Lue keskustelun säännöt.
Mikä näitä mun naapureita vaivaa??
23.02.2019 |
Mikähän noita mun naapureita vaivaa?? Alussa en kiinnittänyt huomiota heihin, mutta nyt tässä kun kaksi asumisvuotta tulee pian täyteen, olen vähän naapureista huolissani. Tai siitä lapsesta.
Naapurissa asuu vanhemmat ja yli 2v lapsi, joka pääsee ulos ensimmäisen kerran illalla aikaisintaan seiskalta, ja silloinkin vaunuissa tai pulkassa. Tämä tapahtuu ehkä kaksi kertaa viikossa.
Lapsi herää mekkaloimaan ja kirkumaan aamulla ennen seiskaa, ja tuntuu että ne pitävät sitä panttivankina
koko päivän. Lapsen huuto kuuluu parkkipaikalle asti ja kesällä oikein kunnolla, koska pitävät ikkunoita auki.
Yhden kerran olen kuullut siellä soitettavan jotain lastenlaulua, muuten on vaan se lapsen meteli.
Miten vanhemmat oikeasti itse kestävät sisätiloissa taaperon kanssa koko päivän??
Eilen illalla pääsi pulkkailemaan illalla kahdeksalta, ja arvata sopii, että millainen unirytmi tolla muksulla on.
Lapsi itki aiemmin myös tuntikausia yöllä puolentoista vuoden ajan, mutta yksi naapuri kertoi, että joku oli soittanut hätäkeskukseen kun itku oli kerran ollut hysteeristä kolmen tunnin ajan, ja yöitku loppui siihen.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea...
Otatko kuitenkin ahteriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta mutta kyllä sitä on niin moneen junaan naapureita, ettei sinulla ole läheskään oudoimmat.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea...
Otatko kuitenkin ahteriin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea...
Kommentoida jaksoit kuitenkin 🙄
Opetuksena aloittajalle ettei pitkää vuodatusta jaksa välttämättä lukea. Kirjoittaja kehittyy jos saa palautetta ja jos kykenee sitä kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aistivat, että heitä kytätään ja siksi välttelevät ulos menemistä.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa olla
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset työajat vanhemmilla on? Kyllähän pikkulapsen on hyvä olla ennen 8 nukkumassa, mutta jos rytmi on muutenkin erilainen vanhemman työn takia niin en näe tuossa ongelmaa. En myöskään usko, että naapurit ovat saaneet oikeaa kuvaa ja useinhan kyylänaapureita provosoidaan tarkoituksella, jotta tekevät itsestään entistä enemmän idiootteja. Minä ainakin teen näin. Jos joka tapauksessa aito huoli lapsesta niin ainahan voi tehdä lasun. Asia tutkitaan ja jos mitään ei tapahdu niin anna itsekin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta mutta kyllä sitä on niin moneen junaan naapureita, ettei sinulla ole läheskään oudoimmat.
Ap näyttää olevan yksi versio naapureista... naapurikyttääjä.
Erityisen hauskaa on silloin, kun tälläisellä naapurikyttääjällä tulee tunne, että heitä kytätään. Entinen naapuri oli varsinainen juoruämmä, jonka seuraa välttelin parhaani mukaan.
Naapurissa oli lopulta käynnissä riitaisa avioero, poliisiauton paikalla käynneiltä ei vältytty. Naapuri ei vain tajunnut, että meillä on usein sälekaihtimet kiinni enkä partioi ikkunan luona seuraamassa pihan tapahtumia. Hän kutsui minua iltalenkille ja alkoi avautumaan tyyliin... huomasit varmaan meillä pihassa oli poliisiauto... jo en huomannut... sitten kertoi jonkun epäselvän tarinan käynnin syystä.
Mistä tiedät niin tarkkaan ettei käy missään? Oletko itse aina kotona ja seuraat naapuriesi liikkeitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua tätä suomalaista kauhistelua jos lapsen kanssa on ulkona 6 jälkeen illalla ja auta armias jos tuut kotiin vaikka 8 jälkeen illalla. Maailma ei pyöri enää 8-16 aikataululla. Meillä minä ja mies tullaan töistä joskus 7-8 välissä illalla. Siitä haetaan lapset, syödään jne ja myös ulkoillaan. Voin vain kuvitella sitä kukkiksien kauhua kun me ulkoillaan 9 illalla. Muualla maailmassa perheet menee illalliselle ravintoloihin jne myöhään ja sielä kukaan ei kohota edes kulmia.
