Lue keskustelun säännöt.
Myöhästymisen pelko ja aina ajoissa oleminen rajoittaa elämääni. Onko muilla samaa ongelmaa?
21.02.2019 |
Meillä on töissä liukuva työaika luojan kiitos, koska muuten stressaisin itseni hamaan tappiin joka päivä. Olen aina ollut sellainen, että pelkään jostain syystä kamalasti myöhästymistä.
Esimerkiksi jos mulla on töiden jälkeen vaikka lääkäri, varaan automatkaan huomattavasti liikaa aikaa. Saatan olla jopa 30 min etuajassa odotushuoneessa, koska pelkään niin kamalasti myöhästymistä. Tämä johtaa siihen, että armotta alkaa vuorokaudesta tunnit loppua kesken jos on jotain menoa, töistäkin lähden tämän takia aivan liian aikaisin.. Muutamasti viikossa töiden jälkeen menen jumppaan ja pelkään sieltäkin myöhästymistä niin, että todella varaan aivan liikaa aikaa ja istua tönötän pukkarissa paljon etukäteen.
Alan hermoilla kotoa/töistä lähtemistä jo paljon ennen kun se on edes ajankohtaista. Nyt minun pitää olla kahden tunnin päästä fysioterapiassa (15 min ajomatka) ja olen jo valmiiksi hermona siitä tiedosta, että mun pitäisi ajaa sinne ja etsiä parkkipaikka, käydä vessassa ja entä jos myöhästyn. Jos lähden myöhemmin kuin normaalisti lähtisin eli lähtisin esim. 30 min ennen, olen suurin piirtein juoksemassa autolle ja hermoilen koko matkan.
Aina jos on tieto, että jossain pitää olla tiettynä aikana niin koko päivän tuntuu kuormittavalle. Tiedän, että jos nyt joskus myöhästyy jostain fysioterapiasta niin ei se oikeasti ole mikään iso juttu, aikaa siinä menee tietysti hukkaan mutta ei se maailma siihen kaadu. Tämä tieto mahdollisesta myöhästymisestä aiheuttaa mulle kuitenkin suunnatonta ahdistusta ja olen ahdistuneena sitten ratissa ja hermoilen parkkipaikan kanssa.
Onko muilla tällaista ongelmaa? Tämä alkaa olla jo haasteellista, koska elämässä nyt on aikatauluja ja kellonaikoja milloin pitäisi olla jossain ja tuntuu, että mulla menee koko päivä näihin siirtymisiin kun aikaa uppoaa odotushuoneissa. Mies myös aina ihmettelee miksi lähden illalla jumppaan (15min ajomatka sinnekin) 45 min tai jopa tuntia ennen.. Tuntuu, että ehdin vaan kääntymään kotona ja muuten menen odotushuoneisiin viettämään aikaa tai sitten hermoilen kotona, että milloin saan lähteä ja olen paniikissa ajamassa niin kiireellä.
Onko muilla tällaista ongelmaa ja miten päästä siitä eroon?
Kommentit (42)
Mitä sitten jos myöhästyt? Ei maailma siihen kaadu. On tietysti tapaamisia joissa on hyvä olla ajallaan esim työhaastattelu, mutta näitä on harvemmin. Jos myöhästyt fysioterapiasta, niin sitten sessio on lyhyempi. Kampaajalta myöhästyessä ei ehkä ole lopuksi aikaa stailata tukkaa mitenkään erikoisesti. Pyrin itsekin aina olemaan ajallaan, mutta joskus myöhästyn sen 5-10 minuuttia. Mitään ihmeellistä ei ole koskaan tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myöhästymisen pelko saattaa olla yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oire. Kannattaa hankkia lisää tietoa siitä ja hakea apua jos tarvii.
Mutta tuohan on oikeasti hyvä tapa että on ajoissa. Kun tähtää siihen, että on aina 15-20 min etuajassa niin siinä jää pelivaraa yllätyksillekin. Toki stressata ei kannata, mutta minä kyllä todellakin opetan lapsilleni että olkaa ajoissa. Se on fiksua ja kohteliasta.
