Miksi huijataan opiskelemaan lähihoitajaksi? Ja vielä koulussakin?

Kuka nykyään enää opiskelee lähihoitajaksi, näiden kohujen jälkeen? Surkea palkka, liian vähän henkilöstöä ja vanhusten järkyttävät olot. Ilman koulutustakin pääsee töihin näihin orjafirmoihin huonolla palkalla, turha tuhlata aikaa jossain koulutuksessa. Attendo ja Esperi palkkaavat mieluiten kouluttamattomia, vieraskielisiä ja nuoria, jotka eivät tunne työlainsäädäntöä. Heille koulutusta ei tarvita. Soten jälkeen suomessa ei muita toimijoita olekaan, lähihoitajakoulutus voidaan lopettaa turhana, koska nämä yksityiset firmat eivät palkkaa koulutettuja.

Eikös kipsauksia tee lähinnä lääkintävahtimestarit?

Markkinoinnissa asiat esitetään aina mahdollisimman positiivisessa valossa ja kouluilla on vahva intressi houkutella opiskelijoita. Ja jostain syystä lähihoitajien etujärjestöt ja monet lähihoitajatkaan eivät ymmärrä olla ylpeitä työstään ja osaamisestaan ja siksi osaamisalueiksi väitetään jotain muuta kuin todellisuus.

Hoivatyö on tärkeää, vaativaa ja palkitsevaa. Kaikista siihen ei ole, mutta paljon on niitäkin, jotka sekä tykkäävät että ovat hyviä, mutta jotenkin tuntuu, että sitä ei lähihoitajien "omassa pesässä" arvosteta ja siksi niin paljon kohkataan sairaanhoidollisesta työstä, joka ei oikein nykymuotoisten lähihoitajien työtä ainakaan kovin yleisesti ole, vaikka kotihoidossa sitä toki edelleen lähihoitajatkin tekevät, sairaaloissa sitten rehellisesti aika vähän.

Vierailija kirjoitti:

Eikös kipsauksia tee lähinnä lääkintävahtimestarit?

Ennen kyllä ja vieläkin vanhempi kaarti on lvm:iä mutta esimerkiksi meillä erään keskussairaalan päivystyksessä nuorin vaksi on viisikymppinen. Nuoremmat kipsarit ovat sairaanhoitajia pohjakoulutukseltaan. Helpottaa, kun pystyvät hoitamaan kävelevät toimenpidepotilaat itse kokonaan, eikä jonkun sh:n tarvitse hypätä vähän väliä jeesimässä, kuten vakseja. Kipsata toki vaksit, kipsimestareita kaikki, osaavat vähintään yhtä hyvin, mutta kun heidänkin potilaansa tarvitsevat aika usein lääkettä tai tippaa ja niissä sitten joutuu sh auttelemaan, niin onhan se kätevää, että toimenpidehoitaja voi tehdä homman alusta loppuun itse. Ja kiinnostuneita kipsareita on sh:issakin riittänyt.

Joo, tämä "samaa työtä, paitsi sh laittaa iv-lääkkeet" on kovaääninen, joskin toki väärässä oleva, konsertti. Johtuu siitä, että koska sh:tkin osallistuvat perushoitoon, ei 'nähdä' sitä muuta. Ero tulee usein aika isona yllätyksenä lähihoitajataustaisille sh-opiskelijoillekin harjoitteluissa, jopa siellä tutussa työpaikassa. Ja sitten toki se, että vaikka isossa osassa lähihoitajien tyypillisiä työpaikkoja on se pari sairaanhoitajaakin töissä ja toisin päin, niin keskimääräinen lähihoitaja ja sairaanhoitaja toimivat ihan erilaisessa työympäristössä ja he eivät suuremmin kohtaa.