Onneks en asu missään kerrostalossa koska musta se olis ahdistavaa jos joku vieras tulis lässyttämään jotain mulle tai lapselle. Sanoisin että onpas kiire nyt, hei hei.
Et siis poistu ikinä kotoa vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa asuessamme olimme varmaan naapureiden mielestä kuvatun kaltaisia.
Vauvalla oli kivuliaita terveysongelmia joten huusi paljon ja usein. Me ei juurikaan nukuttu, ja muutoinkin oltiin jo päätetty että kerrostalo naapureineen on meille vaan välipysäkki vauvavuosien ajaksi. Ei siis jääty naapureiden kanssa rupattelemaan äärimmäistä pakkoa enempää, muutoin aika jakaantui töiden, yövalvomisten ja vähäisen rennon vapaa-ajan kesken niin epäsuhtaisesti että sitä oikeasti rentoa vapaa-aikaa ei ollut. Oli vaan hetkiä kun vauva nukkui eikä huutanut. Siitä tiesi että sillä oli asiat sillä hetkellä hyvin. Siksi niitä hiljaisia hetkiä yritti venyttää mahdollisimman pitkiksi.
Ulkoinen olemuksemme muistutti valvomisesta johtuen usein zombinarkkaria, eikä naapureiden hyvää tarkoittaviin pirteisiin tervehdyksiin tehnyt mieli vastata, koska sitten olisi pitänyt jäädä juttelemaan, ja suoraan sanottuna hävetti kun ei edes muistanut koska viimein kävi pesulla.
Tuostakin selvittiin kun vuodet kuluivat, vauva kasvoi ja vahvistui ja tervehtyi.
Eri asia. Te kävitte kuiteski töissä ja liikuitte kämpän ulkopuolella lapsen kanssa. Ja varmaan puhuitte lapselle myös. Ei voi verrata.
Voin vaan kuvitella apn sielä kurkkimassa ikkunoista, kuuntelemassa lasilla seinien läpi ja pläräämässä heidän postit läpi. Varmaan aukoo roskapussitkin ja nuuhkii alkkarit ja nuohoaa kortsut. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
..jatkuu..
Joskus saattaa vielä iltakymmeneltä olla isän kanssa tossa taloyhtiön pihassa seisomassa, siis parivuotias!
Samaa touhua on jatkunut siitä asti kun olen tässä asunut, eli lähes koko lapsen iän ajan. Lapsen vuorokausirytmi on aivan outo.
Kun lapsi oli vauva, se nukkui pihalla tuntikausia tossa parkkipaikalla vaunuissa, ja kun heräsi itkemään, äiti kävi tekemässä pienen vaunulenkin ja nukutti lapsen uudestaan. Parhaimmillaan oli viisi tuntia putkeen vaunuissa.
Siellä se nytkin ulisee ja ulvoo kämpässä, vanhemmat käyvät korkeintaan roskat viemässä päivällä ja välillä isä häipyy ovet paukkuen (ilmeisesti meteliä karkuun).
Olen joskus nähnyt isän kaupungilla pyöräilemässä ihme lasittunut katse silmissä, ihan kuin ei olisi tässä universumissa. Eivät tervehdikään ketään.
Kesällä lapsi on ulkona isovanhempiensa kanssa, ukki käveli lapsen perässä hölmön näköisenä taloa ympäri. Puolitoista vuotias siis kävelytti ukkia ja johti seuruetta. :D
Ja äidin kanssa en ole nähnyt yhtään luontevaa äiti-lapsi -hetkeä, vaan äiti työntelee huutavaa lasta rattaissa ja nopeasti naapureitten ohi. Kerran yritin jutella taaperolle, niin äiti tuijotti hölmistyneenä vaan lapsen takana. En ole ikinä kuullut äidin puhuvan lapselle, se kuuluisi kyllä seinän läpi, koska puheäänetkin kuuluu.