Ap, stressaan myös myöhästymistä. Toisaalta johtuu osittain siitä, että myöhästymisiäni vahditaan vaikkei toisten myöhästymisten suhteen lähinnä kohautetaan olkia. Useimmiten onnistun olemaan ajoissa, mutta toisinaan myöhästyn vaikka olisinkin varannut matkaan mukamas tarpeeksi aikaa.
On teillä rasittavaa elämää, menee kyllä aikaa haaskoon jos puoli tuntia ennen pönöttää jossain ja odottaa että sovittu aika kilahtaa kelloon. Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi autistisia piirteitä omaava ja pelkään kuollakseni myöhästymistä. Olen aina ajoissa ja mielummin odotan vaikka pari tuntia kuin panikoin. Myöhästyin viimeksi ala-asteella, kun lähdin vahingossa pyjaman housut jalassa kouluun ja tajusin vasta lähes koulun pihalla asian. Eihän siinä auttanut muu kuin juosta reikä päässä kotiin laittamaan päällyshousut jalkaan. Raskasta kunnon päälle, mutta mielummin fyysinen kuin henkinen väsymys.
N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On teillä rasittavaa elämää, menee kyllä aikaa haaskoon jos puoli tuntia ennen pönöttää jossain ja odottaa että sovittu aika kilahtaa kelloon. Huh.
Miksi ajattelet noin? Minä ehdin lukea tai katsoa vaikka dokumenttia odotellessani, surullista että asia haittaa sinua noin kovasti. Meitä ihmisiä kun on erilaisia. :/
N32
Minä olen opettanut lapsilleni, että toiset huomioon ottava vieras myöhästyy vartin. Ehtii isäntäväki valmiiksi. Toki selvästi aikataulutettuihin juttuihin mennään juuri silloin, kun aika on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa tunnistan itsessäni, liittyy taipukseeni muutenkin murehtia asioita etukäteen. Joskus onnistun järkeistämään tunteita niin, että ajattelen, tapahtuisiko lopulta mitään kamalaa, vaikka en tulisikaan paikalle ollenkaan. Luultavasti ei.
Olen ajatellut sitä tapausta, jossa Rovaniemeltä junaan kiirehtinyt nainen asettui sille junan oven edessä olevalle astinlaudalle oven ulkopuolelle ja jäi siihen roikkumaan junan lähtiessä liikkelle. Putosi tietysti.
Aika harva asia elämässä on sellainen, että kannattaisi ottaa riksi esim. juokemalla punaisia päin.
Mulla. Mun isä on samanlainen. Opetti, että pitää jättää aikaa parkkipaikan varalta tai "ei tiedä jos on poliisiratsia matkalla".
Syvemmällä tasolla luulen, että kyseessä on jonkinlainen omanarvontuntoon liittyvä uskomus. Olen ollut usein tilanteissa, joissa ryhmä ihmisiä on odottanut jotakuta (töissä ja vapaalla). Ja kun henkilöt ovat tulleet paikalle, heidät on otettu mukaan ja heidän seuraa arvostettu. Minä kai pelkään, että minua ei odoteta. Ettei kannata odottaa, kun en tuo mitään arvokasta pöytään. Kuulostaa näin kirjoitettuna aivan höpsöltä, mutta sellainen tunteeni on. Minun pitää siis "ansaita" paikkani olemalla ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä pahempi ongelma kun asun maassa, jossa myöhästyminen on hyväksytympää kuin Suomessa ja aloitusajat ovat yleensäkin "noin" aikoja.
En ehdi vastata kun pitää lähteä jumppaan :D Alkaa viideltä, on tuossa 20 min päässä :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. En stressaa yhtään. Jos myöhästyn, pyydän anteeksi. En ole koskaan missään etuajassa, mutta enpä juuri myöhästelekään. Olen aika nopea ja tehokas.
Ja minua ärsyttää, jos vieraat tulevat etuajassa. Viittä vaille minulla on vielä piirakka uunissa, roboimuri pyörimässä ja olen itse suihkussa. Tasalta otan piirakan uunista vaatteet päällä ja robo peruuttelee komeroonsa.
Vierailija kirjoitti:
Ei. En stressaa yhtään. Jos myöhästyn, pyydän anteeksi. En ole koskaan missään etuajassa, mutta enpä juuri myöhästelekään. Olen aika nopea ja tehokas.
