Kamalimmat/hauskimmat moat työhaastattelussa?

Tämä ei ole moka ja olin haastattelijana, mutta kerrotaan silti, koska tarina on aika erikoinen. Olin sopinut haastateltavan kanssa tapaamisen iltapäivälle. Kyseessä oli kesätyöpaikka. Muutamaa minuuttia ennen sovittua tapaamista haastateltava soitti ja kertoi myöhästyvänsä hieman. Hän oli kyllä jo talossa, muttei päässyt tapaamiseen, sillä hän oli käynyt lounaalla ennen tapaamistamme, ja syönyt gluteenittomaksi mainittua leipää, joka ei ollut gluteenitonta. Hän oli siis alakerran vessassamme. Kysyin haluaisiko hän siirtää tapaamisen toiselle päivälle, mutta hän sanoi tulevansa pian jos vain sopii. Noin 15 minuuttia myöhemmin hän tuli huoneeseeni ja aloitimme haastattelun sopien, että mikäli tarvetta tulee, voimme keskeyttää haastattelun tarpeen mukaan. Kerran keskeytettiinkin. Tilanne oli kieltämättä erikoinen, mutta nuori nainen teki niin suuren vaikutuksen ottamalla tilanteen haltuun, että palkkasin hänet jo sen vuoksi ja valinta osoittautui oikeaksi. Hän jäi meille vielä kesän jälkeenkin töihin ja oli meillä monta vuotta töissä, kunnes lähti jatko-opiskelemaan ja muutti sittemmin ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Haastatteluiden ongelma on, että pinnallinen ja sujuva käytös on liian ratkaisevaa. joskus aikanaan ihmisiä valittiin ihan papereiden perusteella ja väitän, että 99% tilanteista saatiin aivan yhtä hyviä työntekijöitä kuin tällä nykypelleilyllä, jossa joku konsultti tekee jotain amatöörimäistä analyysia lyhyen tapaamisen pohjalta. Tämä suosii ns. tyhjiä kannuja, jotka hurmaa haastattelussa, mutta todellisuudessa ovat kuplia työntekijöinä.

Oikestaan vain kaksi asiaa pitäisi olla merkitseviä: kokemus/koulutus ja edellisen työpaikan lausunto.

Ymmärrän tämän tosi hyvin, mutta sitten on näitä edellisiä työpaikkoja joista lähdetään kun esim ilmapiiri on huono tai syrjitään. Tai lähdetään huonoon aikaan ja jätetään muut pulaan. Ei sellaisissa tilanteissa mitään kehuja saa.

Kokemusta on, vaikka työt oli hyvin hoidettu.

Unohdin mennä koko haastatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole moka ja olin haastattelijana, mutta kerrotaan silti, koska tarina on aika erikoinen. Olin sopinut haastateltavan kanssa tapaamisen iltapäivälle. Kyseessä oli kesätyöpaikka. Muutamaa minuuttia ennen sovittua tapaamista haastateltava soitti ja kertoi myöhästyvänsä hieman. Hän oli kyllä jo talossa, muttei päässyt tapaamiseen, sillä hän oli käynyt lounaalla ennen tapaamistamme, ja syönyt gluteenittomaksi mainittua leipää, joka ei ollut gluteenitonta. Hän oli siis alakerran vessassamme. Kysyin haluaisiko hän siirtää tapaamisen toiselle päivälle, mutta hän sanoi tulevansa pian jos vain sopii. Noin 15 minuuttia myöhemmin hän tuli huoneeseeni ja aloitimme haastattelun sopien, että mikäli tarvetta tulee, voimme keskeyttää haastattelun tarpeen mukaan. Kerran keskeytettiinkin. Tilanne oli kieltämättä erikoinen, mutta nuori nainen teki niin suuren vaikutuksen ottamalla tilanteen haltuun, että palkkasin hänet jo sen vuoksi ja valinta osoittautui oikeaksi. Hän jäi meille vielä kesän jälkeenkin töihin ja oli meillä monta vuotta töissä, kunnes lähti jatko-opiskelemaan ja muutti sittemmin ulkomaille.

