Lue keskustelun säännöt.
Mikä näitä mun naapureita vaivaa??
23.02.2019 |
Mikähän noita mun naapureita vaivaa?? Alussa en kiinnittänyt huomiota heihin, mutta nyt tässä kun kaksi asumisvuotta tulee pian täyteen, olen vähän naapureista huolissani. Tai siitä lapsesta.
Naapurissa asuu vanhemmat ja yli 2v lapsi, joka pääsee ulos ensimmäisen kerran illalla aikaisintaan seiskalta, ja silloinkin vaunuissa tai pulkassa. Tämä tapahtuu ehkä kaksi kertaa viikossa.
Lapsi herää mekkaloimaan ja kirkumaan aamulla ennen seiskaa, ja tuntuu että ne pitävät sitä panttivankina
koko päivän. Lapsen huuto kuuluu parkkipaikalle asti ja kesällä oikein kunnolla, koska pitävät ikkunoita auki.
Yhden kerran olen kuullut siellä soitettavan jotain lastenlaulua, muuten on vaan se lapsen meteli.
Miten vanhemmat oikeasti itse kestävät sisätiloissa taaperon kanssa koko päivän??
Eilen illalla pääsi pulkkailemaan illalla kahdeksalta, ja arvata sopii, että millainen unirytmi tolla muksulla on.
Lapsi itki aiemmin myös tuntikausia yöllä puolentoista vuoden ajan, mutta yksi naapuri kertoi, että joku oli soittanut hätäkeskukseen kun itku oli kerran ollut hysteeristä kolmen tunnin ajan, ja yöitku loppui siihen.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Niitä sun naapureitas vaivaa varmaan se mainitsemasi mielenterveysongelma, tai sitten eivät muuten vaan välitä olla missään tekemisissä turhan uteliaiden naapureidensa kanssa. Sillä vauvalla on voinut olla koliikki tms. ja vanhemmilla "tuhannen valvottua yötä" takana.
Omassa lapsuudessa oli aika normaalia että siihen kykenevät isovanhemmat hoitivat lapsia suhteellisen myöhäänkin. Menin itse päiväkotiin vasta vähän alle viisivuotiaana, eikä se minun sosiaalisuuteen vaikuttanut. Niiden muiden lasten kanssa kun tuli leikittyä kotonakin, ja lukemaan minut opetettiin puolivahingossa kotona sen isoäidin toimesta.
Luitko ollenkaan aloitusta?
Jos luit, niin sisälukutaidossa on hieman verestämisen varaa. Aloittajan juuri kertoo, miksi se ei ole todellakaan hyvä idea laittaa lasta isovanhemmille tuossa tilanteessa. Se, että sinä olet saanut hyvän elämän ja ympäristön on ihan kokonaan toinen juttu eikä liity tähän mitenkään.
Lisäksi ei sitä voi olla huomaamatta eikä varsinkaan kuulematta jos lapsi huutaa läpeensä kotosalla, on ihmisillä nyt silmät päässä ja havainnointikyky tallella eikä sillä oo naapureiden kyttäämisen kanssa mitään tekemistä ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole koira jonka on päästävä aamupissalle puistoon. Ilmeisesti osa lapsettomista kuvittelee noin.
Lapsen ei tarvitse päästä joka päivä ulos. Ei ne päiväkodeissakaan huonolla säällä mene. Ei kehitä mitään tumput suorina sateessa seisominen.
Mutta täällä puhutaan jopa tapauksista, joissa lapsen kanssa ei käydä _missään_. Kyllä se herättää huolta, jos lapsen kanssa ei liikuta neljän seinän sisältä minnekään. Johan sen luulisi vaikuttavan esim. motoriikan ja puheen kehittymiseen, jos ei koskaan liikuta epätasaisella maalla tai lapsen ainut juttukaveri on kenties mt-ongelmainen vanhempi.
Minnekään hiekkalaatikon reunalle ei ole pakko mennä joka päivä töröttämään, mutta kyllähän joskus olisi hyvä liikkua sieltä pienestä kerrostalokopista pois.
Naapuri ei voi mitenkään tietää kuinka paljon tai vähän lapsen kanssa liikutaan ellei kyttää ovella 24/7. Ja tuossa tapauksessa sanoisin että naapurilla itsellään on pahempia ongelmia koska ei itse käy missään JA kyttää naapuria elämäntehtävänään.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat aivan karsealta kyylältä. Ei ole normaalia vahtia ja kuunnella kuinka paljon naapuri puhuu lapsilleen kotonaan. Huh huh. Et myöskään voi oikeasti tietää kuinka paljon he liikkuvat ellet ole kotona oman ulko-ovesi vieressä vahtimassa 24 h.... sairasta.
