Lue keskustelun säännöt.
Miten saada itseään niskasta kiinni ja laittaa itsensä kuntoon?
Alkuperäinen
23.02.2019 |
Ongelma on siis se, että ylipainoa on todella paljon, about 50kg! Tiedän kyllä laihduttamisesta varmasti kaiken, mutta en saa tietoa käytäntöön. Elämä on stressaavaa tällä hetkellä, olen kotona äitiyslomalla. Nuorin lapsi 6kk. Imetän edelleen. En siis voi juuri nyt aloittaa mitään supertiukkaa ketodieettiä tms.
Kotona olo tuo myös haastetta ateriarytmiin, kun päivät eivät ole tasaisia. Unohdan monesti syödä lounaan tai välipalan ja myös aamiainen saattaa venähtää monta tuntia heräämisestä. Tämä johtaa iltanaposteluun. Olen myös aikamoisessa sokerikoukussa ja jotain makeaa tekee päivittäin mieli. Aika usein annan myös periksi tälle makeanhimolle.
Lisäksi minulla on ibs, joka hieman rajoittaa syömisiä. Myöskään maitotuotteet suurissa määrin ei sovi minulle, en esim. voi syödä maitorahkaa ollenkaan.
Olen yrittänyt laihduttaa miljoona kertaa erilaisin menetelmin, mutta en ole onnistunut. Parhaimmillaan olen onnistunut olemaan lihomatta joitakin vuosia, kunnes taas paino yhtäkkiä pompsahtaa usealla kilolla ylöspäin. Kaksi kertaa olen onnistunut sen 10kg nappaamaan pois, toinen oli aikanaan painonvartijoiden pisteillä, toinen myöhemmin pussikeitoilla. Kummastakin on kilot tulleet korkojen kanssa takaisin.
Olen tällä hetkellä mukana myös Muutos-valmennuksessa, jossa edetään pikkuhiljaa asia kerrallaan ja koitetaan opetella paremmat elämäntavat. Huomaan vain, että en saa käytäntöön niitä valmennuksesta tulevia vinkkejä.
Kärsin aikapulasta eikä mieheni erityisemmin kannusta laihtumaan. Mistä siis löytää motovaatio, jotta saisi kilot pois??
Kommentit (20)
Lataa kalorilaskuri ja syöt ne kaikki kalorit mitä se sulle ehdottaa.
Laita lautaselle puolet rehuja/pakastekasviksia niin ruuan annoskoko pienenee. Älä lintsaa tässä. Älä santsaa.
Älä osta herkkuja himaan kiusaksi. Appelsiinia, omppuja/ vihanneksia tms ja otat semmosen kun jotain tekee mieli puputtaa.
2000 kaloriin mahtuu myös pieni määrä herkkuja mukaan et kokonaan niistä ei tarvi luopua. Ostat vaikka vaan lauantaiksi pienen namipussin.
Ei mitään ketodieettejä tarviikaan. Kun päätät ni onnistut kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen jojoillut painoni kanssa vuosikymmenet. Kokeillut kaiken mahdollisen mitä keksitty. Nopein ja helpoin tapa tiputtaa painoa on mielestäni jättää 4 asiaa pois ruokavaliosta. Vehnä, peruna, riisi ja sokeri. Saan tällä menetelmällä tiputettua joka kevät ( tammi-touko) n. 15kg. Lankean aina kesällä uusiin perunoihin, jäätelöön ja sokerisiin drinkkeihin. Painoa kertyy taas takaisin pikkuhiljaa, n. 1kg/ kk. Mutta heti jos haluan kiloista eroon otan saman 4 pois menetelmän käyttöön.
Tätä minäkin äsken pohdin, kun olin tupakalla parvekkeella ja reippaita ihmisiä näkyi juoksemassa ja sauvakävelemässä.
Syöminen hallitsee kirjoitustasi ja elämääsi. Yritä keksiä muita mielenkiinnon kohteita.
