Lue keskustelun säännöt.
Iltalehti: Naisille ei löydy miehiä
22.02.2019 |
Iltalehdessä naiset murehtivat, että miehiä ei löydy eivätkä miehet lähesty.
Minä olen mies, joka tahtoisi pyytää ulos naista, joka työskentelee työpaikassa, jossa vierailen säännöllisesti. Minua ei ujostuttaisi kysyä naista ulos eikä naisen kieltävä vastaus saisi minua pohjamutiin, mutta sen sijaan kysymisen estää tilanteen epäsopivuus.
Minua on valistettu, ettei työssä olevaa ihmistä saa häiritä ja että on epäkohteliasta lähestyä työtä tekevää ihmistä.
Niinpä olen luovuttanut jo etukäteen. Nainen on osoittanut minulle mielestäni poikkeavaa huomiota ja minusta hän vaikuttaa mukavalta, mutta kun sosiaaliset normit estävät ulos kysymisen niin sitten ne estävät. Minkäs sille voi.
Kai se on niin, että nykyään suora treffejä tavoitteleva lähestyminen on sallittu enää (kännissä) yöelämässä tai netissä. Ainakin itselleni kaikki muut paikat tuntuvat epäsopivilta.
Kommentit (333)
Vierailija kirjoitti:
Olen 22 v nainen, naimisissa oleva. Olen ihmetellyt jo pitkään, miksei kukaan huoli itselleen esim. mieheni kaveriporukasta miestä.
Kaikki ovat käyneet ammattikoulun ja työskentelevät tänä päivinä ahkerina työntekijöinä eri aloilla, esim. metallityössä, kuorma-auton kuljettajana, autonasentajana, rakennusmiehenä yms. Mieheni on valmistunut muutama vuosi sitten autonasentajaksi ja työskentelee autopurkaamossa varaosamyyjänä.
Kaikki on todella mukavia, rentoja, huumorintajuisia miehiä. Siistejä, joillakin jo oma asunto vuokra-asunnon sijaan jne.
En voi muuta todeta, kun ehkä naisilla on liian kovat vaatimukset kumppanien suhteen? Tarttis olla korkeakoulutettu ja tienata saakelin hyvin tms? Ei kelpaa normi duunarit, vaikka oliskin muuten mahtavia luonteiltaan.
On ehkä lueskeltu liikaa lööpeistä näistä naisista, jotka elelee jonkun kroisoksen "sugardaddyn" siivellä. Eihän sellaisen rinnalla mitkään köyhät normipulliaiset tunnu enää miltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 22 v nainen, naimisissa oleva. Olen ihmetellyt jo pitkään, miksei kukaan huoli itselleen esim. mieheni kaveriporukasta miestä.
Kaikki ovat käyneet ammattikoulun ja työskentelevät tänä päivinä ahkerina työntekijöinä eri aloilla, esim. metallityössä, kuorma-auton kuljettajana, autonasentajana, rakennusmiehenä yms. Mieheni on valmistunut muutama vuosi sitten autonasentajaksi ja työskentelee autopurkaamossa varaosamyyjänä.
Kaikki on todella mukavia, rentoja, huumorintajuisia miehiä. Siistejä, joillakin jo oma asunto vuokra-asunnon sijaan jne.
En voi muuta todeta, kun ehkä naisilla on liian kovat vaatimukset kumppanien suhteen? Tarttis olla korkeakoulutettu ja tienata saakelin hyvin tms? Ei kelpaa normi duunarit, vaikka oliskin muuten mahtavia luonteiltaan.
On ehkä lueskeltu liikaa lööpeistä näistä naisista, jotka elelee jonkun kroisoksen "sugardaddyn" siivellä. Eihän sellaisen rinnalla mitkään köyhät normipulliaiset tunnu enää miltään.
Todennäköisesti. :( Surullista, koska tunnen nuo miehen kaverit tosi hyvin ja moni olis jo valmis perhe-elämäänkin, kumppani vaan puuttuu. Hyviä miehiä, hyväsydämisiä.
