Lue keskustelun säännöt.
Myöhästymisen pelko ja aina ajoissa oleminen rajoittaa elämääni. Onko muilla samaa ongelmaa?
21.02.2019 |
Meillä on töissä liukuva työaika luojan kiitos, koska muuten stressaisin itseni hamaan tappiin joka päivä. Olen aina ollut sellainen, että pelkään jostain syystä kamalasti myöhästymistä.
Esimerkiksi jos mulla on töiden jälkeen vaikka lääkäri, varaan automatkaan huomattavasti liikaa aikaa. Saatan olla jopa 30 min etuajassa odotushuoneessa, koska pelkään niin kamalasti myöhästymistä. Tämä johtaa siihen, että armotta alkaa vuorokaudesta tunnit loppua kesken jos on jotain menoa, töistäkin lähden tämän takia aivan liian aikaisin.. Muutamasti viikossa töiden jälkeen menen jumppaan ja pelkään sieltäkin myöhästymistä niin, että todella varaan aivan liikaa aikaa ja istua tönötän pukkarissa paljon etukäteen.
Alan hermoilla kotoa/töistä lähtemistä jo paljon ennen kun se on edes ajankohtaista. Nyt minun pitää olla kahden tunnin päästä fysioterapiassa (15 min ajomatka) ja olen jo valmiiksi hermona siitä tiedosta, että mun pitäisi ajaa sinne ja etsiä parkkipaikka, käydä vessassa ja entä jos myöhästyn. Jos lähden myöhemmin kuin normaalisti lähtisin eli lähtisin esim. 30 min ennen, olen suurin piirtein juoksemassa autolle ja hermoilen koko matkan.
Aina jos on tieto, että jossain pitää olla tiettynä aikana niin koko päivän tuntuu kuormittavalle. Tiedän, että jos nyt joskus myöhästyy jostain fysioterapiasta niin ei se oikeasti ole mikään iso juttu, aikaa siinä menee tietysti hukkaan mutta ei se maailma siihen kaadu. Tämä tieto mahdollisesta myöhästymisestä aiheuttaa mulle kuitenkin suunnatonta ahdistusta ja olen ahdistuneena sitten ratissa ja hermoilen parkkipaikan kanssa.
Onko muilla tällaista ongelmaa? Tämä alkaa olla jo haasteellista, koska elämässä nyt on aikatauluja ja kellonaikoja milloin pitäisi olla jossain ja tuntuu, että mulla menee koko päivä näihin siirtymisiin kun aikaa uppoaa odotushuoneissa. Mies myös aina ihmettelee miksi lähden illalla jumppaan (15min ajomatka sinnekin) 45 min tai jopa tuntia ennen.. Tuntuu, että ehdin vaan kääntymään kotona ja muuten menen odotushuoneisiin viettämään aikaa tai sitten hermoilen kotona, että milloin saan lähteä ja olen paniikissa ajamassa niin kiireellä.
Onko muilla tällaista ongelmaa ja miten päästä siitä eroon?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama ongelma. Tämä päivä on vapaata mutta yksi tapaaminen olisi kuudelta ja "stressaan" aikatauluttamista jo nyt kun pitäisi bussilla mennä. Ja olen myös aina ihan liian ajoissa joka paikassa.
Samaistun myös siihen että koko päivä tuntuu kuormittavalle jos pitää olla jossain muualla kuin töissä. Esim. vapaapäivänäni voisin ihan hyvin laittaa pyykit, tehdä ruokaa ja siivota vähän. Sen sijaan stressaan sohvalla katsoen aikatauluja puhelimesta jne.
Minulla nämä syyt liittyvät osittain sosiaalisten tilanteiden pelkoon/ahdistukseen. Jos olen jossain ajoissa, voin ns "valmistautua" tilanteeseen odottelemalla. Tosi rasittavaa minullekin.
Sori tyhmä kysymys mutta siis mitä aikatauluja katsot sohvalla puhelimesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Rajoittaa jo aika lailla elämäänikin. En viitsi tehdä esim. jumppaan varausta kun pelkään myöhästyväni tai varata aikaa hammaslääkärille. Yritän pitää allakan niin tyhjänä kuin mahdollista. Pelkään myös myöhästymisen lisäksi, että esim sairastun tai kaadun, enkä pääsekään paikalle silloin kun pitäisi, joten en halua sitoutua mihinkään aikatauluun. Ihan pähkähullua, tiedän. En vain osaa tehdä asialle mitään.