Tulipa hyvä mieli keliaakikkona tästä tarinasta! Vaatisi tosi paljon rohkeutta sanoa, että "jep, oon kyllä talossa, mutta vessassa". Ihanaa, että ymmärsit!

Kerran mulla tapahtunut samankaltainen syömisvirhe ennen haastattelua, mutta menin haastatteluun, ja tilanne oli todella tukala, enkä saanut paikkaa, koska keskityin vaan siihen, ettei vaan tule housuun...

Olen kertonut tämän joskus aiemminkin mutta tuttuni istui työhaastattelussa tuolin ohi ja kaatui suoraan selälleen, jalat kohti kattoa sojottaen. Päällä oli kynähame ja nylonit. Siitä olisi vielä ehkä voinut pelastua kokoamalla itsensä, mutta tutulla petti pokka täysin eikä hän päässyt naurultaan ylös lattialta. Niinpä hän kampesi itsensä polvilleen ja konttasi ovesta ulos nauraen edelleen hulluna, eikä katsonut taakseen. Tarvitseeko kertoa ettei saanut paikkaa?

Pahin virheeni ei tapahtunut haastattelussa, vaan sitä ennen puhelimessa. Olin hakenut paikkaa pari kuukautta  aiemmin ja kun mitään ei kuulunut, ajattelin, että se siitä sitten, ja unohdin koko asian. Siihen aikaan (tästä on jo 15 vuotta) olin ollut jonkin aikaa työttömänä ja hain useita paikkoja, joten helpostihan siinä unohtui, minne tulikaan haettua. Olin lumitöissä, kun kännykkä soi ja pyydettiin haastatteluun. Olin yhtä pihalla soiton suhteen kuin olin fyysisestikin, enkä yhtään tajunnut, mikä firma siellä soitteli ja miksi. Ratkirehellisenä ihmisenä möläytin tietenkin, että en tiedä mistä on kyse enkä muista teille hakeneeni... ja soittaja vakuutteli, että kyllä sinä olet meille hakenut.. ja minä väitän vieläpä toistamiseen, että en kyllä muista... Haastatteluun kuitenkin menin ja se meni sinänsä ihan hyvin, mutta ensivaikutelma taisi olla ratkaiseva tekijä, sillä en saanut paikkaa.

Itse en ole pahasti mokaillut työhaastatteluissa, mutta jokin aika sitten olin haastateltavana sijaispestiin, ja minua haastatteli itse ihminen, jonka sijaiseksi olin tyrkyllä. Kyseessä oli n. 60-vuotias rouva, josta näki heti, ettei hänellä ollut mitään haastattelukokemusta. Tilanteen aluksi saavuin keskelle hänen töitään, jota hän ei ollut kertonut (kyseessä oli asiakasläheinen työ). Nainen tervehti minua, ja jatkoi sitten töitään, ei esim. kertonut, mihin voisin jättää takkini jne. tai mitä ylipäätään tekisin tilanteessa. Seisoskelin hämmentyneenä hetken ja pällistelin ympärilleni, sitten asiakkaat onneksi lähtivät ja nainen keskittyi minuun. Ensimmäiset 30 minuuttia hän kertoi itsestään, tilanteestaan miksi tarvitsee sijaista, vastasyntyneestä lapsenlapsestaan, työstään ja esitteli paikkoja. Hän kyseli minusta vain pintapuolisesti ja vilkaisi nopeasti mukaanottamiani todistuksia ja ansioluetteloa. Lopuksi hän kertoi vielä, että paikkaan oli kaksi muutakin hakijaa ja kysyi, tarvitsenko minä työstä maksettavaa palkkaa. Koko haastattelutilanne kesti kaikkiaan miltei kaksi tuntia ja hän vei minut taukohuoneeseen kahvillekin välillä kertoen taas lapsenlapsestaan. Olin todella hämmentynyt enkä kehdannut lähteä tilanteesta ennen kuin oli pakko. Enkä kaiken sen jälkeen edes saanut paikkaa. Mikä oli ehkä ihan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Mokasin haastattelun työpaikkaan, johon olisin ehdottomasti halunnut ja mieli maassa. Millaisia virheitä tai mokia olette tehneet? Oletteko siitä huolimatta saaneet työn? Naurattaako vai harmittaako näin jälkikäteen?