There's a starman waiting in the sky
He'd like to come and meet us
But he thinks he'd blow our minds
Vierailija kirjoitti:
Olen 22 v nainen, naimisissa oleva. Olen ihmetellyt jo pitkään, miksei kukaan huoli itselleen esim. mieheni kaveriporukasta miestä.
Kaikki ovat käyneet ammattikoulun ja työskentelevät tänä päivinä ahkerina työntekijöinä eri aloilla, esim. metallityössä, kuorma-auton kuljettajana, autonasentajana, rakennusmiehenä yms. Mieheni on valmistunut muutama vuosi sitten autonasentajaksi ja työskentelee autopurkaamossa varaosamyyjänä.
Kaikki on todella mukavia, rentoja, huumorintajuisia miehiä. Siistejä, joillakin jo oma asunto vuokra-asunnon sijaan jne.
En voi muuta todeta, kun ehkä naisilla on liian kovat vaatimukset kumppanien suhteen? Tarttis olla korkeakoulutettu ja tienata saakelin hyvin tms? Ei kelpaa normi duunarit, vaikka oliskin muuten mahtavia luonteiltaan.
Kouluttautuminen kertoo paljon muustakin kuin tutkinnosta ja ammatista.
Ymmärrän kyllä, että 22-vuotias varaosamyyjän vaimo ei tätä ymmärrä.
Luonteiden yhteensopivuus on ihan olennainen asia parisuhteen onnistumiselle.
Tähän liittyy myös suhtautuminen erilaisuuteen. Lika barn leka bäst.
Terv. lisensiaatti
Minulle ongelmana on tulotasoni.
En kelpaa pidempään suhteeseen.
Tienaan 1200e kk.
Sen lisäksi teen siis tuon päälle ylitöitä. Vapaa-aikani on vähissä ja en saa kustannettua edes treffejä tai mitään.
Olenkin tullut siihen tulokseen että naiset etsivät vain rahaa ja autokyytejä.
Minulla ei ole edes ajokorttia, koska palkallani en sellaista saa säästettyä, saati autoa.
Jos jäisin työttömäksi, niin silläkään ei naista saa, kun pitäisi käydä töissä.
En oikein voi voittaa paitsi valittamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 22 v nainen, naimisissa oleva. Olen ihmetellyt jo pitkään, miksei kukaan huoli itselleen esim. mieheni kaveriporukasta miestä.
Kaikki ovat käyneet ammattikoulun ja työskentelevät tänä päivinä ahkerina työntekijöinä eri aloilla, esim. metallityössä, kuorma-auton kuljettajana, autonasentajana, rakennusmiehenä yms. Mieheni on valmistunut muutama vuosi sitten autonasentajaksi ja työskentelee autopurkaamossa varaosamyyjänä.
Kaikki on todella mukavia, rentoja, huumorintajuisia miehiä. Siistejä, joillakin jo oma asunto vuokra-asunnon sijaan jne.
En voi muuta todeta, kun ehkä naisilla on liian kovat vaatimukset kumppanien suhteen? Tarttis olla korkeakoulutettu ja tienata saakelin hyvin tms? Ei kelpaa normi duunarit, vaikka oliskin muuten mahtavia luonteiltaan.
Kouluttautuminen kertoo paljon muustakin kuin tutkinnosta ja ammatista.
Ymmärrän kyllä, että 22-vuotias varaosamyyjän vaimo ei tätä ymmärrä.
Luonteiden yhteensopivuus on ihan olennainen asia parisuhteen onnistumiselle.
Tähän liittyy myös suhtautuminen erilaisuuteen. Lika barn leka bäst.Terv. lisensiaatti
Enemmin olen varaosamyyjän vaimo. :) Osaapa sentään tehdä käsillään paljon, eikä tuu tieteellistä termiä normikeskustelussa. Ei kiitos sellaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Tai jos ei suostu.
Siinä kuitenkin helposti menettävät kaikki, kun syntyy kulttuuri, jossa ulos kysyminen rajataan hyvin tiukkoihin raameihin ja tapoihin. Aivan kuin se olisi hirvittävä suoritus, jossa kummallakin on koko elämä pelissä, vaikka oikeasti kysymys on vain siitä, että joku on saanut toisesta miellyttävän vaikutelman ja tahtoisi tutustua tähän paremmin.