Kun isolla erikoissairaanhoidon vuodeosastolla on vaikkapa 60 sairaanhoitajaa töissä, niin perus- ja lähihoitajia on esim. 4. Ja kun isolla hoivakotitoimijalla on palkkalistoilla 80 lähihoitajaa, niin sairaanhoitajia on esim. 5, joista vielä joku voi tehdä lähes puhtaasti hallintoa. Nämä maailmat eivät kohtaa.

Siksi, että totuus tekisi lähihoitajasta vielä vähemmän houkuttelevan opiskeluvaihtoehdon. Ja moni niistä, jotka lähtivät kouluun niiden väärien luulojen ja markkinoinnin takia kuitenkin jää lähihoitajan töihin hoiville ja osa on ihan tyytyväisiäkin lopulta. Iso osa toki myös vaihtaa alaa tai jatkaa sh:ksi.

Ei ehkä enää pari vuotta sitten, mutta oikeasti oli aika jolloin lähihoitaja oli arvostettava tai ainakin nykyistä paljon arvostettavampi tutkinto. - Vahinko ja harmi monen hyvän ja ammattinsa ja osaamisensa vakaasti ottavan lähihoitajan kannalta on se, että lähihoitaja koulutus on päästetty vajoamaan hyvin syvälle ja matalaksi.

Totta kai tämä on ikävää myös monelle, ellei kaikille heistä, jotka joutuvat olemaan syystä ta toiseta lähihoitajien hoidettavana.

On vastenmielsitä ajatella, että lähihoitaja koulutusta on suunnattu ja kehitetty -kärjistäen- enempi niin, että sen tehtävänä on ollut siivota ja puhdistaa työttömyys tialstoja eikä tavoitteena siten ole enää viime vuosina ymmärtääksen ollut se, että saataisiin mahdollisimman hyviä  perusasteen terveys ja sosiaalialan osaajia.

Koska en ainakaan minä halua iteäni hoitavan henkilön, joka on päätynyt tähän tehtävään enempi työvoimapoliittisesta syystä enempi (tai vähempi) pakotettuna ja painostettuna ja joka on muodollsieti runnottu ja ruhjottu läpikoulutuputjen erottuakseen edes hieman satunnaisesti valittua kadunkulkijaan tai kadun laidassa makaavasta osaamisellaan.  

Lähihoitajan työ on työtä siinä missä moni muukin. Eihän hoitajiksi edes kaikista ole. En ole hoitaja. Opohan voi ehdotella mitä vaan mutta kotonahan nuo asiat pohditaan . 

Sairaalassa pitää olla niin skarppi lähihoitajana. Täytyy ymmärtää perushoidon vaikutus potilaan kokonaistilanteeseen ja tehdä havaintoja, jotka ovat merkittäviä. Ei riitä että olet empaattinen, pitää olla myös terävä. Empaattinen siksi että olet työryhmässä silti lähimpänä potilasta, sh ja lääkäri ei ehdi kun niillä on niin kiire muissa jutuissa. Terävä samasta syystä, olet lähimpänä potilasta ja jos sulta menee jotain oleellista ohi, ei kellään muulla ehkä ole aikaa huomata sitä ennen kuin on liian myöhäistä.

Samaa perushoitoa ja potilaan lukemista myös sairaaloissa kuin hoivalla, seuraukset vaan voi olla paljon pahemmat jos ei hoida työtään kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajan työ on työtä siinä missä moni muukin. Eihän hoitajiksi edes kaikista ole. En ole hoitaja. Opohan voi ehdotella mitä vaan mutta kotonahan nuo asiat pohditaan . 