Niillä voi olla tv päällä ja isä kotona vaan yms.
Ai silloin jos isä on vaan kotona niin on ihan normaalia pitää lapsi sisätiloissa?
tee lasu, jossa kerrot tismalleen samat asiat kuin tässä aloituksessa. Jos vanhemmilla on vielä mt-taustaa, niin he tarttuvat tähän helpommin. Kertoo paljon, jos he vievät lasta kahdeksalta illalla ulos. Tuo perhe kaipaa apua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä sun naapureitas vaivaa varmaan se mainitsemasi mielenterveysongelma, tai sitten eivät muuten vaan välitä olla missään tekemisissä turhan uteliaiden naapureidensa kanssa. Sillä vauvalla on voinut olla koliikki tms. ja vanhemmilla "tuhannen valvottua yötä" takana.
Omassa lapsuudessa oli aika normaalia että siihen kykenevät isovanhemmat hoitivat lapsia suhteellisen myöhäänkin. Menin itse päiväkotiin vasta vähän alle viisivuotiaana, eikä se minun sosiaalisuuteen vaikuttanut. Niiden muiden lasten kanssa kun tuli leikittyä kotonakin, ja lukemaan minut opetettiin puolivahingossa kotona sen isoäidin toimesta.
Luitko ollenkaan aloitusta?
Jos luit, niin sisälukutaidossa on hieman verestämisen varaa. Aloittajan juuri kertoo, miksi se ei ole todellakaan hyvä idea laittaa lasta isovanhemmille tuossa tilanteessa. Se, että sinä olet saanut hyvän elämän ja ympäristön on ihan kokonaan toinen juttu eikä liity tähän mitenkään.
Lisäksi ei sitä voi olla huomaamatta eikä varsinkaan kuulematta jos lapsi huutaa läpeensä kotosalla, on ihmisillä nyt silmät päässä ja havainnointikyky tallella eikä sillä oo naapureiden kyttäämisen kanssa mitään tekemistä ;D
Se että lapsi huutaa ja metelöi on ihan normaalia. Lapsista tulee ääntä. Toisista enemmän, toisista vähemmän. Mikä sun ongelma siis oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa asuessamme olimme varmaan naapureiden mielestä kuvatun kaltaisia.
Vauvalla oli kivuliaita terveysongelmia joten huusi paljon ja usein. Me ei juurikaan nukuttu, ja muutoinkin oltiin jo päätetty että kerrostalo naapureineen on meille vaan välipysäkki vauvavuosien ajaksi. Ei siis jääty naapureiden kanssa rupattelemaan äärimmäistä pakkoa enempää, muutoin aika jakaantui töiden, yövalvomisten ja vähäisen rennon vapaa-ajan kesken niin epäsuhtaisesti että sitä oikeasti rentoa vapaa-aikaa ei ollut. Oli vaan hetkiä kun vauva nukkui eikä huutanut. Siitä tiesi että sillä oli asiat sillä hetkellä hyvin. Siksi niitä hiljaisia hetkiä yritti venyttää mahdollisimman pitkiksi.
Ulkoinen olemuksemme muistutti valvomisesta johtuen usein zombinarkkaria, eikä naapureiden hyvää tarkoittaviin pirteisiin tervehdyksiin tehnyt mieli vastata, koska sitten olisi pitänyt jäädä juttelemaan, ja suoraan sanottuna hävetti kun ei edes muistanut koska viimein kävi pesulla.
Tuostakin selvittiin kun vuodet kuluivat, vauva kasvoi ja vahvistui ja tervehtyi.
Eri asia. Te kävitte kuiteski töissä ja liikuitte kämpän ulkopuolella lapsen kanssa. Ja varmaan puhuitte lapselle myös. Ei voi verrata.
Ulkona liikuttiin se välttämätön paha. Mies kävi töissä, minä en. Ja aloittaja ei voi mitenkään tietää puhutaanko vauvalle vaiko ei, ellei ole ollut useana päivänä naapurillaan kylässä. Normaali puheääni kantaa äärimmäisen harvoin edes niiden kananpaskaseinien läpi, ja omallekin lapselleni lähinnä kuiskuttelin, kun koin sen lohduttavammaksi ja rauhoittavammaksi kuin kovaäänisen kälätyksen.
