Lue keskustelun säännöt.
Eron jälkeen elämä on ihmisen parasta aikaa!
Ai että voi elämä hymyillä eron jälkeen! Pääsin irti parisuhteesta jossa voin huonosti, mutten itse koskaan uskaltanut lähteä. Onneksi ero tuli, koska nyt silmäni pystyvät vasta näkemään mikä on oikein ja mikä väärin, mikä elämässä on hyvää ja mikä ei.
Vihdoin pystyn katsomaan peiliin, ja näen ihmisen jota rakstan eniten tässä maailmassa. Tuon parisuhteen aikana en rakastanut itseäni päivääkään, jonka vuoksi menetin itseni kokonaan.
Ylivoimaisesti ero on elämäni tähän astisista asioista paras tapahtuma. Erotkaa hyvät ihmiset, jos voitte suhteessa huonosti. Rakastan elämää ❤️
Kommentit (320)
Luojan kiitos oli avioehto. Nyt miehellä velkaa, itellä ihana iso velaton asunto ja mahdollisuus opintovapaaseen mikä todella tuli tarpeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole hyvä, että palsta kannustaa eroamaan huonoista parisuhteista?
Jokaisella on oikeus onneen ja kunnioittavaan, hyvään ihmissuhteeseen. Itselläni on sellainen, olen hyvin onnellinen ja tyytyväinen, mutta ei kai kukaan harkitsekaan eroa sellaisesta. Erään läheiseni parisuhde on hirveä, mutta silti pysyvät yhdessä. Arki toimii ok, kun toisia vältellään tarpeeksi. Lapsi oireilee, mutta selitellään kaiken maailman diagnooseilla. He ovat myös hyvin vaivaannuttavia yhdessä. Jos haluaa elämänsä viettää niin, niin toki niinkin saa tehdä, mutta silti surullista jos ei uskalla erota väliaikaisen tuskan tai yksinäisyyden pelon takia, jonka jälkeen voisi löytyä ihan uudenlainen onnellisuuden taso.
Toivottavasti minäkin pääsen joskus rehellisesti sanomaan vielä noin. Vaikka tiedän että minun on paljon parempi ilman tätä miestä, niin satuttaa vaan niin paljon se tapa jolla päätti pitkän suhteen. Pettämistä ym. ja otti uuden naisen samantien. Ja hän pettäjänä on varmaan onnellinen uuden naisensa kanssa ja minä vaan yksin surkeana yritän toipua hänen aiheuttamistaan traumoista. Epäreilua.
Itse erosin viikko sitten. Ensimmäiset 5päivää oli ihana olo. Mutta nyt iski ahdistus. Miten pärjään yksin lapsen kanssa taloudellisesti. Mies maksoi vuokran ja itse hoidin loput (ruoka, auton kulut yms) Itku meinaa kokoajan päästä, kun mietin tulevaisuutta. Ero siis oli täysin oikea ratkaisu. Mutta rahallisesti pärjääminen pelottaa. (tienaan keskiverto palkkaa vähemmän)
Vuosi sitten otin vaimosta eron ja voin allekirjoittaa, että nyt lasten kanssa kolmestaan elämä hymyilee. Loppui se ainainen valitus ja kaiken hankaloittaminen. Onneksi oli myös avioehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen 30v kirjoitti:
Itse erosin viikko sitten. Ensimmäiset 5päivää oli ihana olo. Mutta nyt iski ahdistus. Miten pärjään yksin lapsen kanssa taloudellisesti. Mies maksoi vuokran ja itse hoidin loput (ruoka, auton kulut yms) Itku meinaa kokoajan päästä, kun mietin tulevaisuutta. Ero siis oli täysin oikea ratkaisu. Mutta rahallisesti pärjääminen pelottaa. (tienaan keskiverto palkkaa vähemmän)
Saman kokeneena.
Muutos pelottaa aina, ja tuntematon pelottaa. Kun muutos on ohi, ja asiat rauhoittuu, lakkaa vähitellen pelottamasta.
Ja kun otat kaikesta selvää, tiedät ja voit varautua, eikä tarvitse pelätä enää.
Nyt on pääasia selvittää, paljonko sun tulot ja menot on, ja karsia kaikki ei-pakolliset menot.
Laske tarkkaan, miten kalliissa asunnossa sinulla ja lapsilla on varaa sinun tuloilla asua, ja muuta sellaiseen niin pian kuin mahdollista.
Älä sure kalusteita, niitä löytyy ajallaan nettikirppiksiltä tai torista muutamalla kympillä. Itse nukuin muutaman kuukauden ohuella varapatjalla tyhjän makuuhuoneen lattialla, mutta pääasia että lapsilla oli kaikki tarvittava.
Jos voit muuttaa paikkaan josta pääsette kaikki julkisilla, autosta luopuminen on valtava säästö.
