Kamalimmat/hauskimmat moat työhaastattelussa?

Puutarha pirkko kirjoitti:

Ensimmäistä puutarha-alan työpaikkaa hakiessani, minulta kysyttiin, että onko mulla kokemusta alalta. No ei ollut, mutta ennen kuin ehdin sen kummemmin ajatella olin ja kerennyt hölöttää, että "Oon mä lehmiä hoitanut." (Yritin kai sillä vakuuttaa, että en pelkää fyysistä työtä) Pomo totesi, että "Selvä sä varmaan sitten pärjäät täällä jos tänne hautausmaalle, nyt karkaa yhtä-äkin jostain lauma lehmiä" Sain silti työpaikan.

Haha, tämä oli kaikista hauskin! Nauroin ääneen 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sattui asuessani ulkomailla, vaikka ei oikeastaan ollut edes oma mokani. Sain rekrytoinnilta kutsun haastatteluun, olin juuri muuttanut kyseiseen kaupunkiin eikä se ollut minulle vielä entuudestaan kovin tuttu. Haastattelu oli ihan kaupungin toisella laidalla sijaitsevassa toimistorakennuksessa, ei siis sellainen paikka, että sinne suunnille olisi tullut vahingossa eksyttyä.

Mieheni vei minut haastatteluun sillä en itse uskaltanut ajaa sinne, kun en ollut aiemmin käynyt. Mentiin ihan navigaattorin mukaan loppumatka. Sanotaan, että osoite oli vaikka "Tehdaskatu" 12 ja sitä lähestyessä aloimme ihmetellä, ettei siellä ole kyllä oikein mitään, pelkkiä asuintaloja eikä alue näyttänyt ollenkaan siltä, että siellä olisi joku monikansallisen ison yrityksen iso toimistorakennus. Tarkistin osoitteen haastattelukutsusta ja edelleen Tehdaskatu 12 se oli. Onneksi yksi miehen tuttu oli töissä tuossa yrityksessä ja soitimme hänelle kysyäksemme sijaintia. Tässä vaiheessa haastattelun alkuun oli noin 10 minuuttia. Sitten selvisikin, että osoite oli annettu väärin, oikea osoite oli Tehdaskatu 22 - mikä olikin sitten jossain highwayn ihan toisella puolella. Soitin heti tuonne työpaikkaan, missä vastasi joku sihteeri ja kerroin, että olin saanut väärän osoitteen. Hän lupasi välittää tiedon eteenpäin. Lopulta meillä kesti joku 30-40 min, että pääsimme oikeaan paikkaan, vaikka numeroissa ei tosin ollutkaan iso ero...

Haastattelija oli selvästi jo tehnyt päätöksen ettei ota minua, vaikka pahoittelin tilannetta ja selitin, että olin saanut väärän osoitteen (eli periaatteessa ei ollut minun vikani vaan sen joka oli lähettänyt kutsun väärillä tiedoilla.) Hän tyytyi vain sanomaan ettenkö muka tiennyt missä ko. yritys sijaitsee; ihmetteli siis että tarvitsinko tosiaan ihan tarkkaa osoitetta sinne löytämiseksi. Jäi huono maku tuosta koko haastattelusta, vaikka muuten olisin ollutkin pätevä siihen virkaan. En tosiaan tullut valituksi.

Suurin moka tässä oli, että syytit kyseistä firmaa ja sen työntekijää väärän tiedon antamisesta. Vaikka näin olisikin (ja varmaan olikin) kannaltasi lopputulos olisi ollut parempi jos olisit syyttänyt vaikka liikennettä (seisoi vaikka onnettomiuden tai hajonneen auton vuoksi) tai sanonut, että tuli luettua osoite väärin.

Ihmiset ei tykkää, että syytellään. Suomalainen rehellisyys ei aina toimi vaikka olisi kuinka oikeassa.

 En tietenkään suoranaisesti syytellyt ketään, kerroin vain heille, että kutsuun varmaan vahingossa oli laitettu väärä osoite, minkä takia navigaattori ohjasi aivan eri puolelle. (Vaikka itse toki pääni sisällä "syytin" sitä henkilöä joka oli kutsun tehnyt, mutta en toki missään vaiheessa sanonut sitä ääneen!)

Siihen sitten itse haastattelija vastasi hieman ylimielisesti, että enkö muka ilman kutsuakin tai siinä olevaa osoitetta olisi osannut perille. Siitä jäi huono maku. Edes paikallinen mieheni ei olisi osannut mennä sinne ilman navigaattoria, vaikka oli asunut koko ikänsä tuossa kaupungissa. Vähän sama asia jos jollekin helsinkiläiselle sanoisi että hei, kyllä sun pitäisi osata Finnairin/VR/Koneen tms. pääkonttorille ilman tarkkaa osoitetta, kun on kuitenkin kyseessä tunnettu yritys. Tai minun mielestäni vaikka joku VR:n pääkonttorin tarkan sijainnin tietäminen ei kuulu yleistietoon, vaikka asuisikin samassa kaupungissa. Ja oli kuitenkin valtava miljoonakaupunki kyseessä eikä mikään pikkukylä, jossa ehkä tietäisikin jokaisen rakennuksen sijainnin. :D

Vierailija kirjoitti:

Mitä on moat? Mokista olen kuullut mutten moista.

Eikös moi ole se 6€ puhelinliittymä....?

