Tehdäänkös RUOKATRAUMAT-ketju . Aloitan:

ertert kirjoitti:

Toukka kirjoitti:

Söin ala-asteikäisenä leipää jossa oli päällä salaattia. En tiedä miksi muutaman haukun jälkeen käänsin salaatinlehden mutta onneksi tein sillä toisella puolella oli paksu musta toukka seittikerroksen alla - hyi hitto!! Onneksi en ollut haukannut siitä! Mutta tuo riitti jo traumaan: en syönyt salattia viiteen vuoteen sen jälkeen.

Tuo on yksi syy, miksi en syö kasviksia. Koskaan ei voi tietää, mitä eliömaailman yllätyksiä niissä tulee mukana.

Jäänyt mieleen vastaava tapaus lapsuudesta. Söin kaupan valmissalaattia kunnes näen, että rasiassa liikkuukin elävä toukka. Tuo salaatti jäi kyllä sen jälkeen syömättä. Tosin isompia traumoja tapaus ei jättänyt salaatteja kohtaan. 

savustettu nahkiainen jota pakotettiin lapsena maistamaan,

Vanhemmat päättivät opettaa meidät systerin kanssa syömään silakkaruokia - aloitettiin silakkarullista. Kammottava kääryle, jonka nielaisin kokonaisena ja meinasin tukehtua. Opetukset loppuivat siihen.

Kesäkeitto.

Istuin ja istuin tuolillani äidin pakottamana. Istuin ja itkin.

En sitä porkkananpalaa vain saanut nieltyä.

-------

Kyse oli laktoosi-intoleranssista, vaan eipä siitä tuolloin tiedetty.

Oli vain uppiniskainen tyttö, jolle ei ruoka kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Koulun kumiperunat ja limainen harmaa tillilihakastike...puistattava muisto.

Koulun tilliliha oli kammottavaa, mutta joskus 30 vuoden jälkeen meillä oli sitä töissä työpaikkaruokalassa, ja sehän olikin ihan hyvää. 

Kylässä syömässä, ruuassa oli katkarapuja enkä tiennyt niistä. Kunnes sain sellaisen suuhuni ja välitön oksennusrefleksi; luulin sitä kerälle kiertyneeksi toukaksi. Hyi ssaa... Siitä lähtien tarkistanut mitä ruoka sisältää.

Itsehän joskus pikkulapsena söin pinkkiä Viilistä mahataudissa (helppo nielaista koostumuksen takia), ja arvatkaas mitä, samana iltana tuli ylös. Oli pönttö hienon näköinen, mutta pariin kuukauteen en Viilistä syönyt, sen verran oli tuo sapen ja puoliksi sulaneen vadelmaviilin maku suuhun pinttynyt.

Olin 5-vuotiaana perheen kanssa Teneriffalla ja käytiin jossain eläinpuistossa. Siellä oli delfiini- ja miekkavalasshow, ja show'ta ennen näytettiin videomateriaalia miekkavalaiden hoidosta, joukossa myös pissanäytteen ottaminen. Jostain sain sitten päähäni että omenamehu näytti pissalta, enkä sitä sitten pitkään aikaan juonut...

Nykyään naurattaa vaan ku pikkusena epäilin, että kaikki omenamehu on pissaa. :D

Glyfosaatissa viljellyt perunat, ne ovat nykyisin, monissa maataloissakin. Tärkeintä on syödä puhdasta, luonnollista ruokaa, jota ei ole myrkytetty. Ei ruoasta kannata valittaa, vaikka olisi hyvään tottunut. Tuholais- ja kasvimyrkyistä, kannattaa hankkiutua, mahdollisimman kokonaan eroon. Ne tutkitusti, aiheuttavat syöpiä lapsille ja ihmisille yleensä.[/quote]

Etpä ole pilkkuja säästellyt.

Graavi lohi mullakin. Tosin en silloin ollut enää ihan pikkukersa, vaan nuori nainen. Olin jossain koulutuksessa ja illallinen tarjottiin ravintolassa. Alkuruokana oli graavilohta ja keitetty peruna. Illallisen alku viivästyi ja valmiiksi katetut alkuruuat lämpenivät. Lisäksi joku tumpelo oli leikannut lohesta paksuja siivuja. Yritin kyllä syödä sitä, mutta ei mennyt alas, eikä mene vieläkään monen vuosikymmenen jälkeen.

Varhaislapsuudesta en muista yhtään ruokatraumaan. Minuun upposivat niin kesäkeitto, maitoperuna, kanaviillokki kuin tillilihakin. Kaksi viime mainittua kotona valmistettuina. Koulussa ei niin hienoja ruokia ollut edes tarjolla. Oli vain keittoja, puuroja ja vellejä.

Äitipuoli pakotti aina ennen ruokaa syömään vähintään 2 porkkanaa. Jos ei syönyt, ei saanut muutakaan ruokaa.

Vihaan porkkanaa yli kaiken, vihasin jo silloin ja entistä enemmän nyt.

