Mies on katkera helposta vauvasta

Sori mutta teidän suhdekaan ei vaikuta olevan kovin vakaalla pohjalla. Mies ikään kuin sanelee - tai yrittää sanella sulle perhe-elämän säveliä. Hän ei ymmärrä sinua eikä välitä ymmärtää. Ainakin jonkin verran annat miehen kävellä ylitsesi. Miksi suostut tähän? Oletko ilmaissut omaa tahtoasi selkeästi? Mitä noissa tilanteissa on tapahtunut jos olet niin tehnyt? Haluatko elää loppuelämäsi noin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli mies oikeasti myös hoitaa lasta hyvin eikä ainoastaan odota saavansa pelkkää vapaa-aikaa, miksi hänelle ei voisi suoda positiivista kokemusta lastenhoidosta ja mahdollisuutta luoda tiivis suhde omaan lapseen?

Mikäli ap vielä haluaa lisää lapsia on mieskin varmasti myötämielisempi jatkossa, jos tämän lapsen vauva-aika on hänestä mukavaa ensimmäisen lapsen saannista poiketen.

Et näe mitään epäreilua siinä, että minä hoidan aina ne vaikeat asiat ja vaikka mitä on sovittu niin luovin niin että miehellä on mahdollisimman mukavaa ja helppoa?

Ap

En, koska aivan itse olet sillä tavoin halunnut asiat miehen kanssa sopia:

"Lapsi kasvoi ja aloin puhua toisesta lapsesta. Mies suostui sillä ehdolla, että minä pääasiassa taas hoidan vauvan ja jos hänellä ei hermo kestä, minä ymmärrän ja haetaan apua jostain ulkopuolelta, hän ei jaksa enää vuosia sitä huutamista, eikä välttämättä halua pitää edes isyyslomaa jos silloin on hoidettava koliikkivauvaa yötäpäivää."

Tuon tekstisikin mukaan mies on jo aiemminkin ajatellut pitävänsä isyyslomaa mikäli uusi lapsi on helpompi kuin edellinen. Nyt kun uusi lapsi todella on helpompi kuin edellinen, et yhtäkkiä soisikaan miehellesi eli lapsenne isälle mahdollisuutta nauttia lapsen vauva-ajasta?

Isyysloma on 3 viikkoa ja äiti voi olla samaan aikaan kotona äitiyslomalla. Minulla on työpaikka, mutta en ole mikään uraihminen, eikä työ suo minulle mitään erityisiä onnistumisia jne. Teen sitä vain rahan takia. En olisi tehnyt alunperinkään lapsia miehen kanssa, joka olisi halunnut jäädä kokonaan kotiin ja itse olisin mennyt synnäriltä takaisin töihin. Tästäkin on puhuttu miehen kanssa ja hänelle on ollut ok että minä olen lasten kanssa kotona ja pidän vanhempainvapaat, esikoisen kanssa olin vielä hoitovapaallakin 1,5v ja sekin oli molemmille ok ja hyvä valinta.

Ap

Anteeksi vaan, mutta kuulostaa siltä, että itsellesi lasten hankinta on ollut ensisijaisesti keino välttää työntekoa. Samalla kaikki puheet siitä, kuinka itselläsi on miestäsi paremmat hermot kertovat enemmänkin siitä, kuinka tarpeesi välttää palkkatyötä kodin ulkopuolella on niin suuri, että saa sinut kestämään lähes mitä vaan. Nyt ongelma onkin se, että miehesi ehdotus jäädä kotiin lapsen kanssa pakottaisi sinut sinne kaikin keinoin välttelemääsi työhön.

Mitä ihmettä nyt? Mä rakastan mun työtä ja mies on ollut pitkään meidän lasten kanssa kotona, mutta en olisi missään nimessä lähtenyt töihin synnäriltä tai pienen vauvan luota. Ei se että haluaa jonkin aikaa olla kotona tarkoita että pakoilee työelämää.

-ei ap

Luitko kommentin, johon on vastattu?:

"Minulla on työpaikka, mutta en ole mikään uraihminen, eikä työ suo minulle mitään erityisiä onnistumisia jne. Teen sitä vain rahan takia."

Lapsi on kohta puolivuotias, joten eihän ap ole ollut lähtemässä synnäriltä töihin.

Harvassa maassa saa olla lapsen synnyttyä pois työelämästä yhtä kauan kuin Suomessa ja täällähän isälläkin on oikeus halutessaan jäädä hoitamaan lastaan.

Nyt onkin kyse siitä voisiko isä käyttää tuota oikeuttaan hoitaa pientä lasta kotona jolloin äiti kävisi isän sijaan töissä, mutta tämä ei äidille sovi, sillä hän haluaa pysyä kotona.

Äiti ja lapset hipsivät varpasillaan, ettei isin hermot kiristy. Isä ei kestä esikoista kiroilematta, vaikka näkee tätä vain muutaman tunnin päivässä eikä ilmeisesti lainkaan yksin. Isä pitää vauvasta vain, jos se on nätisti ja hiljaa. Kun vauva alkaa osoittamaan omaa tahtoa kiukuttelemalla, niin isä huutaa ja kiroilee. Isä haluaa jäädä kotiin kuntoillakseen, ei luodakseen suhdetta lapsiinsa tai osallistuakseen kodin pyörittämiseen, jota ei myöskään arvosta. Ihan tosissaanko katsot, että vauvalle olisi paras ratkaisu erota äidistä ja olla tämän kyseisen isän asusteena salireissuilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa koko ketjua lukea mutta lähettäisin miehen psykologille miettimään omia valintojaan ja vaatimuksiaan. Pöljä ukko, ei voi muuta sanoa.

