Miksi huijataan opiskelemaan lähihoitajaksi? Ja vielä koulussakin?

Lähihoitaja on erittäin hyvä koulutus ja sen kautta voi valmistua moneen eri ammattiin. Niin monipuolinen ja tärkeä koulutus, että soisi siihen hakeutuvan vai oikeasti kiinnostuneiden.

Totuus on se että erikoissairaanhoitoon pääsevät vain hyvin hyvin harvat lähihoitajat, vaikka se mahdollista onkin. Haasteellisinta on saada jalka olen väliin, niin sanotusti. Työn kuvan laajuus vaihtelee sitten sairaaloittain hyvinkin paljon. Itse pääsin erikoissairaanhoitoon vuodeosastoille lähihoitajan sijaisuuksiin vasta siinä vaiheessa kun olin myös sairaanhoitajaopiskelija, sitä ennen olin perusterveydenhuollon sairaaloissa.

Toisin kuin joku tuolla edellä sanoi niin olen kyllä edelleen sitä mieltä näin jo sairaanhoitajana että monissa paikoissa sairaanhoitajan ja lähihoitajan käytännön työnkuva ei hirveästi eroa, mutta sairaanhoitajan katsantokanta hoitotyöhön on laajempi. On silti erittäin suuri rikkaus kun itselläni on molemmat koulutukset ja työkokemusta molemmista toimenkuvista. Sh ja lh-koulutukset painottavat hieman eri asioita osaamisessa ja myös työ opettaa potilastyötä hieman eri vinkkelistä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla olisi nuori halunnut lähihoitajaksi, mutta ei lähtenyt, koska sitä mainostettiin ammattina, mihin menee kaikki kutosen oppilaat, että ei ysin keskiarvolla kannata lähteä paskahommiin.

Harmittelee nyt myöhemmin, ettei sittenkin lähtenyt lähihoitajakoulutukseen, koska on nyt omasta ammatistaan työttömänä ja koulua on ehtinyt käydä lukion ja päälle 3 vuotta ammattikorkeaa. Eli opiskeli 6 vuotta työttömäksi.

Aikoo vaihtaa hoitoalalle, vaikka kuulemma on liian helppoa työtä ysin oppilaalle. Mutta kun on aina halunnut hoitoalalle.

Sairaanhoitajista suurin osa on lukiossa hyvin menestyneitä, keskiarvo yli ysin.

Mistä nyt tuulee?

Täällä oli jokin aika sitten pitkä keskustelu kuinka lähihoitajat tekevät ihan samaa hommaa kuin sairaanhoitajat.

Mieli muuttuu aika äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä nyt tuulee?

Täällä oli jokin aika sitten pitkä keskustelu kuinka lähihoitajat tekevät ihan samaa hommaa kuin sairaanhoitajat.

Mieli muuttuu aika äkkiä.

Paikasta riippuen joko tekevät täysin samaa työtä tai voisivat tehdä suurimmaksi osaksi samaa työtä, jos saisivat. Toisinpäin samoin, eli kaikkea lähihoitajan työtä( suurimmassa osassa paikoista) sairaanhoitajat eivät voi tehdä, mutta joissakin paikoissa voivat ja saavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä nyt tuulee?

Täällä oli jokin aika sitten pitkä keskustelu kuinka lähihoitajat tekevät ihan samaa hommaa kuin sairaanhoitajat.

Mieli muuttuu aika äkkiä.

Paikasta riippuen joko tekevät täysin samaa työtä tai voisivat tehdä suurimmaksi osaksi samaa työtä, jos saisivat. Toisinpäin samoin, eli kaikkea lähihoitajan työtä( suurimmassa osassa paikoista) sairaanhoitajat eivät voi tehdä, mutta joissakin paikoissa voivat ja saavat.

Miksi sitten kouluttaa erikseen lähäreitä ja sairaanhoitajia? Kaikki tekevät samaa kyutenkin, sun mukaan.

