Lue keskustelun säännöt.
Mikä näitä mun naapureita vaivaa??
23.02.2019 |
Mikähän noita mun naapureita vaivaa?? Alussa en kiinnittänyt huomiota heihin, mutta nyt tässä kun kaksi asumisvuotta tulee pian täyteen, olen vähän naapureista huolissani. Tai siitä lapsesta.
Naapurissa asuu vanhemmat ja yli 2v lapsi, joka pääsee ulos ensimmäisen kerran illalla aikaisintaan seiskalta, ja silloinkin vaunuissa tai pulkassa. Tämä tapahtuu ehkä kaksi kertaa viikossa.
Lapsi herää mekkaloimaan ja kirkumaan aamulla ennen seiskaa, ja tuntuu että ne pitävät sitä panttivankina
koko päivän. Lapsen huuto kuuluu parkkipaikalle asti ja kesällä oikein kunnolla, koska pitävät ikkunoita auki.
Yhden kerran olen kuullut siellä soitettavan jotain lastenlaulua, muuten on vaan se lapsen meteli.
Miten vanhemmat oikeasti itse kestävät sisätiloissa taaperon kanssa koko päivän??
Eilen illalla pääsi pulkkailemaan illalla kahdeksalta, ja arvata sopii, että millainen unirytmi tolla muksulla on.
Lapsi itki aiemmin myös tuntikausia yöllä puolentoista vuoden ajan, mutta yksi naapuri kertoi, että joku oli soittanut hätäkeskukseen kun itku oli kerran ollut hysteeristä kolmen tunnin ajan, ja yöitku loppui siihen.
Kommentit (182)
Ap vaikuttaa aivan kauheelta kerrostalokyttääjänaapurilta. Hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lapsen kanssa ulkoilu ja muu tekeminen osuu kyllä ihmisiä arkaan paikkaan. On sen tuhannen selitystä, miksi ei jakseta ja voihan sillä lapsella vaikka olla se tauti missä ollaan allergisia auringolle 🤔🙄
Oikeasti, on surkeaa vanhemmuutta jos lapsi on sisällä kaikki päivät. Ihan turha väittää muuta. Ja ei, ei tarvitse tehdä sirkustemppuja eikä olla super-vanhempi. Mutta kyllä lapsi ansaitsee saada purkaa energiaansa muuallakin kuin kotona, ja nähdä muutakin kuin kodin seinät.
Mun sisko on ihana äiti, vaikka on yh ja ollut tosi vaikeaa hällä, niin on onnistunut pitämään taaperon rytmin hyvänä. Aamupalan jälkeen vähän leikkiä ja sitten ulkoilu, alussa vaunuissa kun oli vauva, sitten aamupäivällä ulos.
Lapsi valvotti tosi paljon häntä ja monet itkut itki siskokin, kun ei saa nukuttua. Haki aktiivisesti apua neuvolasta ja perhevalmennuksesta. Nyt lapsi täyttää kohta kaksi, eikä päivääkään kulu, ettei menisi ulos lapsen kanssa aamupäivällä tai viimeistään iltapäivällä. Lapsi on nukkumassa jo kahdeksan aikaan illalla, eikä tosiaan missään ulkona.
Sisko järkyttyi naapurin taaperon päivärytmistä kun oli luonani viikon, ja oli päivisin ihan kauhuissaan, että miten se lapsi voi huutaa sisällä ja mekastaa koko päivän. Juuri rytmittömyys siskoa ihmetytti, kun sellaista ei naapurissa ole ollenkaan.
En olisi alunperin edes alkanut ihmetellä, jos ei siskoni olisi sanonut, että mitä hemmettiä naapurissa tapahtuu. Tai ilman sitä huoltomiestä, tai muita naapureita. Tottakai sitä alkaa sitten itekin tarkkailla kun muutkin huomauttavat. Ihme räyhäasenne jengillä täällä, kyllä huomaa, että on paljon vanhempia, joita ei tuo lapsen arjen rytmittäminen paljoa kiinnosta!
ap
Mutta onhan siellä rytmi, jos säännöllisesti ulkoilevat iltaisin. Ja heidän ruoka-ajoustaan, päiväuniajoistaan ym et voi tietää mitään. Rytmi varmasti on, ja vaikka se olisi myöhäisemmässä syklissä kuin siskollasi, se on silti rytmi. Kaikkien elämä ei pyöri samassa aikataulussa eikä siinä ole mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lapsen kanssa ulkoilu ja muu tekeminen osuu kyllä ihmisiä arkaan paikkaan. On sen tuhannen selitystä, miksi ei jakseta ja voihan sillä lapsella vaikka olla se tauti missä ollaan allergisia auringolle 🤔🙄
Oikeasti, on surkeaa vanhemmuutta jos lapsi on sisällä kaikki päivät. Ihan turha väittää muuta. Ja ei, ei tarvitse tehdä sirkustemppuja eikä olla super-vanhempi. Mutta kyllä lapsi ansaitsee saada purkaa energiaansa muuallakin kuin kotona, ja nähdä muutakin kuin kodin seinät.
