Lue keskustelun säännöt.
Oletko kokenut aikuisiällä jalat alta vievän rakastumisen?
21.02.2019 |
Itse en ole koskaan rakastunut intohimoisesti ja palavasti. Olen ollut parisuhteissa ja kiintynyt kumppaneihini valtavasti, mutta kukaan heistä ei ole saanut jalkoja alta ja perhosia vatsanpohjaan.
Onko muita minun kaltaisiani? Olisi myös kiva kuulla kokemuksia, miltä se tuntuu, kun joku ihminen iskee oikein kunnolla.
Kommentit (14)
Olen.
Kukaan, koskaan ei ole vaikuttanut minuun niin, kuin eräs mies ollessani 33v...
Ensikosketus oli kuin sähköisku läpi kehon...
Huokaus...
Kohta 4v ensikohtaamisesta ja edelleen sitä ihmettelee, kuinka toista kohtaan voi tuntea mitään lähellekään tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Olin 28v. Edelleen yhdessä kun täytän kohta 50v. Ilman fyysistä tunnetta tuskin olisimme näinkään pitkällä.
Kyllä, elämän rakkaus löytyi 27-vuotiaana, ja oli juuri tuollainen "jalat alta". Itsekään en kyllä uskonut että enää teinivuosien jälkeen voisin sellaista kokea. Nyt jo 14 vuotta yhdessä <3.
Juuri meneillään ja olen kohta 56-vuotias :)
Koko kroppa tulessa, ei pysty nukkumaan ei syömään. Töissä on käytävä ja siellä tarkkanäköiset ovatkin sanoneet, että sun on pakko olla rakastunut. Ilme on välillä kummallisen poissaoleva, välillä erityisen hymyilevä. Poikkeaa normaalista!
Vaikka tästä mitään ei tulisikaan, niin näiden asioiden vuoksi kannattaa elää. Ollaan seurusteltu kaksi kuukautta.
Tällä elämänkokemuksella tiedän, että toki hiipuu tämä tunne. Mutta sitten voi seurata kumppanuus ja toisenlainen rakkaus.
(Töissä on myös käytäviä, mutta tarkoitan, että on velvollisuus hoitaa työnsä. )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, parhaillaankin! Olen 40+ ja seurustelua takana 4kk.
Mies on nyt mun kotona ja mä olen töissä, en millään jaksaisi keskittyä... :D
Luultavasti nappaan vyönkauluksesta kiinni ja raahaan makuuhuoneeseen, jahka pääsen kotiin. Ugh, luolanainen on puhunut.
Vierailija kirjoitti:
Juuri meneillään ja olen kohta 56-vuotias :)
Koko kroppa tulessa, ei pysty nukkumaan ei syömään. Töissä on käytävä ja siellä tarkkanäköiset ovatkin sanoneet, että sun on pakko olla rakastunut. Ilme on välillä kummallisen poissaoleva, välillä erityisen hymyilevä. Poikkeaa normaalista!
Vaikka tästä mitään ei tulisikaan, niin näiden asioiden vuoksi kannattaa elää. Ollaan seurusteltu kaksi kuukautta.
Tällä elämänkokemuksella tiedän, että toki hiipuu tämä tunne. Mutta sitten voi seurata kumppanuus ja toisenlainen rakkaus.
(Töissä on myös käytäviä, mutta tarkoitan, että on velvollisuus hoitaa työnsä. )
Tää oli hauska - tajusin tuon sanan "käytävä" toisin vasta, kun luin sun kommentin loppuun.
Nyt mielikuva tietystä käytävästä, johon ne tarkkanäköiset kokoontuu observoimaan sun muuttunutta käytöstä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öööö, todellakin olen, muutamankin kerran... siis miksen olisi? Teinitkö vaan voivat mielestäsi rakastua? 😂 Voimakkaampi ja vapautuneempi tunne-elämä ja ihmisiin suhtautuminen mulla on nyt kuin jonain angstisena teininä....
No tapasin vaimoni ollessani 27, lasketaanko se 'aikuisiäksi'? Tiesin heti ensisilmäyksellä että tämä on nyt menoa. Vuotta myöhemmin mentiin naimisiin, ja kohta tulee 25 v täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Siitä on nyt 33 vuotta ja polttaa edelleenkin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olin 28 v ja naimisissa ja kahden lapsen äiti. Tapasin nykyisen mieheni, se oli menoa. Nyt olemme olleet naimisissa yli 20 vuotta ja yhteisetkin lapset jo melkein lentäneet pesästä. Se todellakin oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Siitä on nyt 33 vuotta ja polttaa edelleenkin:)
Röökiä?
Up