Mies on katkera helposta vauvasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli mies oikeasti myös hoitaa lasta hyvin eikä ainoastaan odota saavansa pelkkää vapaa-aikaa, miksi hänelle ei voisi suoda positiivista kokemusta lastenhoidosta ja mahdollisuutta luoda tiivis suhde omaan lapseen?

Mikäli ap vielä haluaa lisää lapsia on mieskin varmasti myötämielisempi jatkossa, jos tämän lapsen vauva-aika on hänestä mukavaa ensimmäisen lapsen saannista poiketen.

Et näe mitään epäreilua siinä, että minä hoidan aina ne vaikeat asiat ja vaikka mitä on sovittu niin luovin niin että miehellä on mahdollisimman mukavaa ja helppoa?

Ap

En, koska aivan itse olet sillä tavoin halunnut asiat miehen kanssa sopia:

"Lapsi kasvoi ja aloin puhua toisesta lapsesta. Mies suostui sillä ehdolla, että minä pääasiassa taas hoidan vauvan ja jos hänellä ei hermo kestä, minä ymmärrän ja haetaan apua jostain ulkopuolelta, hän ei jaksa enää vuosia sitä huutamista, eikä välttämättä halua pitää edes isyyslomaa jos silloin on hoidettava koliikkivauvaa yötäpäivää."

Tuon tekstisikin mukaan mies on jo aiemminkin ajatellut pitävänsä isyyslomaa mikäli uusi lapsi on helpompi kuin edellinen. Nyt kun uusi lapsi todella on helpompi kuin edellinen, et yhtäkkiä soisikaan miehellesi eli lapsenne isälle mahdollisuutta nauttia lapsen vauva-ajasta?

Isyysloma on 3 viikkoa ja äiti voi olla samaan aikaan kotona äitiyslomalla. Minulla on työpaikka, mutta en ole mikään uraihminen, eikä työ suo minulle mitään erityisiä onnistumisia jne. Teen sitä vain rahan takia. En olisi tehnyt alunperinkään lapsia miehen kanssa, joka olisi halunnut jäädä kokonaan kotiin ja itse olisin mennyt synnäriltä takaisin töihin. Tästäkin on puhuttu miehen kanssa ja hänelle on ollut ok että minä olen lasten kanssa kotona ja pidän vanhempainvapaat, esikoisen kanssa olin vielä hoitovapaallakin 1,5v ja sekin oli molemmille ok ja hyvä valinta.

Ap

Anteeksi vaan, mutta kuulostaa siltä, että itsellesi lasten hankinta on ollut ensisijaisesti keino välttää työntekoa. Samalla kaikki puheet siitä, kuinka itselläsi on miestäsi paremmat hermot kertovat enemmänkin siitä, kuinka tarpeesi välttää palkkatyötä kodin ulkopuolella on niin suuri, että saa sinut kestämään lähes mitä vaan. Nyt ongelma onkin se, että miehesi ehdotus jäädä kotiin lapsen kanssa pakottaisi sinut sinne kaikin keinoin välttelemääsi työhön.

Mitä ihmettä nyt? Mä rakastan mun työtä ja mies on ollut pitkään meidän lasten kanssa kotona, mutta en olisi missään nimessä lähtenyt töihin synnäriltä tai pienen vauvan luota. Ei se että haluaa jonkin aikaa olla kotona tarkoita että pakoilee työelämää.

-ei ap

Luitko kommentin, johon on vastattu?:

"Minulla on työpaikka, mutta en ole mikään uraihminen, eikä työ suo minulle mitään erityisiä onnistumisia jne. Teen sitä vain rahan takia."

Lapsi on kohta puolivuotias, joten eihän ap ole ollut lähtemässä synnäriltä töihin.

Harvassa maassa saa olla lapsen synnyttyä pois työelämästä yhtä kauan kuin Suomessa ja täällähän isälläkin on oikeus halutessaan jäädä hoitamaan lastaan.