Mun sisko on ihana äiti, vaikka on yh ja ollut tosi vaikeaa hällä, niin on onnistunut pitämään taaperon rytmin hyvänä. Aamupalan jälkeen vähän leikkiä ja sitten ulkoilu, alussa vaunuissa kun oli vauva, sitten aamupäivällä ulos.
Lapsi valvotti tosi paljon häntä ja monet itkut itki siskokin, kun ei saa nukuttua. Haki aktiivisesti apua neuvolasta ja perhevalmennuksesta. Nyt lapsi täyttää kohta kaksi, eikä päivääkään kulu, ettei menisi ulos lapsen kanssa aamupäivällä tai viimeistään iltapäivällä. Lapsi on nukkumassa jo kahdeksan aikaan illalla, eikä tosiaan missään ulkona.
Sisko järkyttyi naapurin taaperon päivärytmistä kun oli luonani viikon, ja oli päivisin ihan kauhuissaan, että miten se lapsi voi huutaa sisällä ja mekastaa koko päivän. Juuri rytmittömyys siskoa ihmetytti, kun sellaista ei naapurissa ole ollenkaan.
En olisi alunperin edes alkanut ihmetellä, jos ei siskoni olisi sanonut, että mitä hemmettiä naapurissa tapahtuu. Tai ilman sitä huoltomiestä, tai muita naapureita. Tottakai sitä alkaa sitten itekin tarkkailla kun muutkin huomauttavat. Ihme räyhäasenne jengillä täällä, kyllä huomaa, että on paljon vanhempia, joita ei tuo lapsen arjen rytmittäminen paljoa kiinnosta!
ap
Sä et voi olla tosissas?!? Vain siskosi elämänrytmikö on se oikea? Ei todellakaan ole mitään outoa ulkoilla illalla, itse taisit vielä kertoa ettei vanhemmat ole edes töissä niin mikseivät ulkoilisikin illalla.
Miten joku voi kuvitella että rytmejä on vain yksi oikea, ihan naurettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole koira jonka on päästävä aamupissalle puistoon. Ilmeisesti osa lapsettomista kuvittelee noin.
Lapsen ei tarvitse päästä joka päivä ulos. Ei ne päiväkodeissakaan huonolla säällä mene. Ei kehitä mitään tumput suorina sateessa seisominen.
Mutta täällä puhutaan jopa tapauksista, joissa lapsen kanssa ei käydä _missään_. Kyllä se herättää huolta, jos lapsen kanssa ei liikuta neljän seinän sisältä minnekään. Johan sen luulisi vaikuttavan esim. motoriikan ja puheen kehittymiseen, jos ei koskaan liikuta epätasaisella maalla tai lapsen ainut juttukaveri on kenties mt-ongelmainen vanhempi.
Minnekään hiekkalaatikon reunalle ei ole pakko mennä joka päivä töröttämään, mutta kyllähän joskus olisi hyvä liikkua sieltä pienestä kerrostalokopista pois.
Naapuri ei voi mitenkään tietää kuinka paljon tai vähän lapsen kanssa liikutaan ellei kyttää ovella 24/7. Ja tuossa tapauksessa sanoisin että naapurilla itsellään on pahempia ongelmia koska ei itse käy missään JA kyttää naapuria elämäntehtävänään.
Yllättävän paljon kyllä tietää naapureiden liikkeistä, jos asuu esim. pienessä luhtitalossa hiljaisella alueella. Talossa seinät voi olla paperia, jolloin kuulee kyllä, ovatko seinänaapurit kotona. Vaikkei kyyläys olisikaan elämäntapa, niin kyllä siihen jossain vaiheessa havahtuu, ettei naapuri hae edes postejaan, ennen kuin postilaatikko tursuaa. Tai ettei naapuri tule esim. vuoteen ikinä vahingossakaan vastaan esim. parkkipaikalla tai pihassa, vaikka muita naapureita tapaa viikoittain.
Tässä ei taida olla kyse kyyläämisestä, vaan aidosta huolesta. Täysi eristäytyminen on merkki jostain ongelmasta.
Asun nelikerroksosessa kerrostalossa (jo useamman vuoden) enkä todellakaan tunnistaisi kaikkia tässä rapussa asuvia ihmisiä saatika tässä talossa tai pihapiirissä asuvia ihmisiä. Kolmeen naapuriperheeseen/asujaan törmään suht usein kun ilmeisestikin liikutaan samoihin aikoihin, joitain en varmasti ole nähnyt koskaan.
Pitäisikö tässä nyt alkaa soitella huolistaan erinäisille tahoille kun vaikuttaa siltä ettei naapureista melkein kukaan ulkoile koskaan?
Vai pitäisikö odottaa lasua omista lapsista kun ei kaikki naapurit ole meitäkään varmasti ulkona nähneet?Ps. Kaikkein kauheinta varmasti on, että me saatetaan palata esim. mummolareissusta autolla vasta ysinkin aikaan ja jos tullaan jo kasin aikaan saatetaan jäädä vaikka pihaan leikkimään hetkeksi jos on viikonloppu.