Mutta, kyllä mua vähän hirvittää jos joku puilen vuoden akk-koulutuksella alkaa ihmisiä pistelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä nyt tuulee?

Täällä oli jokin aika sitten pitkä keskustelu kuinka lähihoitajat tekevät ihan samaa hommaa kuin sairaanhoitajat.

Mieli muuttuu aika äkkiä.

Paikasta riippuen joko tekevät täysin samaa työtä tai voisivat tehdä suurimmaksi osaksi samaa työtä, jos saisivat. Toisinpäin samoin, eli kaikkea lähihoitajan työtä( suurimmassa osassa paikoista) sairaanhoitajat eivät voi tehdä, mutta joissakin paikoissa voivat ja saavat.

Miksi sitten kouluttaa erikseen lähäreitä ja sairaanhoitajia? Kaikki tekevät samaa kyutenkin, sun mukaan.

Mutta, kyllä mua vähän hirvittää jos joku puilen vuoden akk-koulutuksella alkaa ihmisiä pistelemään.

Niin no, itse halusin nimenomaan hammashoitajaksi ja ainoa polku oli käydä lähihoitajan perusopinnot 1v jonka jälkeen hain hammaspuolelle. Kammoan sairaaloita joten mitään järkeä ei olisi ollut opiskella sairaanhoitajaksi, en olisi niillä papereilla tehnyt mitään.

Olin ohjaajana hänen kaltaiselleen ihmiselle. Inhosi harjoittelun joka minuuttia,ravasi tupakalla eikä halunnut oppia yhtään mitään. Oli pakotettuna pyrkinyt. Lopetti sitten "henkilökohtaisiin" syihin vedoten.

EI ole helppoa ohjata henkilöä joka viis veisaa alasta.

Miettikääpä työkaverina sellaista jota ei vois vähääkään kiinnostaa muu kuin kahvilla istuminen ja tupakalla juokseminen,varsinkin kun nykyisin siihen ei ole aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Sairaalassa pitää olla niin skarppi lähihoitajana. Täytyy ymmärtää perushoidon vaikutus potilaan kokonaistilanteeseen ja tehdä havaintoja, jotka ovat merkittäviä. Ei riitä että olet empaattinen, pitää olla myös terävä. Empaattinen siksi että olet työryhmässä silti lähimpänä potilasta, sh ja lääkäri ei ehdi kun niillä on niin kiire muissa jutuissa. Terävä samasta syystä, olet lähimpänä potilasta ja jos sulta menee jotain oleellista ohi, ei kellään muulla ehkä ole aikaa huomata sitä ennen kuin on liian myöhäistä.

Samaa perushoitoa ja potilaan lukemista myös sairaaloissa kuin hoivalla, seuraukset vaan voi olla paljon pahemmat jos ei hoida työtään kunnolla.

Näkisin, että päinvastoin, suurin osa vanhusten jne hoitopaikoista on todella huonokuntoisten ihmisten hoitopaikkoja ja voipi olla että asukas näkee päivän/viikon aikana vain lähihoitajan, jonka on nähtävä muutokset voinnissa.

Lähihoitajan ja sairaanhoitajan opinnot menee osittain päällekkäin, joten todennäköisesti voit kokeilla hyväksilukea joitain vähäpätöisempiä kursseja ja valmistua nopeammin. Kysyt vain opettajalta voitko hyväksilukea vedoten käytyyn kurssiin X ja työkokemukseen Y ja sovit näytön pitämisestä. Joillekkin käy, joillekkin ei.

Miten joku voi väittää että lyhäri ja sairaanhoitaja tekee ihan samaa työtä?

Ero on iso. Lähäri vaihtaa vaippoja kun sairaanhoitaja pistää ja antaa lääkkeitä. Joissain paikoissa myös sairaanhoitajat huolehtivat potilaan hygieeniasta ja syömisestä. Sairaaloissa tätä varten on lähärit.