Nyt onkin kyse siitä voisiko isä käyttää tuota oikeuttaan hoitaa pientä lasta kotona jolloin äiti kävisi isän sijaan töissä, mutta tämä ei äidille sovi, sillä hän haluaa pysyä kotona.

Ja se että haluan hoitaa itse pienet lapseni kotona tarkoittaa että olen tehnyt lapsia vain päästäkseni pois töistä...?

Ap

Apn miehelle ei tunnu mikään riittävän. Harvassa taitaa olla lapsiperheet joissa mieheltä odotetaan noin vähän työssäkäynnin lisäksi. Ja silti mies jaksaa kadehtia apta.

Aplle ajateltavaa. On hienoa että sinulta sujuu nuo kotityöt helposti. Mutta oletko ajatellut miten mies pärjää kotona jos sinulle sattuu jotain? Elääkö lapset sitten kaurapuurolla ja eineksillä. Mies siinä surressa menettyä puolisoa opettelee samalla miten pyykit pestään, miten kastike tehdään, missä meillä onkaan välikausivaatteet jne jne. Vaikka ei tiedä/osaa kaikkea niin hyvä olisi tietää edes perusasiat.

Meillä on aika perinteinen työnjako mutta siitä huolimatta kumpikin teemme myös satunnaisesti "toisen töitä" ihan siksikin että tarvittaessa selviämme yksinkin arjen perusasioista. Onneksi näin koska välillä toinen vanhemmista oli onnettomuudessa ja toiselle jäi perhe hetkeksi yksin hoidettavaksi. Lisäksi kumpikin vanhemmista on ollut välillä sairaalassa lapsen kanssa ja toinen on jäänyt hoitamaan kotiin kaiken muun (toki tässä tilanteessa on voinut kysyä toiselta puhelimitse neuvoa mutta aina ei pysty).

Vierailija kirjoitti:

Jos, lasta ei imetetä, niin silloin isällä on sama oikeus jäädä kotiin kuin äidillä. Sinua nyt vaan risoo, koska et halua mennä töihin, olisithan sinäkin voinut muuttaa mieleipidettä jos lapsi olisikin ollut hankala.

isällä ei ole oikeutta kettuila, mutta sinullakaan ei ole oikeutta kieltää isää olla kotona lapsen kanssa. 

Eli sinusta isä yksin päättää kuka jää kotiin ja hän voi myös muuttaa mielipidettään koska haluaa ja äiti tähän vaan sopeutuu, niinkö?

Toivottaasti tuo on joku ohimeneä Vaihe. Miehesi on selvästi mustasukkainen omalle lapselleen.  Jos tuollainen lapsellisuus jatkuu,  en kyllä taatusti laittaisi ruokia miehelle, sanoisin ettei ole aikaa. Myöhemmin voi harmittaa kun sait passata miestä, joka jätti teidät ja otti toisen naisen. Näin kävi minun ystävälle, jätti 3 murkkuikään tulevaa ja hävisi. MIkään ei harmita enempää kuin se ettei mies ikinä tehnyt kotona mitään vaikka vaimo oli kokopäivätyössä.

Mies kuulostaa siltä, että hänelle vauva-arki olisi liian raskasta helponkin vauvan kanssa. Voin kuvitella, kuinka yllättävää se olisikin, miten rajoittavia mm. ruokailut, nukuttamiset ja ulkoilut olisivat ja seuraavaksi marttyyriys kohdistuisi sun työssäkäyntiin, jonne pääset ”lepäilemään”.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa koko ketjua lukea mutta lähettäisin miehen psykologille miettimään omia valintojaan ja vaatimuksiaan. Pöljä ukko, ei voi muuta sanoa.

Luitko edes aloituksen?:

"Meillä on 4 vuotias esikoinen joka on aina ollut haastava, syntyi liian aikaisin ja oli koliikkilapsi.

Sairasti ja huusi yöt ja päivät ensimmäiset 2 vuotta.

Mies oli ihan loppu (ja itsekkin toki) ja vannoi ettei ikinä halua toista lasta, jos tästä selvitään.