Iso kerrostalo on ihan eri asia, kuin pieni rivitalo. Onko niin vaikea uskoa, että pitkällä aikavälillä joissain taloissa oppii naapureista asioita, vaikkei olisikaan hullu kyylääjä? Vuorotyössäkin näkee paljon pihapiiriä eei aikoihin. Ihmisillä on myös lomia, etäpäiviä tai työttömyysjaksoja, milloin ehtii huomioida eri asioita.
Täällä on nyt jotenkin osuttu arkaan paikkaan, eli ilmeisesti monissa perheissä ulkoillaan vähän tai myöhään illalla. Ja se on ihan ok. Ei täällä teistä ollakaan huolissaan. Kukaan ei tee teistä lasua sen takia, että lapsi ei käy tarpeeksi usein hiekkalaatikolla. Täällä on herännyt ihmisillä huolta isommistakin asioista. Täysi eristäytyminen on yleensä merkki jostain. Eristäytymisellä ei tässä tarkoiteta sitä, ettei kaveeraa "kyylänaapureiden" kanssa, vaan sitä, että oikeasti jokin vaikuttaa olevan pielessä.
Sitä tässä on yritetty sulle kertoa että naapuri _EI VOI_ mitenkään tietää mistään eristyksissä olemisista mitään. Ei voi tietää asuuko perheen kaikki sukulaiset ja kaverit 1000 km päässä ja siksi heillä käy harvoin ketään yms.
Kyllähän se jotain kertoo, jos naapurille joku tuo ostoksetkin ovelle, eikä hän ilmeisesti hae edes postejaan, ennen kuin naapurit valittavat ylipursuavasta postilaatikosta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole koira jonka on päästävä aamupissalle puistoon. Ilmeisesti osa lapsettomista kuvittelee noin.
Lapsen ei tarvitse päästä joka päivä ulos. Ei ne päiväkodeissakaan huonolla säällä mene. Ei kehitä mitään tumput suorina sateessa seisominen.
Mutta täällä puhutaan jopa tapauksista, joissa lapsen kanssa ei käydä _missään_. Kyllä se herättää huolta, jos lapsen kanssa ei liikuta neljän seinän sisältä minnekään. Johan sen luulisi vaikuttavan esim. motoriikan ja puheen kehittymiseen, jos ei koskaan liikuta epätasaisella maalla tai lapsen ainut juttukaveri on kenties mt-ongelmainen vanhempi.
Minnekään hiekkalaatikon reunalle ei ole pakko mennä joka päivä töröttämään, mutta kyllähän joskus olisi hyvä liikkua sieltä pienestä kerrostalokopista pois.
Naapuri ei voi mitenkään tietää kuinka paljon tai vähän lapsen kanssa liikutaan ellei kyttää ovella 24/7. Ja tuossa tapauksessa sanoisin että naapurilla itsellään on pahempia ongelmia koska ei itse käy missään JA kyttää naapuria elämäntehtävänään.
Yllättävän paljon kyllä tietää naapureiden liikkeistä, jos asuu esim. pienessä luhtitalossa hiljaisella alueella. Talossa seinät voi olla paperia, jolloin kuulee kyllä, ovatko seinänaapurit kotona. Vaikkei kyyläys olisikaan elämäntapa, niin kyllä siihen jossain vaiheessa havahtuu, ettei naapuri hae edes postejaan, ennen kuin postilaatikko tursuaa. Tai ettei naapuri tule esim. vuoteen ikinä vahingossakaan vastaan esim. parkkipaikalla tai pihassa, vaikka muita naapureita tapaa viikoittain.
Tässä ei taida olla kyse kyyläämisestä, vaan aidosta huolesta. Täysi eristäytyminen on merkki jostain ongelmasta.
Asun nelikerroksosessa kerrostalossa (jo useamman vuoden) enkä todellakaan tunnistaisi kaikkia tässä rapussa asuvia ihmisiä saatika tässä talossa tai pihapiirissä asuvia ihmisiä. Kolmeen naapuriperheeseen/asujaan törmään suht usein kun ilmeisestikin liikutaan samoihin aikoihin, joitain en varmasti ole nähnyt koskaan.
Pitäisikö tässä nyt alkaa soitella huolistaan erinäisille tahoille kun vaikuttaa siltä ettei naapureista melkein kukaan ulkoile koskaan?
Vai pitäisikö odottaa lasua omista lapsista kun ei kaikki naapurit ole meitäkään varmasti ulkona nähneet?Ps. Kaikkein kauheinta varmasti on, että me saatetaan palata esim. mummolareissusta autolla vasta ysinkin aikaan ja jos tullaan jo kasin aikaan saatetaan jäädä vaikka pihaan leikkimään hetkeksi jos on viikonloppu.
Iso kerrostalo on ihan eri asia, kuin pieni rivitalo. Onko niin vaikea uskoa, että pitkällä aikavälillä joissain taloissa oppii naapureista asioita, vaikkei olisikaan hullu kyylääjä? Vuorotyössäkin näkee paljon pihapiiriä eei aikoihin. Ihmisillä on myös lomia, etäpäiviä tai työttömyysjaksoja, milloin ehtii huomioida eri asioita.