Luitko edes aloituksen?:

"Meillä on 4 vuotias esikoinen joka on aina ollut haastava, syntyi liian aikaisin ja oli koliikkilapsi.

Sairasti ja huusi yöt ja päivät ensimmäiset 2 vuotta.

Mies oli ihan loppu (ja itsekkin toki) ja vannoi ettei ikinä halua toista lasta, jos tästä selvitään.

Oli onnellinen kun pääsi töihin karkuun ja minä hoidin pääasiassa lapsen, kunnes palasin töihin lapsen ollessa 2,5v.

Lapsi kasvoi ja aloin puhua toisesta lapsesta. Mies suostui sillä ehdolla, että minä pääasiassa taas hoidan vauvan ja jos hänellä ei hermo kestä, minä ymmärrän ja haetaan apua jostain ulkopuolelta, hän ei jaksa enää vuosia sitä huutamista, eikä välttämättä halua pitää edes isyyslomaa jos silloin on hoidettava koliikkivauvaa yötäpäivää.

Suostuin tähän ja tehtiin toinen lapsi."

Mies on ollut ensimmäisen lapsen vauva- ja taaperoajan rankkuudesta niin totaalisen loppu, että ilman ap:n suostuttelua ja vakuuttelua ettei hoito tule miehelle olemaan yhtä rankkaa kuin ensimmäisen lapsen kanssa on ollut, mies ei olisi missään nimessä suostunut uuden lapsen hankintaan.

Nyt onneksi lapsi onkin täysi vastakohta ensimmäiseen ja mieskin on lämmennyt ajatukselle, että lapsen hoito kotona voisikin olla mukavaa, mutta ap itse on katkera miehen muuttuneesta suhtautumisesta asiaan ja kokee, ettei miehellä ole oikeus jäädä lapsensa kanssa kotiin.

Luin tietysti ja sain sellaisen käsityksen että mies haluaa olla kotona lepäämässä ja kuntoilemassa, ei suinkaan hoitamassa lasta ja kotia. Lapsi ja koti on miehelle vain sivutuote. Tuo ukko lähtee lätkimään saman tien kun hoksaa helpomman elämän.

Nythän kuulemme vain yhden näkökulman asiasta.

Ap:n vastauksista käy selville, kuinka hän tykkää ennemmin olla kotona keskittyen lapsiin ja kotitöihin kuin käydä töissä.

Hän jopa vastauksessaan mainitsi, ettei olisi edes tehnyt lapsia, ellei mies olisi ollut myöntyväinen ajatukseen, että ap on kotona niin pitkään kuin mahdollista.

Mikäli mies olisi pakenevaa sorttia, tuskin olisi jaksanut kahta vuotta kuunnella jatkuvaa yötäpäiväistä itkua.

Mikäli mies ajattelisi vain omaa mukavuuttaan huomioimatta puolisoaan, tuskin olisi myöntynyt puolisonsa ehdotukseen toisesta lapsesta vaikka mikä olisi, kun kerran "vannoi ettei ikinä halua toista lasta, jos tästä selvitään."

Kerrotun mukaan mies osallistuu kotitöihinkin, ilmeisesti tosin lähinnä pyydettäessä syystä että

ap kertoo itse nauttivansa kotitöistä ja haluaa tehdä ne tavallaan, joten ei edes halua miehensä niihin osallistuvan.

Yleensä palstalla saa lukea miehistä, jotka ovat pettäneet raskausaikana ja jättäneet lapsen synnyttyä, joten aika harvinaista on lukea miehestä, joka haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lastaan.

Tyypillistä palstalle on toki tuoda tällainenkin puoliso esiin näkökulmasta, että "ei kai se nyt käy että mies jää kotiin lapsen kanssa ja antakaa vinkkejä miten estän mieheni aikeet".

Vierailija kirjoitti:

Sori mutta teidän suhdekaan ei vaikuta olevan kovin vakaalla pohjalla. Mies ikään kuin sanelee - tai yrittää sanella sulle perhe-elämän säveliä. Hän ei ymmärrä sinua eikä välitä ymmärtää. Ainakin jonkin verran annat miehen kävellä ylitsesi. Miksi suostut tähän? Oletko ilmaissut omaa tahtoasi selkeästi? Mitä noissa tilanteissa on tapahtunut jos olet niin tehnyt? Haluatko elää loppuelämäsi noin?

Mies on vapaamatkustaja, mutta kokee olevansa perheen tärkein henkilö. Vain hänen haluillaan on merkitystä, ei äidillä tai lapsilla. Jostain syystä äitikin uskoo miehen käytöksen olevan oikeutettua, koska miesparalla on heikot hermot ja hän tuo rahaa enemmän talouteen. Ap on tuonut miehen jälkeläiset talouteen, käy palkkatöissä, hoitaa lapset ja miehen kaikki tarpeet, mutta kun mies on niiiiin herkkä.

Mä sopisin miehen kanssa, että ookoo tehdään vaihto kun vauva on 9kk-1v ikäinen. MUTTA ottaisin miehen kanssa puheeksi sen, että kotona oleva vanhempi hoitaa jatkossakin ruuanlaiton, siivouksen ja pyykkäyksen. Mites taaperon tarhaan vienti ja haku? Nämä perustehtävät kuuluu edelleen kotonaolevalle kuten tähänkin asti, ihan sama kumpi kotona on.

Mieheltä "En osaa" ei ole oikea vastaus, nyt on aikaa opetella ennen vaihtoa. "En halua" no jos haluat olla kotona niin se on haluttava. "Ei kiinnosta" no voi voi sentään, sääliäkö pitäisi?