Oli onnellinen kun pääsi töihin karkuun ja minä hoidin pääasiassa lapsen, kunnes palasin töihin lapsen ollessa 2,5v.

Lapsi kasvoi ja aloin puhua toisesta lapsesta. Mies suostui sillä ehdolla, että minä pääasiassa taas hoidan vauvan ja jos hänellä ei hermo kestä, minä ymmärrän ja haetaan apua jostain ulkopuolelta, hän ei jaksa enää vuosia sitä huutamista, eikä välttämättä halua pitää edes isyyslomaa jos silloin on hoidettava koliikkivauvaa yötäpäivää.

Suostuin tähän ja tehtiin toinen lapsi."

Mies on ollut ensimmäisen lapsen vauva- ja taaperoajan rankkuudesta niin totaalisen loppu, että ilman ap:n suostuttelua ja vakuuttelua ettei hoito tule miehelle olemaan yhtä rankkaa kuin ensimmäisen lapsen kanssa on ollut, mies ei olisi missään nimessä suostunut uuden lapsen hankintaan.

Nyt onneksi lapsi onkin täysi vastakohta ensimmäiseen ja mieskin on lämmennyt ajatukselle, että lapsen hoito kotona voisikin olla mukavaa, mutta ap itse on katkera miehen muuttuneesta suhtautumisesta asiaan ja kokee, ettei miehellä ole oikeus jäädä lapsensa kanssa kotiin.

Ap:n mies ei taida ymmärtää, että pienen vauvan kanssa päivät on kelloon sidottuja. Lapsi tarvitsee ruuat ja päiväunet suht säännöllisiin aikoihin eikä sitten, kun iskä ne ehtii ja haluaa järjestää. Ja vaikka vauva on ensimmäiset puoli vuotta helppo ja tyytyväinen, voi tilanne muuttua myöhemmin. Hampaita itkevä ja eroahdistusta poteva lapsi tarvitsee paljon syliä eikä köllöttele enää rauhallisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa koko ketjua lukea mutta lähettäisin miehen psykologille miettimään omia valintojaan ja vaatimuksiaan. Pöljä ukko, ei voi muuta sanoa.

Luitko edes aloituksen?:

"Meillä on 4 vuotias esikoinen joka on aina ollut haastava, syntyi liian aikaisin ja oli koliikkilapsi.

Sairasti ja huusi yöt ja päivät ensimmäiset 2 vuotta.

Mies oli ihan loppu (ja itsekkin toki) ja vannoi ettei ikinä halua toista lasta, jos tästä selvitään.

Oli onnellinen kun pääsi töihin karkuun ja minä hoidin pääasiassa lapsen, kunnes palasin töihin lapsen ollessa 2,5v.

Lapsi kasvoi ja aloin puhua toisesta lapsesta. Mies suostui sillä ehdolla, että minä pääasiassa taas hoidan vauvan ja jos hänellä ei hermo kestä, minä ymmärrän ja haetaan apua jostain ulkopuolelta, hän ei jaksa enää vuosia sitä huutamista, eikä välttämättä halua pitää edes isyyslomaa jos silloin on hoidettava koliikkivauvaa yötäpäivää.

Suostuin tähän ja tehtiin toinen lapsi."

Mies on ollut ensimmäisen lapsen vauva- ja taaperoajan rankkuudesta niin totaalisen loppu, että ilman ap:n suostuttelua ja vakuuttelua ettei hoito tule miehelle olemaan yhtä rankkaa kuin ensimmäisen lapsen kanssa on ollut, mies ei olisi missään nimessä suostunut uuden lapsen hankintaan.

Nyt onneksi lapsi onkin täysi vastakohta ensimmäiseen ja mieskin on lämmennyt ajatukselle, että lapsen hoito kotona voisikin olla mukavaa, mutta ap itse on katkera miehen muuttuneesta suhtautumisesta asiaan ja kokee, ettei miehellä ole oikeus jäädä lapsensa kanssa kotiin.