Täällä on nyt jotenkin osuttu arkaan paikkaan, eli ilmeisesti monissa perheissä ulkoillaan vähän tai myöhään illalla. Ja se on ihan ok. Ei täällä teistä ollakaan huolissaan. Kukaan ei tee teistä lasua sen takia, että lapsi ei käy tarpeeksi usein hiekkalaatikolla. Täällä on herännyt ihmisillä huolta isommistakin asioista. Täysi eristäytyminen on yleensä merkki jostain. Eristäytymisellä ei tässä tarkoiteta sitä, ettei kaveeraa "kyylänaapureiden" kanssa, vaan sitä, että oikeasti jokin vaikuttaa olevan pielessä.
Sitä tässä on yritetty sulle kertoa että naapuri _EI VOI_ mitenkään tietää mistään eristyksissä olemisista mitään. Ei voi tietää asuuko perheen kaikki sukulaiset ja kaverit 1000 km päässä ja siksi heillä käy harvoin ketään yms.
Kyllähän se jotain kertoo, jos naapurille joku tuo ostoksetkin ovelle, eikä hän ilmeisesti hae edes postejaan, ennen kuin naapurit valittavat ylipursuavasta postilaatikosta...
No meillä ainakin ostosten kotiinkuljetus kielii siitä että ei ole ollut autoa käytössä ja en lähde raahaamaan tälle joukolle ostoksia ilman autoa ja saattaapi joku tuota palvelua käyttää vaikka olisi autokin. Mikä sen mukavampaa kun joku toinen kerää tavarat ja vielä kantaa sisälle asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis pikkulastenhan kanssa ulkoillaan siksi, että a) saadaan aika kulumaan b) lapset saavat purkaa energiaa ja c) ei tarvitse keksiä sisällä tekemistä. Nämä ne pääsyyt on, eikä mikään jalo raittiin ulkoilman ja luonnon läheisyyden tarjoaminen lapsukaiselle.
Kaikkien lapset eivät suuremmin nauti ulkoilusta eivätkä myöskään hypi seinille, jos eivät pääse ulos purkamaan energiaa. Olen usein toivonut, että omani hinkuisi ulos ja viihtyisi siellä, mutta kun ei niin ei. Kaverin kanssa sujuu pihaleikitkin mutta äidin kanssa vaan tylsistyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole koira jonka on päästävä aamupissalle puistoon. Ilmeisesti osa lapsettomista kuvittelee noin.
Lapsen ei tarvitse päästä joka päivä ulos. Ei ne päiväkodeissakaan huonolla säällä mene. Ei kehitä mitään tumput suorina sateessa seisominen.
Mutta täällä puhutaan jopa tapauksista, joissa lapsen kanssa ei käydä _missään_. Kyllä se herättää huolta, jos lapsen kanssa ei liikuta neljän seinän sisältä minnekään. Johan sen luulisi vaikuttavan esim. motoriikan ja puheen kehittymiseen, jos ei koskaan liikuta epätasaisella maalla tai lapsen ainut juttukaveri on kenties mt-ongelmainen vanhempi.
Minnekään hiekkalaatikon reunalle ei ole pakko mennä joka päivä töröttämään, mutta kyllähän joskus olisi hyvä liikkua sieltä pienestä kerrostalokopista pois.
Naapuri ei voi mitenkään tietää kuinka paljon tai vähän lapsen kanssa liikutaan ellei kyttää ovella 24/7. Ja tuossa tapauksessa sanoisin että naapurilla itsellään on pahempia ongelmia koska ei itse käy missään JA kyttää naapuria elämäntehtävänään.
Yllättävän paljon kyllä tietää naapureiden liikkeistä, jos asuu esim. pienessä luhtitalossa hiljaisella alueella. Talossa seinät voi olla paperia, jolloin kuulee kyllä, ovatko seinänaapurit kotona. Vaikkei kyyläys olisikaan elämäntapa, niin kyllä siihen jossain vaiheessa havahtuu, ettei naapuri hae edes postejaan, ennen kuin postilaatikko tursuaa. Tai ettei naapuri tule esim. vuoteen ikinä vahingossakaan vastaan esim. parkkipaikalla tai pihassa, vaikka muita naapureita tapaa viikoittain.
Tässä ei taida olla kyse kyyläämisestä, vaan aidosta huolesta. Täysi eristäytyminen on merkki jostain ongelmasta.
Asun nelikerroksosessa kerrostalossa (jo useamman vuoden) enkä todellakaan tunnistaisi kaikkia tässä rapussa asuvia ihmisiä saatika tässä talossa tai pihapiirissä asuvia ihmisiä. Kolmeen naapuriperheeseen/asujaan törmään suht usein kun ilmeisestikin liikutaan samoihin aikoihin, joitain en varmasti ole nähnyt koskaan.
