Tehdäänkös RUOKATRAUMAT-ketju . Aloitan:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Palestiinassa v. 2016. Minut kutsuttiin köyhän (oikeasti köyhän) perheen luokse ex tempore. Kun menin, ihmettelin jo sisään astuessa että mikä_täällä_haisee. Haju oli kuin pesemättömän, omissa ulosteissaan nukkuneen koiran turkin haju.

Kävi ilmi, että köyhä perhe oli R*m*dania edeltävän päivän kunniaksi tehnyt alueen paikallista erikoisuusherkkua, jota sitten tarjoilivat minullekin - länsimaiselle kunniavieraalleen - suurella ylpeydellä.  

Kyseessä oli lampaan suoli täytettynä (lampaan)jauhelihalla ja riisillä. 

Suoli täytettiin ja sen jälkeen keitettiin. Ilman mitään mausteita. (Tämä oli sen hajun lähde.) 

Tuotos muistutti sitä, että kondomi olisi täytetty jonkun juopon sattumia sisältävällä oksennuksella. 

Suolta ei oltu vissiin pesty kunnolla, sillä se maistui - anteeksi kielenkäyttöni - p*skalta. 

Koostumus oli niinikään kuin olisi kondomia jauhanut suussaan: kumimaista ja venyvää. 

Olen aika ennakkoluuloton ruokailija ja maistan mielelläni ulkomailla paikallisia erikoisherkkuja, nyt oli kuitenkin ensi kertaa lähellä etten yökännyt. (Ja olen syönyt myös mm. surströmmingiä eikä tehnyt edes tiukkaa tähän verrattuna.) 

Sain kuitenkin syötyä sen n. 10 sentin pätkän oksentamatta, vaikka lähellä oli. Elämystä ei tehnyt yhtään helpommaksi ympärilläni ruokailevat paikalliset, jotka hotkivat sitä tyyliin kaksin käsin silmiään onnesta pyöritellen ja kehuivat, kuinka hyvää se oli. 

Tarjosivat lisääkin, mutta olin yllättäen "täynnä", joten kieltäydyin kohteliaasti. 

Anthony Bourdain olisi ollut minusta ylpeä. Ja itsekin kieltämättä olin. :D 

Ohis, mutta vaikutat tosi hyvältä tyypiltä. Ihan vaan tämän perusteella.

<3 Awww - kiitos! 

Näitähän riittää. Tekstuureista kaikki jänteet, ruodot, läskit ja vastaavat lihassa. Jugurteissa limaiset sattumat ja jugurtti itsekin, rahkat ja kiisselit ja yleensäkin kaikki limainen löllö mikä tuntuu monelle maistuvan. Appelsiineissa se kalvo, en ymmärrä miten sitä voi syödä. Ihan kuin appelsiinimehua kumipussin sisässä ja se pussikin pitäisi syödä. Lihakeitossa yhdistyy kuvottava, sitkeä ja läskinen liha ja keitetyt kasvikset, hyi helvetti. Porkkanaa voin syödä raakana, mutta kun sen keittää niin siitä tulee jotain hirvittävää. Kesäkeitosta ei tarvinne hirveästi puhua, siinä vielä maito yhdistettynä kokonaisuuteen, örrrrgh. Jouluruuista kaikki paitsi kinkku, sitäkin olen vasta täysi-ikäisenä oppinut syömään.

Kouluruuista oikeastaan nuo kaikki mitä täällä on jo moneen kertaan mainittu. Minäkin olen 80-luvun uhreja, koulussa syömistä vahdittiin ja taisi parikin kertaa oma opettaja istua vieressä ja syöttää väkisin. Käsittämätöntä toimintaa, aiheuttanut nähtävästi traumoja aika monelle. Kotona oli jonkin verran samaa hommaa, monesti sai keittiössä istua tuntikausia tai itkien väkisin syödä. Maksakastike oli kuvottavaa, mutta sitten taas jauhemaksapihvi aivan herkullista, go figure. Perunaa oli jossain muodossa joka helkatin ruokalajissa, tuli vähän korvista jo.