Tiedän, että tällaisia ketjuja on useita, mutta googlesta löytyy monia sellaisia, josta osa viestien sisällöstä puuttuu palstamuutoksen takia. Tehdäänkö uusi pysyvä ketju?

Ei ollut työhaastattelu vaan haastattelu opiskelupaikkaa varten. Hakijoita oli yli 70, haastatteluun oli valittu 30 ja koulutukseen otettiin 15, eli todellakin halusin kaiken sujuvan kuin vettä vaan.

Haastattelu oli vieraassa kaupungissa, katsoin kartasta että voisin jättää autoni parkkiin parkkihalliin ja käveltävää olisi pari korttelia; kun lähtisin hyvissä ajoin liikkeelle voisin kävellä kaikessa rauhassa paikalle ja hoitaa homman kotiin.

Miten meni? No se "pari korttelia" olikin perskele likemmäs 2 kilometriä, ylämäkeen, kuumana kesäaamupäivänä. Mulla oli ylläni oikeasti kivan näköinen vaaleanpunainen naisten kauluspaita joka muuttui aika nopsaan hikiläikkäiseksi ja aika hyvin läpinäkyväksi. Lisäksi stressitasojen noustessa tietysti myös deodoranttini petti.

Jee.

Olin ajoissa haastattelupaikassa ja menin naistenhuoneeseen paikkaamaan sitä mitä paikattavissa oli. Meikki oli valunut, vedenkestävä ripsari ei ollutkaan hien kestävää ja oli valunut saaden mut näyttämään pesukarhulta, joten onneksi oli aikaa. Otin paitani pois, kuivattelin sen minkä voin käsipapereilla, pesin kainaloni ja kasvoni ja koitin rauhoitella alati nousevaa sykettäni. Aika loppui joten ei auttanut kuin pukea paita ylle ja koittaa tehdä parhaani.

Haastatteluhuone oli myös kuuma, jostain syystä käytävillä ja yleisillä alueilla oli ilmastointi mutta ainakaan tuossa huoneessa ei, mutta se hyvä puoli siinä oli että haastattelijoillakin oli hiki.

Haastattelu meni ihan hyvin aluksi. Mutta sitten iski aivan hervoton elohiiri silmään ja olin _aivan_ varma että nikkaan koko ajan toista silmääni heille. Koitin omasta mielestäni huomaamattomasti hieraista silmääni, mutta ilmeisesti tein sitä vähän väliä kun yksi haastattelijoista kysyi lopuksi että onko mulla kaikki ihan ok.

Eihän siihen oikein auttanut enää muu kuin sanoa että periaatteessa joo, mutta kävelymatkan pituus yllätti, kerroin autoni sijainnin ja haastattelijat naurahtivat, lämmin ilma pilasi aivan ihanan haastattelupaitani tehden siitä läikikkään ja nyt mulla on elohiiri silmässä mikä tuntuu sille että nikkaan silmääni teille koko ajan.

Se jotenkin laukaisi tunnelman, naurettiin porukalla ja kiitin haastattelusta ja lähdin nilkuttamaan kotiin.

Sain sen koulutuspaikan ja yhtenä perusteluna oli se, että suhtauduin realistisesti kohtaamiini vaikeuksiin tms. 

Tämä on paras ketju aikoihin..ihanan inhimillinen :)

Olin kesätyöhaastattelussa englanninkielellä, duuni liittyi nettimarkkinointiin josta en entuudestaan ja siihen maailmanaikaan tiennyt yhtikäs mitään. Haastattelija puhui ummet ja lammet siitä, miten työnkuvan olennainen osa on laskea, tarkkailla ja tilastoida "paperclips". Nyökkäilin innokkaana ja yritin esittää muutenkin halukasta saamaan työn, vaikka mielessä pyöri etten todellakaan halua viettää kesääni jotain helvetin klemmareita laskien. Miten se voi olla jollekin firmalle niin tärkeää tietää paljonko klemmareita on... pakko löytää jotain muuta duunia!