Ihan selkeä linja eikä periksiantoa. Tee selväksi, että jos menet töihin niin sun illat on pyhitetty lapsille, ei kotitöille.

Kuulostaa nimittäin toi ukko niin lusmulle, että taatusti ei nuo ehdot kelpaa vaan alkaa vikistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa koko ketjua lukea mutta lähettäisin miehen psykologille miettimään omia valintojaan ja vaatimuksiaan. Pöljä ukko, ei voi muuta sanoa.

Luitko edes aloituksen?:

"Meillä on 4 vuotias esikoinen joka on aina ollut haastava, syntyi liian aikaisin ja oli koliikkilapsi.

Sairasti ja huusi yöt ja päivät ensimmäiset 2 vuotta.

Mies oli ihan loppu (ja itsekkin toki) ja vannoi ettei ikinä halua toista lasta, jos tästä selvitään.

Oli onnellinen kun pääsi töihin karkuun ja minä hoidin pääasiassa lapsen, kunnes palasin töihin lapsen ollessa 2,5v.

Lapsi kasvoi ja aloin puhua toisesta lapsesta. Mies suostui sillä ehdolla, että minä pääasiassa taas hoidan vauvan ja jos hänellä ei hermo kestä, minä ymmärrän ja haetaan apua jostain ulkopuolelta, hän ei jaksa enää vuosia sitä huutamista, eikä välttämättä halua pitää edes isyyslomaa jos silloin on hoidettava koliikkivauvaa yötäpäivää.

Suostuin tähän ja tehtiin toinen lapsi."

Mies on ollut ensimmäisen lapsen vauva- ja taaperoajan rankkuudesta niin totaalisen loppu, että ilman ap:n suostuttelua ja vakuuttelua ettei hoito tule miehelle olemaan yhtä rankkaa kuin ensimmäisen lapsen kanssa on ollut, mies ei olisi missään nimessä suostunut uuden lapsen hankintaan.

Nyt onneksi lapsi onkin täysi vastakohta ensimmäiseen ja mieskin on lämmennyt ajatukselle, että lapsen hoito kotona voisikin olla mukavaa, mutta ap itse on katkera miehen muuttuneesta suhtautumisesta asiaan ja kokee, ettei miehellä ole oikeus jäädä lapsensa kanssa kotiin.

Luin tietysti ja sain sellaisen käsityksen että mies haluaa olla kotona lepäämässä ja kuntoilemassa, ei suinkaan hoitamassa lasta ja kotia. Lapsi ja koti on miehelle vain sivutuote. Tuo ukko lähtee lätkimään saman tien kun hoksaa helpomman elämän.

Nythän kuulemme vain yhden näkökulman asiasta.

Ap:n vastauksista käy selville, kuinka hän tykkää ennemmin olla kotona keskittyen lapsiin ja kotitöihin kuin käydä töissä.

Hän jopa vastauksessaan mainitsi, ettei olisi edes tehnyt lapsia, ellei mies olisi ollut myöntyväinen ajatukseen, että ap on kotona niin pitkään kuin mahdollista.

Mikäli mies olisi pakenevaa sorttia, tuskin olisi jaksanut kahta vuotta kuunnella jatkuvaa yötäpäiväistä itkua.

Mikäli mies ajattelisi vain omaa mukavuuttaan huomioimatta puolisoaan, tuskin olisi myöntynyt puolisonsa ehdotukseen toisesta lapsesta vaikka mikä olisi, kun kerran "vannoi ettei ikinä halua toista lasta, jos tästä selvitään."

Kerrotun mukaan mies osallistuu kotitöihinkin, ilmeisesti tosin lähinnä pyydettäessä syystä että

ap kertoo itse nauttivansa kotitöistä ja haluaa tehdä ne tavallaan, joten ei edes halua miehensä niihin osallistuvan.

Yleensä palstalla saa lukea miehistä, jotka ovat pettäneet raskausaikana ja jättäneet lapsen synnyttyä, joten aika harvinaista on lukea miehestä, joka haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lastaan.

Tyypillistä palstalle on toki tuoda tällainenkin puoliso esiin näkökulmasta, että "ei kai se nyt käy että mies jää kotiin lapsen kanssa ja antakaa vinkkejä miten estän mieheni aikeet".

Kaikki mitä kirjoitit on ihan totta. Sitä en ymmärrä miksi sinusta se on täysin ok että mies muuttaa yhtäkkiä mielipidettään ja yrittää luistaa sovitusta ja minun pitäisi tämä vain niellä vaikka heti alussa on toisin puhuttu? Sinusta miehellä on oikeus, minusta ei enää tässä vaiheessa ole, kun toisin on kerran sovittu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa koko ketjua lukea mutta lähettäisin miehen psykologille miettimään omia valintojaan ja vaatimuksiaan. Pöljä ukko, ei voi muuta sanoa.

Luitko edes aloituksen?:

"Meillä on 4 vuotias esikoinen joka on aina ollut haastava, syntyi liian aikaisin ja oli koliikkilapsi.

Sairasti ja huusi yöt ja päivät ensimmäiset 2 vuotta.

Mies oli ihan loppu (ja itsekkin toki) ja vannoi ettei ikinä halua toista lasta, jos tästä selvitään.

Oli onnellinen kun pääsi töihin karkuun ja minä hoidin pääasiassa lapsen, kunnes palasin töihin lapsen ollessa 2,5v.

Lapsi kasvoi ja aloin puhua toisesta lapsesta. Mies suostui sillä ehdolla, että minä pääasiassa taas hoidan vauvan ja jos hänellä ei hermo kestä, minä ymmärrän ja haetaan apua jostain ulkopuolelta, hän ei jaksa enää vuosia sitä huutamista, eikä välttämättä halua pitää edes isyyslomaa jos silloin on hoidettava koliikkivauvaa yötäpäivää.