Pitäisikö tässä nyt alkaa soitella huolistaan erinäisille tahoille kun vaikuttaa siltä ettei naapureista melkein kukaan ulkoile koskaan?
Vai pitäisikö odottaa lasua omista lapsista kun ei kaikki naapurit ole meitäkään varmasti ulkona nähneet?Ps. Kaikkein kauheinta varmasti on, että me saatetaan palata esim. mummolareissusta autolla vasta ysinkin aikaan ja jos tullaan jo kasin aikaan saatetaan jäädä vaikka pihaan leikkimään hetkeksi jos on viikonloppu.
Iso kerrostalo on ihan eri asia, kuin pieni rivitalo. Onko niin vaikea uskoa, että pitkällä aikavälillä joissain taloissa oppii naapureista asioita, vaikkei olisikaan hullu kyylääjä? Vuorotyössäkin näkee paljon pihapiiriä eei aikoihin. Ihmisillä on myös lomia, etäpäiviä tai työttömyysjaksoja, milloin ehtii huomioida eri asioita.
Täällä on nyt jotenkin osuttu arkaan paikkaan, eli ilmeisesti monissa perheissä ulkoillaan vähän tai myöhään illalla. Ja se on ihan ok. Ei täällä teistä ollakaan huolissaan. Kukaan ei tee teistä lasua sen takia, että lapsi ei käy tarpeeksi usein hiekkalaatikolla. Täällä on herännyt ihmisillä huolta isommistakin asioista. Täysi eristäytyminen on yleensä merkki jostain. Eristäytymisellä ei tässä tarkoiteta sitä, ettei kaveeraa "kyylänaapureiden" kanssa, vaan sitä, että oikeasti jokin vaikuttaa olevan pielessä.
Sitä tässä on yritetty sulle kertoa että naapuri _EI VOI_ mitenkään tietää mistään eristyksissä olemisista mitään. Ei voi tietää asuuko perheen kaikki sukulaiset ja kaverit 1000 km päässä ja siksi heillä käy harvoin ketään yms.
Kyllähän se jotain kertoo, jos naapurille joku tuo ostoksetkin ovelle, eikä hän ilmeisesti hae edes postejaan, ennen kuin naapurit valittavat ylipursuavasta postilaatikosta...
SINÄ et tiedä mistä se kertoo. Kertooko lonkkavaivasta vai mistä tuhannesta syystä. Joten turha juoruilla ja arvailla ellet vaan tahdo olla paska ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lapsen kanssa ulkoilu ja muu tekeminen osuu kyllä ihmisiä arkaan paikkaan. On sen tuhannen selitystä, miksi ei jakseta ja voihan sillä lapsella vaikka olla se tauti missä ollaan allergisia auringolle 🤔🙄
Oikeasti, on surkeaa vanhemmuutta jos lapsi on sisällä kaikki päivät. Ihan turha väittää muuta. Ja ei, ei tarvitse tehdä sirkustemppuja eikä olla super-vanhempi. Mutta kyllä lapsi ansaitsee saada purkaa energiaansa muuallakin kuin kotona, ja nähdä muutakin kuin kodin seinät.
Mun mielestä tällaisissa asioissa on se ydin se toistuvuus. Jos joskus ollaan koko päivä sisällä voi sitä äimistellä tyyliin: not good, mutta ei sen enempää, mutta jos ei koskaan ulkoilla muuten kun illalla myöhään, no joo eihän se hyvä ole D-vitamiinin kannalta ainakaan ja vähän turhan outoa vaikka saahan sitä lapsiperhelin vähän boheemi olla. Mut siis sori en jaksa lukea tuota kirjoitus huipentumaa, mutta huolestuttavaa joo, jos lapsi ei edes arkisin ole päiväkodissa (jossa ulkoillaan tosi paljon) ja jos joka viikonloppu nysvätään vain sisällä. Meillä joskus saattaa jokunen lauantai tai sunnuntai mennä sisäipäiviksi. Joo, laiskat vanhemmat ja p ilmat. Saattaa olla huonoa paitsi jos nyt pääosin nätisti sisällä leikitään eikä tunteja huudeta tai hypitä seinillä niin ei kai se niin kamalaa. Ja iltalenkit voi olla paikoillaan ja ihan kivaa vaihteluakin, mutta siis vaihteeksi, ei aina.
Ei muuten kaikki päiväkodit ulkoile. Meillä lapsi oli sellaisessa jossa jäivät useammin sisälle leikkimään.
Jaa-a olisin valittanut ylöspäin. Täällä taas raahataan lapset ulos satoi tai paistoi, joka päivä. Jos aivan kamala ilma niin sitten saattaa joskus jäädä vaikka se toinen aamu- tai iltapäivän ulkoilu. Missäs noin huolestuttavaa on?
Mulla on myös erikoinen lapsiperhe yläkerran naapureina. En ole heitä ikinä nähnyt rapussa tai pihalla tai missään muuallakaan (toisaalta en vietä aikaani kyyläten muita, joten tämä nyt ei kerro mitään), mutta kuullut senkin edestä.
