Tehdäänkös RUOKATRAUMAT-ketju . Aloitan:

Vierailija kirjoitti:

Ketsuppi ja tomaatti on oikeesti kuvottava yhdistelmä :D

Traumat on jääny myös mädistä. Ekalla kerralla kun maistoin, niin ne pallerot vaan valtas mun suun ja niitä jäi johonki hampaitten koloihin viel loppupäivän ajaks 😂 hyrrr

Ketsuppi on tehty tomaatista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketsuppi ja tomaatti on oikeesti kuvottava yhdistelmä :D

Traumat on jääny myös mädistä. Ekalla kerralla kun maistoin, niin ne pallerot vaan valtas mun suun ja niitä jäi johonki hampaitten koloihin viel loppupäivän ajaks 😂 hyrrr

Ketsuppi on tehty tomaatista?

Sitten?

En mä välttis tunkis rusinaa ja viinirypälettäkään samaan aikaan suuhun? Vaikka se tuskin olis kenenkään mielestä kuvottava yhdistelmä...

Nuorena järkytyin, kun kotitalouden tunnilla piti tehdä verilettuja. En tehnyt niitä enkä syönyt. Opettaja paheksui. Näin, miten eräs "kunnon maatalon tyttö" kaatoi kannusta verta paistinpannulle ja olin oksentaa. En vieläkään tajua, että noin ekstriimi ja osalle ihmisistä kielletty ruoka oli kotsan tunnilla ohjelmassa. Ja olen itse maalla kasvanut mutta jo lapsesta asti taipuvainen kasvisruokaan.

Koulun kumiperunat ja limainen harmaa tillilihakastike...puistattava muisto.

Sipuli. En pidä mausta enkä koostumuksesta. Jos sitä on ruuassa, sen pitää olla näkymätöntä. Muistan lapsuudesta mummon tekemät lihapullat, joissa oli aina kynnen kokoisia sipulinkappaleita. Ruokailun ajan sitten kaivelin niitä sipuleita pois pullista.

Punajuuri. Ala-asteella oli usein lisukkeena etikkapunajuuria, hyiyäk. Pilkoin punajuuret niin pieneksi ettei niitä tarvitse pureskella ja nielin kakoen. En syö edelleenkään punajuurta missään muodossa.

Maksalaatikko. Koulussa sitä oli onneksi tosi harvoin. En suostunut syömään, se on vaan niin pahaa. Onneksi niissä koulussa joita kävin ei ollut mitään natsipakotusmeininkiä, vaikka ruuan jättämisestä saikin paheksuntaa.

Palsternakka. Haisee niin pahalle ja voimakkaalle, että heviosastolla ohikulkiessakin se ällöttää.

Koulun silakkapihvit jotain aivan hirveää. Aamupalajuusto siinä muovissa, kaikkien oli otettava yksi. Jäin aina viimeiseksi pöytään koska nielin juuston pieninä kokonaisina palasina veden kera. Haju ja maku oksettava. Vihaan sulatejuustoa.

Kaalilaatikko. Penskana ihmetteln mummolle miksi kaalilaatikko haisee pahalle ja hän kertoi vaarin leikanneen varpaankyntensä laatikon sekaan. Tapauksesta kohta 50 vuotta, mutta ei tipu kypsä kaali vieläkään.

Äiti otti kurkusta kiinni ja työnsi väkisin suuhun maitoa. Olin varmaan 5 v. Tämän episodin jälkeen oksensin pitkin pöytää ja sain tietysti itse siivota aiheuttamani sotkun. Olen aina inhonnut maitoa ennen sekä tuon jutun jälkeen. 

Koulun tilliliha. Sitkeitä jänteisiä harmaita lihanpaloja, kummallisen makusessa soosissa.

Kaikki muu kouluruoka maistui hyvin, paitsi tämä.

Koulussa sai sellaista iljettävää vaaleanpunaista lientä, missä lillui läpikuultavia, puistattavan näköisiä suikaleita. Yritin aina ottaa sitä mahdollisimman vähän ja levitellä pitkin lautasta, niin että näyttäisi siltä kuin olisin syönyt annokseni.

Opettaja sanoi sitä borshkeitoksi ja me oppilaat kuukautissopaksi. Se näytti just samalta, miltä vessanpöntössä näyttää, kun pissa ja kuukautisveri hyhmäisine kimpaleineen sekoittuvat.

Meillä kotona ei borshkeittoa tehty ikinä, ja kuvittelinkin aina, että borsh on juuri sellaista, mitä koulussa sai.

Olikin valtava yllätys, kun kerran jouduin puolipakolla maistamaan oikeaa borshkeittoa! Nykyään se on yksi keittosuosikeistani.

Jouduin 13-vuotiaana nielurisaleikkaukseen. Tavallinen ruoka ei mennyt alas moneen päivään ja söin lähes pelkkää mehujäätä. Eipä ole mehujää sen jälkeen maistunut.

Vierailija kirjoitti:

Koulun kalapuikot, muiden suosikki oma inhokkini. Toisella luokalla yökkäillen söin niitä, enkä sen jälkeen kalapuikkoja hirveästi koulussa syönyt. Kotona kalapuikot maistuvat oikein hyvin.

Kalapuikoissa on muuten eri valmistajien välillä ihan valtavia eroja. Ja koulussa ne ovat varmaan vielä jotain tukkutuotetta jota ei kuluttajille myydä.