Netin ääressä sitten piirreskellään perjantai-iltaisin punaviinilasi kourassa deitti-ilmoituksia, kun bussissa vierustoverille treffien ehdottaminen on epäsopivaa ja noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ole ollut vaikeeta saada naista. Riittää kun pukeutuu siististi, huolehtii hygieniasta, pesee leegot ja on kohtelias eikä esitä mitään sellaista mitä ei ole. Ei puristele persettä ja kehu daisoja. Kuuntelee mitä naisella on sanottavaa.. Se on tasan noin yksinkertaista.
Mekaanikko; ihminen joka korjaa insinöörien virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset nirsoja ammatin ja koulutuksen suhteen. Olen urheilullinen 3kymppinen mies joka ei tupakoi ja alkoa käytän ehkä kerran kuussa. Kavereiden kanssa vietän aikaa ja kohtalainen yleissivistys. Tinderissä kun kerron kysyttäessä olevani metallialan duunari niin nainen katoaa alle vuorokaudessa.
Hitsaaja 33
Minulle kelpaisit :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Koska mulla on parempaakin tekemistä kuin mennä potentiaalisesti huonoille treffeille. Jos sä olet ”siinä mielessä” kiinnostunut ihmisestä, jota et edes tunne niin eiköhän se kerro vähän siitäkin paljonko sulla on sahanpurua päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti homma tyssää kun ei ole sitä naisten kuuluisaa kemiaa ensitreffeillä! Kuka voi odottaa jotain räiskettä ensimmäisen tunnin tutustumisen aikana? Jos kolmansien treffien jälkeen ei ole kummallakaan mitään fiiliksia jatkaa tapailua niin sen ymmärrän.
M32
Kuka voi odottaa? No ihminen, joka edellyttää oikeaa yhteyttä toisen kanssa. Se on sitä kemiaa, ja sen ihmettely selittää aivan helvetín ison osan sunkaltaisten miesten ongelmista. Luultavasti sullakaan ei ole koskaan ollut oikeaa syvällistä ihmissuhdetta, mikä on valitettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 22 v nainen, naimisissa oleva. Olen ihmetellyt jo pitkään, miksei kukaan huoli itselleen esim. mieheni kaveriporukasta miestä.
Kaikki ovat käyneet ammattikoulun ja työskentelevät tänä päivinä ahkerina työntekijöinä eri aloilla, esim. metallityössä, kuorma-auton kuljettajana, autonasentajana, rakennusmiehenä yms. Mieheni on valmistunut muutama vuosi sitten autonasentajaksi ja työskentelee autopurkaamossa varaosamyyjänä.
Kaikki on todella mukavia, rentoja, huumorintajuisia miehiä. Siistejä, joillakin jo oma asunto vuokra-asunnon sijaan jne.
En voi muuta todeta, kun ehkä naisilla on liian kovat vaatimukset kumppanien suhteen? Tarttis olla korkeakoulutettu ja tienata saakelin hyvin tms? Ei kelpaa normi duunarit, vaikka oliskin muuten mahtavia luonteiltaan.
Kouluttautuminen kertoo paljon muustakin kuin tutkinnosta ja ammatista.
Ymmärrän kyllä, että 22-vuotias varaosamyyjän vaimo ei tätä ymmärrä.
Luonteiden yhteensopivuus on ihan olennainen asia parisuhteen onnistumiselle.
Tähän liittyy myös suhtautuminen erilaisuuteen. Lika barn leka bäst.Terv. lisensiaatti
Minä olen kai samaa koulutusluokkaa kuin tuo ja kaverinsa. Se että 22-vuotias ihmettelee miksi kukaan ole pullauttamassa lapsia miehille tuossa iässä kertoo enemmän kuin koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille ei kelpaa mies.. Naisten vaatimustaso on älyttömällä pohjalla ja sekin taitaa perustuu roskalehtiin ja telkkarirealityyn. Kumppanilta odotetaan ihan mahdottomia asioita. Itse en ole tinderissä, mutta mitä olen kavereilta kuullut, että siellä naiset ei edes vastaa mitään ja jos lukee jonkun naisen profiilin, niin se ettii sitä kansikuvapoikaa mens health lehdestä. Ehkä tossa on se syy miks kovin moni ei jaksa yrittää. 90% miehistä ei ole sellasia mens health tai muun vastaavan lehden näkösiä jätkiä. Se 10% mikä jää niin niillä on itsellä sellaset omanlaisensa naiset jolla on myös yleensä tili täynnä rahaa.