Vierailija kirjoitti:
tee lasu, jossa kerrot tismalleen samat asiat kuin tässä aloituksessa. Jos vanhemmilla on vielä mt-taustaa, niin he tarttuvat tähän helpommin. Kertoo paljon, jos he vievät lasta kahdeksalta illalla ulos. Tuo perhe kaipaa apua!
Toivon todella että ap tekee niin että naapurinsa saavat tuon saman sepustuksen sitten luettavakseen ja tajuavat mikä sairas kyttääjä niiden naapurissa asuu joka seuraa niiden jokaista liikettä ulkona ja jokaista sanaa sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole koira jonka on päästävä aamupissalle puistoon. Ilmeisesti osa lapsettomista kuvittelee noin.
Lapsen ei tarvitse päästä joka päivä ulos. Ei ne päiväkodeissakaan huonolla säällä mene. Ei kehitä mitään tumput suorina sateessa seisominen.
Mutta täällä puhutaan jopa tapauksista, joissa lapsen kanssa ei käydä _missään_. Kyllä se herättää huolta, jos lapsen kanssa ei liikuta neljän seinän sisältä minnekään. Johan sen luulisi vaikuttavan esim. motoriikan ja puheen kehittymiseen, jos ei koskaan liikuta epätasaisella maalla tai lapsen ainut juttukaveri on kenties mt-ongelmainen vanhempi.
Minnekään hiekkalaatikon reunalle ei ole pakko mennä joka päivä töröttämään, mutta kyllähän joskus olisi hyvä liikkua sieltä pienestä kerrostalokopista pois.
Naapuri ei voi mitenkään tietää kuinka paljon tai vähän lapsen kanssa liikutaan ellei kyttää ovella 24/7. Ja tuossa tapauksessa sanoisin että naapurilla itsellään on pahempia ongelmia koska ei itse käy missään JA kyttää naapuria elämäntehtävänään.
Yllättävän paljon kyllä tietää naapureiden liikkeistä, jos asuu esim. pienessä luhtitalossa hiljaisella alueella. Talossa seinät voi olla paperia, jolloin kuulee kyllä, ovatko seinänaapurit kotona. Vaikkei kyyläys olisikaan elämäntapa, niin kyllä siihen jossain vaiheessa havahtuu, ettei naapuri hae edes postejaan, ennen kuin postilaatikko tursuaa. Tai ettei naapuri tule esim. vuoteen ikinä vahingossakaan vastaan esim. parkkipaikalla tai pihassa, vaikka muita naapureita tapaa viikoittain.
Tässä ei taida olla kyse kyyläämisestä, vaan aidosta huolesta. Täysi eristäytyminen on merkki jostain ongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä sun naapureitas vaivaa varmaan se mainitsemasi mielenterveysongelma, tai sitten eivät muuten vaan välitä olla missään tekemisissä turhan uteliaiden naapureidensa kanssa. Sillä vauvalla on voinut olla koliikki tms. ja vanhemmilla "tuhannen valvottua yötä" takana.
Omassa lapsuudessa oli aika normaalia että siihen kykenevät isovanhemmat hoitivat lapsia suhteellisen myöhäänkin. Menin itse päiväkotiin vasta vähän alle viisivuotiaana, eikä se minun sosiaalisuuteen vaikuttanut. Niiden muiden lasten kanssa kun tuli leikittyä kotonakin, ja lukemaan minut opetettiin puolivahingossa kotona sen isoäidin toimesta.
Luitko ollenkaan aloitusta?
Jos luit, niin sisälukutaidossa on hieman verestämisen varaa. Aloittajan juuri kertoo, miksi se ei ole todellakaan hyvä idea laittaa lasta isovanhemmille tuossa tilanteessa. Se, että sinä olet saanut hyvän elämän ja ympäristön on ihan kokonaan toinen juttu eikä liity tähän mitenkään.
Lisäksi ei sitä voi olla huomaamatta eikä varsinkaan kuulematta jos lapsi huutaa läpeensä kotosalla, on ihmisillä nyt silmät päässä ja havainnointikyky tallella eikä sillä oo naapureiden kyttäämisen kanssa mitään tekemistä ;D
Sun lukutaidossa ne ongelmat ovat. Aloittaja tuntui olevan huolissaan siitä ettei pienokaista viedä päiväkotiinkaan. Miksi vietäisiin, jos vanhempansa ovat kaiket päivät kotona kuten aloittaja väittää? Ja mikä nykyisin edes on sellainen päiväkoti, joka alle eskari-ikäisen ottaa hoidettavaksi jos vanhemmat ovat kotona? Tietysti ne sen ehdottoman minimin ovat valmiit lapsen sosiaalistumisen nimissä tekemään, mutta ehkä lapsen vanhemmat eivät näe suurtakaan hyötyä siinä että muksu kärrätään muutaman kerran viikossa muutamaksi tunniksi tarhaan kuormittamaan jo valmiiksi ylityöllistettyä henkilökuntaa ja mahdollisesti kolhittavaksi ja kiusattavaksi "kavereidensa" taholta?
