin kuin kodin seinät.

Mun mielestä tällaisissa asioissa on se ydin se toistuvuus. Jos joskus ollaan koko päivä sisällä voi sitä äimistellä tyyliin: not good, mutta ei sen enempää, mutta jos ei koskaan ulkoilla muuten kun illalla myöhään, no joo eihän se hyvä ole D-vitamiinin kannalta ainakaan ja vähän turhan outoa vaikka saahan sitä lapsiperhelin vähän boheemi olla. Mut siis sori en jaksa lukea tuota kirjoitus huipentumaa, mutta huolestuttavaa joo, jos lapsi ei edes arkisin ole päiväkodissa (jossa ulkoillaan tosi paljon) ja jos joka viikonloppu nysvätään vain sisällä. Meillä joskus saattaa jokunen lauantai tai sunnuntai mennä sisäipäiviksi. Joo, laiskat vanhemmat ja p ilmat. Saattaa olla huonoa paitsi jos nyt pääosin nätisti sisällä leikitään eikä tunteja huudeta tai hypitä seinillä niin ei kai se niin kamalaa. Ja iltalenkit voi olla paikoillaan ja ihan kivaa vaihteluakin, mutta siis vaihteeksi, ei aina.

Ei muuten kaikki päiväkodit ulkoile. Meillä lapsi oli sellaisessa jossa jäivät useammin sisälle leikkimään.

Juuri tällaisten ihmisten takia minäkin välttelen naapureita. 

Meilläkin on kyyliä naapureissa ja lähes kaikki ns. normaalit naapurit kiertävät nuo kaukaa. Jotain mummoja ja muutama kotiäiti. Kyyläthän eivät koskaan myönnä tai tiedä olevansa kyyliä. He ovat aina vain hyväntahtoisia naapureita, jotka pitävät huolta taloyhtiöstä ja naapureista. Kaikki muut kyllä tietävät nämä kyylät.

Meillä esim. tiesivät jostain kun ostin auton, vaikka en koskaan ajanut sillä pihaan tai sen läheisyyteen, vaan aina läheiseen talliin josta olin vuokrannut paikan ja johon ei ole näköyhteyttä talostamme. Alkoivat kysellä miksen ottanut paikkaa omalta pihalta.

Yksi noista kysyi miten vuodevaatteeni ja huonekaluni pysyvät niin valkoisina vaikka on lapsia ja koiria. Olen parin vuoden aikana käyttänyt pesutupaa n. 4 kertaa, ovat vissiin käyneet kyyläämässä.

Ja niin edelleen.

Muutenkin nämä tekevät tarkastuskierroksia pihalla, kyttäävät ovisilmistä ( sen muuten huomaa jos rapussa ei ole valoja ja avaatte silmän,kyylät. wink,wink), kyttäävät ikkunoista ja parvekkeilta ja tekevät omia olettamuksiaan haukansilmillään tekemiensä havaintojensa perusteella. 

No, kai sitä kaikilla on hyvä olla edes joku harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä lapsen kanssa ulkoilu ja muu tekeminen osuu kyllä ihmisiä arkaan paikkaan. On sen tuhannen selitystä, miksi ei jakseta ja voihan sillä lapsella vaikka olla se tauti missä ollaan allergisia auringolle 🤔🙄

Oikeasti, on surkeaa vanhemmuutta jos lapsi on sisällä kaikki päivät. Ihan turha väittää muuta. Ja ei, ei tarvitse tehdä sirkustemppuja eikä olla super-vanhempi. Mutta kyllä lapsi ansaitsee saada purkaa energiaansa muuallakin kuin kotona, ja nähdä muutakin kuin kodin seinät.

Mun mielestä tällaisissa asioissa on se ydin se toistuvuus. Jos joskus ollaan koko päivä sisällä voi sitä äimistellä tyyliin: not good, mutta ei sen enempää, mutta jos ei koskaan ulkoilla muuten kun illalla myöhään, no joo eihän se hyvä ole D-vitamiinin kannalta ainakaan ja vähän turhan outoa vaikka saahan sitä lapsiperhelin vähän boheemi olla. Mut siis sori en jaksa lukea tuota kirjoitus huipentumaa, mutta huolestuttavaa joo, jos lapsi ei edes arkisin ole päiväkodissa (jossa ulkoillaan tosi paljon) ja jos joka viikonloppu nysvätään vain sisällä. Meillä joskus saattaa jokunen lauantai tai sunnuntai mennä sisäipäiviksi. Joo, laiskat vanhemmat ja p ilmat. Saattaa olla huonoa paitsi jos nyt pääosin nätisti sisällä leikitään eikä tunteja huudeta tai hypitä seinillä niin ei kai se niin kamalaa. Ja iltalenkit voi olla paikoillaan ja ihan kivaa vaihteluakin, mutta siis vaihteeksi, ei aina.

