Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset ei osaa näytellä luonnollisesti?
23.02.2019 |
Ei nyt ihan niin kamalaa, kuin vanhoissa mustavalkoelokuvissa, mutta ei ole luonnollista edelleenkään, vaan ulkoaopitun luettelua tai sitten ylinäyttelyä jollain muulla tavoin. Ei tule mieleen mitään suomalaista sarjaa tai elokuvaa, missä näyttelijä puhuisi luontevasti.
Kommentit (89)
Suomi on pieni kansa ja resurssien rajallisuus näkyy taatusti elokuvissa jos niitä alkaa verrata Hollywoodiin tai edes Italiaan, Ranskaan yms. Jos noita Hollywood-pläjäyksiä voisi tehdä samalla budjetilla kuin suomileffoja, niin eihän niihin syyttä miljoonia syydetä.
Hollwood blockbusterit = 100-1000 milj. budjetti
Suuri tuotanto laadukkailla näyttelijöillä 50-100 milj.
Laadukas leffa, kohtuu tunnetut näyttelijät 20-50 milj.
Pieni budjetti ~20 milj.
Ja sitten suomileffat tyypillisesti siellä 1-2 milj. budjetissa maksimissaan, muutama poikkeus lukuun ottamatta. Ja päälle vielä se, että Hollywoodissa hyviä näyttelijöitä on valtavasti, jotka eivät saa rooleja. Suomessa kierrätetään näitä samoja naamoja, jotka eivät ole kummoisia näyttelijöitä muutama poikkeus lukuun ottamatta.
Sitäpaitsi Suomessa olisi historiaa mitä näytellä, muukin kuin talvi-jatkosota tai tupakankatkuinen inhorealismi, jossa seksiä, viinaa, kiroilua ym.
Missä kalevalakuvaus, myyttiset Suomen kuninkaat, myyttinen Pohjola koirankuonolaisineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että on rahasta kiinni, ettei suomalaiset osaa näytellä. Leffoissa on "parhaat" suomalaiset näyttelijät, ja jälki on kuin koulunäytelmässä. Tuskin näyttelisivät yhtään paremmin, jos saisivat enemmän liksaa.
Toinen juttu on sitten tekniikka mikä on ala-arvoista varsinkin äänipuolella. Siihen ja valaistukseen saattaa rahan puute vaikuttaakin.
Käsikirjoitusten huonous on maailmanlaajuinen ongelma leffoissa ja pahenee koko ajan. Ei haluta maksaa siitä tärkeimmästä.
Elääköhän se Jouko Turkan perintö noissa näyttelijäpiireissä edelleen vähän liiankin vahvana, että olet näyttelijä vain jos otsasuoni pullottaen otat koko tilan viimeistä nurkkaa myöten haltuun niin että kaikki huomaa ja sellainen vähäeleisempi ja hienovaraisempi tulkinta ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta, johon taas tavallisen katsojan olisi usein helpompi samaistua?
Ei tarpeeksi hyviä opettajia, jos onkin, niin ei tarpeeksi luontaista lahjakkuutta?
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että Suomessa noihin teatterikouluihin otetaan vaan niitä tietyntyyppisiä korostetun ulospäinsuuntautuneita ja räväkän itsevarmoja näyttelijätyyppejä, joiden sitten kuvitellaan olevan uskottavia ihan kaikenlaisissa rooleissa. Sellaiset rauhallisemmat, tavallisemmat ja tasapainoisemmat tyypit, joiden pahin painajainen olisi osallistua johonkin Putoukseen, mutta jotka olisivat uskottavampia ihan tavallisissa rooleissa, loistavat poissaolollaan. Erilaisuus kunniaan Suomessakin.
Tässä tuli se vastaus. Suurin osa suomalaisista on melko ujoja luonnostaan ja niistä räiskyvämmistä persoonallisuuksista osa sitten kiinnostuu näyttelemisestä. Ujot ajattelevat, että näytteleminen ei ole heitä varten lainkaan, vaikka heillä olisikin paremmin empatia- ja eläytymiskykyä sekä herkkyyttä.
Varmaankin teakissakin on ollut joku tietyllä tavalla "vinoutunut" seula jo vuosikymmenet, joka on rohkaissut kykyä "heittäytyä" hyvin voimakkaaseen tunteiden vuodattamiseen heti siinä raadin edessä parin minuutin aikana, joten ne _kaikki_ herkemmät ovat jääneet sivuun. Ja valitsijat ovat valinneet kaltaisiaan.
Tosiasiallisesti niistä ujommista ja herkemmistä olisi voinut monivuotisen näyttelijäkoulutuksen myötä tulla parempia kuin niistä syntymärohkeista rääväsuista, mutta hakutilanteessa pitää olla jo valmis siihen "avautumiseen" ilman koulutustakin eli on haettu luontaisesti ekstroverttejä ja hieman karkeita "huutajia".