Vierailija kirjoitti:

On vastenmielsitä ajatella, että lähihoitaja koulutusta on suunnattu ja kehitetty -kärjistäen- enempi niin, että sen tehtävänä on ollut siivota ja puhdistaa työttömyys tialstoja eikä tavoitteena siten ole enää viime vuosina ymmärtääksen ollut se, että saataisiin mahdollisimman hyviä  perusasteen terveys ja sosiaalialan osaajia.

Koska en ainakaan minä halua iteäni hoitavan henkilön, joka on päätynyt tähän tehtävään enempi työvoimapoliittisesta syystä enempi (tai vähempi) pakotettuna ja painostettuna ja joka on muodollsieti runnottu ja ruhjottu läpikoulutuputjen erottuakseen edes hieman satunnaisesti valittua kadunkulkijaan tai kadun laidassa makaavasta osaamisellaan.  

Näinpä. Minua etoo tän lisäksi se, miten puhutaan käsipareista ja siitä miten tarvitaan niin ja niin monta auttavaa käsiparia lisää. Koen tän jotenkin alentavana.

Ja vielä alentavammaksi ilmaisu muuttuu, kun aletaan puhua maahanmuuttajataustaisista ihmisistä ja siitä, kuinka heitä niin kipeästi kaivataan lisäkäsipareiksi.

Me ollaan hitto ihmisiä, yksilöitä! Ja ammattitaitoisia sellaisia eikä mitään "käsipareja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalassa pitää olla niin skarppi lähihoitajana. Täytyy ymmärtää perushoidon vaikutus potilaan kokonaistilanteeseen ja tehdä havaintoja, jotka ovat merkittäviä. Ei riitä että olet empaattinen, pitää olla myös terävä. Empaattinen siksi että olet työryhmässä silti lähimpänä potilasta, sh ja lääkäri ei ehdi kun niillä on niin kiire muissa jutuissa. Terävä samasta syystä, olet lähimpänä potilasta ja jos sulta menee jotain oleellista ohi, ei kellään muulla ehkä ole aikaa huomata sitä ennen kuin on liian myöhäistä.

Samaa perushoitoa ja potilaan lukemista myös sairaaloissa kuin hoivalla, seuraukset vaan voi olla paljon pahemmat jos ei hoida työtään kunnolla.

Näkisin, että päinvastoin, suurin osa vanhusten jne hoitopaikoista on todella huonokuntoisten ihmisten hoitopaikkoja ja voipi olla että asukas näkee päivän/viikon aikana vain lähihoitajan, jonka on nähtävä muutokset voinnissa.

Oletko työskennellyt molemmissa?

Suomi ei tarvitse hoitajia!

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi väittää että lyhäri ja sairaanhoitaja tekee ihan samaa työtä?

Ero on iso. Lähäri vaihtaa vaippoja kun sairaanhoitaja pistää ja antaa lääkkeitä. Joissain paikoissa myös sairaanhoitajat huolehtivat potilaan hygieeniasta ja syömisestä. Sairaaloissa tätä varten on lähärit.

Monessa paikassa ei ole sairaanhoitajia. Kyllä lähihoitaja myös antaa lääkkeet eri reittejä. Siis myös pistää. Sairaalassa sh hoitaa kokonaisvaltaisesti potilaan, eli hoitaa myös hygienian. Ei nykyisin ole mahdollista pilkkoa hoitoa monelle hoitajalle.

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi väittää että lyhäri ja sairaanhoitaja tekee ihan samaa työtä?

Ero on iso. Lähäri vaihtaa vaippoja kun sairaanhoitaja pistää ja antaa lääkkeitä. Joissain paikoissa myös sairaanhoitajat huolehtivat potilaan hygieeniasta ja syömisestä. Sairaaloissa tätä varten on lähärit.