Yli 80 % suomalaismiehistä on parisuhteessa viimeistään vähän yli kolmekymppisinä, joten älä jaksa provota tai ilmoitan asiattomaksi.
Minä en ole ollut ja olen yli 30v mutta minulla on päässä vikaa niin eipä ihme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Tai jos ei suostu.
Siinä kuitenkin helposti menettävät kaikki, kun syntyy kulttuuri, jossa ulos kysyminen rajataan hyvin tiukkoihin raameihin ja tapoihin. Aivan kuin se olisi hirvittävä suoritus, jossa kummallakin on koko elämä pelissä, vaikka oikeasti kysymys on vain siitä, että joku on saanut toisesta miellyttävän vaikutelman ja tahtoisi tutustua tähän paremmin.
Netin ääressä sitten piirreskellään perjantai-iltaisin punaviinilasi kourassa deitti-ilmoituksia, kun bussissa vierustoverille treffien ehdottaminen on epäsopivaa ja noloa.
Mikäs siinä jos se jutustelu on mahdottomuus ja ainoat vaihtoehdot kylmiltään kysyä ulos tai netti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille ei kelpaa mies.. Naisten vaatimustaso on älyttömällä pohjalla ja sekin taitaa perustuu roskalehtiin ja telkkarirealityyn. Kumppanilta odotetaan ihan mahdottomia asioita. Itse en ole tinderissä, mutta mitä olen kavereilta kuullut, että siellä naiset ei edes vastaa mitään ja jos lukee jonkun naisen profiilin, niin se ettii sitä kansikuvapoikaa mens health lehdestä. Ehkä tossa on se syy miks kovin moni ei jaksa yrittää. 90% miehistä ei ole sellasia mens health tai muun vastaavan lehden näkösiä jätkiä. Se 10% mikä jää niin niillä on itsellä sellaset omanlaisensa naiset jolla on myös yleensä tili täynnä rahaa.
Yli 80 % suomalaismiehistä on parisuhteessa viimeistään vähän yli kolmekymppisinä, joten älä jaksa provota tai ilmoitan asiattomaksi.
Minä en ole ollut ja olen yli 30v mutta minulla on päässä vikaa niin eipä ihme.
Eiköhän vähintään joka toisella ole päässä vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 22 v nainen, naimisissa oleva. Olen ihmetellyt jo pitkään, miksei kukaan huoli itselleen esim. mieheni kaveriporukasta miestä.
Kaikki ovat käyneet ammattikoulun ja työskentelevät tänä päivinä ahkerina työntekijöinä eri aloilla, esim. metallityössä, kuorma-auton kuljettajana, autonasentajana, rakennusmiehenä yms. Mieheni on valmistunut muutama vuosi sitten autonasentajaksi ja työskentelee autopurkaamossa varaosamyyjänä.
Kaikki on todella mukavia, rentoja, huumorintajuisia miehiä. Siistejä, joillakin jo oma asunto vuokra-asunnon sijaan jne.
En voi muuta todeta, kun ehkä naisilla on liian kovat vaatimukset kumppanien suhteen? Tarttis olla korkeakoulutettu ja tienata saakelin hyvin tms? Ei kelpaa normi duunarit, vaikka oliskin muuten mahtavia luonteiltaan.
Kouluttautuminen kertoo paljon muustakin kuin tutkinnosta ja ammatista.
Ymmärrän kyllä, että 22-vuotias varaosamyyjän vaimo ei tätä ymmärrä.
Luonteiden yhteensopivuus on ihan olennainen asia parisuhteen onnistumiselle.