Minulle olisi aivan kauhistus jos pitäisi töiden jälkeen mennä vaikka fysioterapiaan ja sen jälkeen taas autolla lääkäriin, vaikka nämä paikat sijaitsisivat suht lähellä toisiaan. Kaksi aikaa peräkkäin tuntuu aivan mahdottomalle, vaikka logistisesti olisikin järkevää joskus sijoittaa esim. nyt tämä fysioterapia ja lääkäri peräkkäin, jotta ei tarvitsisi kahtena eri päivänä ajaa ihan eri suuntaan. Minut tekee uupuneeksi juuri tuo aikataulu ja siitä stressaaminen, esim. töistä lähtö + kaupassa käynti ei kuormita niin kun en voi myöhästyä kaupasta ja voin etsiä parkkipaikkaa vaikka kolme tuntia jos huvittaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sori tyhmä kysymys mutta siis mitä aikatauluja katsot sohvalla puhelimesta?
Hups, ei tyhmä kysymys, jäi sana välistä :D siis bussiaikatauluja katson sovelluksella. Esim. jos bussi lähtee 17:30 niin mun pitää silti tarkistaa sata kertaa se aika, reitti ja oikea pysäkki jne.
1
Täällä myös samaa vikaa... Stressaavaa vielä kun puolisi on sellainen joka ei vilkuile kelloa taas ollenkaan. Rupeaa valmistautumaan lähtöön kun jo pitäisi olla menossa jne.. Sitten stressaan vielä tuplasti hänenkin takia, koska minä myöhästyn esim. Sovitusta ajasta kun olemme lähdössä kylään jonkun luokse kello kolmeksi, mutta miehen mielestä voimme hyvin lähteä ajamaan tunnin matkaa tuonne kylään viittä vaille kolme (muka myöstymättä)... tuommoinen sotkee minun pasmat täysin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle olisi aivan kauhistus jos pitäisi töiden jälkeen mennä vaikka fysioterapiaan ja sen jälkeen taas autolla lääkäriin, vaikka nämä paikat sijaitsisivat suht lähellä toisiaan. Kaksi aikaa peräkkäin tuntuu aivan mahdottomalle, vaikka logistisesti olisikin järkevää joskus sijoittaa esim. nyt tämä fysioterapia ja lääkäri peräkkäin, jotta ei tarvitsisi kahtena eri päivänä ajaa ihan eri suuntaan. Minut tekee uupuneeksi juuri tuo aikataulu ja siitä stressaaminen, esim. töistä lähtö + kaupassa käynti ei kuormita niin kun en voi myöhästyä kaupasta ja voin etsiä parkkipaikkaa vaikka kolme tuntia jos huvittaa.
Ap
Oletko kenties introvertti? Ainakin itse introverttinä kuormitun älyttömästi juurikin monesta aikataulutetusta jutusta. Minulla oli työhaastattelu samalla paikkakunnalla missä kaveri asuu, ja hän ehdotti että nähdään haastattelun jälkeen kahvin merkeissä ja sekin stressasi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös samaa vikaa... Stressaavaa vielä kun puolisi on sellainen joka ei vilkuile kelloa taas ollenkaan. Rupeaa valmistautumaan lähtöön kun jo pitäisi olla menossa jne.. Sitten stressaan vielä tuplasti hänenkin takia, koska minä myöhästyn esim. Sovitusta ajasta kun olemme lähdössä kylään jonkun luokse kello kolmeksi, mutta miehen mielestä voimme hyvin lähteä ajamaan tunnin matkaa tuonne kylään viittä vaille kolme (muka myöstymättä)... tuommoinen sotkee minun pasmat täysin!