Suostuin tähän ja tehtiin toinen lapsi."

Mies on ollut ensimmäisen lapsen vauva- ja taaperoajan rankkuudesta niin totaalisen loppu, että ilman ap:n suostuttelua ja vakuuttelua ettei hoito tule miehelle olemaan yhtä rankkaa kuin ensimmäisen lapsen kanssa on ollut, mies ei olisi missään nimessä suostunut uuden lapsen hankintaan.

Nyt onneksi lapsi onkin täysi vastakohta ensimmäiseen ja mieskin on lämmennyt ajatukselle, että lapsen hoito kotona voisikin olla mukavaa, mutta ap itse on katkera miehen muuttuneesta suhtautumisesta asiaan ja kokee, ettei miehellä ole oikeus jäädä lapsensa kanssa kotiin.

Luin tietysti ja sain sellaisen käsityksen että mies haluaa olla kotona lepäämässä ja kuntoilemassa, ei suinkaan hoitamassa lasta ja kotia. Lapsi ja koti on miehelle vain sivutuote. Tuo ukko lähtee lätkimään saman tien kun hoksaa helpomman elämän.

Nythän kuulemme vain yhden näkökulman asiasta.

Ap:n vastauksista käy selville, kuinka hän tykkää ennemmin olla kotona keskittyen lapsiin ja kotitöihin kuin käydä töissä.

Hän jopa vastauksessaan mainitsi, ettei olisi edes tehnyt lapsia, ellei mies olisi ollut myöntyväinen ajatukseen, että ap on kotona niin pitkään kuin mahdollista.

Mikäli mies olisi pakenevaa sorttia, tuskin olisi jaksanut kahta vuotta kuunnella jatkuvaa yötäpäiväistä itkua.

Mikäli mies ajattelisi vain omaa mukavuuttaan huomioimatta puolisoaan, tuskin olisi myöntynyt puolisonsa ehdotukseen toisesta lapsesta vaikka mikä olisi, kun kerran "vannoi ettei ikinä halua toista lasta, jos tästä selvitään."

Kerrotun mukaan mies osallistuu kotitöihinkin, ilmeisesti tosin lähinnä pyydettäessä syystä että

ap kertoo itse nauttivansa kotitöistä ja haluaa tehdä ne tavallaan, joten ei edes halua miehensä niihin osallistuvan.

Yleensä palstalla saa lukea miehistä, jotka ovat pettäneet raskausaikana ja jättäneet lapsen synnyttyä, joten aika harvinaista on lukea miehestä, joka haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lastaan.

Tyypillistä palstalle on toki tuoda tällainenkin puoliso esiin näkökulmasta, että "ei kai se nyt käy että mies jää kotiin lapsen kanssa ja antakaa vinkkejä miten estän mieheni aikeet".

Ihan turha maalata vastaajia sellaisiksi, jotka "eivät vain hyväksy, että mies jää kotiin". Mun mies on ollut 2 vuotta lasten kanssa kotona, tosin alkaen vauva-ajan jälkeen. Mun parhaan ystävän mies jäi kotiin 6kk vauvan kanssa. Mutta he sopivat asiasta ETUKÄTEEN ja molemmat olivat kotona vauva-aikana koska kumpikin halusi luoda vakaan suhteen vauvaan. Ei kukaan täällä vastusta tuollaista järjestelyä. MUTTA en ikinä jättäisi vauvaa sellaisen ihmisen hoitoon, joka on jo osoittanut ettei kestä vauvan itkua kovin pitkään ja joka karjuu ja kiroilee 4-vuotiaalle, ja jonka syy jäädä kotiin olisi, että kokee puolison pääsevän siellä helpolla. Lisäksi vauva on tottunut ap:n hoivaan, ei todellakaan ole vauvaa kohtaan oikein, että vaihdetaan isän itsekkyyden takia yhtäkkiä hoitajaa ja sitten ehkä taas uudestaan kun isä ei jaksakaan.

Mä oikeasti epäilen että ap:n mies on loppuun palanut/uupunut/ masentunut. Siinä kohtaa ihminen näkee vaan oman kurjuutensa eikä pysty tajuamaan toisen osapuolen tekemää työmäärää eikä vauvanhoidon sitovuutta. Kotiin vauvan kanssa jääminen tarjoaisi miehelle sosiaalisesti hyväksytyn tien olla pois töistä pidempään, unelmissa siintävän sapatin. Ei sillä ole mitään tekemistä sen vauvan, sen vauvanhoidon helppouden, ap:n tekemisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä karmealta isältä. Huutaa ja kiroilee esikoiselle, vaikka näkee tätä vain muutaman tunnin päivässä. On katkera vaimolleen, joka on synnyttänyt ja hoitanut 2 yhteistä lasta ja vielä passaa miehen siihen päälle. Ja vielä vaimon pitäisi mahdollistaa miehen kuntoilu menemällä töihin ja hoitamalla kaikki kotityöt ja lasten hoito työajan ulkopuolella.

Nyt ap pois sieltä kynnysmaton paikalta ja sanot tomerasti ei. Vauvalle on paras vaihtoehto olla äidin kanssa, joka haluaa hoitaa lasta, kuin kuntoilevan isän kanssa, joka jaksaa vauvaa vain ehdollisesti. Missä välissä edes jaksaisit olla vauvan ja esikoisen kanssa, jos päivät olisit töissä ja töiden jälkeen hoidat kaikki kotityöt?