No, eiköhän sieltä sitten seuraavana päivänä soitettu ja kysytty tulisinko töihin. Kieltäydyin kohteliaasti.

Meni muutama päivä lisää, ja tajusin mistä haastattelussa oli itse asiassa puhuttu. PAY PER CLICK. Eli siitä, mitä nettimainos maksaa mainostajalle per klikkaus. Voi kiesus että harmitti.

Vierailija kirjoitti:

"Kerro harrastuksistasi englanniksi"

"Öööööööö ööööö ööööö öööö öööö i öööö ööö i walk a lot"

Mulle on käynyt sama. Halusivat tietää miten multa sujuu englanti ja mä jäädyin. Oon asunut Englannissa useamman vuoden, käytän sitä lähes päivittäin ja kirjoitin siitä L:n, mutta sain ulos just vastaavaa jäätävällä suomiaksentilla . "I ööö play the ööö violin and... I, like, go to gym, knit and ööööö I.... crochet. You know with the hook thing. " Sain paikan.

Piereskelin haastattelussa, kehuivat avoimuudesta. Nyt piereskellään yhdessä. Ja juodaan kossua bossin kanssa päivät pitkät.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on moat? Mokista olen kuullut mutten moista.

Kirjoittajalla lienee jonkin asteinen lukivaikeus ja luulee, että sana taipuu moka-moat kuten loka-loat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on moat? Mokista olen kuullut mutten moista.

Kirjoittajalla lienee jonkin asteinen lukivaikeus ja luulee, että sana taipuu moka-moat kuten loka-loat.

Viestisi on varmaan nyt sadas, jossa on tarkoitus pilkata minua. Kuten ensimmäiellä sivulla kirjoitin, pyysin jo anteeksi kirjoitusvirhettäni.

Tiedän, että moka taipuu mokat. Edelleen, kävi moka. Riittäisikö tämä mollaaminen jo, vai tuleeko taas seuraava, joka ei lue ketjua, valittamaan samasta virheestä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on moat? Mokista olen kuullut mutten moista.

Kirjoittajalla lienee jonkin asteinen lukivaikeus ja luulee, että sana taipuu moka-moat kuten loka-loat.

Viestisi on varmaan nyt sadas, jossa on tarkoitus pilkata minua. Kuten ensimmäiellä sivulla kirjoitin, pyysin jo anteeksi kirjoitusvirhettäni.

Tiedän, että moka taipuu mokat. Edelleen, kävi moka. Riittäisikö tämä mollaaminen jo, vai tuleeko taas seuraava, joka ei lue ketjua, valittamaan samasta virheestä?

Ap

Älä välitä Ap tuosta, tuolla henkilöllä on psyykkisiä ongelmia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli migreenikohtauksen esioireita ja mainitsin tästä myös haastattelijalle. En oikein nähnyt haastattelun aikana mitään, mutta tein parhaani ja minusta se meni ihan ok ottaen huomioon että olo oli kamala ja voin pahoin. Haastattelun loputtua olin lähdössä ja enkös sitten oksentanut haastattelijan pöydälle.

Sain paikan.

Tuohan oli juuri mainio keino osoittaa luonnettaan. Olet rehellinen sekä teet parhaasi vaikka olo ei ole mainio.

Toisaalta näin pomona tulee mieleen että kuinka usein näitä vaikeita migreenikohtauksia tulee eli sairaslomia.

Hain nuorena kesätöihin puhelinmyyntifirmaan. Kokemusta työhaastatteluista ei juuri ollut, ja tilanteen jännittävyyden vuoksi olin aivan lukossa. Haastattelija kysyi, mitkä olivat hyviä puoliani. Yritin miettiä kuumeisesti, mitkä ominaisuudet olisivat kyseisessä työssä eduksi. Vaivaannuttavan hiljaisuuden ja sormiin katselun jälkeen sain soperrettua: "olen sanavalmis."

