Lue keskustelun säännöt.
Iltalehti: Naisille ei löydy miehiä
22.02.2019 |
Iltalehdessä naiset murehtivat, että miehiä ei löydy eivätkä miehet lähesty.
Minä olen mies, joka tahtoisi pyytää ulos naista, joka työskentelee työpaikassa, jossa vierailen säännöllisesti. Minua ei ujostuttaisi kysyä naista ulos eikä naisen kieltävä vastaus saisi minua pohjamutiin, mutta sen sijaan kysymisen estää tilanteen epäsopivuus.
Minua on valistettu, ettei työssä olevaa ihmistä saa häiritä ja että on epäkohteliasta lähestyä työtä tekevää ihmistä.
Niinpä olen luovuttanut jo etukäteen. Nainen on osoittanut minulle mielestäni poikkeavaa huomiota ja minusta hän vaikuttaa mukavalta, mutta kun sosiaaliset normit estävät ulos kysymisen niin sitten ne estävät. Minkäs sille voi.
Kai se on niin, että nykyään suora treffejä tavoitteleva lähestyminen on sallittu enää (kännissä) yöelämässä tai netissä. Ainakin itselleni kaikki muut paikat tuntuvat epäsopivilta.
Kommentit (333)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Suunnilleen kaikki ihmiset on siis mielestäsi mielkyttäviä ja fiksuja?
Ei ole. Vaikka olisi ihan ok, niin vaaditaan vielä jotain lisää, että kiinnostaa lähteä treffeille. Ei kuitenkaan tarvitse jutella etukäteen. Eiköhän siellä kahvikupin äärellä sitten selviä se juttelu. Ihmisiltä puuttuu riskinottokyky täysin. Ei millään voi lähteä kahville, kun siinähän voi käydä niin, ettei se toinen olekaan täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ohje naisille jotka eivät löydä miestä:
1. Oletko normaalipainoinen?
2. Onko tyylisi edes suurin piirtein ok?
3. Oletko saanut miehiltä osaksesi kiinnostusta, mutta itse kiinnostunut vain tasokkaammista miehistä?
4. Oletko missään ns. saatavilla?
5. Oletko itse aloitteelliinen?
Mitä ohjeita tuossa muka oli? Mitä tarkoittaa kolmas kysymys? Sitäkö, että pitäisi huolia tasoton mies itselleen, vaikkei kiinnosta yhtään? Kai sama pätee sitten miehiin, jollei saa kaunotarta pitää ottaa rumilus.
En ole ohjeiden laatija, mutta mun mielestä etenkin kohdat 3-5 ovat selittäviä. Ei siinä varmaan tarkoiteta, että pitää ottaa alkoholisoitunut elämänkoululainen, mutta naisilla on usein vähän pölhöjä kriteereitä, joista joustamalla voi saada oikein hyvän miehen
Senku pyydät treffeillä ja alotat itse uudestaan tämmöisen kulttuurin. Sujautat vaikka lapun hänelle jossa kerrot tilanteen ja jossa on numerosi. Itse pitäisin ainakin edes vähän romanttisena tuommoista. Ei maailma oikeasti ole vielä semmoinen paikka kuin täällä palstalla katkerat väittää. Ihmiset tapaavat yhä toisiaan livenä ja hyvin tapaavatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Hei oikeasti; oletan että olet heteromies. Työsi puolesta näet miestä, joka on fiksu ja mukava mutta jota kohtaan et tietenkään koe pienintäkään vetovoimaa. Miksi lähtisit hänen kanssaan kahville, jos hän yhtäkkiä töksäyttää sellaisen kysymyksen? Puhumattakaan jos hän pyytää treffeille? Meillä ei ole minkäänlaista syytä olettaa, että kyseinen nainen olisi kiinnostunut ap:sta (joka muuten katosi paikalta kehitettyään tämän provon).
Tai olet nainen, jonka työpaikalla käy mies, joka on siisti, ei haise vanhalle viinalle, mutta vain vilkuilee ujosti kohti. Et ole koskaan jutellut hänen kanssaan, et edes saanut kunnon katsekontaktia puhumattakaan, että hän olisi heittänyt jotain hauskaa kommenttia pikaisesti kohdatessanne. Nyt tuo mies lyttää lapun kouraan tai saa kakaistua sen verran ulos, että "lähetkö kahville/treffeille". Mikä sinut saisi uskomaan, että siellä kahvilla tuosta miehestä kuoriutuisi mukava, seurallinen, hauska seuralainen??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Senku pyydät treffeillä ja alotat itse uudestaan tämmöisen kulttuurin. Sujautat vaikka lapun hänelle jossa kerrot tilanteen ja jossa on numerosi. Itse pitäisin ainakin edes vähän romanttisena tuommoista. Ei maailma oikeasti ole vielä semmoinen paikka kuin täällä palstalla katkerat väittää. Ihmiset tapaavat yhä toisiaan livenä ja hyvin tapaavatkin.