Ja minua ärsyttää, jos vieraat tulevat etuajassa. Viittä vaille minulla on vielä piirakka uunissa, roboimuri pyörimässä ja olen itse suihkussa. Tasalta otan piirakan uunista vaatteet päällä ja robo peruuttelee komeroonsa.
Ketju ei ollut sinulle siis.
Mulla sama. Myös minkään odottaminen on kamalaa, vaikka minun ei pitäisi mennä minnekään.
Olen odottanut pakettia stressissä enkä voi keskittyä mihinkään.
Samoin, jos odotan jotakuta kotona hakemaan Facebookin kautta myymäni tavaran "viiden jälkeen". Kyttään vain ovelle.
Putkimiehen odotus on pilannut päivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. En stressaa yhtään. Jos myöhästyn, pyydän anteeksi. En ole koskaan missään etuajassa, mutta enpä juuri myöhästelekään. Olen aika nopea ja tehokas.
Ja minua ärsyttää, jos vieraat tulevat etuajassa. Viittä vaille minulla on vielä piirakka uunissa, roboimuri pyörimässä ja olen itse suihkussa. Tasalta otan piirakan uunista vaatteet päällä ja robo peruuttelee komeroonsa.
Ketju ei ollut sinulle siis.
Olipas. Kysyttiin, että onko samaa ongelmaa ja vastasin että ei.
Aloittajan on sitäpaitsi ihan hyödyllistä kuulla, että ihmiset saattavat pahastua enemmän siitä jos hän tulee etuajassa, kuin pari minuuttia myöhässä. Esimerkiksi kampaaja on saattanut tahallaan jättää asiakkaiden väliin vartin tyhjää, että ehtii käydä vessassa ja syödä, ja sitten nämä yhdet tulevat varmuuden vuoksi sinne istumaan jo puolelta.
Vierailija kirjoitti:
On teillä rasittavaa elämää, menee kyllä aikaa haaskoon jos puoli tuntia ennen pönöttää jossain ja odottaa että sovittu aika kilahtaa kelloon. Huh.
Ei minun aikani ole niin tiukalla, ettenkö joskus voisi puoli tuntia istua lukemassa kirjaa. Rasittavammalta se minusta kuulostaa, että juoksee henkihieverissä paikasta toiseen pysähtymättä koskaan.
Mulla oli ennen aloittajan kuvaama ongelma. Nyt tilanne on muuttunut siihen, etten enää ole aivan niin ajoissa paikalla kuin ennen, mutta lähtö pitää silti suunnitella tarkkaan.
Etenkin, jos tapaaminen/tilaisuus mihin pitää mennä alkaa puolelta, varttia yli tai varttia vaille, on lähteminen suunniteltava tarkasti. Pelkään, että oon hahmottanut kellonajan väärin ja menossakin paikalle tuntia liian aikaisin tai myöhään..
Vähän oudosti selitetty, mutta pointtina olkoon, että muut kuin tasatunnit on mulle vaikea hahmottaa ja siksi lähtemiseen menee energiaa kun pitää keskittyä kellonaikaan.
(mulla ei ole diagnosoituja oppimisvaikeuksia tai muutakaan, olen tavallisessa päivätöissä ja elän ihan tavallista elämää muutenkin)
Joku kysyi onko tämä normaalia, no ei varmaankaan. Mä en niinkään ajattele sitä mitä muut ajattelee mun mahdollisista myöhästymisistä. Tai en ainakaan muissa asioissa juuri mieti mitä muut mahtaa olla mieltä mun elämästä yms. Jotenkin myös ajoissa oleminen hävettää, pölähdin taas fysioterapiaan puoli tuntia etuajassa ja lopulta istuin autossa jonkin aikaa, koska en kehdannut mennä sisään aiemmin. Huomenna minulla on vapaapäivä, paitsi on yksi lääkärikäynti. Sinne pääsen kävellen, 2 km matka. Olen jo nyt hieman stressaantunut siitä, että pitää mennä sinne ja nyt jo katsomassa reittiä kartasta kauanko kestää kävellä yms :(
Ap