Miksi huijataan opiskelemaan lähihoitajaksi? Ja vielä koulussakin?

Ei kukaan huijannut ap sinua opiskelemaan. Ihan hyvin olisit voinut liittyä alueesi syrjäytyneisiin ja alkaa vetää äijäsakissa kalsarikännejä. Itse sinä valitsit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päätin pari vuotta sitten, että haluan hoitajaksi ja haluaisin nimenomaan sairaalatyöhön. Mietin sairaanhoitajaksi lukemista, mutta kouluun vaikea päästä ja lähimpään kouluun vielä erityisen vaikea ja lähihoitajaksi lukee paljon nopeammin. Ja joka paikassa selitettiin, kuinka työ on ihan samaa, paitsi sairaanhoitajilla enemmän paperitöitä. Vielä koulussakin pokkana väitettiin, että lähihoitajat voivat mennä töihin päivystykseen ja tehoille muusta erikoissairaanhoidosta puhumattakaan, vaikka meidänkään ryhmästä yksikään ei päässyt edes harkkaan erikoissairaanhoitoon. Mutta sitten valmiina muka...

Valmistuin vuosi sitten ja pari lyhyttä sijaisuutta olen saanut pahasta työvoimapulasta kärsivällä vuodeosastolla, jossa paljon perushoitoa. Pidempiä pätkiä terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hoivilla ja kotihoidossa olisi hommaa. Sairaalassa on lähinnä muutama iäisyyksiä siellä ollut lähi- tai perushoitaja, kipsaajistakin nuoremmat saikkareita. Jopa Super myöntää, että vain reilusti alle 5 % lähihoitajista on sairaaloissa ja siihen lasketaan kuntoutuspaikatkin. Mahdollisuudet sairaalatyöhön erikoissairaanhoidossa siis lähes olemattomat, vaikka meille väitettiin, että se olisi luonnollinen työpaikka sairaanhoitoon suuntautuneille.

Jos olisin mennyt suoraan amk:n silloin kun lähdin lähetiksi opiskelemaan, valmistuisin ensi syksynä ja tekisin jo reilusti keikkaa sairaaloissa, tai niitä kolmannen vuoden sh opiskelijoita näyttää ainakin vilisevän sairaaloiden sijaisuuksissa ja minä valmiina lähihoitajana aina heille jään valinnoissa kakkoseksi. Nyt haen ensi syksyksi amk:n ja edessä ole 3,5 vuotta lisää koulua, jotta pääsen mieleiseen työhön.

Ei lähärin työ huonoa ole, mutta minä en vain ole laulu-, leikki- enkä hoivaihminen, enkä halua olla töissä palveluasumisessa tai kotihoidossa. En kadehdi niitä saikkareiden lääkelupiakaan ja tykkään perushoidostakin, mutta haluaisin tehdä nimenomaan sairaalatyötä vaihtuvine potilaineen ja siihen ei kyllä käytännössä lähihoitajana pääse, vaikka koulut väittäisivät mitä.

Kaksi eri ammattinimikettä, miksi ette ja miten ei tullut koko koulutuksen aikana ilmi että työ on eri? Eikä se sh-työkään välttämättä tule muuttamaan kokemaasi ongelmaa, kun et ole laulu-, leikki- etkä hoivaihminen. Nimikkeenkin perusteella tulet hoitamaan sairaita, ja niitä nyt pitäis hoivatakin.

Sen verran olen sairaalatyötä päässyt kokeilemaan, että tiedän pitäväni siitä paljon hoivakotityötä enemmän. Ja erikoissairaanhoidosta pidän enemmän kuin terveyskeskussairaalasta. Joka paikassa hoivataankin, mutta työn luonne on ihan erilaista, vaikka perushoidossa tietysti on paljon sanaakin.

siis samaakin. Ja tämän kirjoitti ap

Up

Vierailija kirjoitti:

Itse jouduin te-toimiston painostuksesta hakemaan lähihoitaja koulutukseen, yli 50-

vuotiaana, jäätyäni yt-neuvotteluissa työttömäksi, pitkältä uraltani. Samaan aikaan mieheni kuoli.

Uhattiin karenssilla, jos en hae. Ei siinä tilanteessa yksineläjänä, asuntovelallisena ollut vaihtoehtoja, kun mistään ei töitä löytynyt siihen hätään. Pääsin/jouduin kouluun, soveltuvuuskokeista huolimatta, opiskelu oli pakkopullaa, työharjoitteluita inhosin. Valmistuin ja olin muutamassa pätkätyössä, en soveltunut alalle, en sopeutunut kiireeseen, huonoihin työyhteisöihin, vanhusten huono hoito ahdisti. Nyt möllötän työttömänä, lähihoitajan paperit taskussa, odottaen pääsyä eläkkeelle. Miksi kaikki työttömät 50+ pakoitetaan lähihoitajiksi? Ja hyväksytään kouluihin? Itsekin olisin tarvinnut psykiatrista apua, enkä pakoitusta lähihoitajakoulutukseen.

Jep, itsekin tarvitsisin (lisää) psykiatrista apua, mutta koska en saa sitä määräänsä enempää niin opiskelen hoitoalaa jotta saan edes rahaa. Odotan kauhulla harjoitteluja.