Ja lapsi huutaa jos siihen sattuu. Aina se sattumisen syy vaan ei ole se että äiskä ja iskä heittelee pitkin seiniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole koira jonka on päästävä aamupissalle puistoon. Ilmeisesti osa lapsettomista kuvittelee noin.
Lapsen ei tarvitse päästä joka päivä ulos. Ei ne päiväkodeissakaan huonolla säällä mene. Ei kehitä mitään tumput suorina sateessa seisominen.
Mutta täällä puhutaan jopa tapauksista, joissa lapsen kanssa ei käydä _missään_. Kyllä se herättää huolta, jos lapsen kanssa ei liikuta neljän seinän sisältä minnekään. Johan sen luulisi vaikuttavan esim. motoriikan ja puheen kehittymiseen, jos ei koskaan liikuta epätasaisella maalla tai lapsen ainut juttukaveri on kenties mt-ongelmainen vanhempi.
Minnekään hiekkalaatikon reunalle ei ole pakko mennä joka päivä töröttämään, mutta kyllähän joskus olisi hyvä liikkua sieltä pienestä kerrostalokopista pois.
Naapuri ei voi mitenkään tietää kuinka paljon tai vähän lapsen kanssa liikutaan ellei kyttää ovella 24/7. Ja tuossa tapauksessa sanoisin että naapurilla itsellään on pahempia ongelmia koska ei itse käy missään JA kyttää naapuria elämäntehtävänään.
Yllättävän paljon kyllä tietää naapureiden liikkeistä, jos asuu esim. pienessä luhtitalossa hiljaisella alueella. Talossa seinät voi olla paperia, jolloin kuulee kyllä, ovatko seinänaapurit kotona. Vaikkei kyyläys olisikaan elämäntapa, niin kyllä siihen jossain vaiheessa havahtuu, ettei naapuri hae edes postejaan, ennen kuin postilaatikko tursuaa. Tai ettei naapuri tule esim. vuoteen ikinä vahingossakaan vastaan esim. parkkipaikalla tai pihassa, vaikka muita naapureita tapaa viikoittain.
Tässä ei taida olla kyse kyyläämisestä, vaan aidosta huolesta. Täysi eristäytyminen on merkki jostain ongelmasta.
Ehkä naapuri välttelee sua tarkoituksella koska vaikutat ärsyttävältä kyylältä?
Ps. Missään kerrostalossa seinät ei ole paperia koska niiden pitää täyttää mm palomääräykset.
Tekisin lasun.
Se ei tarkoita perheen leimaamista, sosiaali- työntekijät päättävät sitten, onko tarpeen ottaa perhe lasun asiakkaaksi vai ei. Homma ei välttämättä etene mihinkään jos ei tarvetta, mutta kannattaa herkästi tehdä lasu jos yhtään tuntee huolta pienestä lapsesta.
Itselläni heräsi huoli ap:n aloituksen perusteella, säälittää pieni lapsi.
Ole kiltti ja tee lasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä sun naapureitas vaivaa varmaan se mainitsemasi mielenterveysongelma, tai sitten eivät muuten vaan välitä olla missään tekemisissä turhan uteliaiden naapureidensa kanssa. Sillä vauvalla on voinut olla koliikki tms. ja vanhemmilla "tuhannen valvottua yötä" takana.
Omassa lapsuudessa oli aika normaalia että siihen kykenevät isovanhemmat hoitivat lapsia suhteellisen myöhäänkin. Menin itse päiväkotiin vasta vähän alle viisivuotiaana, eikä se minun sosiaalisuuteen vaikuttanut. Niiden muiden lasten kanssa kun tuli leikittyä kotonakin, ja lukemaan minut opetettiin puolivahingossa kotona sen isoäidin toimesta.
Luitko ollenkaan aloitusta?
Jos luit, niin sisälukutaidossa on hieman verestämisen varaa. Aloittajan juuri kertoo, miksi se ei ole todellakaan hyvä idea laittaa lasta isovanhemmille tuossa tilanteessa. Se, että sinä olet saanut hyvän elämän ja ympäristön on ihan kokonaan toinen juttu eikä liity tähän mitenkään.