Perheellä tuntuu olevan ihan omituinen unirytmi ollakseen lapsiperhe. Lasten meteliä kuuluu pitkälle yön pikkutunneille asti. Enkä nyt tarkoita mitään itkua (sen ymmärtäisin), vaan ihan oikeasti lasten riehumis/leikkiääniä: iloista huutoa, kiljahduksia, kovaäänistä puhetta, tavaroiden heittelyä, juoksua, naurua yms. Joskus myös lasten kinastelua. Siis ihan säännöllisesti johonkin yö 1-2 asti. Kerran kuului iloista lasten puhetta ja imurointia 2 yöllä. Aikuisten ääniä ei kuulu.
Ja joo, onhan toki perheillä erilaisia unirytmejä (itsekin valvon aina vapailla helposti myöhään), mutta kun ne samat äänet jatkuu aamulla 8 aikoihin. Miten lapset jaksaa valvoa niin myöhään ja sitten vielä aamulla herätä aikaisin? Kyseessä on useampi kuin yksi lapsi, ja tätä siis tapahtuu useamman kerran viikossa, että ei ole mikään kerran vuodessa uuden vuoden aattona-juttu tämä. Olen myös miettinyt joskus, että onko lapset keskenään kotona, kun tuntuu, että ihan vapaasti saavat riehua ja rellestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käsitä näitä ap:n tapaisia kyttääjiä, jotka muiden kanssa sitten ruotivat jonkun naapurin asioita vaivautumatta ikinä juttelemaan heidän kanssaan. Näitä on nähty ihan riittävästi. Tulevat minullekin supattamaan joistain naapureista että mitähän sekin siellä kun tollaviisiin ja kauheat salaliittoteoriat on heti mielessä. Selviää monta asiaa ihan sillä, että puhuu sille hämmennystä herättävälle naapurille, eikä supattele muiden kanssa ja päivittele. Yleensä kun ne naapurit eivät tiedä muuta kuin vääriä huhuja, joita kierrättävät.
Varsinkin kun näitä kierrätetään niin monen kautta, että kukaan ei tiedä kuka on alkuperäinen tietolähde. Huoli saattaa olla ihan jotain muuta, joka on naamioitu huoleksi. Ja saattaa olla ett sinä kuulet juorun luotettavalla henkilöltä joten ei siinä mitään hämärää voi olla, mutta keneltäs hän on sen kuullut, kuinka luotettava vai voisiko olla kenties jotain motiiviksi mustamaalaamiseen tms. Kantsii miettiä kaikkia vaihtoehtoja. Mustamaalaajan käsikirja: levitetään huhuja joista osa totta täysin, osa vain osittain ja osa täyttä pashaa. Näin saadaan kuulija hämilleen ja kun yksi asia varmistuu oikeaksi huhuksi, helposti ne muutkin uskotaan sitten perässä ilman todisteita tai kyseenalaistamista. Käytetään juorujen levittäjinä hyväuskoisia hyväntahtoista ihmisiä joihin luotetaan ja joita ei kyseenalaisteta, kerrotaan niin outoja ja hävettäviä juoruja että kukaan ei kehtaa suoraan kysyä kohteelta, kerrotaan juoruja joita taviksen on vaikea tarkistaa esim. omaa rikosrekisterin tai on ihan diagnosoitu mt potilas, puetaan ilkeät valheet tai tahalliset liioittelua huoleksi, (tyypillistä kiusallaan tehdyissä lasuissa) kaikkein rankemmasta ja röyhkeimmissä tapauksissa yritetään saada uskottavuutta lavastamalla jotain, varsinkin silloin jos ote alkaa lipsumaan ja huomataan että juorujen paikkansa pitävyyttä on alettu epäillä. Mustamaalaja voi itse jopa syyllistyä vakavaan rikokseen itse tai järjestämällä toiset asialle, mutta vihjailee ja yrittää saada muut uskomaan että juorujen kohde liittyy asiaan: ”kato nyt, mähän sanoin teille.” Tai sitten jotain teinimäistä kuten leikitään jotain toista somessa esim. facessa jossa esitetään juorujen kohde juuri juorujen mukaisena. ”Kato se itte sanoi näin”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole koira jonka on päästävä aamupissalle puistoon. Ilmeisesti osa lapsettomista kuvittelee noin.
Lapsen ei tarvitse päästä joka päivä ulos. Ei ne päiväkodeissakaan huonolla säällä mene. Ei kehitä mitään tumput suorina sateessa seisominen.
Mutta täällä puhutaan jopa tapauksista, joissa lapsen kanssa ei käydä _missään_. Kyllä se herättää huolta, jos lapsen kanssa ei liikuta neljän seinän sisältä minnekään. Johan sen luulisi vaikuttavan esim. motoriikan ja puheen kehittymiseen, jos ei koskaan liikuta epätasaisella maalla tai lapsen ainut juttukaveri on kenties mt-ongelmainen vanhempi.
Minnekään hiekkalaatikon reunalle ei ole pakko mennä joka päivä töröttämään, mutta kyllähän joskus olisi hyvä liikkua sieltä pienestä kerrostalokopista pois.