Osta ruoka Lidlistä, tee kaikki itse, syökää puuroa ja keittoa usein.
Älä osta itsellesi mitään, ei mitään. Älä harrasta, älä käy viihteellä.
Senkin aika tulee kun olet saanut talouden tolpilleen taas.
Jos on pakko nukkua kaksion olohuoneessa, niin mitä sitä ei lastensa eteen tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti minäkin pääsen joskus rehellisesti sanomaan vielä noin. Vaikka tiedän että minun on paljon parempi ilman tätä miestä, niin satuttaa vaan niin paljon se tapa jolla päätti pitkän suhteen. Pettämistä ym. ja otti uuden naisen samantien. Ja hän pettäjänä on varmaan onnellinen uuden naisensa kanssa ja minä vaan yksin surkeana yritän toipua hänen aiheuttamistaan traumoista. Epäreilua.
Voimia ja halaus. Muista, että ongelmat ovat hänen, ei sinun. Hänellä on varmasti paha olla oman itsensä kanssa.
Sinä pärjäät kyllä, älä jää yksin. Ajan kanssa helpottaa, ja jonain kauniina päivänä huomaat, että elämässä loistaa kuin loistaakin ihan uudenlainen valo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...Ja sitten jossain vaiheessa todellisuus pamahtaa kuin märkä rätti naamalle. Siellä sitten istut kahvilla yksinäsi jossain kämäisessä kerrostaloasunnossa ja rapsutat kissojasi...
Todellisuus? Elän jo tällä hetkellä todellisuutta. Asun kerrostalossa, ja täällä elämä on suhteellisen helppoa koska ei tarvitse esimerkiksi lumitöistä huolehtia. Kissojen silittämisellä on tutkitusti terveyttä edistäviä vaikutuksia, joten oikein mielelläni heitä silittelen. Ovat pehmeitä ja suloisiakin kaiken lisäksi.
Kirkoituksestasi paistaa jonkinlainen "mukaonnellisessa" parisuhteessa elävän ihmisen katkeruus, joka ei vaan uskalla lähteä suhteesta vaikka haluaisi.
Sinun mielestä minun olisi ilmeisesti pitänyt vaan elää suhteessa, jossa minulla oli jatkuvasti paha olo ja sain päivittäin kuulla olevani h-kirjaimella alkava, sekä myöskin "vain nainen".
Ei kiitos. Onneksi se suhde päättyi, ja olen nyt aidosti onnellinen. Elän nyt sitä mainitsemaasi todellisuutta, aitoa elämää.
Elämä on lyhyt ja niitä on meillä kaikilla vain yksi, valitettavasti.
Mutta yksi elämä riittää, kun elämme sen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
...Ja sitten jossain vaiheessa todellisuus pamahtaa kuin märkä rätti naamalle. Siellä sitten istut kahvilla yksinäsi jossain kämäisessä kerrostaloasunnossa ja rapsutat kissojasi...
Yksinäisyys on nykyaikana LUKSUSTA. En ottaisi, edes kissaa vaivoikseni.
Ihan turhaan pelotellaan yksinäisyydellä, sehän tarkoittaa omaa tilaa, omaa aikaa keskittyä niihin asioihin, joita oikeasti haluaa tehdä . Muita ihmisiä tapaa kyllä esim. harrastuksissa. Mukava kun voi valita, keiden kanssa, haluaa viettää aikaansa.
Huonoon ihmissuhteeseen, saati liittoon, ei todellakaan kannata jäädä. Hienotunteisestikin voi erota, jos se tuntuu jotenkin hankalalta. On oikeus omaan elämään ja jos lapsia, niin heillä oikeus onnellisiin, läsnäoleviin vanhempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan minun näppikseltä. Mies jäi kiinni petoksesta ja samalla sanoi että tahtoo erota. Hävettää ja itkettää. En oikein jaksa uskoa tulevaisuuteen. Mutta lapset pitää pinnalla kaikesta huolimatta. Tsemppiä =)
Vierailija kirjoitti:
Mun erosta on nyt puoli vuotta ja olen todella onnellinen, että sain lähdettyä. Uutta miestä ei ole eikä tule. Asutaan kolmisin teini-ikäisten lasten kanssa. Elämä on ihanan rauhallista, ja koti pysyy siistinä. Töistä on mukava mennä kotiin, kun tietää, että siellä ei ole vastassa ketään valittavaa riidanhaastajaa.
Tämä on kuin minun kirjoittamani paitsi koti ei kyllä ole siisti :)
Se ihana tunne kun saa olla rauhassa omassa kodissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäkää eronne! Mulla vielä tässäkin iässä syvä kaipuu löytää uusi kulta vierelle vaikka valtaosan mielestä tän ikäinen kuuluukin jo palvelutalon nurkkaan! M61
Vierailija kirjoitti:
Ei ole aina totta, että ero tulisi naiselle taloudellisesti raskaaksi.