Tämä on varmasti puoliksi totta. - Ikävä vain, ettei meillä kaikilla ole kotona ketään, jonka kanssa asiaa pohtia.  - Ja Opojakin on hyvin monen laisia ja heidän yritys ja tavoite tukea oppilaita opiskelupaikkojen valinnassa taas saattava vaihdella huomattavastikin; toki varmasti on kiinni paljon nuorestakin. Toisnaan on tärkeämpää, että nuori pääsee mahdollismman lähelle alaa, joka ei ole välttämättä se ykköstoive mutta voi olla lähellä sitä ja josta on myöhemmkin mahdollista jatkaa tuota ykköstoivetta kohden, jos se edelleen kiinnostaa. Esimerkiksi yhdeksäsluokkalainen ei voine opiskella heti oppivelvollsuuden jälkeen suoraan sairaanhoiatajaksi, mutta häntä kiinnostaa terveys ja sosiaali sekstori. Lukemine ja pitkäjänteine opskelu takkuaa. Kumpi on parempi neuvo kertoa lähioitaja opinnosita vai kehoittaa menemään lukioon, mikä olsi kolmas vaihtoehto?   

Lähihoitajan aikuiskoulutus tässä kaupungissa kestää alle vähän yli vuoden. Ei kai niillä opeilla edes uskalla mennä töihin erikoissairaanhoitoon esim. teho-osastolle?

Nyt yhä enemmän otetaan lähihoitajia sairaaloihin. On huomattu osaaminen ja alettu hyödyntää sitä.

Minulla olisi nuori halunnut lähihoitajaksi, mutta ei lähtenyt, koska sitä mainostettiin ammattina, mihin menee kaikki kutosen oppilaat, että ei ysin keskiarvolla kannata lähteä paskahommiin.

Harmittelee nyt myöhemmin, ettei sittenkin lähtenyt lähihoitajakoulutukseen, koska on nyt omasta ammatistaan työttömänä ja koulua on ehtinyt käydä lukion ja päälle 3 vuotta ammattikorkeaa. Eli opiskeli 6 vuotta työttömäksi.

Aikoo vaihtaa hoitoalalle, vaikka kuulemma on liian helppoa työtä ysin oppilaalle. Mutta kun on aina halunnut hoitoalalle.

Olen sairaanhoitaja ja työkokemusta löytyy monelta eri erikoissairaanhoidon osastolta. Mielestäni sellaisilla osastoilla lähihoitajan osaamista voidaan hyödyntää hyvin, missä yhtä potilasta hoitaa aina työpari (sh ja lh tai sh ja sh). Sh voi keskittyä lääkehoitoon, kiertoasioihin jne, ja lähihoitaja perushoitoon. Sellaisilla osastoilla taas, joissa yhtä potilasta kohden on vain yksi hoitaja, lähihoitajat eivät niin hyvin sovellu työhön, kun eivät voi antaa esim. iv-lääkkeitä, joita joillakin erikoissairaanhoidon osastoilla on hyvinkin paljon.

Olen aikuisena opiskellut lähihoitajaksi ja kyllä jo silloin, 2004, oli tiedossa, että suurin osa meistä valmistuu vanhustenhoitoon sekä erikoissairaanhoidon nihkeys ottaa lähihoitajia.

Ilmeisesti myöhemmin on yritetty mainostaa erikoissairaanhoitoa, jotenkin seksikkäämpänä työpaikkana, että saadaan opiskelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Minulla olisi nuori halunnut lähihoitajaksi, mutta ei lähtenyt, koska sitä mainostettiin ammattina, mihin menee kaikki kutosen oppilaat, että ei ysin keskiarvolla kannata lähteä paskahommiin.

Harmittelee nyt myöhemmin, ettei sittenkin lähtenyt lähihoitajakoulutukseen, koska on nyt omasta ammatistaan työttömänä ja koulua on ehtinyt käydä lukion ja päälle 3 vuotta ammattikorkeaa. Eli opiskeli 6 vuotta työttömäksi.

Aikoo vaihtaa hoitoalalle, vaikka kuulemma on liian helppoa työtä ysin oppilaalle. Mutta kun on aina halunnut hoitoalalle.

Ilmeisesti ei ole mitään kokemusta hoito-alasta, kuutosen oppilaita ei kukaan kaipaa työkaverisi.