Just näin kun suurin osa omasta maailmasta on ruudulla, se jos mikä on vääristynyttä, annetaan liika vähä
arvoa kanssa ihmisille kun "sosiaalisuus" on täälä. ennen vanhaan luotettiin ihmisiin toisin kun oikeasti juteltiinkiin niille !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Suunnilleen kaikki ihmiset on siis mielestäsi mielkyttäviä ja fiksuja?
Ei ole. Vaikka olisi ihan ok, niin vaaditaan vielä jotain lisää, että kiinnostaa lähteä treffeille. Ei kuitenkaan tarvitse jutella etukäteen. Eiköhän siellä kahvikupin äärellä sitten selviä se juttelu. Ihmisiltä puuttuu riskinottokyky täysin. Ei millään voi lähteä kahville, kun siinähän voi käydä niin, ettei se toinen olekaan täydellinen.
Jos se juttelu ensin on niin kauhean vaikeaa että ottaisi toisesta ihmisestä mitään selville niin miten se luonnistuu siellä kahvillakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Senku pyydät treffeillä ja alotat itse uudestaan tämmöisen kulttuurin. Sujautat vaikka lapun hänelle jossa kerrot tilanteen ja jossa on numerosi. Itse pitäisin ainakin edes vähän romanttisena tuommoista. Ei maailma oikeasti ole vielä semmoinen paikka kuin täällä palstalla katkerat väittää. Ihmiset tapaavat yhä toisiaan livenä ja hyvin tapaavatkin.
Minulle on tullut noita lappuja. Yhdellekään en ole ikinä laittanut viestiä. Jos olisivat ensin muutaman sanan aiheesta vaivautuneet vaihtamaan kanssani tietäisivät miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ohje naisille jotka eivät löydä miestä:
1. Oletko normaalipainoinen?
2. Onko tyylisi edes suurin piirtein ok?
3. Oletko saanut miehiltä osaksesi kiinnostusta, mutta itse kiinnostunut vain tasokkaammista miehistä?
4. Oletko missään ns. saatavilla?
5. Oletko itse aloitteelliinen?
Mitä ohjeita tuossa muka oli? Mitä tarkoittaa kolmas kysymys? Sitäkö, että pitäisi huolia tasoton mies itselleen, vaikkei kiinnosta yhtään? Kai sama pätee sitten miehiin, jollei saa kaunotarta pitää ottaa rumilus.
En ole ohjeiden laatija, mutta mun mielestä etenkin kohdat 3-5 ovat selittäviä. Ei siinä varmaan tarkoiteta, että pitää ottaa alkoholisoitunut elämänkoululainen, mutta naisilla on usein vähän pölhöjä kriteereitä, joista joustamalla voi saada oikein hyvän miehen
Naisten pölhöjä kriteerejä ovat susta varmaan pituus ja koulutus? Miesten kriteerit, kuten ikä ja paino ja tyyli, ovat vain järkeviä? Sintti ja vajukkikin seksiin pystyy, ja liukkarit on keksitty naisille, jotka eivät kiihotu kumppanistaan. Ei kiitos minulle tuota. Olen ennemmin ilman miestä kuin sellaisen miehen kanssa, josta en pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ohje naisille jotka eivät löydä miestä:
1. Oletko normaalipainoinen?
2. Onko tyylisi edes suurin piirtein ok?
3. Oletko saanut miehiltä osaksesi kiinnostusta, mutta itse kiinnostunut vain tasokkaammista miehistä?
4. Oletko missään ns. saatavilla?
5. Oletko itse aloitteelliinen?
Mitä ohjeita tuossa muka oli? Mitä tarkoittaa kolmas kysymys? Sitäkö, että pitäisi huolia tasoton mies itselleen, vaikkei kiinnosta yhtään? Kai sama pätee sitten miehiin, jollei saa kaunotarta pitää ottaa rumilus.
En ole ohjeiden laatija, mutta mun mielestä etenkin kohdat 3-5 ovat selittäviä. Ei siinä varmaan tarkoiteta, että pitää ottaa alkoholisoitunut elämänkoululainen, mutta naisilla on usein vähän pölhöjä kriteereitä, joista joustamalla voi saada oikein hyvän miehen
Naisten pölhöjä kriteerejä ovat susta varmaan pituus ja koulutus? Miesten kriteerit, kuten ikä ja paino ja tyyli, ovat vain järkeviä? Sintti ja vajukkikin seksiin pystyy, ja liukkarit on keksitty naisille, jotka eivät kiihotu kumppanistaan. Ei kiitos minulle tuota. Olen ennemmin ilman miestä kuin sellaisen miehen kanssa, josta en pidä.
