Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset ei osaa näytellä luonnollisesti?
23.02.2019 |
Ei nyt ihan niin kamalaa, kuin vanhoissa mustavalkoelokuvissa, mutta ei ole luonnollista edelleenkään, vaan ulkoaopitun luettelua tai sitten ylinäyttelyä jollain muulla tavoin. Ei tule mieleen mitään suomalaista sarjaa tai elokuvaa, missä näyttelijä puhuisi luontevasti.
Kommentit (89)
Ei kaikki Hollywood-näyttelijätkään mitään huipputasoa ole. Toisaalta kun tuotantoihin on rahaa ja markkinat suuret, huonoillakin näyttelijöillä on joku suuri vahvuus, jonka perusteella saavat roolin. Aina on romanttisia hömppäkomedioita, joissa 'näytteleminen' vaatii lähinnä hyvää ulkonäköä ja viehättävää persoonaa (esim. Brad Pitt, Ashton Kutcher, Angelina Jolie yms). Suomesta tosin ei löydy edes tuollaista komboa, koska viehättävä persoona ei ole suomalainen juttu.
Ja kun suomalaiset yleensäkään eivät puhu mitään järkevää tai keskustele mistään elokuvajuoneen sopivasta asiasta, kaikki dialogi näyttää elokuvissa epäaidolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitä mustavalkoelokuvia olet katsonut, mutta ne ovat suomalaisen elokuvateollisuuden parhaimmistoa ja oman aikansa tuotteita. Sen sijaan nykyiset elokuvat ovat ihan yhtä ja samaa: teennäiset dialogit, naiset saavat hirveitä nokkaanottamisraivareita mitä oudoimmista asioista, kukaan ei puhu luonnollisesti, kohtaukset ovat ylipitkiä tai liian lyhyitä ja kestolle ei anneta aikaa. lavastuksessa on nipistetty, kasvot kuvataan liian läheltä, lavasteet ovat ahtaat ja liian pimeät tai väärällä tavalla hämärät tai valaistut. Ihmiset jos ovat kokoruudussa, he eivät saa luonnollisesti elehtiä, vaan siinä kuvataan yhtä ja samaa ilmettä, ja se on kohtaus heti poikki jos näyttelijä liikahtaa.
Parhaimmat leffat ovat varekset ja siihen jää.
Ohjaajat eivät ainakaan artikkeleiden mukaan suostu ottamaan rakentaavaakaan palautetta vastaan, ja pieni kierros ulkomailla tekisi hyvää tällä saralla.
He ovat jämähtäneet teatteri-tyyliin, jossa viestien on mentävä perille myös katsomon perällä istuvalle. Tai sitten he eivät tunne rooliaan, vaan nimenomaan näyttelevät tuntevansa, jolloin teennäisyys näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan nykyiset elokuvat ovat ihan yhtä ja samaa: teennäiset dialogit, naiset saavat hirveitä nokkaanottamisraivareita mitä oudoimmista asioista, kukaan ei puhu luonnollisesti, kohtaukset ovat ylipitkiä tai liian lyhyitä ja kestolle ei anneta aikaa. lavastuksessa on nipistetty, kasvot kuvataan liian läheltä, lavasteet ovat ahtaat ja liian pimeät tai väärällä tavalla hämärät tai valaistut. Ihmiset jos ovat kokoruudussa, he eivät saa luonnollisesti elehtiä, vaan siinä kuvataan yhtä ja samaa ilmettä, ja se on kohtaus heti poikki jos näyttelijä liikahtaa.
Juuri tämän vuoksi en katso suomalaista tuotantoa.
Dialogi on yksi suurimpia ongelmia suomalaisissa leffoissa. Ostetaan oikeudet johonkin kirjaan, mutta ei raskita palkata ketään muokkaamaan se käsikirjoitukseksi, vaan ohjaaja tekaisee sellaisen itse, eli vuorosanat luetaan suoraan kirjasta monotonisesti kesäteatterin tyyliin.
Se mikä toimii kirjassa, ei aina kuulosta hyvältä leffassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että tuo budjettihomma ja rahan määrä elokuvatuotannossa vaikuttaa siihen kuinka luontevasti kukakin osaa olla kameran edessä. Se on koulutuksesta ja näyttelijävalinnoista kiinni. Suomalsiset näyttelijät näyttelevät liian usein itseään sen sijaan että muuttuisivat roolihahmoikseen.
Meidän kulttuuri on pönöttäjien ja hiljaisten häpeilijöiden kulttuuri. Siltä pohjalta näytteleminen ei ole taatusti niin helppoa kuin katsojana voisi kuvitella. Suomessa on muutama ihan hyvä näyttelijä, mutta heillä on kaikilla pitkä kokemus ja myös persoonina ovat huumorintajuisia ja joustavia. Vakava, iloton puurtaminen ei oikein sovi näyttelijäntyöhön.