Huoltomies kysyi multa kerran, että mihinkähä tolla rouvalla on kiire. :D Sama huoltoukko sanoi, että naapurin rouva taitaa olla burn outin partaalla.
Ihan kuin tämä äiti juoksisi muita karkuun, ettei kukaan vaan kysy mitään.
Sitten äiti juoksee pyykkituvalle kuin hädässä, ja sitten takaisin. En tajua, miksi se koko ajan kiirehtii.
Ainoat äänet mitä tässä puolentoista vuoden aikana sieltä ovat kuuluneet, on lapsen huutoa ja isän ajoittaista karjumista.
Ihan ne normaaleilta vaikuttaa ulkoisesti, mutta eihän nyt hemmetti voi olla normaalia, että linnoittaudutaan sisätiloihin. Lapsi ei ole päiväkodissa, enkä ole nähnyt tässä puolentoista vuoden ajan siellä vieraita, muita kuin lapsen isovanhemmat joskus.
Siellä ei käy kavereita, ei muita lapsia ja perheen sosiaalinen piiri tuntuu olevan olematon.
Molemmat vanhemmat on korkeasti koulutettuja, mutta eivät ole työelämässä. Sen tiedän, että mt-ongelmia heillä on (yhteinen tuttu kertoi), mutta silti tuo elämäntapa tuntuu oudolta.
Miten normaalia on eristäytyä muusta yhteisöstä ? Jouluna he ovat tuolla sisätiloissa, samoin kaikkina muinakin juhlapyhinä.
Kerran kysyin, että miten meinaavat lapsen päivähoidon järjestää kun menevät töihin, niin kuulemma mummo hoitaa, eivät laita päiväkotiin.
Aivan ihana eskarilainen tulee varmaan tuosta lapsesta, kun on panttivankina kotonaan siihen asti. :/
Ja tiedän, että joku sanoo tähän: pidä huoli omista asioistasi.
Niin en pidä, tässä maailmassa on aivan liikaa ihmisiä, jotka huolehtivat vaan omista asioistaan eivätkä ole huolissaan kanssaihmisistään, sen takia meillä on näitä perhesurmia ja Eerikoita, sen takia ihmiset voivat huonosti ja lapset kasvavat kauheissa olosuhteissa, koska naapurit eivät välitä.
Sekavaa kirjoittelua. Rönsyilevää tekstiä.
Mun naapurissa on hyvin samanlainen tapaus. Työtön äiti ja noin 3-4-vuotias poika. He eivät ulkoile koskaan! Rehellisesti sanottuna en ole ikinä nähnyt heitä liikkumassa muualle kuin harvoin jonkun miehen autoon. Omaa autoa ei ole ja linja-autoa eivät käytä. Naapurit valittavat, kun naisen postilaatikkokin on usein aivan täynnä. Joku mies (ilmeisesti pojan isä) tuo tälle naiselle usein ruokakasseja kotiin ja ottaa pojan joskus mukaansa. Olen oikeasti huolissani, mitä tekee lapsen kehitykselle olla aina neljän seinän sisällä. Edes ruokakaupassa eivät siis varmaan käy.
Mutta ei kai mikään laki määrää, että lapset pitää viedä ulos? Varmaan joku sossu näkisi asian niin, että lapsella on ruokaa, vaatteita, puhdas koti ja päihteetön huoltaja, mikä riittää. Viis virikkeistä, liikunnasta ja sosiaalisesta kasvusta....
Vaikutat aivan karsealta kyylältä. Ei ole normaalia vahtia ja kuunnella kuinka paljon naapuri puhuu lapsilleen kotonaan. Huh huh. Et myöskään voi oikeasti tietää kuinka paljon he liikkuvat ellet ole kotona oman ulko-ovesi vieressä vahtimassa 24 h.... sairasta.
Niillä voi olla tv päällä ja isä kotona vaan yms.
Lapsi ei ole koira jonka on päästävä aamupissalle puistoon. Ilmeisesti osa lapsettomista kuvittelee noin.
Lapsen ei tarvitse päästä joka päivä ulos. Ei ne päiväkodeissakaan huonolla säällä mene. Ei kehitä mitään tumput suorina sateessa seisominen.
Katsos, se vei paljon vähemmän aikaa ja voimia ;)