En ole katkera, mutta koen kyllä ettei miehellä ole oikeutta ”viedä minulta” tätä kotona oloa. Niinkuin jo aiemmin sanoin, jo ennen esikoista puhuimme asioista ja minä kerroin että haluan pitää vanhempainvapaat ja mies kertoi että se on hänelle ok. En olisi tehnyt yhtäkään lasta miehen kanssa joka haluaisi itse jäädä koti-isäksi jo lapsen vauva aikana.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Toivottaasti tuo on joku ohimeneä Vaihe. Miehesi on selvästi mustasukkainen omalle lapselleen.  Jos tuollainen lapsellisuus jatkuu,  en kyllä taatusti laittaisi ruokia miehelle, sanoisin ettei ole aikaa. Myöhemmin voi harmittaa kun sait passata miestä, joka jätti teidät ja otti toisen naisen. Näin kävi minun ystävälle, jätti 3 murkkuikään tulevaa ja hävisi. MIkään ei harmita enempää kuin se ettei mies ikinä tehnyt kotona mitään vaikka vaimo oli kokopäivätyössä.

Minua ei kyllä harmita että teen kaiken kotona. Mies maksaa kuluja enemmän ja hoitaa esim autot ja tankkaukset ja huoltotyöt. Tämä järjestely oikeasti on meille ihan ok.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos, lasta ei imetetä, niin silloin isällä on sama oikeus jäädä kotiin kuin äidillä. Sinua nyt vaan risoo, koska et halua mennä töihin, olisithan sinäkin voinut muuttaa mieleipidettä jos lapsi olisikin ollut hankala.

isällä ei ole oikeutta kettuila, mutta sinullakaan ei ole oikeutta kieltää isää olla kotona lapsen kanssa. 

Eihän se mies halua olla kotona LAPSEN kanssa, vaan lepäillä ja kuntoilla!!!! 

Sanoo lapsen äiti, joka olisi itse ollut valmis vaikka uuteen koliikkilapseen, kunhan ei tarvitse mennä töihin, joka ei häntä tippaakaan innosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos, lasta ei imetetä, niin silloin isällä on sama oikeus jäädä kotiin kuin äidillä. Sinua nyt vaan risoo, koska et halua mennä töihin, olisithan sinäkin voinut muuttaa mieleipidettä jos lapsi olisikin ollut hankala.

isällä ei ole oikeutta kettuila, mutta sinullakaan ei ole oikeutta kieltää isää olla kotona lapsen kanssa. 

Eihän se mies halua olla kotona LAPSEN kanssa, vaan lepäillä ja kuntoilla!!!! 

Sanoo lapsen äiti, joka olisi itse ollut valmis vaikka uuteen koliikkilapseen, kunhan ei tarvitse mennä töihin, joka ei häntä tippaakaan innosta.

Jos et ymmärrä lukemaasi, en voi auttaa. Voit poistua ketjusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa koko ketjua lukea mutta lähettäisin miehen psykologille miettimään omia valintojaan ja vaatimuksiaan. Pöljä ukko, ei voi muuta sanoa.

Luitko edes aloituksen?:

"Meillä on 4 vuotias esikoinen joka on aina ollut haastava, syntyi liian aikaisin ja oli koliikkilapsi.

Sairasti ja huusi yöt ja päivät ensimmäiset 2 vuotta.

Mies oli ihan loppu (ja itsekkin toki) ja vannoi ettei ikinä halua toista lasta, jos tästä selvitään.

Oli onnellinen kun pääsi töihin karkuun ja minä hoidin pääasiassa lapsen, kunnes palasin töihin lapsen ollessa 2,5v.

Lapsi kasvoi ja aloin puhua toisesta lapsesta. Mies suostui sillä ehdolla, että minä pääasiassa taas hoidan vauvan ja jos hänellä ei hermo kestä, minä ymmärrän ja haetaan apua jostain ulkopuolelta, hän ei jaksa enää vuosia sitä huutamista, eikä välttämättä halua pitää edes isyyslomaa jos silloin on hoidettava koliikkivauvaa yötäpäivää.