Olen tosiaan samaa mieltä aloittajan kanssa ja ihmetellyt asiaa itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilöohjaukseen ei kiinnitetä huomiota. Ei ole osaamista tai aikaa ja rahaa siihen. On poikkeuksiakin, esim Zaida Bergroth ohjaa henkilöt loistavasti, unohtaa, että näytellään.
Hirmu moni näyttelijä näyttelee maneerisesti, aina samalla tavalla eri roolit. Tähän ohjaajat ei puutu, se ei kai ole jotnekin muotia. Joten korpela on aina Korpela, eero aho aina Eero aho jne. Hyviä, osaavia näyttelijöitä, mutta kun se henkilöohjaus, roolin tekeminen, jätetään heille itselleen. Molemmat taas Bergrothin ohjauksessa aivan erilaisia, ei muista edes, että siinä on korpela tai aho, vaan siinä on se roolihenkilö, eikä Näyttelijä Korpela.
On meillä hyviäkin näyttelijöitä. Esim Vesa Vierikko, Samuli Edelman ja Jasper Pääkkönen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkilöohjaukseen ei kiinnitetä huomiota. Ei ole osaamista tai aikaa ja rahaa siihen. On poikkeuksiakin, esim Zaida Bergroth ohjaa henkilöt loistavasti, unohtaa, että näytellään.
Hirmu moni näyttelijä näyttelee maneerisesti, aina samalla tavalla eri roolit. Tähän ohjaajat ei puutu, se ei kai ole jotnekin muotia. Joten korpela on aina Korpela, eero aho aina Eero aho jne. Hyviä, osaavia näyttelijöitä, mutta kun se henkilöohjaus, roolin tekeminen, jätetään heille itselleen. Molemmat taas Bergrothin ohjauksessa aivan erilaisia, ei muista edes, että siinä on korpela tai aho, vaan siinä on se roolihenkilö, eikä Näyttelijä Korpela.
Tarkoitin siis, ett Bergroth ohjaa niin, että elokuvaa katsoessa unohtaa, että siinä näytellään. Rooli tehdään niin uskottavasti, että sata kertaa nähty tuttu näyttelijä ei näy, vaan edessäni on se roolihenkilö.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Jasper Pääkkönen onnistui hyvin Matti-elokuvassa. Matti kun oli välillä vähän sellainen awkward haastatteluissa yms.
Mutta joo, ärsyttää että suomalaisista näyttelijöistä yleensä huomaa että aa nyt hän näyttelee. Elehditään ja puhutaan ihan epäluonnollisesti.
Minusta jasper juuri epäonnistui tuossa, sai matin vaikuttamaan jotenkin vaajaalle. jasper luki dialogit kuin suoraan kässäristä, liian monotonista puhetta.
ps. kaurimäen leffat on parhaita, niin sopii karu puhetyyli ne on jotenkin taiteellisia kun sillä silmällä katsoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Zacharias Topeliuksen (Suomen "Alexandre Dumas") tiiliskiviromaanit olis hyvä filmata, olis todellisuuspakoa menneeseen, eikä tyypillistä inhorealismia, jossa vaan mulkoillaan tasapaksulla naamalla. Mut kun ei, ei, ei, ei täällä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Jasper Pääkkönen onnistui hyvin Matti-elokuvassa. Matti kun oli välillä vähän sellainen awkward haastatteluissa yms.
Mutta joo, ärsyttää että suomalaisista näyttelijöistä yleensä huomaa että aa nyt hän näyttelee. Elehditään ja puhutaan ihan epäluonnollisesti.
Minusta jasper juuri epäonnistui tuossa, sai matin vaikuttamaan jotenkin vaajaalle. jasper luki dialogit kuin suoraan kässäristä, liian monotonista puhetta.
ps. kaurimäen leffat on parhaita, niin sopii karu puhetyyli ne on jotenkin taiteellisia kun sillä silmällä katsoo.
Siis Mattihan oli "vajaa", anteeksi nyt vain. Siis kaikella kunnioituksella, oli apukoulussa jne. Sehän hänet varmaan ajoi kaikkeen idioottimaiseen kännissä. Rauha hänen muistolleen ja sielulleen, mutta ei hän koskaan yrittänyt peitellä, että oli ollut oopimisvaikeuksia yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hollywoodissa käytetään rahaa saman verran per minuutti valmista elokuvaa kuin Suomessa koko leffan tekemiseen. Yllättäen se näkyy lopputuloksessa.
Paljonko kalliimpaa on puhua luontevasti, eikä kuin puupökkelö?
Zacharias Topeliuksen (Suomen "Alexandre Dumas") tiiliskiviromaanit olis hyvä filmata, olis todellisuuspakoa menneeseen, eikä tyypillistä inhorealismia, jossa vaan mulkoillaan tasapaksulla naamalla. Mut kun ei, ei, ei, ei täällä Suomessa.
Nykyään kirjoitetaan hienoa suomalaista fantasiakauhua, nk. suomikummaa. Esim. Stepanin koodeksista, kotimaisesta kauhumyytoksesta, saisi loistavan tv-sarjan, tarinoiden skaala kattaisi historiaa kivikaudelta nykypäivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että tuo budjettihomma ja rahan määrä elokuvatuotannossa vaikuttaa siihen kuinka luontevasti kukakin osaa olla kameran edessä. Se on koulutuksesta ja näyttelijävalinnoista kiinni. Suomalsiset näyttelijät näyttelevät liian usein itseään sen sijaan että muuttuisivat roolihahmoikseen.