Et siis käytä liukkaria?
Tosi outo olento olet. Nykyäänhän kaikki käyttää liukkaria.
Mikä siinä oikein on että et käytä liukkaria?
Kyllähän nyt liukkaria kaikki käyttää tänä päivänä. Sama kuin älypuhelintakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Olet kapeakatseinen, vaikea ja rajoittunut henkilö. Yhden kerran kun käy kahvilla, selviää onko myös juttujen puolesta minkäänlaista kemiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Senku pyydät treffeillä ja alotat itse uudestaan tämmöisen kulttuurin. Sujautat vaikka lapun hänelle jossa kerrot tilanteen ja jossa on numerosi. Itse pitäisin ainakin edes vähän romanttisena tuommoista. Ei maailma oikeasti ole vielä semmoinen paikka kuin täällä palstalla katkerat väittää. Ihmiset tapaavat yhä toisiaan livenä ja hyvin tapaavatkin.
Minulle on tullut noita lappuja. Yhdellekään en ole ikinä laittanut viestiä. Jos olisivat ensin muutaman sanan aiheesta vaivautuneet vaihtamaan kanssani tietäisivät miksi.
Onneksi olkoon. Olet varmaan tyytyväinen itseesi ja juttuihisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Suunnilleen kaikki ihmiset on siis mielestäsi mielkyttäviä ja fiksuja?
Ei ole. Vaikka olisi ihan ok, niin vaaditaan vielä jotain lisää, että kiinnostaa lähteä treffeille. Ei kuitenkaan tarvitse jutella etukäteen. Eiköhän siellä kahvikupin äärellä sitten selviä se juttelu. Ihmisiltä puuttuu riskinottokyky täysin. Ei millään voi lähteä kahville, kun siinähän voi käydä niin, ettei se toinen olekaan täydellinen.
Jos se juttelu ensin on niin kauhean vaikeaa että ottaisi toisesta ihmisestä mitään selville niin miten se luonnistuu siellä kahvillakaan.
Riippuu ihan täysin työstä ja tilanteesta. Jos esim. kyseessä on joku työparisi, niin juttelu on täysin luonnollista. Jos taas kyseessä on joku kiireinen asiakaspalvelija tai joku, jonka ympärillä on kokoajan muitakin, niin aika vaikeaa ängetä siihen väliin heittämään jotain omaa juttua. Kun sopii kahdenkeskiset kahvittelut, niin on paljon helpompi jutella kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Suunnilleen kaikki ihmiset on siis mielestäsi mielkyttäviä ja fiksuja?
Ei ole. Vaikka olisi ihan ok, niin vaaditaan vielä jotain lisää, että kiinnostaa lähteä treffeille. Ei kuitenkaan tarvitse jutella etukäteen. Eiköhän siellä kahvikupin äärellä sitten selviä se juttelu. Ihmisiltä puuttuu riskinottokyky täysin. Ei millään voi lähteä kahville, kun siinähän voi käydä niin, ettei se toinen olekaan täydellinen.
Jos se juttelu ensin on niin kauhean vaikeaa että ottaisi toisesta ihmisestä mitään selville niin miten se luonnistuu siellä kahvillakaan.
Riippuu ihan täysin työstä ja tilanteesta. Jos esim. kyseessä on joku työparisi, niin juttelu on täysin luonnollista. Jos taas kyseessä on joku kiireinen asiakaspalvelija tai joku, jonka ympärillä on kokoajan muitakin, niin aika vaikeaa ängetä siihen väliin heittämään jotain omaa juttua. Kun sopii kahdenkeskiset kahvittelut, niin on paljon helpompi jutella kahdestaan.
Mihin se miehen kiinnostus sitä aspaa kohtaan siis perustuu? Ulkonäköön. Niinpä. Hän ei tiedä ihmisestä yhtään mitään. Todennäköisesti kyseinen kaunotar on parisuhteessa. Mikä selviäisi miehelle, jos hän juttelisi aspan kanssa niitä-näitä. Mutta ei. Pitää päästä kysymään treffeille ja tulla sitten ulvomaan palstalle kuinka ei kelvannut naisille kun ei ollut kirurgileukainen lentäjähughgrant.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Olet kapeakatseinen, vaikea ja rajoittunut henkilö. Yhden kerran kun käy kahvilla, selviää onko myös juttujen puolesta minkäänlaista kemiaa.