Juu en olekaan suostumassa miehen ehdotukseen, nyt vaan mietin miten keskustella miehen kanssa tuosta kettuilusta. Ei ole kiva kuunnella miten makaan kotona, kun oikeasti en makaa hetkeäkään, koko ajan teen jotain vaikka vauva suuren osan päivästä nukkuukin. Tänäänkin olen käynyt esikoisen vaatteita läpi, pistänyt pieniä pois jne. Miehelle tälläinen ei tulisi edes ikinä mieleen, että niin on hyvä joskus tehdä jotta saa kaappiin tilaa.

Ap

Samalla tee miehelle selväksi, että et ole tilivelvollinen päiväsi kulusta kenellekään, kunhan vauva on hoidettu. Äitiysloma ei ole mikään kotiorjuuden mahdollistaja, vaan tarkoitettu synnytyksestä toipumiseen ja vauvan hoitamiseen. Vaikka sitten makaat sohvalla aina vauvan nukkuessa, niin sinulla on täysi oikeus siihen eikä se kuulu kenellekään.

Sanot tiukasti, että tuollaiset makaamispuheet saavat luvan loppua, koska ne loukkaavat sinua. Ja vanhempainvapaa ei ole mikään isän kuntoiluloma, vaan vauvan hoitamista ja normaalisti kotona oleva hoitaa pääosan kotitöistä (tämä jo lannistanee kermapersus miehesi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori mutta teidän suhdekaan ei vaikuta olevan kovin vakaalla pohjalla. Mies ikään kuin sanelee - tai yrittää sanella sulle perhe-elämän säveliä. Hän ei ymmärrä sinua eikä välitä ymmärtää. Ainakin jonkin verran annat miehen kävellä ylitsesi. Miksi suostut tähän? Oletko ilmaissut omaa tahtoasi selkeästi? Mitä noissa tilanteissa on tapahtunut jos olet niin tehnyt? Haluatko elää loppuelämäsi noin?

Mies on vapaamatkustaja, mutta kokee olevansa perheen tärkein henkilö. Vain hänen haluillaan on merkitystä, ei äidillä tai lapsilla. Jostain syystä äitikin uskoo miehen käytöksen olevan oikeutettua, koska miesparalla on heikot hermot ja hän tuo rahaa enemmän talouteen. Ap on tuonut miehen jälkeläiset talouteen, käy palkkatöissä, hoitaa lapset ja miehen kaikki tarpeet, mutta kun mies on niiiiin herkkä.

Itse en pidä riidoista ja haluan elää rauhassa, siksi ehkä yritän elää ”ärsyttämättä” miestä turhaan. Ehkä ei pitäisi tehdä niin, mutta en jaksa sitä negatiivista ilmapiiriä joka siitä seuraa, lapset huutaa ja mies on vihainen.

Ap

Minkälaisesta perheestä Ap on lähtöisin? Onko opittu malli tuo, että mies tuo leivän pöytään ja nainen nöyrästi kiittelee ja hieroo miehen kipeitä hartioita?

Mun tekis mieli kaikista eniten istutua Ap viereen ja jutella, että kaikkea ei pidä hyväksyä mieheltä, joka ei selvästikään arvosta sua. Saattaisin jopa kehottamaan ajattelemaan sitäkin vaihtoehtoa, että kaappaa lapset kainaloon ja aloita uusi elämä.

Naisparka. Ja etenkin lapsiparat, näytä edes niille esimerkkiä miten sitä puolisoa tulee kohdella, ei palvelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos, lasta ei imetetä, niin silloin isällä on sama oikeus jäädä kotiin kuin äidillä. Sinua nyt vaan risoo, koska et halua mennä töihin, olisithan sinäkin voinut muuttaa mieleipidettä jos lapsi olisikin ollut hankala.

isällä ei ole oikeutta kettuila, mutta sinullakaan ei ole oikeutta kieltää isää olla kotona lapsen kanssa. 

Eihän se mies halua olla kotona LAPSEN kanssa, vaan lepäillä ja kuntoilla!!!! 

Sanoo lapsen äiti, joka olisi itse ollut valmis vaikka uuteen koliikkilapseen, kunhan ei tarvitse mennä töihin, joka ei häntä tippaakaan innosta.

Jos et ymmärrä lukemaasi, en voi auttaa. Voit poistua ketjusta.

Ap

Eli jos joku ei ymmärrä asiaa juuri niin kuin sinä haluat, hän ei saa sanoa mielipidettään?

Selvästi olet vastauksissasi tuonut esiin, ettet olisi edes tehnyt lapsia, jos olisit tiennyt, että miehesi haluaisikin käyttää oikeutensa niiden hoitoon ja kuinka olisit ollut vaikka yksin valmis hoitamaan jopa toisen koliikkilapsenkin, kunhan olisit saanut olla kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa koko ketjua lukea mutta lähettäisin miehen psykologille miettimään omia valintojaan ja vaatimuksiaan. Pöljä ukko, ei voi muuta sanoa.

Luitko edes aloituksen?:

"Meillä on 4 vuotias esikoinen joka on aina ollut haastava, syntyi liian aikaisin ja oli koliikkilapsi.

Sairasti ja huusi yöt ja päivät ensimmäiset 2 vuotta.

Mies oli ihan loppu (ja itsekkin toki) ja vannoi ettei ikinä halua toista lasta, jos tästä selvitään.

Oli onnellinen kun pääsi töihin karkuun ja minä hoidin pääasiassa lapsen, kunnes palasin töihin lapsen ollessa 2,5v.