Koko tilanne hävetti aivan kamalasti silloin, mutta naurattaa toki jo nyt. Ja en tosiaan tullut valituksi :D

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut tämän joskus aiemminkin mutta tuttuni istui työhaastattelussa tuolin ohi ja kaatui suoraan selälleen, jalat kohti kattoa sojottaen. Päällä oli kynähame ja nylonit. Siitä olisi vielä ehkä voinut pelastua kokoamalla itsensä, mutta tutulla petti pokka täysin eikä hän päässyt naurultaan ylös lattialta. Niinpä hän kampesi itsensä polvilleen ja konttasi ovesta ulos nauraen edelleen hulluna, eikä katsonut taakseen. Tarvitseeko kertoa ettei saanut paikkaa?

Apua, mä kuolen! Voin vaan kuvitella haastattelijan ilmeen :D

Kamalimmat kokemukset:

- HR kutsui haastatteluun, mutta ilmeisesti lähiesimies (toimitusjohtaja) oli eri mieltä, kun oli erittäin pahalla päällä koko haastattelun ajan ja laukoi pistäviä kommentteja. Olin äärimmäisen hämmentynyt siinä vaiheessa, kun kysyttiin jopa ala-asteen arvosanoista ja pyydettiin pokkana nähtäväksi yläasteen päättötodistukseni. Ei kyllä ollut silloin mukana, kun en ole sitä mihinkään aikaisemmin tarvinnut, eikä pyydetty etukäteen ottamaan mukaan. Lähetin skannauksen heille jälkikäteen. Mielestäni korkeakoulun arvosanoilla oli enemmän merkitystä, koska takanani oli samantapaisista töistä jo 2 v. kokemusta. Ihan suomalaisesta firmasta kyse ja haettava positio on entry levelin tasoinen back office osa-aikatyö alle 10 hengen firmassa. En tiedä, miten vaikeaa on tajuta, että haastattelutilanne on samalla markkinointitilaisuus.

- Rekryfirma haki asiakasfirmaan osa-aikaista työntekijää ja tässäkin entry levelin tasoinen back office paikka, joka on suunnattu korkeakouluopiskelijoille. Rundeja oli 6 ja jokainen kesti 1-2 h. Lisäksi haastattelu ei voitu suorittaa etänä vaan piti tulla paikan päälle. En asunut lähellä, joten matkoihin meni 30 e/kerta. Olihan se 6x30 = 180 e iso kolaus työttömän opiskelijan budjettiin. Huvittavinta oli, ettei puhelimessa voitu kertoa tulinko valituksi vaan piti oikein mennä paikan päälle kuuntelemaan palautetta suoriutumisestani ja vasta siinä vaiheessa sain tietää, etten tullut valituksi. Jos tällainen pelleily tulisi vastaan uudestaan, tiedän jo kieltäytyä ekan kierroksen jälkeen. Yhdessä osiossa piti antaa ideoita yrityksen toimintojen parantamiseksi. Sain myöhemmin tietää, että ottivat ideani käyttöön sellaisenaan. Korvauksista ei tietenkään ole tietoakaan. Harmitti niin saatanasti ja soimasin itseäni, miten voin olla niin tyhmä.

Molemmat toimivat yksityisellä sektorilla palvelualalla. Jos nyt tiedän jonkun aikovan ostaa heiltä palveluja, varoitan huonosta johtamisesta, mikä heijastuu varmasti ostettavan palvelun tasoon. Samat päättäjät edelleen samoissa pesteissä.

Kakkahattutäti kirjoitti:

tyutyutyu kirjoitti:

Jenkeissä on alettu kouluttaa rekrytoijia tuollaisten diversiteettisotureiden varalta. Heidän ottaminen töihin kun tuppaa tuomaan mukanaan kaikenlaista ylimääräistä ongelmaa työyhteisöön ja varsinainen fokus työntekoon kärsii :D

Tavallaan ymmärrän, miksi. Ajatelkaapa, jos asetelma olisikin ollut toisin päin; nuori mies hakemassa naisvaltaiselle alalle mainostaen, että nyt saadaan vähän miehekkäämpää otetta tähän hommaan.

Kyllä minä ainakin näkisin punaista.

Todella vammaista kuvitella sukupuolen tuovan lisäarvoa työhön.

Aika moni kuitenkin kuvittelee. Ja lisäksi on nää sukupuolikiintiötkin.