Suostuin tähän ja tehtiin toinen lapsi."

Mies on ollut ensimmäisen lapsen vauva- ja taaperoajan rankkuudesta niin totaalisen loppu, että ilman ap:n suostuttelua ja vakuuttelua ettei hoito tule miehelle olemaan yhtä rankkaa kuin ensimmäisen lapsen kanssa on ollut, mies ei olisi missään nimessä suostunut uuden lapsen hankintaan.

Nyt onneksi lapsi onkin täysi vastakohta ensimmäiseen ja mieskin on lämmennyt ajatukselle, että lapsen hoito kotona voisikin olla mukavaa, mutta ap itse on katkera miehen muuttuneesta suhtautumisesta asiaan ja kokee, ettei miehellä ole oikeus jäädä lapsensa kanssa kotiin.

Luin tietysti ja sain sellaisen käsityksen että mies haluaa olla kotona lepäämässä ja kuntoilemassa, ei suinkaan hoitamassa lasta ja kotia. Lapsi ja koti on miehelle vain sivutuote. Tuo ukko lähtee lätkimään saman tien kun hoksaa helpomman elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos, lasta ei imetetä, niin silloin isällä on sama oikeus jäädä kotiin kuin äidillä. Sinua nyt vaan risoo, koska et halua mennä töihin, olisithan sinäkin voinut muuttaa mieleipidettä jos lapsi olisikin ollut hankala.

isällä ei ole oikeutta kettuila, mutta sinullakaan ei ole oikeutta kieltää isää olla kotona lapsen kanssa. 

Eihän se mies halua olla kotona LAPSEN kanssa, vaan lepäillä ja kuntoilla!!!! 

Sanoo lapsen äiti, joka olisi itse ollut valmis vaikka uuteen koliikkilapseen, kunhan ei tarvitse mennä töihin, joka ei häntä tippaakaan innosta.

Moneenko kertaan pitää samaa asiaa toistaa että ihmiset ymmärrätte? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottaasti tuo on joku ohimeneä Vaihe. Miehesi on selvästi mustasukkainen omalle lapselleen.  Jos tuollainen lapsellisuus jatkuu,  en kyllä taatusti laittaisi ruokia miehelle, sanoisin ettei ole aikaa. Myöhemmin voi harmittaa kun sait passata miestä, joka jätti teidät ja otti toisen naisen. Näin kävi minun ystävälle, jätti 3 murkkuikään tulevaa ja hävisi. MIkään ei harmita enempää kuin se ettei mies ikinä tehnyt kotona mitään vaikka vaimo oli kokopäivätyössä.

Minua ei kyllä harmita että teen kaiken kotona. Mies maksaa kuluja enemmän ja hoitaa esim autot ja tankkaukset ja huoltotyöt. Tämä järjestely oikeasti on meille ihan ok.

Ap

Usko vaan, kyllä sinua 50-60-vuotiaana alkaa kotityöt jo kyllästyttää ja toivot, että voi kun joskus mies tekisi jotain, vaikka edes ruuan. Siinä vaiheessa toiveesi on mahdoton toteuttaa.

Kauhea mies, en kattelis hetkeäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottaasti tuo on joku ohimeneä Vaihe. Miehesi on selvästi mustasukkainen omalle lapselleen.  Jos tuollainen lapsellisuus jatkuu,  en kyllä taatusti laittaisi ruokia miehelle, sanoisin ettei ole aikaa. Myöhemmin voi harmittaa kun sait passata miestä, joka jätti teidät ja otti toisen naisen. Näin kävi minun ystävälle, jätti 3 murkkuikään tulevaa ja hävisi. MIkään ei harmita enempää kuin se ettei mies ikinä tehnyt kotona mitään vaikka vaimo oli kokopäivätyössä.