Naapuri ei voi mitenkään tietää kuinka paljon tai vähän lapsen kanssa liikutaan ellei kyttää ovella 24/7. Ja tuossa tapauksessa sanoisin että naapurilla itsellään on pahempia ongelmia koska ei itse käy missään JA kyttää naapuria elämäntehtävänään.
Yllättävän paljon kyllä tietää naapureiden liikkeistä, jos asuu esim. pienessä luhtitalossa hiljaisella alueella. Talossa seinät voi olla paperia, jolloin kuulee kyllä, ovatko seinänaapurit kotona. Vaikkei kyyläys olisikaan elämäntapa, niin kyllä siihen jossain vaiheessa havahtuu, ettei naapuri hae edes postejaan, ennen kuin postilaatikko tursuaa. Tai ettei naapuri tule esim. vuoteen ikinä vahingossakaan vastaan esim. parkkipaikalla tai pihassa, vaikka muita naapureita tapaa viikoittain.
Tässä ei taida olla kyse kyyläämisestä, vaan aidosta huolesta. Täysi eristäytyminen on merkki jostain ongelmasta.
Asun nelikerroksosessa kerrostalossa (jo useamman vuoden) enkä todellakaan tunnistaisi kaikkia tässä rapussa asuvia ihmisiä saatika tässä talossa tai pihapiirissä asuvia ihmisiä. Kolmeen naapuriperheeseen/asujaan törmään suht usein kun ilmeisestikin liikutaan samoihin aikoihin, joitain en varmasti ole nähnyt koskaan.
Pitäisikö tässä nyt alkaa soitella huolistaan erinäisille tahoille kun vaikuttaa siltä ettei naapureista melkein kukaan ulkoile koskaan?
Vai pitäisikö odottaa lasua omista lapsista kun ei kaikki naapurit ole meitäkään varmasti ulkona nähneet?Ps. Kaikkein kauheinta varmasti on, että me saatetaan palata esim. mummolareissusta autolla vasta ysinkin aikaan ja jos tullaan jo kasin aikaan saatetaan jäädä vaikka pihaan leikkimään hetkeksi jos on viikonloppu.
Iso kerrostalo on ihan eri asia, kuin pieni rivitalo. Onko niin vaikea uskoa, että pitkällä aikavälillä joissain taloissa oppii naapureista asioita, vaikkei olisikaan hullu kyylääjä? Vuorotyössäkin näkee paljon pihapiiriä eei aikoihin. Ihmisillä on myös lomia, etäpäiviä tai työttömyysjaksoja, milloin ehtii huomioida eri asioita.
Täällä on nyt jotenkin osuttu arkaan paikkaan, eli ilmeisesti monissa perheissä ulkoillaan vähän tai myöhään illalla. Ja se on ihan ok. Ei täällä teistä ollakaan huolissaan. Kukaan ei tee teistä lasua sen takia, että lapsi ei käy tarpeeksi usein hiekkalaatikolla. Täällä on herännyt ihmisillä huolta isommistakin asioista. Täysi eristäytyminen on yleensä merkki jostain. Eristäytymisellä ei tässä tarkoiteta sitä, ettei kaveeraa "kyylänaapureiden" kanssa, vaan sitä, että oikeasti jokin vaikuttaa olevan pielessä.
Olen asunut yli 30v samassa taloyhtiössä ja olen alkuperäinen asukas, niin silti en tiedä mitä naapurit puuhailevat tai ketä vieraita heillä käy, ellei naapurit sitä itse kerro.
Ja mulla on kotitoimisto jossa teen töitä eli olen päivät kotona ja ikkunat etu- ja takapihalle.
Ap. ei kuulosta edes kyylääjältä, vaan harhaluuloiselta, joita sattuu joihinkin taloyhtiöihin ja on taloyhtiön hallituksen ja viranomaisten painajainen. Ap. kertomat tarinat on kaikkea muuta kuin uskottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, mä en tiennyt että lasten kanssa on Suomessa ulkonaliikkumiskielto klo 20 jälkeen!
Miksi hitossa kyttäät naapureitasi tuolla tavalla, ap? Ei ole tervettä. Anna heidän olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noilla sentään mummo. Monella ei ole sitäkään, ei yhtään tuttua tai turvaverkkoa. Olen kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lapsen kanssa ulkoilu ja muu tekeminen osuu kyllä ihmisiä arkaan paikkaan. On sen tuhannen selitystä, miksi ei jakseta ja voihan sillä lapsella vaikka olla se tauti missä ollaan allergisia auringolle 🤔🙄
Oikeasti, on surkeaa vanhemmuutta jos lapsi on sisällä kaikki päivät. Ihan turha väittää muuta. Ja ei, ei tarvitse tehdä sirkustemppuja eikä olla super-vanhempi. Mutta kyllä lapsi ansaitsee saada purkaa energiaansa muuallakin kuin kotona, ja nähdä muutakin kuin kodin seinät.