Ex-mieheni oli paljon hyväpalkkaisemmassa työssä kuin minä. Eron jälkeen oli luonnollisesti paljon vähemmän rahaa taloudessa.
Juttu vaan oli niin, että minä olin se järkevä rahankäyttäjä, ex-mies tykkäsi baareista, festareista ja kalliista elektroniikasta.
Nyt vuosia eron jälkeen minulla on mukava koti ja lainaa lyhennettynä, hänen talorahansa ovat kuka ties missä ja asuu vuokralla, sekä työpaikat että naisystävät vaihtuvat säännöllisin väliajoin.
Tämä on niin totta. Yhdessä miehen kanssa asuessa meillä maksettiin kauppalaskut yhteiseltä tililtä. Mies ansaitsi noin viisi kertaa minua enemmän ja maksoi suurempaa osuutta yhteisistä menoista, mutta eron jälkeen havaitsin, että kuukaudessa tililleni jäi enemmän rahaa kuin ennen. Pienet valinnat arjessa ratkaisevat rahankäytössä. Kun mies vielä rajoitti kaikkia harrastuksiani ja elämää ja kiukutteli, niin elämä oli ihanan rauhallista eron jälkeen. Ahdistus lakkasi saman tien eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän elämä on ihmisen parasta aikaa.
Juuri tuo "oma koti tuntuu kodilta" se on niin ihana tunne! Vaikka itse olin täysin kypsä eroon ja helpottunut kun sain rauhassa jäädä asumaan vain lasten kanssa, niin kyllä minullakin oli alkuun jännitystä miten kehtaan kenellekään miehelle enää intiimisti näyttäytyä kun 13v saman kanssa ollutja pari lastakin saanut. Kaverin houkuttelemana lähdin parin kuukauden päästä viihteelle ja tapasin miehen joka oli kuin tehty siihen hetkeen, tavallinen mukava mies joka nosti itsetuntoni siivilleen ja siitä lähtien onkin ollut vain nousukiitoa.
Koskaan en olisi uskonut olevani näinkin viehättävä ja kiinnostava miesten mielestä, sillä suhteessa olin viimeiset vuodet kuullut vain negatiivista kommenttia. Todellakin mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Ero oli suuri helpotus! Kuinka kaukaiselta elämä huonossa suhteessa ollessa tuntuukaan vaikka aikaa on kulunut muutama hassu kuukausi.
Allekirjoitan täysin! Elämä loistaa nyt vuosi eron jälkeen.
Avioliitto oli vaikea monta vuotta, vaikka kuinka yritin, joustin, vaadin muutosta, toinen ei tullut vastaan yhtään. Minua pidettiin itsestään selvyytenä, ansa, johon lankesin itsekin. Siinä meni itsetunto, itsekunnioitus, tuli ahdistus ja unihäiriöt. En siis itsekään enää lopulta ollut parasta seuraa.
Sitten sain repäistyä itseni irti. Elämäni paras päätös! Exä roikkuu ja kiusaa edelleen, suoraan ja lasten kautta, mutta se on pieni paha. Olen vähitellen alkanut tapailemaan miehiä, tavannut pari kivaa tyyppiä. Sovin aamutreffejä, nautin omasta iloisesta itsestäni ja vapautuneesta ja runsaasta seksistä, millä ex kiristi monta vuotta. Saan hyvää seuraa, mielenkiintosia keskusteluja, talous ja koti pyörii, lastenkin kanssa on tasaisempaa.
Huono avioliitto heijastui koko perheeseen. Kannustan yrittämään, mutta rajansa kaikella.
N38
Oliko suhteessa jotain piilevää sukupuolitautia kenties?
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti minäkin pääsen joskus rehellisesti sanomaan vielä noin. Vaikka tiedän että minun on paljon parempi ilman tätä miestä, niin satuttaa vaan niin paljon se tapa jolla päätti pitkän suhteen. Pettämistä ym. ja otti uuden naisen samantien. Ja hän pettäjänä on varmaan onnellinen uuden naisensa kanssa ja minä vaan yksin surkeana yritän toipua hänen aiheuttamistaan traumoista. Epäreilua.
Oletko se sinä, Pia.
Ei ole aina totta, että ero tulisi naiselle taloudellisesti raskaaksi.
Ex-mieheni oli paljon hyväpalkkaisemmassa työssä kuin minä. Eron jälkeen oli luonnollisesti paljon vähemmän rahaa taloudessa.
Juttu vaan oli niin, että minä olin se järkevä rahankäyttäjä, ex-mies tykkäsi baareista, festareista ja kalliista elektroniikasta.
Nyt vuosia eron jälkeen minulla on mukava koti ja lainaa lyhennettynä, hänen talorahansa ovat kuka ties missä ja asuu vuokralla, sekä työpaikat että naisystävät vaihtuvat säännöllisin väliajoin.