Mullakin on ns. rento mies. Joskus se lähtee ihan viime tipassa vaikka lääkäriin ja on vaan, että "oho tulee vähä kiire" ja myöhästyy ehkä 5min. Ei se ole paniikissa ollenkaan, toisin kun itse olisin varmaan paniikkikohtauksen partaalla. Minäkin jos bussilla menen niin tarkistelen sata kertaa sovelluksesta reitin, vaikka oisin mennyt ennenkin kyseisellä bussilla. Myös fysioterapiamatka on aina se sama, kesto voi toki riippua ruuhkasta. Mutta periaatteessa ei pitäisi olla mitään tarvetta ns. "eksymisvaralle". Silti katselen reittiä navigaattorista, pohdin jo etukäteen parkkipaikkoja..
Ap
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko toinen vanhemmistasi tuollainen?
Mulla taas mies tuollainen... Tai ei ehkä ihan noin paha tapaus, mut riittävän rasittava kuitenkin, tuo on opittu kotoa. Vihaan sitä aikataulusta vöyhkäämistä, vaikka siihen ei ole mitään syytä! Meillä taas lähdettiin aina ihan viime minuutilla lapsuudenkotona enkä kyllä pitänyt siitäkään.
Kultainen keskitie on kaikkein paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko toinen vanhemmistasi tuollainen?
Kyllä ja varmaan osittain kotoa opittu tapa. Toinen vanhemmistani oli aina etuajassa joka paikassa, tosin ei niin pahasti hermoillut (ainakaan ei näyttänyt siltä) kuten minä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko toinen vanhemmistasi tuollainen?
Kyllä ja varmaan osittain kotoa opittu tapa. Toinen vanhemmistani oli aina etuajassa joka paikassa, tosin ei niin pahasti hermoillut (ainakaan ei näyttänyt siltä) kuten minä.
Ap
No älä sinä ainakaan opeta omille lapsillesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, minulla oli ennen tätä samaa! Siis olin aina kaikkialla vähintään sen 20min etuajassa ja kaverit tuli hulluiksi... No, itse asiassa neuvoisin ottamaan kaverin mukaan mahdollisimman moneen paikkaan, ja jätä aikatauluttaminen ns. kaverin vastuulle. Pian sisäistät sen, etteivät muutkaan ihmiset myöhästy vaikka varaavat matkaan sen verran kuin oikeasti on tarvis. Luulen, että itselläni auttoi kun aloin liikkua poikaystävän seurassa ja hänen rauhallinen asenteensa tasapainotti minua. Opin sen,miten turhaa on kehitellä neurooseja myöhästymisistä. Olen tosi onnellinen, kun en enää palele turhaan bussipysäkeillä ja istuskele odotushuoneissa. Tietenkin sellainen pieni vastenmielisyys tiukkoja aikatauluja kohtaan on jäänyt, erityisesti jos pitää liikkua uusissa paikoissa. Yyyyh. Mutta tosiaan, enää ei sellaiset perusmenot ahdista!
Onkohan tuo enää terveen rajoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tuossa taustalla kyse siitä, että pelkäät mitä esim. lääkäri /fysioterapeutti sinusta ajattelee, kun myöhästyt sovitusta tapaamisesta? Oletko muutenkin kova stressaamaan siitä, mitä ihmiset ylipäätään sinusta ajattelee?
Tunnistan itseni aloitusviestistä. Varsinkin tuosta, että vuorokaudesta menee ihan liikaa aikaa vaan odotteluun ja istuskeluun kun on joka paikassa niin ajoissa.
Minulla oli tällä viikolla lääkäriaika klo 9.30 ja sitä ennen ei tarvinnut tehdä yhtään mitään, olin vain kotona. No moneltako heräsin? 5.55, että varmasti ehtisin syödä aamupalan ja meikata. Olin sitten odotushuoneessa 20 minuuttia etuajassa ja minun tuurillani se aika tietenkin oli 30 minuuttia myöhässä. Oli aikamoinen istuskelusessio siinä.
Ja myös tuo, että jos on joku aika johonkin niin se ahdistaa jo etukäteen. Ei mitään väliä, onko se kampaajakäynti vai hammaslääkäri, stressaan jo viikkoja etukäteen kaikista ajoista.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuossa taustalla kyse siitä, että pelkäät mitä esim. lääkäri /fysioterapeutti sinusta ajattelee, kun myöhästyt sovitusta tapaamisesta? Oletko muutenkin kova stressaamaan siitä, mitä ihmiset ylipäätään sinusta ajattelee?