Meinaatko todella, että Suomessa ulkoillaan D-vitamiinin saannin vuoksi?

Tärkeintä on, että lapsi saa yleisellä tasolla 1) liikuntaa niin sisällä kuin ulkona 2) sosiaalista seuraa toisista lapsista ja aikuisista välillä 3) ikätason mukaisia virikkeitä.

Mihinkään em. ei tarvita päivisin ulkoilua pihalla.

Ylipäätään ei oikein voi mennä sanelemaan, että sitä tätä ja tuota pitäisi tehdä siihen ja siihen aikaan ja niin usein. Ei ole mitään lapsiperheen lakia, joka määrittää kuinka monta kertaa viikossa pitää mennä ulos ja mihin kellonaikaan. Jos on kova huoli, niin sitten voi tehdä lastensuojeluilmoituksen, jolloin ammattilaiset arvioivat perheen tilanteen kokonaisuuden huomioiden.

Muistan ikuisesti kun kuopuksen syntyessä esikoisella oli kova 3v uhma ja itse olin "suorittajaäiti". Neuvolantäti sanoi suoraan, että muista sitten että huonoina päivinä riittää että lapset saavat ruokaa ja puhdasta ylleen. Vuosien ammattitaidolla ymmärsi, milloin ihmisellä on uupumuksen riski.

Jos teidän palstalla moralisoijien mielestä joku lapsi voi huonosti, niin tehkää joko lastensuojeluilmoitus tai tarjotkaq apua. Päivittely siitä kuinka ulkoilla pitäisi vain päiväsaikaan ei auta yhtään ketään, vaan lisää vain sitä uupumusta niiden kohdalla joilla se ei syytä tai toisesta nyt onnistu.

No vähän oudolta ehkä kuulostaa minustakin, MUTTA

-miten voit tietää, etteivät ulkoile esim. aamulla, tms. kun sinä et sitä näe.

-jos menevät vaikka rattailla leikkipuistoon, ja lapsi ulkoillee siellä

-yöhuudot kuulostaa kyllä esim. refluksilta (siinä kohtaa tarinaasi epäilin jo, että juttu kertoo meistä.. :) ) Olen monta kertaa huokaissut, että onneksi asutaan omakotitalossa, mutten olis kyllä jo meille tullut poliisi ja palokunta ja kaikki mahdolliset meidän refluksilapsen useita tunteja kestävän yökarjunnan takia. Ja se kyllä aiheittaa vanhempiin tehokkaasti lasittunutta katsetta ja muuta outoa käytöstä. Ja todellakin lapsi voi herät aamulla aikaisin, mutta vanhemmat yrittää vähän vielä nukkua, joten päivärytmi kääntyy helposti iltapainotteiseksi.

Lapsi saattaa olla vaikeahoitoinen, hän voi olla vaikka autisti. Erityislapsen vanhempana olo ei ole helppoa, varsinkin jos vanhemmilla on muutenkin omia terveysongelmia. Koko totuus ei ole aina se, mitä näkee verhon raosta.

Käypä neuvo on tehdä lastensuojeluilmoitus aina jos "huoli herää". Antaa ammattilaisten arvioida tilanne.

Tämä on nyt vähän ohis, mutta normaali 2v nyt saattaa huutaa oli sillä tylsää tai ei, oleskeli ulkona tai sisällä ja oli kello aamulla kuusi tai illalla kahdeksan.

Tuntuu, että ap tai monet muutkaan ei ole kovin montaa parivuotiasta elämänsä aikana hoitanut..

Lto

En käsitä näitä ap:n tapaisia kyttääjiä, jotka muiden kanssa sitten ruotivat jonkun naapurin asioita vaivautumatta ikinä juttelemaan heidän kanssaan. Näitä on nähty ihan riittävästi. Tulevat minullekin supattamaan joistain naapureista että mitähän sekin siellä kun tollaviisiin ja kauheat salaliittoteoriat on heti mielessä. Selviää monta asiaa ihan sillä, että puhuu sille hämmennystä herättävälle naapurille, eikä supattele muiden kanssa ja päivittele. Yleensä kun ne naapurit eivät tiedä muuta kuin vääriä huhuja, joita kierrättävät.