Mutta ovat aina olleet suosikkejani kyllä.

Toukka kirjoitti:

Söin ala-asteikäisenä leipää jossa oli päällä salaattia. En tiedä miksi muutaman haukun jälkeen käänsin salaatinlehden mutta onneksi tein sillä toisella puolella oli paksu musta toukka seittikerroksen alla - hyi hitto!! Onneksi en ollut haukannut siitä! Mutta tuo riitti jo traumaan: en syönyt salattia viiteen vuoteen sen jälkeen.

Tuo on yksi syy, miksi en syö kasviksia. Koskaan ei voi tietää, mitä eliömaailman yllätyksiä niissä tulee mukana.

Vierailija kirjoitti:

Sipuli. En pidä mausta enkä koostumuksesta. Jos sitä on ruuassa, sen pitää olla näkymätöntä. Muistan lapsuudesta mummon tekemät lihapullat, joissa oli aina kynnen kokoisia sipulinkappaleita. Ruokailun ajan sitten kaivelin niitä sipuleita pois pullista.

Punajuuri. Ala-asteella oli usein lisukkeena etikkapunajuuria, hyiyäk. Pilkoin punajuuret niin pieneksi ettei niitä tarvitse pureskella ja nielin kakoen. En syö edelleenkään punajuurta missään muodossa.

Maksalaatikko. Koulussa sitä oli onneksi tosi harvoin. En suostunut syömään, se on vaan niin pahaa. Onneksi niissä koulussa joita kävin ei ollut mitään natsipakotusmeininkiä, vaikka ruuan jättämisestä saikin paheksuntaa.

Palsternakka. Haisee niin pahalle ja voimakkaalle, että heviosastolla ohikulkiessakin se ällöttää.

Minulla oli pienenä ihan sama, mutta nyt aikuisena rakastan sipulia. Tosin se ei saa edelleenkään olla semmoista löysäksi keitettyä, yäk.

Vierailija kirjoitti:

Olin käynyt lääkärissä ja odotellessa miestäni menin kahville, edessä seisoi hinkuva ja röhivä pappa joka äkkiä oksensi jotain limaa siihen lattialle. Ryntäsin ulos oksentamaan itsekin , ehdin juuri ja juuri. Sen jälkeen en ole kyennyt käymään sairaalan kahviossa

Enkä syömään voisilmäpullaa, jollaisen olin suunnitellut ottavani.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minkä ikäinen olet?

Mandariinit ja appelsiinit: muistan mitenniitä oli päiväkodissa lähes joka päivä 'jälkiruokana' ja syödä piti. En saanut niitä kalvoja ikinä pureksittua kunnolla enkä uskaltanut nielaista, usein piilotin ne poskeen ja menin vessaan sylkemään pois.

Kouluruokailuiden inhokkeja oli pinaattikeitto, maksalaatikko ja janssoninkiusaus ainakin. Mitään suoranaista syömään pakottamista ei ollut, mutta ainakin vielä 2000-luvun alussa ala-asteella pikkukoulussa ruoka annosteltiin lautaselle eikä saanut ottaa itse.

Nykyään maistuu jo monenlaiset ruuat onneksi.

Eka kertaa kun tein munkkeja niin odotin että se munkkirasva alkaisi kiehumaan kun luulin että sen pitää kiehua. No eihän se alkanut kiehua joten laitoin testimunkin siihen varmaan puoli tuntia hellalla olleen rasvan joukkoon. Se munkki mustui pikimustaksi silmänräpäyksessä ja oli sisältä täysin raaka..:D Eipä ole kauheesti munkkeja tullu tehtyä sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi syödä kesäkeittoa taiq keitettyä porkkanaa, kansakoulussa -60 luvulla pakotettiin naapuripöydässä ollut lapsi syömään oksennustaan kun oli yrjönnyt keittoonsa.

Olin sellaisessa pöydässä v 1970 tai 71 muistaakseni. Luokkakaverini joutui opettajamme pakottamana syömään kesäkeittoa ja myös oksennuksen. Helsingissä tämä. Opettaja taisi lopettaa työnsä melko pian. Oli nuori, mutta ilmeisesti hänellä oli joku persoonallisuushäiriö.

Oma ruokatraumani oli kaaliperhosen toukka salaatissa. Se litsaantui kitalakea vasten ja se maku oli kuvottava. Salaatteihin ei kuitenkaan tullut inho. Enpä enää lue syödessäni.

Omia juttuja keksiessä kannattaa vähän keskittyä, teit pikavisiittiopesta sujuvasti diagnooseja pikkukoululaisena.

Koulussa oli ruokana syvästi inhoamaani maksakastiketta. Söin sitä kuitenkin, ja tietysti koulupäivän aikana alkoi kiertää mahassa... Sairastuin sitten oksennustautiin. Vieläkin puistattaa, kun ajattelen millaista tuskaa oli oksentaa kyseistä ruokaa :o

Nämä erään firman murokkeet/muropatukat, (en tiedä saako täällä tuotemerkkiä tai firmaa mainita), mutta niitä syötettiin perhepäivähoidossa ja joku niissä tökkäsi niissä niin pahasti, etten sen jälkeen ole niitä tai edes mitään vastaaviakaan tuotteita syömään.