Mä voin sanoa, et mun miestä ei ainakaan kiinnosta mitä muut ajattelevat. Tuo on vaan ainakin hänellä opittu tapa, joka on tiukassa. Ei liity muuhun tunnollisuuteen tai toisten miellyttämiseen. Osaa muuten ottaa rennosti, mut noi saakelin aikataulut..... argh.
10
Mulla on sama ongelma. Jo koulussa tulin aina koulun pihalle puoli tuntia aikaisemmin seisoskelemaan, vaikka asuin koulun vieressä. Lukiossa lähdin luokan eteen istumaan kun kaverit jäi vielä kahville.
Minulle tulee siitäkin huono olo, jos tiedän jonkun joutuvan odottamaan minua ja siksi menen itse mieluummin puoleksi tunniksi odottelemaan kuin annan toisen odottaa minua viisi minuuttia. Toisaalta hävetää tulla liian ajoissa, joten usein löydän itseni tekemässä lenkkiä korttelin ympäri jossain kampaamon tai lääkärin vastaanoton lähellä.
Liukuva työaika on tosiaan siunaus, jos mun on pakko olla jossakin tiettyyn kellonaikaan saatan heräillä yöllä monta kertaa hermoillessani. Tää on kyllä helpottanut sillä, että muutaman kerran olen oikeasti myöhästynyt kokouksesta tai jostain tärkeästä eikä maailma olekaan romahtanut. Itsellä on ollut tunne, että nyt tätä pitäs kauheasti selitellä ja pyydellä anteeksi, mutta ihmiset onkin vaan sanonut "moi".
Olen kyllä yleensä etuajassa, mutta juuri siksi ettei asiasta tarvitsisi stressata.
Tänään olin todella paljon etuajassa, koska viimeksi samaan paikkaan mennessäni kulkuväline ei tullutkaan ja jouduin juoksemaan 4 km! Kyseisessä käynnissä oli kiinni tärkeä kelalausunto ja olin vartavasten ottanut töistäkin vapaata.
Se oli sen verran stressaavaa, että tänään menin puoli tuntia etuajassa ja löysin samalla kirppikseltä etsimäni aidon villapaidan. Eli ihan win win reissu oli.
Ei tarvitse stressata stressaamisesta :)
Itse olin myös ennen tuollainen, äidiltäni opittu tapa. Äiti on edelleen samanlainen. Nykyisin ajattelen niin, että olen paikalla 10-15 min ennen. Aina joskus on sattunut jotain jonka takia olen myöhästynyt (ajoissa lähtemisestä huolimatta) ja monesti lääkärille/kampaajalle tms. pääsee ennen omaa aikaa (vaikka monesti myös on joutunut odottamaan ylimääräistä). Minua ei haittaa odottaminen, saan siinä hetken omaa aikaa. Ehdin lukea sähköpostit, viestitellä kavereille tms. Yritän tehdä jotain "hyödyllistä" joka minun pitää tehdä joka tapauksessa tai joka helpottaa elämääni myöhemmin (esim. kirjoitan kauppalistan valmiiksi). Ehdin hengähtää hieman ja henkisesti valmistautua siihen mitä olenkaan odottamassa. En yleensä selaile puhelinta turhaan, ennemmin vaikka istun katselemassa ympärilleni.
Mulla on sama ongelma. Tämä päivä on vapaata mutta yksi tapaaminen olisi kuudelta ja "stressaan" aikatauluttamista jo nyt kun pitäisi bussilla mennä. Ja olen myös aina ihan liian ajoissa joka paikassa.
Samaistun myös siihen että koko päivä tuntuu kuormittavalle jos pitää olla jossain muualla kuin töissä. Esim. vapaapäivänäni voisin ihan hyvin laittaa pyykit, tehdä ruokaa ja siivota vähän. Sen sijaan stressaan sohvalla katsoen aikatauluja puhelimesta jne.
Minulla nämä syyt liittyvät osittain sosiaalisten tilanteiden pelkoon/ahdistukseen. Jos olen jossain ajoissa, voin ns "valmistautua" tilanteeseen odottelemalla. Tosi rasittavaa minullekin.