Monia auttaa viiden pienen aterian syöminen päivän aikana. Tee ruoat valmiiksi edellisilta, kun vauva nukkuu ja syö seuraavana päivänä ruoat rasioista.
Käy puolentoista tunnin kävelylenkeillä joka päivää vaunujen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmen tunnin tauko syömisten välillä auttaa jo hyvin alkuun, eikä tosiaan mitään kupillinen kahvia mielitekoon, korkeintaan vettä janoon, mutta jos venyy, niin jatketaan siitä samalla rytmillä, eikä kuittailla koko loppupäivää napostelemalla. Lopeta ateriointi jonkin itse määräämäsi kellonajan jälkeen.
Alkuperäinen kirjoitti:
Ongelma on siis se, että ylipainoa on todella paljon, about 50kg! Tiedän kyllä laihduttamisesta varmasti kaiken, mutta en saa tietoa käytäntöön. Elämä on stressaavaa tällä hetkellä, olen kotona äitiyslomalla. Nuorin lapsi 6kk. Imetän edelleen. En siis voi juuri nyt aloittaa mitään supertiukkaa ketodieettiä tms.
Kotona olo tuo myös haastetta ateriarytmiin, kun päivät eivät ole tasaisia. Unohdan monesti syödä lounaan tai välipalan ja myös aamiainen saattaa venähtää monta tuntia heräämisestä. Tämä johtaa iltanaposteluun. Olen myös aikamoisessa sokerikoukussa ja jotain makeaa tekee päivittäin mieli. Aika usein annan myös periksi tälle makeanhimolle.
Yrität syödä säännöllisesti ja tavallista ruokaa, ja ole armollinen itsellesi, jos se ei aina onnistukaan lapsen takia.
Yrität mahdollisuuksien mukaan laittaa valmiiksi ja suunnitella jo ne ruoat ja pitäytyä niissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdat ainakin ne pussidietit ja muut ihme viritelmät. Motivaatiohan ei sillä tule että me täällä sanotaan, että nyt motivoidut vaan sen pitää tulla susta itsestäsi. Tulisko se vaikka sitä kautta että haluat olla hyvä esimerkki lapsillesi? Palkitse itseäsi aina kun teet terveyden ja hyvinvoinnin kannalta hyvän valinnan. Ei tietenkään millään herkuilla tms. vaan kehut itseäsi pääsi sisällä niin maan perusteellisesti siitä että teit hyvän valinnan ja mitä kaikkea hyvää siitä seuraa. Yritä minimoida elämässäsi stressiä aiheuttavat asiat ja lisätä niitä, mistä saat voimaa. Yritä myös saada aikaan sellainen päivärytmi ja rutiinit, mitkä kohentaa oloa. Tsemppiä!
Noihin syömisen unohteluihin voisi auttaa, että laitat puhelimeen muistutuksen syömisestä. Noin pienen vauvan kanssa kotona oleminen on kuin luotu liikkumiseen. Vauva vaunuihin nukkumaan ja lenkille. Noin suurella ylipainolla on paras aloittaa kävelystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lataa kalorilaskuri ja syöt ne kaikki kalorit mitä se sulle ehdottaa.
Laita lautaselle puolet rehuja/pakastekasviksia niin ruuan annoskoko pienenee. Älä lintsaa tässä. Älä santsaa.
Älä osta herkkuja himaan kiusaksi. Appelsiinia, omppuja/ vihanneksia tms ja otat semmosen kun jotain tekee mieli puputtaa.
2000 kaloriin mahtuu myös pieni määrä herkkuja mukaan et kokonaan niistä ei tarvi luopua. Ostat vaikka vaan lauantaiksi pienen namipussin.
Ei mitään ketodieettejä tarviikaan. Kun päätät ni onnistut kyllä.
Komppaan tätä. Olen itse pudottanut vuodessa 15 kg ihan vaan pitämällä ruokapäiväkirjaa. Tahti on hidas, mutta iästäni (45) huolimatta yhtään roikkuvaa nahkaa ei ole eli olen tyytyväinen.