Minua ei kyllä harmita että teen kaiken kotona. Mies maksaa kuluja enemmän ja hoitaa esim autot ja tankkaukset ja huoltotyöt. Tämä järjestely oikeasti on meille ihan ok.

Ap

Usko vaan, kyllä sinua 50-60-vuotiaana alkaa kotityöt jo kyllästyttää ja toivot, että voi kun joskus mies tekisi jotain, vaikka edes ruuan. Siinä vaiheessa toiveesi on mahdoton toteuttaa.

No sitä odotellessa. Nyt eletään näin että molemmat on tyytyväisiä.

Ap

Kuulostaa kyllä karmealta isältä. Huutaa ja kiroilee esikoiselle, vaikka näkee tätä vain muutaman tunnin päivässä. On katkera vaimolleen, joka on synnyttänyt ja hoitanut 2 yhteistä lasta ja vielä passaa miehen siihen päälle. Ja vielä vaimon pitäisi mahdollistaa miehen kuntoilu menemällä töihin ja hoitamalla kaikki kotityöt ja lasten hoito työajan ulkopuolella.

Nyt ap pois sieltä kynnysmaton paikalta ja sanot tomerasti ei. Vauvalle on paras vaihtoehto olla äidin kanssa, joka haluaa hoitaa lasta, kuin kuntoilevan isän kanssa, joka jaksaa vauvaa vain ehdollisesti. Missä välissä edes jaksaisit olla vauvan ja esikoisen kanssa, jos päivät olisit töissä ja töiden jälkeen hoidat kaikki kotityöt?

Vierailija kirjoitti:

Kauhea mies, en kattelis hetkeäkään.

Kiroilee taaperolle! Ja ukko elää täysihoidossa ja jälkeläisensä myös ja silti jaksaa valittaa. Tuollaisen ukkelin pitäisi kokeilla olla yh niin ehkä osaisi arvostaa ap:ta muunakin kuin imurin jatkeena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli mies oikeasti myös hoitaa lasta hyvin eikä ainoastaan odota saavansa pelkkää vapaa-aikaa, miksi hänelle ei voisi suoda positiivista kokemusta lastenhoidosta ja mahdollisuutta luoda tiivis suhde omaan lapseen?

Mikäli ap vielä haluaa lisää lapsia on mieskin varmasti myötämielisempi jatkossa, jos tämän lapsen vauva-aika on hänestä mukavaa ensimmäisen lapsen saannista poiketen.

Et näe mitään epäreilua siinä, että minä hoidan aina ne vaikeat asiat ja vaikka mitä on sovittu niin luovin niin että miehellä on mahdollisimman mukavaa ja helppoa?

Ap

En, koska aivan itse olet sillä tavoin halunnut asiat miehen kanssa sopia:

"Lapsi kasvoi ja aloin puhua toisesta lapsesta. Mies suostui sillä ehdolla, että minä pääasiassa taas hoidan vauvan ja jos hänellä ei hermo kestä, minä ymmärrän ja haetaan apua jostain ulkopuolelta, hän ei jaksa enää vuosia sitä huutamista, eikä välttämättä halua pitää edes isyyslomaa jos silloin on hoidettava koliikkivauvaa yötäpäivää."

Tuon tekstisikin mukaan mies on jo aiemminkin ajatellut pitävänsä isyyslomaa mikäli uusi lapsi on helpompi kuin edellinen. Nyt kun uusi lapsi todella on helpompi kuin edellinen, et yhtäkkiä soisikaan miehellesi eli lapsenne isälle mahdollisuutta nauttia lapsen vauva-ajasta?

Isyysloma on 3 viikkoa ja äiti voi olla samaan aikaan kotona äitiyslomalla. Minulla on työpaikka, mutta en ole mikään uraihminen, eikä työ suo minulle mitään erityisiä onnistumisia jne. Teen sitä vain rahan takia. En olisi tehnyt alunperinkään lapsia miehen kanssa, joka olisi halunnut jäädä kokonaan kotiin ja itse olisin mennyt synnäriltä takaisin töihin. Tästäkin on puhuttu miehen kanssa ja hänelle on ollut ok että minä olen lasten kanssa kotona ja pidän vanhempainvapaat, esikoisen kanssa olin vielä hoitovapaallakin 1,5v ja sekin oli molemmille ok ja hyvä valinta.