Lisäksi ei sitä voi olla huomaamatta eikä varsinkaan kuulematta jos lapsi huutaa läpeensä kotosalla, on ihmisillä nyt silmät päässä ja havainnointikyky tallella eikä sillä oo naapureiden kyttäämisen kanssa mitään tekemistä ;D
Sun lukutaidossa ne ongelmat ovat. Aloittaja tuntui olevan huolissaan siitä ettei pienokaista viedä päiväkotiinkaan. Miksi vietäisiin, jos vanhempansa ovat kaiket päivät kotona kuten aloittaja väittää? Ja mikä nykyisin edes on sellainen päiväkoti, joka alle eskari-ikäisen ottaa hoidettavaksi jos vanhemmat ovat kotona? Tietysti ne sen ehdottoman minimin ovat valmiit lapsen sosiaalistumisen nimissä tekemään, mutta ehkä lapsen vanhemmat eivät näe suurtakaan hyötyä siinä että muksu kärrätään muutaman kerran viikossa muutamaksi tunniksi tarhaan kuormittamaan jo valmiiksi ylityöllistettyä henkilökuntaa ja mahdollisesti kolhittavaksi ja kiusattavaksi "kavereidensa" taholta?
Ja lapsi huutaa jos siihen sattuu. Aina se sattumisen syy vaan ei ole se että äiskä ja iskä heittelee pitkin seiniä.
Niinpä. Vanhempi voi myös tehdä etätöitä kotoa käsin. Ei siinä lasta lähdetä ulos viemään. Ihmisillä on erilaisia tilanteita. Ap vaikuttaa mt ongelmaiselta jolla ei oo omassa elämässä sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole koira jonka on päästävä aamupissalle puistoon. Ilmeisesti osa lapsettomista kuvittelee noin.
Lapsen ei tarvitse päästä joka päivä ulos. Ei ne päiväkodeissakaan huonolla säällä mene. Ei kehitä mitään tumput suorina sateessa seisominen.
Mutta täällä puhutaan jopa tapauksista, joissa lapsen kanssa ei käydä _missään_. Kyllä se herättää huolta, jos lapsen kanssa ei liikuta neljän seinän sisältä minnekään. Johan sen luulisi vaikuttavan esim. motoriikan ja puheen kehittymiseen, jos ei koskaan liikuta epätasaisella maalla tai lapsen ainut juttukaveri on kenties mt-ongelmainen vanhempi.
Minnekään hiekkalaatikon reunalle ei ole pakko mennä joka päivä töröttämään, mutta kyllähän joskus olisi hyvä liikkua sieltä pienestä kerrostalokopista pois.
Naapuri ei voi mitenkään tietää kuinka paljon tai vähän lapsen kanssa liikutaan ellei kyttää ovella 24/7. Ja tuossa tapauksessa sanoisin että naapurilla itsellään on pahempia ongelmia koska ei itse käy missään JA kyttää naapuria elämäntehtävänään.
Yllättävän paljon kyllä tietää naapureiden liikkeistä, jos asuu esim. pienessä luhtitalossa hiljaisella alueella. Talossa seinät voi olla paperia, jolloin kuulee kyllä, ovatko seinänaapurit kotona. Vaikkei kyyläys olisikaan elämäntapa, niin kyllä siihen jossain vaiheessa havahtuu, ettei naapuri hae edes postejaan, ennen kuin postilaatikko tursuaa. Tai ettei naapuri tule esim. vuoteen ikinä vahingossakaan vastaan esim. parkkipaikalla tai pihassa, vaikka muita naapureita tapaa viikoittain.
Tässä ei taida olla kyse kyyläämisestä, vaan aidosta huolesta. Täysi eristäytyminen on merkki jostain ongelmasta.
Ehkä naapuri välttelee sua tarkoituksella koska vaikutat ärsyttävältä kyylältä?
Ps. Missään kerrostalossa seinät ei ole paperia koska niiden pitää täyttää mm palomääräykset.
Tämä. Itse ainakin kyylään koska naapuri menee ulos ja välttelen sitä koska haisee hirveältä enkä halua sen kanssa samaa aikaa hissiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tee lasu, jossa kerrot tismalleen samat asiat kuin tässä aloituksessa. Jos vanhemmilla on vielä mt-taustaa, niin he tarttuvat tähän helpommin. Kertoo paljon, jos he vievät lasta kahdeksalta illalla ulos. Tuo perhe kaipaa apua!