Olen syönyt ihan tavallista ruokaa, herkkujakin joka päivä, mutta ohjelman laskeman kalori- ja makromäärän mukaisesti.
Mä päätin, että en enää laihduta vaan alan syödä niin kuin ihmiset normaalisti syö. Ei kukaan normaalipainoinen vedä viikoittain esim. suklaalevyä kerralla, viittä voisilmäpullaa tai 300 g sipsipussia joka toinen päivä. Se, että kieltäytyy kokonaan herkuista (jos niitä kuitenkin tekee mieli) tai aloittaa karppaamisen laihtumisen takia, eikä elämäntapana on takuuvarma tie takaisin alkuperäiseen painoon, kun dietti päättyy.
Se pitää vaan päättää. Sitten kun päättää niin on helppo olla syömättä herkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokerikoukku on paha, siitä voisit pyrkiä eroon. Se on mahdollista, jos oikeasti haluat niin. Mutta jos osa sinusta saa sokerista jotain tyydytystä (henkistä) niin siitä eroaminen on todella vaikeaa.
Itse söin aikoinaan kauheasti kaikkea imelää, herkkuja, karkkia, kaakaoo, limua, mitä vaan. Mutta jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että nyt riittää, minua ei orjuuta mikään, varsinkaan aine, jonka teollisuus on ahneuksissaan kehittänyt. Sokeri on elimistölle myrkkyä. Se sairastuttaa monilla tavoilla, plus sen mukana tulee monta muuta haitallista lisäainetta, mikä kertyy elimistöön.
Niinpä tein niin, että itsesuggestoin itseni olemaan tykkäämättä sokerista. Samalla tavalla lopetin myös tupakoinnin ja alkoholin tissuttelun. Suggestio on hyvin tehokas keino tehdä muutoksia elämässä. Sinun täytyy vain ajatella ja haluta muutosta ja asiat tapahtuu luontaisen valinnan kautta sen jälkeen. Kuulostaa helpolta, mutta ajatusten muuttaminen ei ole sitä aluksi. Joskus ihmisellä voi olla joku syy tai uskomus pysyä kurjuudessa ja sen selvittäminen on haastavaa.
Mikään ulkoa kannettu kuuri ja ohje ei auta, kuin sen hetken kun oikein tiukasti pysyttäydyt siinä. Mutta kuten itsekkin ap tiedät, muutos ei ole pysyvä, kuuri on kuuri ja kilot tulevat takaisin. Sinun täytyy itse haluta muutosta. Hae vaikka apua jostain. Jos itsesuggestio tuntuu vaikealta, niin sen vastine on hypnoosi. Sitä saa joiltakin asiaan perehtyneiltä psykoterapeuteilta. Paljon on markkinoilla myös höpölöpö-hypnotisoijia ja mentalisteja, joiden taidot ovat kyseenalaisia. Sellaiselle ei kannata mennä, koska alitajuntaasi ei kannata päästää ketä tahansa operoimaan.
Kun olet päässyt sokerikoukusta eroon, niin voisit opetella tasaisen syömisen. 5 kertaa päivässä. Aivan kuten lapsille täytyy tehdä. Lapsesi on vielä pieni, mutta jossain vaiheessa sinun täytyy opetella tasainen syöminen jo hänen vuoksi ja ohella.
Sitten voisit etsiä muita ilon ja lohdun aiheita, kuin iltamässäily. Lukeminen, harrastukset, liikunta. Kun lapsi kasvaa, niin saat enemmän vapautta tehdä niitä. Toivottavasti miehesi auttaa lapsen hoidossa.
Tsemppiä, sinä pystyt kun haluat.
Joo, siis jäi sanomatta, että tämä on minun neljäs lapsi, edellinen on 2v, joka myöskin kotona. Muut on jo teini-ikäisiä.