Suomi on täynnä erinomaisia näyttelijöitä. Varsinkin ryhmäteatterissa ja Helsingin laitosteattereissakin. Kotimaisissa elokuvissa tökkii eniten käsikirjoitusten kökköys. Puutetta on tietysti myös usein rahasta, joten lopputulos on monesti hiukan keskeneräinen.
Taso on kuitenkin noussut huimasti vaikkapa 80-luvun ajoista, jolloin tehtiin ihan oikeasti kuraa mm. Insiders, kaikki Spedeilyt, Visa Mäkisen koko tuotanto, vain muutamia mainitakseni. Yrittäkääpä joskus katsoa niitä vaivaantumatta. Ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon ajatellut, että suomalainen elokuva- ja viihdeteollisuus pyrkii jopa vahingollisuuteen asti arkirealismiin että katsojilla olisi helppo samaistua tarinan hahmoihin. Ne eivät vaan ole hoksanneet, että Matti ja Maija Meikäläinen kaipaavat ehkä fantasianomaista pakoa todellisuudesta, eivät omaa elämäänsä kuvaavaa tasapaksua "trilleriä" siitä kun unohtuu maksaa kiinteistövero ja verokarhu kolkuttaa rintamamiestalon ovelle.
Suomen "taiteilijapiireissä" perinteisesti kaikki vähänkin epärealistinen koetaan lapselliseksi ja ajanhaaskaukseksi. Kaiken pitää perustua arkielämään ja mahdollisimman inhottavaan, vaatimattomaan ja masentavaan sellaiseen, jotta taide olisi aitoa, suuren yleisön miellyttäminen on toissijainen tavoite. Näkyy sitten myös teatterikorkeakoulun tuloksissakin. Ei ihme että taiteella ei ole hirveän merkittävää paikkaa Suomalaisten elämässä musiikkia lukuunottamatta.
Luonnottomuuden tunne tulee ainakin itselläni siitä, että en voisi kuvitella elokuvan dialogin ikinä tapahtuvan missään todellisuudessa.
Mikä siinä onkin, että jopa totaalinaurettavaissa Ant Man-elokuvissa dialogi ei töki yhtään, näyttelijät irrottelevat ja homma kulkee... Suomalaisissa elokuvissa voidaan uskottavuuden rajoissa korkeintaan käydä lähikaupassa ostamassa kaljaa, ja senkään toimituksen aikana ei puhuta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salkkareissa oli alussa oikeitakin näyttelijöitä, nykyään jotain tubettajateinejä.
Tämän takia olin todella iloisesti yllättynyt, kun katsoin taannoin Liian paksu perhoseksi. Mielestäni Kaarina Hazard on pääroolissa aivan ilmiömäisen luonteva ja jotenkin aito. Uskoin hahmon alusta asti kokonaiseksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia olin todella iloisesti yllättynyt, kun katsoin taannoin Liian paksu perhoseksi. Mielestäni Kaarina Hazard on pääroolissa aivan ilmiömäisen luonteva ja jotenkin aito. Uskoin hahmon alusta asti kokonaiseksi ihmiseksi.
Onkohan hänelläkin vaan taustalla se, että ei ole ihan tavallinen suomalainen. Ainakin nimestä voisi niin päätellä. Oletteko muuten huomanneet, että aika moni maailman huippunäyttelijöistä on kaksikielisiä? Heti tulee mieleen pitkä lista, including Natalie Portman, Charlize Theron, Sanda Bullock, Kristin Scott Thomas, ilmiselvät hispaanot Bardem, Penelope Cruz, Salma Hayek yms. Fassbender tietysti, ja moni muu. Ehkä useamman kielen ja kulttuurin sisäistäminen nuorena auttaa näyttelemisessä.
Oletteko huomanneet että suomalaisissa leffoissa ja sarjoissa on aina ollut huono äänitys? Viime vuosina on vähän kiritty jenkkituotantojen tasolle, mutta edelleen eron huomaa. Yrität katsoa suomalaista leffaa teeveestä tai netistä --->pakko laittaa kovalle, että saa siitä muminasta jotain selvää. Pian musiikki pauhaa ihan täysiä ja meinaa puhkoa tärykalvon. Samaa ilmiötä en ole havainnut englanninkielisissä tuotoksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin eilen kotimaisen elokuvan telkkarista. Sen nimi oli Häiriötekijä, ja minusta siinä oli tosi hyvää dialogia. Tommi Korpelalta aivan loistavaa tragikoomista monologia vanhana juoppona. Harvoin näkee suomalaisia tuotoksia, joissa voi keskittyä sisältöön, koska teknisessä toteutuksessa ja näyttelijäntyössä ei mikään töki.
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa suomalaisissa kesäteattereissa tyyli on kopioitu suoraan vanhoista Suomi-filmeistä. Erikoisinta on se, että katsomot on yleensä täynnä porukkaa, en käsitä.