Siis oikeasti, se on jokin ongelman merkki, jos lapset ovat ulkona kahdeksan aikaan? Voi luoja. Kyllä tuossa kuvauksessa huolettaa jokin ihan muu kuin iltaulkoilut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole koira jonka on päästävä aamupissalle puistoon. Ilmeisesti osa lapsettomista kuvittelee noin.
Lapsen ei tarvitse päästä joka päivä ulos. Ei ne päiväkodeissakaan huonolla säällä mene. Ei kehitä mitään tumput suorina sateessa seisominen.
Mutta täällä puhutaan jopa tapauksista, joissa lapsen kanssa ei käydä _missään_. Kyllä se herättää huolta, jos lapsen kanssa ei liikuta neljän seinän sisältä minnekään. Johan sen luulisi vaikuttavan esim. motoriikan ja puheen kehittymiseen, jos ei koskaan liikuta epätasaisella maalla tai lapsen ainut juttukaveri on kenties mt-ongelmainen vanhempi.
Minnekään hiekkalaatikon reunalle ei ole pakko mennä joka päivä töröttämään, mutta kyllähän joskus olisi hyvä liikkua sieltä pienestä kerrostalokopista pois.
Naapuri ei voi mitenkään tietää kuinka paljon tai vähän lapsen kanssa liikutaan ellei kyttää ovella 24/7. Ja tuossa tapauksessa sanoisin että naapurilla itsellään on pahempia ongelmia koska ei itse käy missään JA kyttää naapuria elämäntehtävänään.
Yllättävän paljon kyllä tietää naapureiden liikkeistä, jos asuu esim. pienessä luhtitalossa hiljaisella alueella. Talossa seinät voi olla paperia, jolloin kuulee kyllä, ovatko seinänaapurit kotona. Vaikkei kyyläys olisikaan elämäntapa, niin kyllä siihen jossain vaiheessa havahtuu, ettei naapuri hae edes postejaan, ennen kuin postilaatikko tursuaa. Tai ettei naapuri tule esim. vuoteen ikinä vahingossakaan vastaan esim. parkkipaikalla tai pihassa, vaikka muita naapureita tapaa viikoittain.
Tässä ei taida olla kyse kyyläämisestä, vaan aidosta huolesta. Täysi eristäytyminen on merkki jostain ongelmasta.
Ehkä naapuri välttelee sua tarkoituksella koska vaikutat ärsyttävältä kyylältä?
Ps. Missään kerrostalossa seinät ei ole paperia koska niiden pitää täyttää mm palomääräykset.
Luulen, ettei naapurini edes tiedä tarkkaan, minkänäköinen olen. Ellei hän itse kyyläile minua jostain verhojen raosta sieltä erakkoluolastaan. 🤔 Kyllä mä elän ihan normaalisti omaa elämääni, vaikka vähän huolissani olenkin naapurin lapsesta. Se vain osoittaa, että olen jokseenkin inhimillinen ja empaattinen henkilö.
Ehkä sillä lapsella on ollut vaikka syöpä ja siksi ei saa ulkoilla/käydä missään, koska vastustuskyky olematon. Voi olla myös hoidot kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole koira jonka on päästävä aamupissalle puistoon. Ilmeisesti osa lapsettomista kuvittelee noin.
Lapsen ei tarvitse päästä joka päivä ulos. Ei ne päiväkodeissakaan huonolla säällä mene. Ei kehitä mitään tumput suorina sateessa seisominen.
Mutta täällä puhutaan jopa tapauksista, joissa lapsen kanssa ei käydä _missään_. Kyllä se herättää huolta, jos lapsen kanssa ei liikuta neljän seinän sisältä minnekään. Johan sen luulisi vaikuttavan esim. motoriikan ja puheen kehittymiseen, jos ei koskaan liikuta epätasaisella maalla tai lapsen ainut juttukaveri on kenties mt-ongelmainen vanhempi.
Minnekään hiekkalaatikon reunalle ei ole pakko mennä joka päivä töröttämään, mutta kyllähän joskus olisi hyvä liikkua sieltä pienestä kerrostalokopista pois.
Naapuri ei voi mitenkään tietää kuinka paljon tai vähän lapsen kanssa liikutaan ellei kyttää ovella 24/7. Ja tuossa tapauksessa sanoisin että naapurilla itsellään on pahempia ongelmia koska ei itse käy missään JA kyttää naapuria elämäntehtävänään.
