Tehdäänkös RUOKATRAUMAT-ketju . Aloitan:

Uskomatonta miten moni on joutunut istumaan jäähtyvän oksennuksen ääressä! Nää on ihan sadistisia tapauksia.

Maksa- ja lanttulaatikko. Olin yläasteella kiusattu sekä luokkakavereiden että kotitalousopettajan toimesta, joten sanomattakin selvää että tunnit olivat yhtä tuskaa. Joulun aikaan sitten valmistettiin oikein löysää vellimäistä ruokaa, joka oli syötävä väkipakolla opettajan nälvivän silmän alla. Oksensin heti kun pääsin kotiin enkä ole tähän päivään mennessä noita laatikoita voinut syödä, edes jouluna.

Sairastuin raskausdiabetekseen ja sokereiden kyttääminen oli todella hankalaa eivätkä arvot tuntuneen noudattamaan mitään logiikkaa. Aamun paastoarvon sai alhaiseksi syömällä ihan hirveästi illalla ja nukkumalla vain 7h (nukahtaminenkin kesti). Loppuraskaudesta huomasin, että juureksista tehty siskonmakkarakeitto piti sokerit tasaisina. Söin sitä joka ilta kulhollisen viimeisen kuukauden. Empä ole sen jälkeen syönyt makkarasoppaa, vaikka se ennen oli herkkuani.

Vauva oli sitten hoikka, kuten äitinsäkin.

Illalla grillisipsejä ja yöllä noroviruksessa grillisipsioksennusta nenänkin kautta. En ole grillisipseihin sen koommin koskenut.

Oksensin syömäni pizzan Kreikan-lomalla lapsena. Oli hirveä helle ja sain juomavedestä vatsataudin mikä ilmeisesti aiheutti reaktion. Tapauksesta yli 15 vuotta enkä ole pizzaa sen jälkeen syönyt.

Vierailija kirjoitti:

Isä oli työttömänä 90-luvun lamassa. Käveli usein kaupungille hakemaan tarjouslihoja ja mm. naudan kieltä (kokonaisen, nielurisoineen). Vaikka olen kaikkiruokainen, on mieleen jäänyt voimakkaasti rosmariinilla maustettu munuaispata, jossa yhdistyi rosmariinin neulaset ja munuaisten pissainen tuoksu. Myös ne kieliepisodit oli rankkoja; koko kämppä haisi kun kattilassa kiehui harmaassa kuohkaisessa vedessä kouristunut, nystyrällinen lehmänkieli (jonka jälkeen se nyljettiin). Luita ja luuytimiä syötiin myös paljon. Telkkari huusi taustalla iltauutisia, joista saattoi katsoa samalla palavia naudanruhokasoja jostain suu-ja sorkkatautitapauksesta/ hullunlehmäntaudista tai kreutzfeld-jakobsintaudista kertovasta uutisesta. Puistattavaa.

  Tämä oli kuin jostain painajaisesta. Hyvin kirjoitettu, tuosta telkkarikohdasta tuli erikoisia mielikuvia.

Hitleri keittäjä kirjoitti:

Ala-asteella suorastaan pakotettiin syömään salaattia/kasvista. Ei auttanut viedä keittiölle kun passittivat takaisin syömään. Usein istuin viimeisenä ruokalassa välillä keittäjä vieressä mutta pakko oli viimein päästää tunnille. Sillä minähän en syönyt, vielä vähemmän jos joku vahti vieressä. Joskus omat luokkalaiset piiritti pöydässä etten pääse lähtemään ennen kun olisin syönyt kaiken.

Kerran tuli ruoka ylös lautaselle mutta eipä uskonut kun sanoin että oksennus lautasella, ei muuta kuin takaisin pöytään istumaan. Tämän takia osaltaan edelleen ihan helvetin vaikea syödä tiettyjä ruokia vaikka olen jo aikuinen. Pään sisällä tämä, ei auta vain haluta kun silti meinaa välillä nousta ylös. Vituttaa suorastaan miettiä tätä, toivon ettei muut lapset käy läpi samaa helvettiä kun joka päivä piti miettiä miten selviää ruokailusta.

  Tuohan on niin kuin jostain kauhuelokuvasta tuo kun nuo luokkalaiset ovat piirittäneet pöydän ja pakottavat syömään. Varmasti ahdistavaa tuollainen.

Täytekakku jossa täytteenä ruskeaa banaanimössöä.

Koulun kalapuikot, muiden suosikki oma inhokkini. Toisella luokalla yökkäillen söin niitä, enkä sen jälkeen kalapuikkoja hirveästi koulussa syönyt. Kotona kalapuikot maistuvat oikein hyvin.