Lapsi kasvoi ja aloin puhua toisesta lapsesta. Mies suostui sillä ehdolla, että minä pääasiassa taas hoidan vauvan ja jos hänellä ei hermo kestä, minä ymmärrän ja haetaan apua jostain ulkopuolelta, hän ei jaksa enää vuosia sitä huutamista, eikä välttämättä halua pitää edes isyyslomaa jos silloin on hoidettava koliikkivauvaa yötäpäivää.

Suostuin tähän ja tehtiin toinen lapsi."

Mies on ollut ensimmäisen lapsen vauva- ja taaperoajan rankkuudesta niin totaalisen loppu, että ilman ap:n suostuttelua ja vakuuttelua ettei hoito tule miehelle olemaan yhtä rankkaa kuin ensimmäisen lapsen kanssa on ollut, mies ei olisi missään nimessä suostunut uuden lapsen hankintaan.

Nyt onneksi lapsi onkin täysi vastakohta ensimmäiseen ja mieskin on lämmennyt ajatukselle, että lapsen hoito kotona voisikin olla mukavaa, mutta ap itse on katkera miehen muuttuneesta suhtautumisesta asiaan ja kokee, ettei miehellä ole oikeus jäädä lapsensa kanssa kotiin.

Luin tietysti ja sain sellaisen käsityksen että mies haluaa olla kotona lepäämässä ja kuntoilemassa, ei suinkaan hoitamassa lasta ja kotia. Lapsi ja koti on miehelle vain sivutuote. Tuo ukko lähtee lätkimään saman tien kun hoksaa helpomman elämän.

Nythän kuulemme vain yhden näkökulman asiasta.

Ap:n vastauksista käy selville, kuinka hän tykkää ennemmin olla kotona keskittyen lapsiin ja kotitöihin kuin käydä töissä.

Hän jopa vastauksessaan mainitsi, ettei olisi edes tehnyt lapsia, ellei mies olisi ollut myöntyväinen ajatukseen, että ap on kotona niin pitkään kuin mahdollista.

Mikäli mies olisi pakenevaa sorttia, tuskin olisi jaksanut kahta vuotta kuunnella jatkuvaa yötäpäiväistä itkua.

Mikäli mies ajattelisi vain omaa mukavuuttaan huomioimatta puolisoaan, tuskin olisi myöntynyt puolisonsa ehdotukseen toisesta lapsesta vaikka mikä olisi, kun kerran "vannoi ettei ikinä halua toista lasta, jos tästä selvitään."

Kerrotun mukaan mies osallistuu kotitöihinkin, ilmeisesti tosin lähinnä pyydettäessä syystä että

ap kertoo itse nauttivansa kotitöistä ja haluaa tehdä ne tavallaan, joten ei edes halua miehensä niihin osallistuvan.

Yleensä palstalla saa lukea miehistä, jotka ovat pettäneet raskausaikana ja jättäneet lapsen synnyttyä, joten aika harvinaista on lukea miehestä, joka haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lastaan.

Tyypillistä palstalle on toki tuoda tällainenkin puoliso esiin näkökulmasta, että "ei kai se nyt käy että mies jää kotiin lapsen kanssa ja antakaa vinkkejä miten estän mieheni aikeet".

Tässä mies ei ole mikään ihana pullantuoksuinen isä, joka rakastaa lapsiaan ehdoitta ja haluaa luoda lämpimän suhteen vauvaansa. Tässä on mies, joka ei arvosta vaimonsa työmäärää kotona, vaikka elää täysihoidossa, ei jaksa esikoistaan muutamaa tuntia kiroilematta ja haluaisi nyt lomailla kotona kuntoilun merkeissä, kun vauva sattuu olemaan hiljaista sorttia eikä siten häiriöksi. Rehellisesti sanottuna, kumman kanssa sinusta vauvan on parempi olla, jos oletetaan, että vauva on tunteva olio eikä mikään lihapötkö joka pärjää yksinäänkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori mutta teidän suhdekaan ei vaikuta olevan kovin vakaalla pohjalla. Mies ikään kuin sanelee - tai yrittää sanella sulle perhe-elämän säveliä. Hän ei ymmärrä sinua eikä välitä ymmärtää. Ainakin jonkin verran annat miehen kävellä ylitsesi. Miksi suostut tähän? Oletko ilmaissut omaa tahtoasi selkeästi? Mitä noissa tilanteissa on tapahtunut jos olet niin tehnyt? Haluatko elää loppuelämäsi noin?

Mies on vapaamatkustaja, mutta kokee olevansa perheen tärkein henkilö. Vain hänen haluillaan on merkitystä, ei äidillä tai lapsilla. Jostain syystä äitikin uskoo miehen käytöksen olevan oikeutettua, koska miesparalla on heikot hermot ja hän tuo rahaa enemmän talouteen. Ap on tuonut miehen jälkeläiset talouteen, käy palkkatöissä, hoitaa lapset ja miehen kaikki tarpeet, mutta kun mies on niiiiin herkkä.

Itse en pidä riidoista ja haluan elää rauhassa, siksi ehkä yritän elää ”ärsyttämättä” miestä turhaan. Ehkä ei pitäisi tehdä niin, mutta en jaksa sitä negatiivista ilmapiiriä joka siitä seuraa, lapset huutaa ja mies on vihainen.

Ap

Mahdollistat miehen tyrannian ja opetat lapsillesikin, että sen henkilön tarpeet on tärkeimmät, joka käyttäytyy huonoiten.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisesta perheestä Ap on lähtöisin? Onko opittu malli tuo, että mies tuo leivän pöytään ja nainen nöyrästi kiittelee ja hieroo miehen kipeitä hartioita?

Mun tekis mieli kaikista eniten istutua Ap viereen ja jutella, että kaikkea ei pidä hyväksyä mieheltä, joka ei selvästikään arvosta sua. Saattaisin jopa kehottamaan ajattelemaan sitäkin vaihtoehtoa, että kaappaa lapset kainaloon ja aloita uusi elämä.