Viimeisin ruokatrauma on kolmen vuoden takaa, kun sairastuin vatsatautiin. Syötiin siihen aikaan miehen kanssa usein Kotipizzan pitsaa, jos pitsaa söimme. Tuona päivänä kävimme myös hakemassa ja yöllä aloitin oksentamisen. Ne kinkunpalat raapi aika ikävästi kurkkua ylöspäin tullessaan ja se tomaattikastikkeen makuinen oksennus oli aika inhottava. Tuon jälkeen ei ole tehnyt mieli Kotipizzan pitsaa, muiden paikkojen menee eikä tomaattikastike haittaa itsetehdyssä pitsassa tai muussakaan ruuassa. Mies on Kotipizzasta ruokaa kyllä hakenut ja minun elimistöni huutaa että "vaara!", kun haistan juuri sen tomaattikastikkeen.

Up

Vierailija kirjoitti:

Olin alkavassa mahataudissa alakoulussa ja ruokana oli kaalilaatikkoa. No eihän siinä ruokahalua ollut, mutta sitten natsahtava naisope sattui näkemään etten syönyt. Pakotti sitten suoraan ruokaa suuhun tunkemalla syömään lautasen tyhjäksi.  Noh, eipä siinä sitten kun seisomaan noustessa nousi kaikki tökötti kerralla ylös ja pitkin pöytää, lattiaa, opea ja itseä.

Ope raivostui asiasta ja huusi siinä sitten jälki-istuntoa perään kun ite juoksin vessaan kyyneleet silmissä oksentamaan lisää.

Enpä ole sen jälkeen kaalilaatikkoa pystynyt syömään tai edes haistamaan tuntematta pahoinvointia.

Oikeasti voi j**alauta näitä sadisti-opeja! Tosi monta tarinaa pakottamisesta ja jopa oman oksennuksen syöttämisestä, no tässä tapauksessa "vain" jälki-istuntoa. Voisko joku tätä harjoittanut pakottaja-sadisti kertoa että mikä muu idea siellä on taustalla, kuin oma puhdas pahuus ja ilkeys?

Pakotettiin syömään kaalilaatikkoa koulussa vuosia sitten, vieläkin karmii se haju. Hyi hitto xD

Savolainen perinneruoka mykyrokka, jossa on verestä ja jauhoista tehtyjä mykyjä!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ruuan ulkonäkö ja suutuntuma ovat tärkeitä. Möykkyinen perunamuusi tai riisipuuro, voi hirvitys! Koskaan en ole maistanut etanoita, simpukoita, ostereita, voin kuvitella niiden sitkeän limaisuuden, yöök! Osterit, ne näyttääkin ihan naisten elim....!

Tämä on muuten hauska luulo että etanat on limaisia. Jos maistaisit hyvin valmistettua etanaa ja sulle sanottaisi että se on kanaa, luultavasti uskoisit ja tykkäisit. Koostumus ei ole sitkeä eikä limainen.

Sorry ot mutta halusin sanoa. :) Ymmärrän silti ettei kaikki noita halua maistella.

Ei ne etanat siinä hyviä ole, vaan se voi ja valkosipuli. Etanat pitää vaan olla mukana ruuassa jotta voi sanoa syöneensä "jotain vähän hienompaa".

Höpöhöpö. Etanassa on aivan omanlaisensa maku, voilla ja valkosipulilla sitä korostetaan, ei peitetä. Eri asia on roquefort-etanat, joista ei tahdo sitä etanaa maistaa. Etanat ovat aivan taivaallisia, kun ne hyvin valmistettuna saa. Mutta enpä syökään etanoita kuin parissa tietyssä ravintolassa.

Merenelävissä taas on ihan omanlaisensa koostumus, kampasimpukka esim. maistuu kamalan hyvältä, mutta en pidä koostumuksesta. Sinisimpukat tuoreena kuorissaan ja liemessä ovat hyviä, pakaste/säilötyt taas eivät. Ostereita syön vain siellä, missä ne kasvavat - en missään tapaukessa Suomessa. 

Lapsena tykkäsin kauheasti sienistä, ja kun mummoni oli kuivattanu punikkitatteja niin söin sitten niitä kauhean määrän. Punikkitattihan pitää olla kypsennetty, pelkkä kuivaaminen ei riitä ja niimpä sitten oksensin monta päivää kun tuli vähän pahempi ruokamyrkytys. Äiti toi jaffaa juomaksi ja en vieläkään tykkää jaffasta, tulee aina mieleen tämä oksentelu.

Sienistä kyllä tykkään mutta en kyllä ikinä pistä kypsentämätöntä sientä suuhun vaikka oiski sellanen laji mitä saa syödä raakana.

Tenavana näin joulun alla koulun keittolassa vihreän ämpärin, jossa oli maksa. Ei ole maksalaatikko tähän päivään mennessä maistunut.

Oltiin mummolassa ja minulla ja veljelläni oli kihomatoja, joihin piti syödä lääkkeitä. Mummo murskasi lääkkeet ja piilotti lääkemurskan banaanivanukkaaseen, josta tykkäsin todella paljon. En tykännyt enää sen kerran jälkeen vaan yhdistän edelleen myös banaanijugurtin kihomatoihin.