Ulkoilua tällä hetkellä hankaloittaa nuo kelit, kun on niin pirun liukasta eikä meillä ole kävelyteitä. Käyn kuitenkin yleensä kerran viikossa lenkillä. Tiedän, että pitäisi käydä useammin, jotenkin vain vaikea saada sitäkään itsestään irti. Yksin kahden lapsen kanssa lähteminen kun on aika hankalaa. (Tiedän, tekosyy, mutta totuus siitä miksi en käy enempää lenkillä.)
Tuo syöminen on se isompi ongelma, juuri sen epäsäännöllisyys. Ja toinen on se, etten keksi mitä söisin esim. välipalaksi. Ja pakko tunnustaa, että olen myös laiska. En jaksa tehdä vain itseäni varten lounasta, jos ei edelliseltä päivältä ole jäänyt ruokaa mitä lämmittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen tekemään ruuat pitkälle etukäteen. Sekä ateriat että porkkanoiden kuorimisen ja pilkkomisen. Tämä auttaa siihen ”unohdan syödä” syyhyn, joka yleensä on sitä ettei jaksa miettiä mitä söisi ja valmistaa sitä.
Jos on vaikea miettiä mitä ruokia etukäteen tekisi eikä jaksa laskea kaloreita ja ravintoaineita, suosittelen noudattamaan (vaikka sitten löyhästi) 21 day fix ohjelman periaatteita, joissa ruoka mitataan tilavuuden ja ruoka-aineen mukaan. Esim. Marjoja tai hedelmiä tietty määrä päivässä, hiilihydraatteja tietty määrä.
Jos tekisit tarkoituksella kerralla ison annoksen ruokaa, niin että siitä jäisi seuraavan päivän lounaaksi ja annos tai pari pakkaseen niiksi päiviksi, kun ei ole valmista ruokaa. Teinien ns. joutumista sisarusten vahdiksi paheksutaan nykyään, mutta onko mahdoton ajatus että vanhemmat lapset olisivat silloin tällöin 2-vuotiaan kanssa ja pääsisit vaunulenkille? Lasten isä tietenkin huolehtii vauvastakin iltaisin ja viikonloppuisin niin, että saat säännöllisesti omaa aikaa.
Yksi asia on minua auttanut parhaiten: olen suostunut kestämään myös näläntunnetta, mikä ei tietenkään ole mukavaa, mutta siihenkin tottuu. Aina ei voi olla täysi olo ja silti laihtua, kuten suurin osa aikakausilehti-dieeteistä yrittää saada uskomaan, taas "uusi ihmedieetti, saat syödä itsesi kylläiseksi, ei näläntunnetta" Höpöhöpö! Sitäpaitsi uusiin tapoihin tottuu aika nopeasti, eikä se sitten ole enää niin hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tekisit tarkoituksella kerralla ison annoksen ruokaa, niin että siitä jäisi seuraavan päivän lounaaksi ja annos tai pari pakkaseen niiksi päiviksi, kun ei ole valmista ruokaa. Teinien ns. joutumista sisarusten vahdiksi paheksutaan nykyään, mutta onko mahdoton ajatus että vanhemmat lapset olisivat silloin tällöin 2-vuotiaan kanssa ja pääsisit vaunulenkille? Lasten isä tietenkin huolehtii vauvastakin iltaisin ja viikonloppuisin niin, että saat säännöllisesti omaa aikaa.
Kyllä meillä teinit vahtii pienempiä sisaruksiaan toisinaan tunnin pari, kun itse kuskaan toisia lapsia harrastuksiin. Mies tekee vuorotyötä eli on joka toinen viikko iltavuorossa, joten päävastuu lasten kuskailuista on mulla. Mies on myös paljon ylitöissä viikonloppuisin, jolloin olen sit pienten kanssa yksin, kun isommat lapset ovat toisilla vanhemmillaan. Tuon kuskailun ja odottelun luppoajan käytän yleensä lenkkeihin, jos ei tarvitse kaupassa käydä tms.
Mä en ainaksan ota itteeeni enäää niskasta kiiinni.
Itsestäsi.