Naisparka. Ja etenkin lapsiparat, näytä edes niille esimerkkiä miten sitä puolisoa tulee kohdella, ei palvelemalla.

Minusta se ei ole nöyristelyä, että on yhdessä sovittu mitkä asiat toinen hoitaa ja mitkä toinen ja molemmat ovat tähän tyytyväisiä. Minä palvelen miestä pesemällä hänen pyykit ja hän minua tankkaamalla minun autoni, mitä väärää tässä on?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä mä just luin? Teitte sitten toisen lapsen miehen asettamilla ehdoilla? Mitäpä jos lapsillenne tulee vieläkin vaikeampia ongelmia joita ensimmäisen koliikkiaikana koitte? Ehkäpä miehesi sitten nostaa luvan kanssa kytkintä. Aika lapsellista touhua.

Niin, minä kylmähermoisempana suostuin ottamaan päävastuun tästäkin lapsesta. Miehen heikkous on se ettei hermot kestä ja minulla kestää. Miksei puolisoa saisi tukea hänelle vaikeissa asioissa? ”Nostaa luvan kanssa kytkintä.” Jos haluaa lähteä niin ei minulta siihen lupaa tarvita, aikuinen ihminen tekee omat päätöksensä elämässä.

Ap

Toivottavasti maailmassa ei ole naisia, jotka kuvittelevat miehen ottavan päävastuun yhdestäkään lapsesta jossain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos, lasta ei imetetä, niin silloin isällä on sama oikeus jäädä kotiin kuin äidillä. Sinua nyt vaan risoo, koska et halua mennä töihin, olisithan sinäkin voinut muuttaa mieleipidettä jos lapsi olisikin ollut hankala.

isällä ei ole oikeutta kettuila, mutta sinullakaan ei ole oikeutta kieltää isää olla kotona lapsen kanssa. 

Eihän se mies halua olla kotona LAPSEN kanssa, vaan lepäillä ja kuntoilla!!!! 

Sanoo lapsen äiti, joka olisi itse ollut valmis vaikka uuteen koliikkilapseen, kunhan ei tarvitse mennä töihin, joka ei häntä tippaakaan innosta.

Jos et ymmärrä lukemaasi, en voi auttaa. Voit poistua ketjusta.

Ap

Eli jos joku ei ymmärrä asiaa juuri niin kuin sinä haluat, hän ei saa sanoa mielipidettään?

Selvästi olet vastauksissasi tuonut esiin, ettet olisi edes tehnyt lapsia, jos olisit tiennyt, että miehesi haluaisikin käyttää oikeutensa niiden hoitoon ja kuinka olisit ollut vaikka yksin valmis hoitamaan jopa toisen koliikkilapsenkin, kunhan olisit saanut olla kotona.

Ei, vaan olisin ollut valmis hoitamaan yksin toisenkin koliikkilapsen JOTTA SAAN SEN TOISEN LAPSEN. Kyllä, en olisi tehnyt lapsia myöskään miehen kanssa joka ei ikinä halua naimisiin, koska omiin haaveisiini se kuuluu enkä ole siitä valmis joustamaan. Mitä siitä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa koko ketjua lukea mutta lähettäisin miehen psykologille miettimään omia valintojaan ja vaatimuksiaan. Pöljä ukko, ei voi muuta sanoa.

Luitko edes aloituksen?:

"Meillä on 4 vuotias esikoinen joka on aina ollut haastava, syntyi liian aikaisin ja oli koliikkilapsi.

Sairasti ja huusi yöt ja päivät ensimmäiset 2 vuotta.

Mies oli ihan loppu (ja itsekkin toki) ja vannoi ettei ikinä halua toista lasta, jos tästä selvitään.

Oli onnellinen kun pääsi töihin karkuun ja minä hoidin pääasiassa lapsen, kunnes palasin töihin lapsen ollessa 2,5v.

Lapsi kasvoi ja aloin puhua toisesta lapsesta. Mies suostui sillä ehdolla, että minä pääasiassa taas hoidan vauvan ja jos hänellä ei hermo kestä, minä ymmärrän ja haetaan apua jostain ulkopuolelta, hän ei jaksa enää vuosia sitä huutamista, eikä välttämättä halua pitää edes isyyslomaa jos silloin on hoidettava koliikkivauvaa yötäpäivää.

Suostuin tähän ja tehtiin toinen lapsi."

Mies on ollut ensimmäisen lapsen vauva- ja taaperoajan rankkuudesta niin totaalisen loppu, että ilman ap:n suostuttelua ja vakuuttelua ettei hoito tule miehelle olemaan yhtä rankkaa kuin ensimmäisen lapsen kanssa on ollut, mies ei olisi missään nimessä suostunut uuden lapsen hankintaan.

Nyt onneksi lapsi onkin täysi vastakohta ensimmäiseen ja mieskin on lämmennyt ajatukselle, että lapsen hoito kotona voisikin olla mukavaa, mutta ap itse on katkera miehen muuttuneesta suhtautumisesta asiaan ja kokee, ettei miehellä ole oikeus jäädä lapsensa kanssa kotiin.

Luin tietysti ja sain sellaisen käsityksen että mies haluaa olla kotona lepäämässä ja kuntoilemassa, ei suinkaan hoitamassa lasta ja kotia. Lapsi ja koti on miehelle vain sivutuote. Tuo ukko lähtee lätkimään saman tien kun hoksaa helpomman elämän.

Nythän kuulemme vain yhden näkökulman asiasta.