Yllättävän paljon kyllä tietää naapureiden liikkeistä, jos asuu esim. pienessä luhtitalossa hiljaisella alueella. Talossa seinät voi olla paperia, jolloin kuulee kyllä, ovatko seinänaapurit kotona. Vaikkei kyyläys olisikaan elämäntapa, niin kyllä siihen jossain vaiheessa havahtuu, ettei naapuri hae edes postejaan, ennen kuin postilaatikko tursuaa. Tai ettei naapuri tule esim. vuoteen ikinä vahingossakaan vastaan esim. parkkipaikalla tai pihassa, vaikka muita naapureita tapaa viikoittain.
Tässä ei taida olla kyse kyyläämisestä, vaan aidosta huolesta. Täysi eristäytyminen on merkki jostain ongelmasta.
Ehkä naapuri välttelee sua tarkoituksella koska vaikutat ärsyttävältä kyylältä?
Ps. Missään kerrostalossa seinät ei ole paperia koska niiden pitää täyttää mm palomääräykset.
Luulen, ettei naapurini edes tiedä tarkkaan, minkänäköinen olen. Ellei hän itse kyyläile minua jostain verhojen raosta sieltä erakkoluolastaan. 🤔 Kyllä mä elän ihan normaalisti omaa elämääni, vaikka vähän huolissani olenkin naapurin lapsesta. Se vain osoittaa, että olen jokseenkin inhimillinen ja empaattinen henkilö.
Oletat aika paljon täysin vieraasta ihmisestä. Esim. nyt oletat ettei naapurisi tiedä minkä näköinen olet. Vaikka itse kertomasi mukaan tiedät hänen jokaisen liikkeen ja sanan. Valkotakkisedät....
Mistä muuten tiedät itse minkä näköinen hän on jos et ikinä kohtaa häntä ulkona??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä sun naapureitas vaivaa varmaan se mainitsemasi mielenterveysongelma, tai sitten eivät muuten vaan välitä olla missään tekemisissä turhan uteliaiden naapureidensa kanssa. Sillä vauvalla on voinut olla koliikki tms. ja vanhemmilla "tuhannen valvottua yötä" takana.
Omassa lapsuudessa oli aika normaalia että siihen kykenevät isovanhemmat hoitivat lapsia suhteellisen myöhäänkin. Menin itse päiväkotiin vasta vähän alle viisivuotiaana, eikä se minun sosiaalisuuteen vaikuttanut. Niiden muiden lasten kanssa kun tuli leikittyä kotonakin, ja lukemaan minut opetettiin puolivahingossa kotona sen isoäidin toimesta.
Luitko ollenkaan aloitusta?
Jos luit, niin sisälukutaidossa on hieman verestämisen varaa. Aloittajan juuri kertoo, miksi se ei ole todellakaan hyvä idea laittaa lasta isovanhemmille tuossa tilanteessa. Se, että sinä olet saanut hyvän elämän ja ympäristön on ihan kokonaan toinen juttu eikä liity tähän mitenkään.
Lisäksi ei sitä voi olla huomaamatta eikä varsinkaan kuulematta jos lapsi huutaa läpeensä kotosalla, on ihmisillä nyt silmät päässä ja havainnointikyky tallella eikä sillä oo naapureiden kyttäämisen kanssa mitään tekemistä ;D
Oho onpas tänne tullut kommentteja, osa niistä jotenkin hyökkääviä mua kohtaan. Outoa. No, verbaalinen hyökkäys anonyymiä kirjoittajaa kohtaan kertoo siitä, että taitaa kalikat kalahdella.
Lainasin tätä tekstiä, koska tossapa se maalaisjärkinen pointti tulikin.
Kun asuu tarpeeksi kauan tietyssä naapurustossa, alkaa se kokonaiskuva hahmottua.
Jos lähes kaksi vuotta asuu naapurissa, kuulee asioita, näkee asioita ja viettää itsekin pitkiä aikoja kotona (sairasloma/loma/etäpäivä) ja joka hetki tietyt asiat toistuvat, voi ne tulkita jatkuvakestoiseksi ilman, että oikeasti on 24/7 sisätiloissa.
Ei ole missään vaiheessa tarvinnut kytätä, koska kaikki äänet kuuluvat läpi kyyläämättäkin. Samoin mun oleskelutilan ikkunat ovat tuohon etupihan suuntaan, joten ei tarvitse kytätä, että näkee liikettä pihalla. Ulko-ovet kun avataan ja suljetaan, koko talo tumahtelee, joten ikävä kyllä: myös ulko-oven avaus ja sulkeminen kuuluu kyyläämättäkin.