Tämä on menneiden vuosikymmenten työnjako. Nykysairaaloissa ei toimita enää noin. Joskin erikoissairaanhoidossa on tietysti paljon enemmän sairaanhoitajia, on vuodeosastoilla myös lähihoitajia, ja siellä toimenkuva on nykyään melko sama. Hoito toteutetaan omahoitajamallilla, jossa potilaat jaetaan vuoron hoitajien kesken, ja niin lähi- kuin sairaanhoitaja hoitaa omat potilaansa kokonaisvaltaisesti alusta loppuun. Siis niin ne vaipanvaihdot kun lääkkeet ja lääkärinkierrotkin. Iv-lääkitys on yleensä hoidettu joko niin että vastaava sh hoitaa lh:n potilaan mahdolliset iv-lääkkeet, tai sitten on joku lääkevastaava erikseen vuorossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä nyt tuulee?

Täällä oli jokin aika sitten pitkä keskustelu kuinka lähihoitajat tekevät ihan samaa hommaa kuin sairaanhoitajat.

Mieli muuttuu aika äkkiä.

Paikasta riippuen joko tekevät täysin samaa työtä tai voisivat tehdä suurimmaksi osaksi samaa työtä, jos saisivat. Toisinpäin samoin, eli kaikkea lähihoitajan työtä( suurimmassa osassa paikoista) sairaanhoitajat eivät voi tehdä, mutta joissakin paikoissa voivat ja saavat.

Miksi sitten kouluttaa erikseen lähäreitä ja sairaanhoitajia? Kaikki tekevät samaa kyutenkin, sun mukaan.

Mutta, kyllä mua vähän hirvittää jos joku puilen vuoden akk-koulutuksella alkaa ihmisiä pistelemään.

Puolessa vuodessa ei kukaan valmistu. Pistäminen ei ole järin vaikea homma. Ei myöskään verikokeen otto. Joissakin paikoissa tarvitaan juuri sairaanhoitajia, koska heille opetetaan juuri niihin paikkoihin tarpeellinen tietotaito. On myös asioita, joita vain sh saa tehdä. Iv lääkitys esim. Lähihoitaja voi suuntautua sellaiseen erityiseen, johon sairaanhoitaja ei saa koulutusta. Eri koulutukset ja ammatit, mutta joissakin paikoissa käytännön työ ei juuri eroa. Joissakin paikoissa taas eroaa. Ja joihinkin paikkoihin kelpaa vain jompi kumpi.

Vierailija kirjoitti:

Päätin pari vuotta sitten, että haluan hoitajaksi ja haluaisin nimenomaan sairaalatyöhön. Mietin sairaanhoitajaksi lukemista, mutta kouluun vaikea päästä ja lähimpään kouluun vielä erityisen vaikea ja lähihoitajaksi lukee paljon nopeammin. Ja joka paikassa selitettiin, kuinka työ on ihan samaa, paitsi sairaanhoitajilla enemmän paperitöitä. Vielä koulussakin pokkana väitettiin, että lähihoitajat voivat mennä töihin päivystykseen ja tehoille muusta erikoissairaanhoidosta puhumattakaan, vaikka meidänkään ryhmästä yksikään ei päässyt edes harkkaan erikoissairaanhoitoon. Mutta sitten valmiina muka...

Valmistuin vuosi sitten ja pari lyhyttä sijaisuutta olen saanut pahasta työvoimapulasta kärsivällä vuodeosastolla, jossa paljon perushoitoa. Pidempiä pätkiä terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hoivilla ja kotihoidossa olisi hommaa. Sairaalassa on lähinnä muutama iäisyyksiä siellä ollut lähi- tai perushoitaja, kipsaajistakin nuoremmat saikkareita. Jopa Super myöntää, että vain reilusti alle 5 % lähihoitajista on sairaaloissa ja siihen lasketaan kuntoutuspaikatkin. Mahdollisuudet sairaalatyöhön erikoissairaanhoidossa siis lähes olemattomat, vaikka meille väitettiin, että se olisi luonnollinen työpaikka sairaanhoitoon suuntautuneille.