Ap:n vastauksista käy selville, kuinka hän tykkää ennemmin olla kotona keskittyen lapsiin ja kotitöihin kuin käydä töissä.

Hän jopa vastauksessaan mainitsi, ettei olisi edes tehnyt lapsia, ellei mies olisi ollut myöntyväinen ajatukseen, että ap on kotona niin pitkään kuin mahdollista.

Mikäli mies olisi pakenevaa sorttia, tuskin olisi jaksanut kahta vuotta kuunnella jatkuvaa yötäpäiväistä itkua.

Mikäli mies ajattelisi vain omaa mukavuuttaan huomioimatta puolisoaan, tuskin olisi myöntynyt puolisonsa ehdotukseen toisesta lapsesta vaikka mikä olisi, kun kerran "vannoi ettei ikinä halua toista lasta, jos tästä selvitään."

Kerrotun mukaan mies osallistuu kotitöihinkin, ilmeisesti tosin lähinnä pyydettäessä syystä että

ap kertoo itse nauttivansa kotitöistä ja haluaa tehdä ne tavallaan, joten ei edes halua miehensä niihin osallistuvan.

Yleensä palstalla saa lukea miehistä, jotka ovat pettäneet raskausaikana ja jättäneet lapsen synnyttyä, joten aika harvinaista on lukea miehestä, joka haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lastaan.

Tyypillistä palstalle on toki tuoda tällainenkin puoliso esiin näkökulmasta, että "ei kai se nyt käy että mies jää kotiin lapsen kanssa ja antakaa vinkkejä miten estän mieheni aikeet".

Ihan turha maalata vastaajia sellaisiksi, jotka "eivät vain hyväksy, että mies jää kotiin". Mun mies on ollut 2 vuotta lasten kanssa kotona, tosin alkaen vauva-ajan jälkeen. Mun parhaan ystävän mies jäi kotiin 6kk vauvan kanssa. Mutta he sopivat asiasta ETUKÄTEEN ja molemmat olivat kotona vauva-aikana koska kumpikin halusi luoda vakaan suhteen vauvaan. Ei kukaan täällä vastusta tuollaista järjestelyä. MUTTA en ikinä jättäisi vauvaa sellaisen ihmisen hoitoon, joka on jo osoittanut ettei kestä vauvan itkua kovin pitkään ja joka karjuu ja kiroilee 4-vuotiaalle, ja jonka syy jäädä kotiin olisi, että kokee puolison pääsevän siellä helpolla. Lisäksi vauva on tottunut ap:n hoivaan, ei todellakaan ole vauvaa kohtaan oikein, että vaihdetaan isän itsekkyyden takia yhtäkkiä hoitajaa ja sitten ehkä taas uudestaan kun isä ei jaksakaan.

"Ei kestä vauvan itkua kovin pitkään".

Esikoinen on ap:n mukaan itkenyt kaksi vuotta yötä päivää eikä mies ole paennut suhteesta, ainoastaan ajatellut, ettei halua vastaavaa enää kokea ja vannonut ettei tee enää uusia lapsia.

Ap:n mieliksi on toiseen lapseen suostunut ja nyt iloisesti yllättynyt, että lapsi voikin olla myös mukava ja helppo hoitoinen.

Eihän mies ole voinut kolmikosta kärsineen esikoisen jälkeen kuvitellakaan että toinen lapsi olisikin jotain muuta.

Miksi ei saisi muuttaa mieltään ja osallistua lapsensa hoitoon enemmän kuin oli alunperin uskonut pystyvänsä?

Ei pidä syyllistyä miehen sanomisista. Tottakai hän sanoo, että vain makaat ja hän raataa, ei sillä tarvi olla mitään tekemistä totuuden kanssa. Sinulle on haettu jo ilmeisesti vanhempainvapaa, ei miehen itkuun tarvitse reagoida. Teet vain selväksi, että et kuuntele solvauksia, älä syyllisty eli ala perustelemaan mitenkään. Voit sinäkin todeta pienen piikin, että mies kyllä tietää itsekin, ettei siitä ole lapsenhoitajaksi. Itse en katselis enkä katsellutkaan tuollaista ”isää”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisesta perheestä Ap on lähtöisin? Onko opittu malli tuo, että mies tuo leivän pöytään ja nainen nöyrästi kiittelee ja hieroo miehen kipeitä hartioita?

Mun tekis mieli kaikista eniten istutua Ap viereen ja jutella, että kaikkea ei pidä hyväksyä mieheltä, joka ei selvästikään arvosta sua. Saattaisin jopa kehottamaan ajattelemaan sitäkin vaihtoehtoa, että kaappaa lapset kainaloon ja aloita uusi elämä.

Naisparka. Ja etenkin lapsiparat, näytä edes niille esimerkkiä miten sitä puolisoa tulee kohdella, ei palvelemalla.

Minusta se ei ole nöyristelyä, että on yhdessä sovittu mitkä asiat toinen hoitaa ja mitkä toinen ja molemmat ovat tähän tyytyväisiä. Minä palvelen miestä pesemällä hänen pyykit ja hän minua tankkaamalla minun autoni, mitä väärää tässä on?

Ap

Eihän tuossa mitään väärää olekaan jos tilanne on teille molemmille fine. Mutta kertomuksesi perusteella se ei ole, koska mies pitää sinua nyt vapaamatkustajana ja sohvalla löhöäjänä, ei siis arvosta sinua. Ja mikä pahin, ärisee ja huutaa pienelle, viattomalle lapselle.

Selvästi asia suakin painaa kun siitä halusit tänne avautua, ja hyvä niin. Ei sussa mitään vikaa ole, päinvastoin. Sun miehes vaan on pässi.