No siis suomalainen näytteleminenhän ylimaneereineen sopii nimenomaan lavalle. Liioitellut eleet, äänenpainot, ilmeet jne. näkyvät katsomon joka kolkkaan. Eli teatterinäyttelemisen suomalaiset osaavat. Mutta ongelma on siinä, että vievät tämän saman tyylin myös tv- ja elokuvatuotantoon ja siihen se ei sovi lainkaan. Suomalaiset näyttelijät vetävät silloinkin yli, vaikka pitäisi olla paaaaaljon hienovaraisempaa ja pienieleisempää se näytteleminen. Suomalaiset näyttelijät eivät osaa sellaista mikroilmeillä näyttelemistä. Todella taitavat näyttelijät osaavat pelkillä silmillä viestiä niin paljon! Se on taitolaji, että osaa pelkistää ja yksinkertaistaa ulkoista viestintää, mutta silti viestiä erilaisia tunnetiloja. Suomalaiset ilmeilevät kaikki tunnetilat läpi ja siitä tulee tv-sarjoissa ja elokuvissa ylikorostetun karikatyyrimaista. Suomalaiset tukeutuvat liikaa äänenpainoon ja korostettuihin ilmeisiin ja eleisiin.
jhgkuyug kirjoitti:
Salattuihin elämiin on varmaan niillä näyttelijöillä ollut pääsyvaatimuksena se, että on mahdollisimman huono. Ismo osaa kyllä näytellä ja Seppo.
Se johtuu siitäkin ettei sillä nuoremmalla polvella ole näyttelijakoulutustakaan. Ovat jostain haalittu sarjaan. Ismo ja Steppo ovat ammattinäyttelijöitä ja vanhoja konkareita.
Kuinkahan paljon murre vaikuttaa näytelemiseen? Vanhoissa elokuvissahan puhutaan kirjakieltä, samoin Kaurismäen akin elokuvissa, jokna näyttelyä usein kehutaan. Hekimä ja sikoja -elokuva toimi hyvin kun siinä puhuttiin keski-suomen murretta. Ehkä vika on stadin murteessa, jota puhuttaessa dialogi vaan menee tosi kankeaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että on rahasta kiinni, ettei suomalaiset osaa näytellä. Leffoissa on "parhaat" suomalaiset näyttelijät, ja jälki on kuin koulunäytelmässä. Tuskin näyttelisivät yhtään paremmin, jos saisivat enemmän liksaa.
Toinen juttu on sitten tekniikka mikä on ala-arvoista varsinkin äänipuolella. Siihen ja valaistukseen saattaa rahan puute vaikuttaakin.
Käsikirjoitusten huonous on maailmanlaajuinen ongelma leffoissa ja pahenee koko ajan. Ei haluta maksaa siitä tärkeimmästä.
Mielestäni on kyse juuri rahasta, jos verrataan suomalaisia ja esim. Hollywood-leffoja. Onhan jenkkileffoissakin pääosissa "huipputähtiä", jotka eivät osaa näytellä. Sitä ei vaan välttämättä huomaa, kun budjetista niin suuri osa on lohkaistu erikoistehosteisiin, taistelukohtauksiin, lavasteisiin, musiikkiin yms. tunnelman luomiseen. Esim. toimintaelokuvissa pääosan esittäjän tärkein meriitti on lihaksikas kroppa, luonnenäyttelemistä ei juurikaan tarvitse hallita. Tai romanttisissa komedioissa pyöritetään näyttelijöitä, jotka esittävät aina samaa hahmoa, esim. Jennifer Aniston, Sarah Jessica Parker, Vince Vaughn. Eivät hekään näyttelijöinä ole kovin kummoisia.
Nuo luetellut ovat Hollywoodin huonoimpia näyttelijöitä, eikä mikään rahamäärä pysty sitä piilottamaan. Ei rahalla, eikä efekteillä saa aikaan näyttelijänlahjoja, mutta suhteilla tai hyvällä ulkonäöllä pääsee joskus pitkälle ilman niitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan paljon murre vaikuttaa näytelemiseen? Vanhoissa elokuvissahan puhutaan kirjakieltä, samoin Kaurismäen akin elokuvissa, jokna näyttelyä usein kehutaan. Hekimä ja sikoja -elokuva toimi hyvin kun siinä puhuttiin keski-suomen murretta. Ehkä vika on stadin murteessa, jota puhuttaessa dialogi vaan menee tosi kankeaksi?
Suomalaisissa elokuvissa kirjakielen puhuminen on ongelma, enkä ymmärrä miksei sitä saada kitkettyä. Ei tarvisi edes niin selkeää murretta aina puhua, kunhan ei puhuttaisi sitä teennäistä kirjakieltä. Itsekin pidän murteella puhutuista elokuvista, kuten Pitkä kuuma kesä, Häjyt tai Talvisota ym, niissä murre tuo aitoutta dialogiin, vaikka näyttelijä ei itse kyseistä murretta puhukaan. Onhan brittiläisissäkin elokuvissa ja sarjoissa eri murteet paljon esillä, ei siellä puhuta pelkkää bbc englantia, ellei se nimenomaan kuulu asiaan.
Se puhdistus näyttelijä oli aika ok.