Mun sisko on ihana äiti, vaikka on yh ja ollut tosi vaikeaa hällä, niin on onnistunut pitämään taaperon rytmin hyvänä. Aamupalan jälkeen vähän leikkiä ja sitten ulkoilu, alussa vaunuissa kun oli vauva, sitten aamupäivällä ulos.
Lapsi valvotti tosi paljon häntä ja monet itkut itki siskokin, kun ei saa nukuttua. Haki aktiivisesti apua neuvolasta ja perhevalmennuksesta. Nyt lapsi täyttää kohta kaksi, eikä päivääkään kulu, ettei menisi ulos lapsen kanssa aamupäivällä tai viimeistään iltapäivällä. Lapsi on nukkumassa jo kahdeksan aikaan illalla, eikä tosiaan missään ulkona.
Sisko järkyttyi naapurin taaperon päivärytmistä kun oli luonani viikon, ja oli päivisin ihan kauhuissaan, että miten se lapsi voi huutaa sisällä ja mekastaa koko päivän. Juuri rytmittömyys siskoa ihmetytti, kun sellaista ei naapurissa ole ollenkaan.
En olisi alunperin edes alkanut ihmetellä, jos ei siskoni olisi sanonut, että mitä hemmettiä naapurissa tapahtuu. Tai ilman sitä huoltomiestä, tai muita naapureita. Tottakai sitä alkaa sitten itekin tarkkailla kun muutkin huomauttavat. Ihme räyhäasenne jengillä täällä, kyllä huomaa, että on paljon vanhempia, joita ei tuo lapsen arjen rytmittäminen paljoa kiinnosta!
ap
Mutta onhan siellä rytmi, jos säännöllisesti ulkoilevat iltaisin. Ja heidän ruoka-ajoustaan, päiväuniajoistaan ym et voi tietää mitään. Rytmi varmasti on, ja vaikka se olisi myöhäisemmässä syklissä kuin siskollasi, se on silti rytmi. Kaikkien elämä ei pyöri samassa aikataulussa eikä siinä ole mitään väärää.
Oi luoja tää on just tyypillinen esimerkki siitä, miksi tällä palstalla ei yksinkertaisesti voi rakentaa järkevää keskusteluketjua. Lukisitte edes faktat. Kun eivät ulkoile säännöllisesti, niinhän se ap sanoi, että sillon kun ulkoilevat niin iltamyöhään. Oletko muutenkin yksinkertainen vai itsekäs muuten vaan, ettet jaksa lukea faktoja ennen hyökkäämistä? Kokeile sinäkin joku aamu piipahtaa lastesi kanssa ulkona aamupäivästä, eivät sitten illalla riivaa naapureita. Ja jos olet itse äiti ja tähän aikaan kouhkaat netissä, niin säälin lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Se ettei ap:n naapurin lasta ole rytmitetty ap:n muualla asuvan siskon rytmin mukaan ei tarkoita sitä ettei sillä mitään rytmiä olisi.
Meilläkin neuvola antoi meille paperin jossa ns. ihannerytmi oli kirjattuna. Puolivuotias olisi pitänyt herättää joskus 6.30! Eikä meillä ollut mitään ongelmaa rytmissä vaan sitä lappua jaettiin kaikille. Sanoimme että höpö höpö herätetään, vaan annetaan nukkua niin kauan kuin haluaa. Söi noin viideltä aamulla mutta sitten nukuttiin vielä monta tuntia. Tiedettiin että lapsi lähtee päiväkotiin vasta 3-vuotiaana, joten tuollainen olisi ollut aivan turhaa puolivuotiaalle. Paperista joku nostikin äläkän jompaankumpaan iltalehteen, ja syystä.
Jotenkin pelottavaa, tiedät heistä noin paljon vaikka et ole itse heidän kanssaan jutellut..
Onhan niitä jotka hakkaa kilkuttavat klo 0530 ja kyttäävät naapurin asioita "mä kuulin kun se putos plöts plöts, hihi, se on se väärä",
Kun vanhemmat opettavat tyhmästä päästään oman tyhmän logiikkaongelmansa niin kyllä se pershe sortuu huonosta suunnittelusta ja toteutuksesta.
Mutta muihin kohdistuva häirintä ilmeisesti vaatii ulkopuolista puuttujaa, kuten miehen perässä roikkuvan naikkosen kohdalla.
Onhan niitä jotka hakkaa kilkuttavat klo 0530 ja kyttäävät naapurin asioita "mä kuulin kun se putos plöts plöts, hihi, se on se väärä",
Kun vanhemmat opettavat tyhmästä päästään oman tyhmän logiikkaongelmansa niin kyllä se pershe sortuu huonosta suunnittelusta ja toteutuksesta.
Mutta muihin kohdistuva häirintä ilmeisesti vaatii ulkopuolista puuttujaa, kuten miehen perässä roikkuvan naikkosen kohdalla.
Se ettei ap:n naapurin lasta ole rytmitetty ap:n muualla asuvan siskon rytmin mukaan ei tarkoita sitä ettei sillä mitään rytmiä olisi.