Jos olisin mennyt suoraan amk:n silloin kun lähdin lähetiksi opiskelemaan, valmistuisin ensi syksynä ja tekisin jo reilusti keikkaa sairaaloissa, tai niitä kolmannen vuoden sh opiskelijoita näyttää ainakin vilisevän sairaaloiden sijaisuuksissa ja minä valmiina lähihoitajana aina heille jään valinnoissa kakkoseksi. Nyt haen ensi syksyksi amk:n ja edessä ole 3,5 vuotta lisää koulua, jotta pääsen mieleiseen työhön.

Ei lähärin työ huonoa ole, mutta minä en vain ole laulu-, leikki- enkä hoivaihminen, enkä halua olla töissä palveluasumisessa tai kotihoidossa. En kadehdi niitä saikkareiden lääkelupiakaan ja tykkään perushoidostakin, mutta haluaisin tehdä nimenomaan sairaalatyötä vaihtuvine potilaineen ja siihen ei kyllä käytännössä lähihoitajana pääse, vaikka koulut väittäisivät mitä.

Kaksi eri ammattinimikettä, miksi ette ja miten ei tullut koko koulutuksen aikana ilmi että työ on eri? Eikä se sh-työkään välttämättä tule muuttamaan kokemaasi ongelmaa, kun et ole laulu-, leikki- etkä hoivaihminen. Nimikkeenkin perusteella tulet hoitamaan sairaita, ja niitä nyt pitäis hoivatakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päätin pari vuotta sitten, että haluan hoitajaksi ja haluaisin nimenomaan sairaalatyöhön. Mietin sairaanhoitajaksi lukemista, mutta kouluun vaikea päästä ja lähimpään kouluun vielä erityisen vaikea ja lähihoitajaksi lukee paljon nopeammin. Ja joka paikassa selitettiin, kuinka työ on ihan samaa, paitsi sairaanhoitajilla enemmän paperitöitä. Vielä koulussakin pokkana väitettiin, että lähihoitajat voivat mennä töihin päivystykseen ja tehoille muusta erikoissairaanhoidosta puhumattakaan, vaikka meidänkään ryhmästä yksikään ei päässyt edes harkkaan erikoissairaanhoitoon. Mutta sitten valmiina muka...

Valmistuin vuosi sitten ja pari lyhyttä sijaisuutta olen saanut pahasta työvoimapulasta kärsivällä vuodeosastolla, jossa paljon perushoitoa. Pidempiä pätkiä terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hoivilla ja kotihoidossa olisi hommaa. Sairaalassa on lähinnä muutama iäisyyksiä siellä ollut lähi- tai perushoitaja, kipsaajistakin nuoremmat saikkareita. Jopa Super myöntää, että vain reilusti alle 5 % lähihoitajista on sairaaloissa ja siihen lasketaan kuntoutuspaikatkin. Mahdollisuudet sairaalatyöhön erikoissairaanhoidossa siis lähes olemattomat, vaikka meille väitettiin, että se olisi luonnollinen työpaikka sairaanhoitoon suuntautuneille.

Jos olisin mennyt suoraan amk:n silloin kun lähdin lähetiksi opiskelemaan, valmistuisin ensi syksynä ja tekisin jo reilusti keikkaa sairaaloissa, tai niitä kolmannen vuoden sh opiskelijoita näyttää ainakin vilisevän sairaaloiden sijaisuuksissa ja minä valmiina lähihoitajana aina heille jään valinnoissa kakkoseksi. Nyt haen ensi syksyksi amk:n ja edessä ole 3,5 vuotta lisää koulua, jotta pääsen mieleiseen työhön.