Tähän liittyy myös suhtautuminen erilaisuuteen. Lika barn leka bäst.Terv. lisensiaatti
Minä olen kai samaa koulutusluokkaa kuin tuo ja kaverinsa. Se että 22-vuotias ihmettelee miksi kukaan ole pullauttamassa lapsia miehille tuossa iässä kertoo enemmän kuin koulutus.
Kaikki kaveritko on 22-vuotiaita? Missä kohtaa niin kerroin, kerroin mielestäni OMAN ikäni?
On sullakin sit suppee kaveripiiri jos kaikki kaveris on samaa ikää kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Monesti homma tyssää kun ei ole sitä naisten kuuluisaa kemiaa ensitreffeillä! Kuka voi odottaa jotain räiskettä ensimmäisen tunnin tutustumisen aikana? Jos kolmansien treffien jälkeen ei ole kummallakaan mitään fiiliksia jatkaa tapailua niin sen ymmärrän.
M32
Sen kemian tuntee jo vaikka suunnilleen vartin päästä, jos sellaista on. En harrasta yhdenillan juttuja koskaan, mutta kyllä niihin joihin tuntee suurta vetoa sen tietää kyllä nopeaan. Tosin ajan myötä ihminen saattaa muuttua rakkaaksi ja vaikkei suurta kemiaa ole, niin suurta rakkautta saattaa löytyä myöhemminkin. Siksi toisista kaverisuhteista saattaa muodostua rakkaussuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 22 v nainen, naimisissa oleva. Olen ihmetellyt jo pitkään, miksei kukaan huoli itselleen esim. mieheni kaveriporukasta miestä.
Kaikki ovat käyneet ammattikoulun ja työskentelevät tänä päivinä ahkerina työntekijöinä eri aloilla, esim. metallityössä, kuorma-auton kuljettajana, autonasentajana, rakennusmiehenä yms. Mieheni on valmistunut muutama vuosi sitten autonasentajaksi ja työskentelee autopurkaamossa varaosamyyjänä.
Kaikki on todella mukavia, rentoja, huumorintajuisia miehiä. Siistejä, joillakin jo oma asunto vuokra-asunnon sijaan jne.
En voi muuta todeta, kun ehkä naisilla on liian kovat vaatimukset kumppanien suhteen? Tarttis olla korkeakoulutettu ja tienata saakelin hyvin tms? Ei kelpaa normi duunarit, vaikka oliskin muuten mahtavia luonteiltaan.
On ehkä lueskeltu liikaa lööpeistä näistä naisista, jotka elelee jonkun kroisoksen "sugardaddyn" siivellä. Eihän sellaisen rinnalla mitkään köyhät normipulliaiset tunnu enää miltään.
Todennäköisesti. :( Surullista, koska tunnen nuo miehen kaverit tosi hyvin ja moni olis jo valmis perhe-elämäänkin, kumppani vaan puuttuu. Hyviä miehiä, hyväsydämisiä.
Mitä se hyväsydämmisyys tähän kuuluu? Ehkä heidän kannattaa ottaa kohderyhmä Karen parturi-kampaajat, perushoitajat ym muut duunarinaiset.
Olen 22 v nainen, naimisissa oleva. Olen ihmetellyt jo pitkään, miksei kukaan huoli itselleen esim. mieheni kaveriporukasta miestä.
Kaikki ovat käyneet ammattikoulun ja työskentelevät tänä päivinä ahkerina työntekijöinä eri aloilla, esim. metallityössä, kuorma-auton kuljettajana, autonasentajana, rakennusmiehenä yms. Mieheni on valmistunut muutama vuosi sitten autonasentajaksi ja työskentelee autopurkaamossa varaosamyyjänä.
Kaikki on todella mukavia, rentoja, huumorintajuisia miehiä. Siistejä, joillakin jo oma asunto vuokra-asunnon sijaan jne.
En voi muuta todeta, kun ehkä naisilla on liian kovat vaatimukset kumppanien suhteen? Tarttis olla korkeakoulutettu ja tienata saakelin hyvin tms? Ei kelpaa normi duunarit, vaikka oliskin muuten mahtavia luonteiltaan.