Joskus sitä näin aikuisena miettii, että mitenkähän erilainen suhde olisi moneen ruokaan jos olisi saanut ihan vapaaehtoisesti ja omaan tahtiin niihin tutustua. Omalle pojalleni en väkisin syötä mitään.

Tunge persee*ees noi ruokatraumat!

Huonelämmin (tai lämpimämpi) maito

Joskus 80-luvulla pienellä rantaruotsalaisella paikkakunnalla oli koulussa ruokana jonkinlaista munakasvuokaa, jossa munakalsevyjen välissä oli valkokastiketta. Ei oikein uponnut.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kesä ostin irtojäätelön, jota ensin nautinnolla maistelin, kunnes esiin tuli hius. Vetäisin hiuksesta ja jäätelön sisältä tuli esiin kokonainen hiustollo. Meinasi tulla oksennus ja jätskiskat kiersin monta vuotta kaukaa.

Tämä muistetaan seuraavalla kerralla, kun jäätelöä tekee mieli. Hyi yökötys sentään.

Miksi et mennyt takaisin tai valittanut Kioskin omistajalle? Joku pissis siellä harjaillut tukkaansa jäätelönmyynnin lomassa...

Keltainen jaffa, jota lapsena juotiin oksennustaudissa. Maku ja haju yhdistyvät mielessä edelleen pahoinvointiin.

Kaveri tarjosi innoissaan tekemäänsä kastiketta soijasuikaleista. Se koostumus soijasuikaleissa oli aivan järkyttävä, sellainen sitkeä ja kuminen, ja kastike oli maustettu jollain kauhealla yrtillä :( 

Kestoinhokki, jota joudun jääkaapissani muiden toimesta katselemaan pari kolme kertaa/vuosi on Itsetehty täytekakku, johon laitetaan banaania täytteeksi. Ei voi mitään, mutta kerma ja banaani yhdessä saavat meikäläisen oksennusrefleksin herkälle.

Kouluaikojen ällötykset olivat italianpata, janssoninkiusaus, pinaattilätyt ja sipatti (savulihankappaleita valkoisessa kastikkeessa).

Uncle Ben's hapanimeläkastike. Sain joskus oksennustaudin välittömästi sen syömisen jälkeen. Aikaa tästä on yli 15 vuotta mutta en vieläkään pysty edes katsomaan moista purkkia. En tiedä myydäänkö sitä enää, en tosiaan uskalla katsoa kaupassa sinne päinkään missä niitä voisi olla.

Pistaasit tuottaa mulle myös ongelmia. Viimeiset kaksi kertaa kun olen syönyt niitä, on tullut ongelma. Ensin ihan suolattuja pistaaseja, parin tunnin päästä oksennustauti. Edelliskerralla oli pistaasijäätelöä, samoin seurauksin. Epäilen että universumi tai mun kroppa yrittää pitää mua erossa pistaaseista. En suostu, ne on liian hyviä. Huono trauma tämä mutta ehkä mä seuraavasta pistaasioksurumbasta jo traumatisoidun.

Kasvatettu kirjolohi graavina. Tavaran, joilla kaloja ruokitaan, pystyy maistamaan lihassa.

Vierailija kirjoitti:

Kanaviillokki. Hyhmäinen kellertävä kastike, jossa limaisia harmaita kanannahkoja ja sitkeitä lihasäikeitä. Lisukkeena lautasella kierivä rutikuiva pitkä riisi.

Meidän koulussa tuo kanaviillokinkastike oli vihertävää. Ainoita ruokia silti mitä pystyin syömään. Paksut veripalttusiivut olivatkin sitten asia erikseen...yäk

Ala-asteen silakkalaatikko, jota oli pakko maistaa. Kuvottavan makuiset kalat, joissa oli miljoona ruotoa, jotka raksuivat hampaissa, jäivät jumiin hampaiden rakoihin, raapivat suuta ja nieltyinä tökkäsivät keskelle ruokatorvea. Ruotoja oli kurkussa vielä illalla nukkumaan mennessä. 