Miksi vaivautua? Kyllä sen heti tietää ettei kiinnosta. Turha hukata kummankaan aikaa yhtään enemmän. Sitä paitsi kuormasta ei syödä eli niiden ihmisten , joiden kanssa on pakko työskennellä, kanssa ei ryhdytä yhtään mihinkään henkilökohtaisella tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Naiset saavat mitä ovat tilanneet. Kukaan ei katsele nykyistä suominaista
Mitä katselemista suomimiehessä sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Suunnilleen kaikki ihmiset on siis mielestäsi mielkyttäviä ja fiksuja?
Ei ole. Vaikka olisi ihan ok, niin vaaditaan vielä jotain lisää, että kiinnostaa lähteä treffeille. Ei kuitenkaan tarvitse jutella etukäteen. Eiköhän siellä kahvikupin äärellä sitten selviä se juttelu. Ihmisiltä puuttuu riskinottokyky täysin. Ei millään voi lähteä kahville, kun siinähän voi käydä niin, ettei se toinen olekaan täydellinen.
Jos se juttelu ensin on niin kauhean vaikeaa että ottaisi toisesta ihmisestä mitään selville niin miten se luonnistuu siellä kahvillakaan.
Riippuu ihan täysin työstä ja tilanteesta. Jos esim. kyseessä on joku työparisi, niin juttelu on täysin luonnollista. Jos taas kyseessä on joku kiireinen asiakaspalvelija tai joku, jonka ympärillä on kokoajan muitakin, niin aika vaikeaa ängetä siihen väliin heittämään jotain omaa juttua. Kun sopii kahdenkeskiset kahvittelut, niin on paljon helpompi jutella kahdestaan.
Miksi kukaan lähtisi jonkun randomi tyypin kanssa kahville? Meillä on kahvia koko ajan saatavilla eikä sitä varten tarvitse mennä yhtään minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ohje naisille jotka eivät löydä miestä:
1. Oletko normaalipainoinen?
2. Onko tyylisi edes suurin piirtein ok?
3. Oletko saanut miehiltä osaksesi kiinnostusta, mutta itse kiinnostunut vain tasokkaammista miehistä?
4. Oletko missään ns. saatavilla?
5. Oletko itse aloitteelliinen?
Mitä ohjeita tuossa muka oli? Mitä tarkoittaa kolmas kysymys? Sitäkö, että pitäisi huolia tasoton mies itselleen, vaikkei kiinnosta yhtään? Kai sama pätee sitten miehiin, jollei saa kaunotarta pitää ottaa rumilus.
En ole ohjeiden laatija, mutta mun mielestä etenkin kohdat 3-5 ovat selittäviä. Ei siinä varmaan tarkoiteta, että pitää ottaa alkoholisoitunut elämänkoululainen, mutta naisilla on usein vähän pölhöjä kriteereitä, joista joustamalla voi saada oikein hyvän miehen
Naisten pölhöjä kriteerejä ovat susta varmaan pituus ja koulutus? Miesten kriteerit, kuten ikä ja paino ja tyyli, ovat vain järkeviä? Sintti ja vajukkikin seksiin pystyy, ja liukkarit on keksitty naisille, jotka eivät kiihotu kumppanistaan. Ei kiitos minulle tuota. Olen ennemmin ilman miestä kuin sellaisen miehen kanssa, josta en pidä.
Et siis käytä liukkaria?
Tosi outo olento olet. Nykyäänhän kaikki käyttää liukkaria.
Mikä siinä oikein on että et käytä liukkaria?
Kyllähän nyt liukkaria kaikki käyttää tänä päivänä. Sama kuin älypuhelintakin.
Eikä käytä. Kun kumppani on oikea niin mitään liukkareita ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Olet kapeakatseinen, vaikea ja rajoittunut henkilö. Yhden kerran kun käy kahvilla, selviää onko myös juttujen puolesta minkäänlaista kemiaa.
Se kyllä puhuu paskaa, joka väittää etteikö ulkonäöllä olisi MINKÄÄNLAISTA merkitystä. Näistä tulee aina niin vastenmielinen "minä olen niin erinomainen ja pyhä ihminen koska en välitä pätkääkään ulkonäöstä"-kuva vaikka sitten todellisuudessa kuitenkaan eivät huoli jotain mukavaa tyyppiä kumppaniksi koska tällä on esim. hassun näköinen silmien karsastus.
Eli naiselle riittää, jos miehellä on hyvä itsetunto ja mies käyttäytyy hyvin? Yläpeukuista päätellen kyllä. Miksi sitten aina puhutaan kemioista, samankaltaisuudesta, pituudesta, koulutustasosta jne.?