Eskarilaisena tykkäsin leikkiä hevosta ja se leikki jatkui usein myös ruokailuihin. Erääna aamuna söin aamiaiseksi ison kulhollisen hasselpähkinärouhetta (koska se näytti samalta entä hevosten rehut) Eskarissa sitten lounaan aikoihin iski oksennustauti :D En siedä hasselpähkinärouhetta edes porkkanakakussa nykyään.

Ylä-asteikäisenä pääsin äidin kanssa käymään kaupungissa jonne oli juuri avattu Arnalods. Suurinpiiretein kaikki kuukausirahat meni sinne kun ostin mitä herkullisemman näköisiä donitseja ja muffinsseja kotiin vietäväksi. Iltapalaksi söin kolme tuplasuklaamuffinssia ja yöllä iski noro. Nykyään en voi edes katsoa Arnoldsiin päin.

Tää on vähän hassu: Näin joskus unta että söin oikein eltaantunutta Big Macia. Valve-elämässäkään ei ole maistunut tuon unen jälkeen kun oli niin kuvottavaa :D

Raaka sipuli jossa oli sinappia päällä ruokana ala-asteella 2000-luvun alussa. Hyi helv******

Söin ala-asteikäisenä leipää jossa oli päällä salaattia. En tiedä miksi muutaman haukun jälkeen käänsin salaatinlehden mutta onneksi tein sillä toisella puolella oli paksu musta toukka seittikerroksen alla - hyi hitto!! Onneksi en ollut haukannut siitä! Mutta tuo riitti jo traumaan: en syönyt salattia viiteen vuoteen sen jälkeen.

Moni on näköjään saanut trauman ruuasta jota on syönyt ennen vatsatautia.

Vierailija kirjoitti:

En voi syödä kesäkeittoa taiq keitettyä porkkanaa, kansakoulussa -60 luvulla pakotettiin naapuripöydässä ollut lapsi syömään oksennustaan kun oli yrjönnyt keittoonsa.

Mulle tehtiin tää tarhassa, pakotettiin syömään lautaselle vatsataudissa oksennettu kasviskeitto... En ole melkein kolmeenkymmeneen vuoteen syönyt kypsennettynä kasviksia.

Persikkarahka. Ikuinen ex rakkauteni. Nyt vain muistoissa, kiitos alkuraskauden järkyttävän pahoinvoinnin ja lämpimän persikkarahka oksennuskaaren. Hyi että.. se oli niin hyväääää, haluaisin vieläkin syödä mutta ei pysty. Ajatuskin rupeaa oksettamaan vaikka tiedän että se on hyvää. :D

En pysty syömään vieläkään suklaapuuroa, kun 25 vuotta sitten peruskoulussa rehtori repi minua hiuksista kiinni pitäen ympäri ruokalaa, karjui minulle päin naamaa, heitteli päin seinää, hakkasi ja potki minua niin lujaa kuin jaksoi suoraan mahaan lopulta kun makasin lattialla vain siksi, että en suostunut syömään jälkiruokana ollutta suklaapuuroa. Rehtorin käsittelyn jälkeen jouduin ambulanssilla sairaalaan ja jouduin olemaan siellä kuukauden teho-osastolla.

Oksensin joskus lapsena juuri kun olin juonut omenamehua. Jotenkin etoo ajatus omenamehusta vieläkin.

Se samainen isä, joka oli työttömänä 90-luvulla, sai sitten töitä ja tuli yhtenä päivänä kotiin töiden jälkeen. Sanoi, että löysi taloyhtiön pihalta vastasataneeseen lumeen pyrähäneen, vielä lämpimän, auton alle jääneen fasaanin. Äiti ei ollut kotona, joten se päätti, että sen voi kyllä syödä. Haettiin se roskalaatikosta takaisin ja isä kakoen ja silmät märkänä käsitteli sen (suurten ikäluokkien miehet osavat nähtävästi sisäsyntyisesti tehdä erilaisia uros-asioita). Sen fasaanipadan jälkeen en ole pystynyt oikeen syömään kokonaista luista broileria tms. Yritin myös keittää fasaanin päästä sellaisen luonnontieteellisestä museosta tutun kuivan pääkallon, mutta se vartin keittäminen ja siitä seurannut jänteiden ja rustojen rapsiminen aiheutti vielä kovemmat estot dissektoida rintafileetä käsittelemättömämpää siivekästä.

Ketsuppi ja tomaatti on oikeesti kuvottava yhdistelmä :D

Traumat on jääny myös mädistä. Ekalla kerralla kun maistoin, niin ne pallerot vaan valtas mun suun ja niitä jäi johonki hampaitten koloihin viel loppupäivän ajaks 😂 hyrrr