Ap

Anteeksi vaan, mutta kuulostaa siltä, että itsellesi lasten hankinta on ollut ensisijaisesti keino välttää työntekoa. Samalla kaikki puheet siitä, kuinka itselläsi on miestäsi paremmat hermot kertovat enemmänkin siitä, kuinka tarpeesi välttää palkkatyötä kodin ulkopuolella on niin suuri, että saa sinut kestämään lähes mitä vaan. Nyt ongelma onkin se, että miehesi ehdotus jäädä kotiin lapsen kanssa pakottaisi sinut sinne kaikin keinoin välttelemääsi työhön.

Mitä ihmettä nyt? Mä rakastan mun työtä ja mies on ollut pitkään meidän lasten kanssa kotona, mutta en olisi missään nimessä lähtenyt töihin synnäriltä tai pienen vauvan luota. Ei se että haluaa jonkin aikaa olla kotona tarkoita että pakoilee työelämää.

-ei ap

Luitko kommentin, johon on vastattu?:

"Minulla on työpaikka, mutta en ole mikään uraihminen, eikä työ suo minulle mitään erityisiä onnistumisia jne. Teen sitä vain rahan takia."

Lapsi on kohta puolivuotias, joten eihän ap ole ollut lähtemässä synnäriltä töihin.

Harvassa maassa saa olla lapsen synnyttyä pois työelämästä yhtä kauan kuin Suomessa ja täällähän isälläkin on oikeus halutessaan jäädä hoitamaan lastaan.

Nyt onkin kyse siitä voisiko isä käyttää tuota oikeuttaan hoitaa pientä lasta kotona jolloin äiti kävisi isän sijaan töissä, mutta tämä ei äidille sovi, sillä hän haluaa pysyä kotona.

Alle 9kk ensisijaista hoitajaa ei ole hyvä vaihtaa, se on ihan kehityspsykologiaa. Eikä vauvalle ole hyvä hoitaja sellainen, jonka ensisijainen motiivi jäädä kotiin on relata ja kuntoilla.

Muuten, kaikissa länsimaissa paitsi jenkeissä on mahdollisuus olla kotona about vuosi. Ja jenkkivanhemmat ovat täysin hajonneet systeemiin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä karmealta isältä. Huutaa ja kiroilee esikoiselle, vaikka näkee tätä vain muutaman tunnin päivässä. On katkera vaimolleen, joka on synnyttänyt ja hoitanut 2 yhteistä lasta ja vielä passaa miehen siihen päälle. Ja vielä vaimon pitäisi mahdollistaa miehen kuntoilu menemällä töihin ja hoitamalla kaikki kotityöt ja lasten hoito työajan ulkopuolella.

Nyt ap pois sieltä kynnysmaton paikalta ja sanot tomerasti ei. Vauvalle on paras vaihtoehto olla äidin kanssa, joka haluaa hoitaa lasta, kuin kuntoilevan isän kanssa, joka jaksaa vauvaa vain ehdollisesti. Missä välissä edes jaksaisit olla vauvan ja esikoisen kanssa, jos päivät olisit töissä ja töiden jälkeen hoidat kaikki kotityöt?

Juu en olekaan suostumassa miehen ehdotukseen, nyt vaan mietin miten keskustella miehen kanssa tuosta kettuilusta. Ei ole kiva kuunnella miten makaan kotona, kun oikeasti en makaa hetkeäkään, koko ajan teen jotain vaikka vauva suuren osan päivästä nukkuukin. Tänäänkin olen käynyt esikoisen vaatteita läpi, pistänyt pieniä pois jne. Miehelle tälläinen ei tulisi edes ikinä mieleen, että niin on hyvä joskus tehdä jotta saa kaappiin tilaa.

Ap