Ei lähärin työ huonoa ole, mutta minä en vain ole laulu-, leikki- enkä hoivaihminen, enkä halua olla töissä palveluasumisessa tai kotihoidossa. En kadehdi niitä saikkareiden lääkelupiakaan ja tykkään perushoidostakin, mutta haluaisin tehdä nimenomaan sairaalatyötä vaihtuvine potilaineen ja siihen ei kyllä käytännössä lähihoitajana pääse, vaikka koulut väittäisivät mitä.

Kaksi eri ammattinimikettä, miksi ette ja miten ei tullut koko koulutuksen aikana ilmi että työ on eri? Eikä se sh-työkään välttämättä tule muuttamaan kokemaasi ongelmaa, kun et ole laulu-, leikki- etkä hoivaihminen. Nimikkeenkin perusteella tulet hoitamaan sairaita, ja niitä nyt pitäis hoivatakin.

En ole ap, vaan toinen hoitoalalle aikuisena vaihtanut, ja onneksi suoraan sh:ksi, ja ymmärrän hyvin, mitä ap tarkoittaa. Minäkään en ole laulu, leikki enkä askartelu ihminen, joskin haavojen parissa olen löytänyt sisäisen askartelijani. Ja vaikka olen sosiaalinen ja tykkään potilaista ja jopa jossain määrin kokonaisvaltaisesta hoitotyöstä, niin työn kuva ja painotukset ovat niin erilaiset erikoissairaanhoidossa ja hoivakodissa, että ihan erilaiset ihmiset viihtyvät. Joutuu sairaalassakin kädestä pitämään, lohduttamaan ja hoivaamaankin, mutta vain joskus ja lyhytaikaisesti. Lähinnä teholla tarvitsee enemmän hoivaajaominaisuuksiakin ja siellä sentään valtaosa potilaista on tajuttomia. On ihan eri asia kuin lohduttaa Mattia viisi kertaa vuoron aikana, kun äiti ei tule tai kuunnella Maijan kertovan sadannetta kertaa samaa tarinaa elämästään aina yhtä kiinnostuneena, kun sitä joutuu tekemään vain hetken. Matit ja Maijat toki ovat välillä sairaaloissakin, mutta sen muutaman päivän per reissu. On vähän eri asia keskustella osallistuvasti siitä kuka sytyttää kokon 20 kertaa kahtena päivänä vai 20 kertaa 20 päivänä kuussa täältä iäisyyteen...

Minäkin saan paljon positiivista palautetta potilailta juuri empaattisuudestani, vaikka en tosiaan ole hoivaihminen ja opiskeluaikana viihdyin hoivatyössä pelkästään rahan ja sen voimalla, että tiesin tekeväni töitä tehostetussa palveluasumisessa vain hetken. Sen sijaan kiireisimmillä akuuttiosastoilla, haavapolilla ja nykyisessä työssäni päivystyksessä olen viihtynyt ja tiennyt olevani omassa paikassani heti ensimmäisestä päivästä. Hoitoalalla tarvitaan monenlaisia ihmisiä ja kaikki eivät sovi tai viihdy kaikkialla. Jos ap pitää sairaalatyöstä, niin voi tosiaan olla, ettei viihdy hoivilla. Sama se on toisinkin päin. Ja kieltämättä on sääli, että lähihoitajien realistisista työllistymisvaihtoehdoista ei puhuta suoraan.