Naapurusto on sosiaalinen, juttelen usein naapurin mummelin ja ukkelin kanssa, samoin jutellaan kun nähdään muittenkin naapureitten kanssa. Tämä naapuriperhe on ainoa, joka tuntuu jotenkin oudolta.
Tähän sopiikin hyvin se "If it looks like a duck, swims like a duck etc." -loru. :)
Ja tää naapuripari ei siis ole työelämässä, eli sen takia ovat kotonaan. Sen takia ihmettelen, että miksi parivuotias viedään pihalle iltamyöhään kun on ensin pidetty sitä sisällä koko päivä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä sun naapureitas vaivaa varmaan se mainitsemasi mielenterveysongelma, tai sitten eivät muuten vaan välitä olla missään tekemisissä turhan uteliaiden naapureidensa kanssa. Sillä vauvalla on voinut olla koliikki tms. ja vanhemmilla "tuhannen valvottua yötä" takana.
Omassa lapsuudessa oli aika normaalia että siihen kykenevät isovanhemmat hoitivat lapsia suhteellisen myöhäänkin. Menin itse päiväkotiin vasta vähän alle viisivuotiaana, eikä se minun sosiaalisuuteen vaikuttanut. Niiden muiden lasten kanssa kun tuli leikittyä kotonakin, ja lukemaan minut opetettiin puolivahingossa kotona sen isoäidin toimesta.
Luitko ollenkaan aloitusta?
Jos luit, niin sisälukutaidossa on hieman verestämisen varaa. Aloittajan juuri kertoo, miksi se ei ole todellakaan hyvä idea laittaa lasta isovanhemmille tuossa tilanteessa. Se, että sinä olet saanut hyvän elämän ja ympäristön on ihan kokonaan toinen juttu eikä liity tähän mitenkään.
Lisäksi ei sitä voi olla huomaamatta eikä varsinkaan kuulematta jos lapsi huutaa läpeensä kotosalla, on ihmisillä nyt silmät päässä ja havainnointikyky tallella eikä sillä oo naapureiden kyttäämisen kanssa mitään tekemistä ;D
Sun lukutaidossa ne ongelmat ovat. Aloittaja tuntui olevan huolissaan siitä ettei pienokaista viedä päiväkotiinkaan. Miksi vietäisiin, jos vanhempansa ovat kaiket päivät kotona kuten aloittaja väittää? Ja mikä nykyisin edes on sellainen päiväkoti, joka alle eskari-ikäisen ottaa hoidettavaksi jos vanhemmat ovat kotona? Tietysti ne sen ehdottoman minimin ovat valmiit lapsen sosiaalistumisen nimissä tekemään, mutta ehkä lapsen vanhemmat eivät näe suurtakaan hyötyä siinä että muksu kärrätään muutaman kerran viikossa muutamaksi tunniksi tarhaan kuormittamaan jo valmiiksi ylityöllistettyä henkilökuntaa ja mahdollisesti kolhittavaksi ja kiusattavaksi "kavereidensa" taholta?
Ja lapsi huutaa jos siihen sattuu. Aina se sattumisen syy vaan ei ole se että äiskä ja iskä heittelee pitkin seiniä.
Niinpä. Vanhempi voi myös tehdä etätöitä kotoa käsin. Ei siinä lasta lähdetä ulos viemään. Ihmisillä on erilaisia tilanteita. Ap vaikuttaa mt ongelmaiselta jolla ei oo omassa elämässä sisältöä.
Jos tekisi, olisin todella huolissani, koska lapsihan on sitten heitteillä. Lapsi siis huutaa tuolla sisätiloissa tylsyyttään (oletan), joten jos iskä ja äiti työskentelevät, niin kukaan ei silloin ole lapsen kanssa.
Mulla ei ole mt-ongelmia, jos olisi, niin hankkisin niihin apua. Teethän sinäkin niin? Ongelmana pitäisin, jos normaali empatiakyvyllä varustettu ihminen EI olisi huolissaan tuosta touhusta.
ap
Mutta täällä puhutaan jopa tapauksista, joissa lapsen kanssa ei käydä _missään_. Kyllä se herättää huolta, jos lapsen kanssa ei liikuta neljän seinän sisältä minnekään. Johan sen luulisi vaikuttavan esim. motoriikan ja puheen kehittymiseen, jos ei koskaan liikuta epätasaisella maalla tai lapsen ainut juttukaveri on kenties mt-ongelmainen vanhempi.
Minnekään hiekkalaatikon reunalle ei ole pakko mennä joka päivä töröttämään, mutta kyllähän joskus olisi hyvä liikkua sieltä pienestä kerrostalokopista pois.