Vierailija kirjoitti:

Italianpata. Nykyään olen oppinut syömään , kun mieheni tekee alusta loppuun itse ja on oikein hyvää mutta kouluaikoina oli inhokkiruokien ykkönen ja varmaan pussista tehty.

Kerran opettaja istutti tyhjässä ruokalassa ja vahti vieressä että syön lautasen tyhjäksi , päästi kyllä sitten pois kun huusin itkien etten pysty ja oksensin sanojen vakuudeksi pöydälle.

Italianpata oli kaikkein kamalinta, mitä tiesin koulussa. Erään kerran kun tuota ällöltä löyhkäävää pataa oli ruokana, loppui maito kesken ja sitten niitä veteliä kierremakaroneja piti yrittää huuhtoa punaisella mehulla kurkusta alas...Taisi muistaakseni päätyä itkuun se ruokatunti.

Pinaattikeitto, olin syönyt nieleskellen koulussa ja oli jäljellä muutama lusikka niin opettaja tulee tunkemaan ne väkisin suuhun.

Onnistuukohan nykypäivänä opettajilta moinen? Mikä idea on pakottaa syömään ruoka, joka ei mene alas lapselle. Eiväthän aikuiset pakota toisiaankaan siihen esim. ravintolassa .

Ei jotenkin ole osattu ajatella yhtään. Opettaja luulee käyttävänsä voimaansa pakottamalla että on nyt hyvä opettaja, kun saa lapsen kurkusta alas kaiken.

Nykyään tulee oksennus pelkästä hajusta, joten sellainen kiva seuraus. Ehkä keitto olisi myöhemmällä iällä maistunutkin.

Olin kaverilla pienenä yökylässä ja nousi kuume, kaverin isä valmisti kuumaa sipulimaitoa lääkkeeksi. Hyh!

Niin ja vanhemmilleni ei alettu soitella noin klo 22 että tulkaa hakemaan teidän tyttö kotiin, etenkin kun halusin jäädä. Lapsenahan sitä virtaa on flunssasakin :D

Vuohenjuustoa en enää koskaan halua syödä.

Minulle ruuan ulkonäkö ja suutuntuma ovat tärkeitä. Möykkyinen perunamuusi tai riisipuuro, voi hirvitys! Koskaan en ole maistanut etanoita, simpukoita, ostereita, voin kuvitella niiden sitkeän limaisuuden, yöök! Osterit, ne näyttääkin ihan naisten elim....!

Fazerin piparisuklaa. Tai oikeastaan mikä tahansa piparisuklaa. Johtuu siitä että kerran tällaisen levyn söin ja samana iltana alkoi oksennustauti. Tästä on aikaa jo useita vuosia mutta pelkkä asian kirjoittaminen puistattaa.

Vierailija kirjoitti:

Äitini teki ja tekee edelleen sekä mielettömän hyvää kanaviillokkia että tillilihaa. Jälkimmäistä kyllä hyvin harvoin, kanaviillokkia oikeen pyydän tekemään. Oikeasta kanasta ja pitkään hauduttaen.

Kum menin kouluun ja tuli kanaviillokkipäivä niin otin innoissani lempiruokaani oikeen ison lautasellisen. Vähän se Alman tukan värinen soosi ihmetytti mutta en osannut epäillä. Se limaisen oloinen kastike ja jänteinen liha olivat kauhea shokki ja oksennusta niellen se oli kaikki pakko syödä.

Onneksi osasin tillilihan kohdalla sitten jo epäröidä.

Olen syntynyt vuonna -83 ja tillilihaa en muista ollenkaan. Mutta tuo koulun kanaviilokki, mä oon ihan ihmeissäni miksi kaikki sitä haukkuu, musta se oli yks parhaista ruoista! :D

Mutta aloitukseen vastaus niin kauhein ruoka oli kun lapsena söin kaverini luona ja heillä oli valmiita pinaattilettuja. Pinaattilatuista ktllä pidän mutta kavetin äiti oli voidellut letut paksulla kerroksella voita!! Yhh, oksut kurkussa sain ne kai syötyä.