Miksi suomalaiset ei osaa näytellä luonnollisesti?

Suomessa ei kouluteta erikseen elokuva/tvnäyttelijöitä vaan teatterin kautta mennään.

Koulussa piiri pieni pyörii ja sisään otetaan vääränlaista tai vähintään heterogeenistä porukkaa. Samat tyypit päättää näistä sisäänotettavista ja on kouluttamassa vuodesta toiseen joten kaikki on samalla liukuhihnalla.

Toinen syy on huono ohjaus.

Yksi hyvä tuli mieleen: Mielensäpahoittaja elokuva 1. Siinä hyviä olivat sekä Perankoski, Litja  että Iikka Forss hyvä. Varsinkin Iikka Forss on kohtalaisen luonnollinen, eikä roolia ole pilattu liiallisilla vuorosanoilla. Kakkosta en ole vielä ehtinyt katsoa. 

Vierailija kirjoitti:

Suomi on pieni kansa ja resurssien rajallisuus näkyy taatusti elokuvissa jos niitä alkaa verrata Hollywoodiin tai edes Italiaan, Ranskaan yms. Jos noita Hollywood-pläjäyksiä voisi tehdä samalla budjetilla kuin suomileffoja, niin eihän niihin syyttä miljoonia syydetä.

Hollwood blockbusterit = 100-1000 milj. budjetti

Suuri tuotanto laadukkailla näyttelijöillä 50-100 milj.

Laadukas leffa, kohtuu tunnetut näyttelijät 20-50 milj.

Pieni budjetti ~20 milj.

Ja sitten suomileffat tyypillisesti siellä 1-2 milj. budjetissa maksimissaan, muutama poikkeus lukuun ottamatta. Ja päälle vielä se, että Hollywoodissa hyviä näyttelijöitä on valtavasti, jotka eivät saa rooleja. Suomessa kierrätetään näitä samoja naamoja, jotka eivät ole kummoisia näyttelijöitä muutama poikkeus lukuun ottamatta.

Sitäpaitsi Suomessa olisi historiaa mitä näytellä, muukin kuin talvi-jatkosota tai tupakankatkuinen inhorealismi, jossa seksiä, viinaa, kiroilua ym.

Missä kalevalakuvaus, myyttiset Suomen kuninkaat, myyttinen Pohjola koirankuonolaisineen.

Eikö Tanska ole pienempi maa kuin Suomi? Silti sieltä tulee huipputuotantoja, tv- ja elokuvapuolelta.

Valitettavasti joskus tuntuu että näyttelijät eivät ole opetelleet vuorosanojaan kunnolla. Se luontevuus katoaa ja energia menee siihen kun aivot muistelee vuorosanoja kuin että muistaisi sanansa hyvin niin siinä voisi keskittyä vain luontevuuteen ja näyttelemiseen. Jotkut näyttelijät ovat samanlaisia roolista toiseen samoine ilmeineen, äänineen ja maneereineen. Vasta katsoin islantilaisen dekkarisarjan. Siinäkin oli parempaa näyttelemistä kuin Suomessa. Ruotsista ja Norjasta puhumattakaan.

Kökköä ja tökköä täällä ja nuo huonot äänet elokuvissa jne saa repimään melkein hiukset päästä.

Noissa vanhoissa leffoissa näyttelevät ihmiset olivat teatterikoulutuksen saaneita. Ohjaajat amatöörejä. Kaipa se vähän toisenlaista on näytellä isolla lavalla kuin kameran mollottaessa metrin päästä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki Hollywood-näyttelijätkään mitään huipputasoa ole. Toisaalta kun tuotantoihin on rahaa ja markkinat suuret, huonoillakin näyttelijöillä on joku suuri vahvuus, jonka perusteella saavat roolin. Aina on romanttisia hömppäkomedioita, joissa 'näytteleminen' vaatii lähinnä hyvää ulkonäköä ja viehättävää persoonaa (esim. Brad Pitt, Ashton Kutcher, Angelina Jolie yms). Suomesta tosin ei löydy edes tuollaista komboa, koska viehättävä persoona ei ole suomalainen juttu.

Ja kun suomalaiset yleensäkään eivät puhu mitään järkevää tai keskustele mistään elokuvajuoneen sopivasta asiasta, kaikki dialogi näyttää elokuvissa epäaidolta.

:''''DDDD

Mahtava kommentti!

Juuri olen käyttänyt aikaani katsoen Hercule Poirottia (Dacid Suchetin tähdittämää) ja Sherlockkia (tätä uusinta brittiversiota). Miten ihmeessä ne näyttelijät osaavat aika pienilläkin eleillä (no Benedictin tapauksessa aika isoillakin eleillä) tuoda esille päähenkilön tunnetilaa. Martin Freemanilla on paljon katseita, yskäisyjä tms joista saa hyvin selvää mitä mieltä hänen henkilöhahmonsa on tapahtumien saamasta käänteestä. David Suchetin olen kuullut puhuvan cockneytäkin (brittilän tampereen murre), ja silti hän menee ihan täydestä siisteysfriikki belgialaisesta etsivästä.

Miksei Suomessa ole tällaisia? Johtuuko se vain siitä, että meitä on niin vähän, ettei tänne voi syntyä yhtäkään superlahjakkuutta, vai onko meidän kulttuurissa jotain pahasti vialla, että ei saa elehtiä eikä käyttää äänenpainoja ikinä muutenkaan, joten kukaan ei koskaan opi näyttelemään muuta kuin huutamalla ja/tai itkemällä? MIKÄ MEITÄ SUOMALAISIA VAIVAA???!??

Mies- ja naisnäyttelijöillä on eroa näyttelytyylissä. Miehet on opetettu joko irvistelemään, tai vaihtoehtoisesti olemaan ilmeettömiä kaurismäkeläiseen tyyliin.

Naiset taas ovat kuin koriste-esineitä, eli tärkeintä on olla koko ajan nätti. Ei saa näyttää rumalta missään roolissa, vaikka rooli sitä vaatisikin.

Yhteistä on vain se, ettei oikeita syvällisiä tunteita näy kummankaan kasvoilta, eikä varsinkaan silmistä. Vaihtoehtoina joko pinnallista irvistelyä, tai ilmeettömyyttä.

Yksi syy on se että suomalainen elokuva on niin vakavaa. Sen on tarkoitus olla siis vakavasti otettavaa ja siksi ei saa nauraa koskaan. Ahdistunut puuilme on ainoa sallittu.

Joskus tuntuu että näissä ei_niin_vakavasti otettavissa tvn viihdesarjoissa näyttelijät pääsevät näyttelemään tunteiden koko kirjoa.