Olisi hyvä, jos opiskelijat jo kouluun lähtiessään tietävät, mihin valtaosa kunkin suuntautumisvaihtoehdon valinneista työllistyy. Tulisi vähemmän hukkakoulutusta ja ihmiset osaisivat hakeutua itselleen oikeaan kouluun tai linjalle. Nyt joku voi esimerkiksi miettiä lähäripuolella, että saattaisi tykätä olla töissä päiväkodissa tai kaikkein mieluiten vammaisten päiväkeskuksessa, mutta ei niinkään pidä vanhustyöstä. Menee sitten suuntautumaan vammaisiin ja tajuaa vasta sitten iskeneensä kätensä kyynärpäitä myöten epämieluisaan työuran, jos vasta valmistumisen jälkeen selviää, että päiväkeskuksissa ja lievimmin kehitysvammaisten tukitoimissa on töitä vain muutamalle ja loput työllistyvät vaikeasti vammaisten palveluasumiseen, joka taas on työnä ihan jotain muuta, kuin päiväkeskukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päätin pari vuotta sitten, että haluan hoitajaksi ja haluaisin nimenomaan sairaalatyöhön. Mietin sairaanhoitajaksi lukemista, mutta kouluun vaikea päästä ja lähimpään kouluun vielä erityisen vaikea ja lähihoitajaksi lukee paljon nopeammin. Ja joka paikassa selitettiin, kuinka työ on ihan samaa, paitsi sairaanhoitajilla enemmän paperitöitä. Vielä koulussakin pokkana väitettiin, että lähihoitajat voivat mennä töihin päivystykseen ja tehoille muusta erikoissairaanhoidosta puhumattakaan, vaikka meidänkään ryhmästä yksikään ei päässyt edes harkkaan erikoissairaanhoitoon. Mutta sitten valmiina muka...

Valmistuin vuosi sitten ja pari lyhyttä sijaisuutta olen saanut pahasta työvoimapulasta kärsivällä vuodeosastolla, jossa paljon perushoitoa. Pidempiä pätkiä terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hoivilla ja kotihoidossa olisi hommaa. Sairaalassa on lähinnä muutama iäisyyksiä siellä ollut lähi- tai perushoitaja, kipsaajistakin nuoremmat saikkareita. Jopa Super myöntää, että vain reilusti alle 5 % lähihoitajista on sairaaloissa ja siihen lasketaan kuntoutuspaikatkin. Mahdollisuudet sairaalatyöhön erikoissairaanhoidossa siis lähes olemattomat, vaikka meille väitettiin, että se olisi luonnollinen työpaikka sairaanhoitoon suuntautuneille.

Jos olisin mennyt suoraan amk:n silloin kun lähdin lähetiksi opiskelemaan, valmistuisin ensi syksynä ja tekisin jo reilusti keikkaa sairaaloissa, tai niitä kolmannen vuoden sh opiskelijoita näyttää ainakin vilisevän sairaaloiden sijaisuuksissa ja minä valmiina lähihoitajana aina heille jään valinnoissa kakkoseksi. Nyt haen ensi syksyksi amk:n ja edessä ole 3,5 vuotta lisää koulua, jotta pääsen mieleiseen työhön.

Ei lähärin työ huonoa ole, mutta minä en vain ole laulu-, leikki- enkä hoivaihminen, enkä halua olla töissä palveluasumisessa tai kotihoidossa. En kadehdi niitä saikkareiden lääkelupiakaan ja tykkään perushoidostakin, mutta haluaisin tehdä nimenomaan sairaalatyötä vaihtuvine potilaineen ja siihen ei kyllä käytännössä lähihoitajana pääse, vaikka koulut väittäisivät mitä.

Kaksi eri ammattinimikettä, miksi ette ja miten ei tullut koko koulutuksen aikana ilmi että työ on eri? Eikä se sh-työkään välttämättä tule muuttamaan kokemaasi ongelmaa, kun et ole laulu-, leikki- etkä hoivaihminen. Nimikkeenkin perusteella tulet hoitamaan sairaita, ja niitä nyt pitäis hoivatakin.

Sen verran olen sairaalatyötä päässyt kokeilemaan, että tiedän pitäväni siitä paljon hoivakotityötä enemmän. Ja erikoissairaanhoidosta pidän enemmän kuin terveyskeskussairaalasta. Joka paikassa hoivataankin, mutta työn luonne on ihan erilaista, vaikka perushoidossa tietysti on paljon sanaakin.