Voi nyt oli hyvä aloitus!
Olen tätä asiaa useasti miettinyt viimeaikoina. Suomalaiset näyttelee näissä nykytuotoksissa niin läpinäkyvän teennäisesti, näyttelevät näyttelemistä, että aivan pahaa tekee katsoa. Ilmeet vaihtelevat parin teennäisen ilmeen väliä ja ääni on monotoninen ja mitään tunnetta oikeasti kuvastamaton.
Olen aina ihan innoissani, kun joku suomalainen näyttelijä vetää oikeasti hyvin ja LUONNOLLISESTI ja uskottavasti roolinsa. Ilmeet ja äänenpainot vaihtelee pienin nyanssein jotka oikeasti koskettaa katsojaa.
Sarjoista joissa huono näytteleminen on pahasti ottanut silmään on esim. Modernit miehet. Erityisesti viime aikoina monessa sarjassa ollut Jarkko Niemi on niiiin huono ja oikeastaan kyseisessä sarjassa hyvin vetää vain Matleena Kuusniemi. Toinen viimeaikoina paljon teeveessä näytellyt on Eero Ritala, joka kuulostaa kaikenaikaa juuri siltä kuin näyttelisi näyttelemistä. Myös Elena Leeve ollut huono viimeaikoina Onnelassa ja Sunnuntailounaassa.
Kaikissa suomalaisissa kesäteattereissa tyyli on kopioitu suoraan vanhoista Suomi-filmeistä. Erikoisinta on se, että katsomot on yleensä täynnä porukkaa, en käsitä.
Minäkään en kestä kotimaisia sarjoja tai elokuvia, näyttelijät ovat niin teennäisiä ja tönkköjä. Mistä ihmeestä se mahtaa johtua? Tuskin esim. amerikkalaisilla on samaa ongelmaa, tai briteillä jne. Brittiläiset elokuvat ja sarjat ovat muuten toinen, joita en oikein pysty katsomaan, ovat hekin aika tönkköjä.
jotenkin sää-littävää on katsoa su-omalaisia elo-kuviakin, p-as-ko-hahan ne on kaik-ki ja kom-m-unisti-ate-istien tekemiä, sitten kun suo-messa on niin v'ä'hän näytt-elijöitä niin mikään leffa ei ole rea-lis-isen tuntuinen kun sama tyyp-pi on yhtä aikaa jossain idi-oo-tti kom-edia ophjelmassa tai kokkiohjelmassa ja siuttten muka esittäää vaka-vaa roolia jossain hu-mp-uuq-ipas-ka leff-assa
Vierailija kirjoitti:
Suomi on pieni kansa ja resurssien rajallisuus näkyy taatusti elokuvissa jos niitä alkaa verrata Hollywoodiin tai edes Italiaan, Ranskaan yms. Jos noita Hollywood-pläjäyksiä voisi tehdä samalla budjetilla kuin suomileffoja, niin eihän niihin syyttä miljoonia syydetä.
Hollwood blockbusterit = 100-1000 milj. budjetti
Suuri tuotanto laadukkailla näyttelijöillä 50-100 milj.
Laadukas leffa, kohtuu tunnetut näyttelijät 20-50 milj.
Pieni budjetti ~20 milj.
Ja sitten suomileffat tyypillisesti siellä 1-2 milj. budjetissa maksimissaan, muutama poikkeus lukuun ottamatta. Ja päälle vielä se, että Hollywoodissa hyviä näyttelijöitä on valtavasti, jotka eivät saa rooleja. Suomessa kierrätetään näitä samoja naamoja, jotka eivät ole kummoisia näyttelijöitä muutama poikkeus lukuun ottamatta.
Sitäpaitsi Suomessa olisi historiaa mitä näytellä, muukin kuin talvi-jatkosota tai tupakankatkuinen inhorealismi, jossa seksiä, viinaa, kiroilua ym.
Missä kalevalakuvaus, myyttiset Suomen kuninkaat, myyttinen Pohjola koirankuonolaisineen.
Ei raha kaikkea määrää. Usein pienen budjetin elokuvat on parempia kuin "blockbusterit".
Tuntuu että Suomessa noihin teatterikouluihin otetaan vaan niitä tietyntyyppisiä korostetun ulospäinsuuntautuneita ja räväkän itsevarmoja näyttelijätyyppejä, joiden sitten kuvitellaan olevan uskottavia ihan kaikenlaisissa rooleissa. Sellaiset rauhallisemmat, tavallisemmat ja tasapainoisemmat tyypit, joiden pahin painajainen olisi osallistua johonkin Putoukseen, mutta jotka olisivat uskottavampia ihan tavallisissa rooleissa, loistavat poissaolollaan. Erilaisuus kunniaan Suomessakin.