Vierailija kirjoitti:

Kuka nykyään enää opiskelee lähihoitajaksi, näiden kohujen jälkeen? Surkea palkka, liian vähän henkilöstöä ja vanhusten järkyttävät olot. Ilman koulutustakin pääsee töihin näihin orjafirmoihin huonolla palkalla, turha tuhlata aikaa jossain koulutuksessa. Attendo ja Esperi palkkaavat mieluiten kouluttamattomia, vieraskielisiä ja nuoria, jotka eivät tunne työlainsäädäntöä. Heille koulutusta ei tarvita. Soten jälkeen suomessa ei muita toimijoita olekaan, lähihoitajakoulutus voidaan lopettaa turhana, koska nämä yksityiset firmat eivät palkkaa koulutettuja.

Kyllä tämä kohu on saanut pikkuisen varpailleen ks. puljut ja palkkaamaan lisää väkeä.

Kai tajuatte, että tämä lähihoitajien massakoulutus johtuu siitä, että valtapuolueet ovat lupautuneet tuottamaan halpaa työvoimaa hoivabisnekseen? Hyödykkeen (työvoima) hinnan (palkka) määrittää sen tarjonnan (valmistuneet lähihoitajat) suhde kysyntään (avoimet työpaikat). 

Itse jouduin te-toimiston painostuksesta hakemaan lähihoitaja koulutukseen, yli 50-

vuotiaana, jäätyäni yt-neuvotteluissa työttömäksi, pitkältä uraltani. Samaan aikaan mieheni kuoli.

Uhattiin karenssilla, jos en hae. Ei siinä tilanteessa yksineläjänä, asuntovelallisena ollut vaihtoehtoja, kun mistään ei töitä löytynyt siihen hätään. Pääsin/jouduin kouluun, soveltuvuuskokeista huolimatta, opiskelu oli pakkopullaa, työharjoitteluita inhosin. Valmistuin ja olin muutamassa pätkätyössä, en soveltunut alalle, en sopeutunut kiireeseen, huonoihin työyhteisöihin, vanhusten huono hoito ahdisti. Nyt möllötän työttömänä, lähihoitajan paperit taskussa, odottaen pääsyä eläkkeelle. Miksi kaikki työttömät 50+ pakoitetaan lähihoitajiksi? Ja hyväksytään kouluihin? Itsekin olisin tarvinnut psykiatrista apua, enkä pakoitusta lähihoitajakoulutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä enää pari vuotta sitten, mutta oikeasti oli aika jolloin lähihoitaja oli arvostettava tai ainakin nykyistä paljon arvostettavampi tutkinto. - Vahinko ja harmi monen hyvän ja ammattinsa ja osaamisensa vakaasti ottavan lähihoitajan kannalta on se, että lähihoitaja koulutus on päästetty vajoamaan hyvin syvälle ja matalaksi.

Totta kai tämä on ikävää myös monelle, ellei kaikille heistä, jotka joutuvat olemaan syystä ta toiseta lähihoitajien hoidettavana.

On vastenmielsitä ajatella, että lähihoitaja koulutusta on suunnattu ja kehitetty -kärjistäen- enempi niin, että sen tehtävänä on ollut siivota ja puhdistaa työttömyys tialstoja eikä tavoitteena siten ole enää viime vuosina ymmärtääksen ollut se, että saataisiin mahdollisimman hyviä  perusasteen terveys ja sosiaalialan osaajia.

Koska en ainakaan minä halua iteäni hoitavan henkilön, joka on päätynyt tähän tehtävään enempi työvoimapoliittisesta syystä enempi (tai vähempi) pakotettuna ja painostettuna ja joka on muodollsieti runnottu ja ruhjottu läpikoulutuputjen erottuakseen edes hieman satunnaisesti valittua kadunkulkijaan tai kadun laidassa makaavasta osaamisellaan.  

Aamen!!