Kaikella kunnioituksella, ihan vilpittömästi ihmettelen, miten moni on kuitenkin saanut paikan, vaikka on oksentanut pöydälle, läikyttänyt kahvia pomon vaatteille tai tölväissyt tahdittomasti. Omalle kohdalle on aivan liian harvoin sattunut ns inhimillisyyttä ja aitoutta arvostavia haastattelijoita. Tunnelma on pikemminkin, että "kaikkea tekemääsi ja sanomaasi voidaan käyttää sinua vastaan".

Esimerkiksi, kun haastattelijan kysymykseen vastatessa otin esille, että terveydestä huolehtiminen on tärkeä osa työssä jaksamista... Heti venähti naama vastapuolella, "mistäs sulle on semmoista tullut mieleen????" Ai jestas sentään jos olisi ollut joku migreeni päällä, mitä heikkoutta semmoinen! Uhka! Riski! Saikuttajavaara!

Mun käsittääkseni moa on sukupuuttoon kuollut, lentokyvytön lintu Uudesta-Seelannista. Moka-sanassa ei ole astevaihtelua. Siis "hauskimmat  mokat..." Kiitos!

Olin eräässä säätiössä haastattelussa. Ko. säätiö oli ollut julkisuudessa vaalirahajupakassa. Menin haastattelussa möläyttämään, että tajusin, että tämähän on se säätiö. Haastattelijoiden naamat vähän venähtivät. No se haastattelu oli muutenkin vähän kummallinen ja tuli olo, etten halua tänne enkä päässytkään. Yksi haastattelijoista joutui hiljattain jättämään tehtävänsä taloussotkujen vuoksi.

Nykyiseen paikkaan minut lähetettiin työkkärin kurssin tiimoilta. En ollut innostunut paikasta ja otin haastattelun rennosti. Mainitsin ihan erikseen, että minullahan on kolme pientä lasta (tuolloin 5v, 3½v ja melkein 2v) ja niiden kanssa tulee sitten poissaoloja. Haastattelija kertoi, että hänellä on viisi lasta. Sain paikan ja olen ollut siellä nyt 17v.

Tuijottelin koko työhaastattelun ajan haastattelijan tissejä. Sain paikan. Oli erittäin hyvät ryntäät. Harmi että seurusteli ja mulla on periaatteeni.

Vierailija kirjoitti:

Sain kutsun työhaastatteluun ja innoissani kirjasin ajan ja paikan ylös. En soittajan nimeä tietenkään. Menin sovittuna aikana työpaikalle ja täräytin ensimmäiselle henkilökuntaan kuuluvalle reippaasti, että "mulla olis se työhaastattelu nyt kymmeneltä mutta en tohkeissani tajunnut kirjoittaa ylös haastattelijan nimeä". Työkaveri, sattumalta toinen haastattelijoista, repesi nauramaan ääneen ja sanoi että ainakin olen rehellinen. :D Haastattelu meni hienosti, mutta sain nautittavakseni kupin teetä joka oli niin sairaan kuumaa etten mitenkään ehtinyt juoda sitä haastattelun aikana, en ehtinyt tuskin edes hörpätä kun yritin sitä puhallella ja jäähdytellä. Haastattelu oli jo selvästi loppunut ja olimme siirtyneet jutustelun puolelle, ja tilanne meni selvästi sellaiseksi, että voisin jo alkaa poistua. Tajusin lopulta vaan luovuttaa sen tulikuuman kupposen kanssa. Kiitin teestä ja haastattelusta ja jätin kupin melkein koskemattomana pöydän reunalle. Sain paikan.

Eräs haastattelu meni todella huonosti mutta kahvin sain mukaani pahvikupissa haastattelun jälkeen, työpaikkaa en saanut 😄

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole pahasti mokaillut työhaastatteluissa, mutta jokin aika sitten olin haastateltavana sijaispestiin, ja minua haastatteli itse ihminen, jonka sijaiseksi olin tyrkyllä. Kyseessä oli n. 60-vuotias rouva, josta näki heti, ettei hänellä ollut mitään haastattelukokemusta. Tilanteen aluksi saavuin keskelle hänen töitään, jota hän ei ollut kertonut (kyseessä oli asiakasläheinen työ). Nainen tervehti minua, ja jatkoi sitten töitään, ei esim. kertonut, mihin voisin jättää takkini jne. tai mitä ylipäätään tekisin tilanteessa. Seisoskelin hämmentyneenä hetken ja pällistelin ympärilleni, sitten asiakkaat onneksi lähtivät ja nainen keskittyi minuun. Ensimmäiset 30 minuuttia hän kertoi itsestään, tilanteestaan miksi tarvitsee sijaista, vastasyntyneestä lapsenlapsestaan, työstään ja esitteli paikkoja. Hän kyseli minusta vain pintapuolisesti ja vilkaisi nopeasti mukaanottamiani todistuksia ja ansioluetteloa. Lopuksi hän kertoi vielä, että paikkaan oli kaksi muutakin hakijaa ja kysyi, tarvitsenko minä työstä maksettavaa palkkaa. Koko haastattelutilanne kesti kaikkiaan miltei kaksi tuntia ja hän vei minut taukohuoneeseen kahvillekin välillä kertoen taas lapsenlapsestaan. Olin todella hämmentynyt enkä kehdannut lähteä tilanteesta ennen kuin oli pakko. Enkä kaiken sen jälkeen edes saanut paikkaa. Mikä oli ehkä ihan hyvä.

Minulle on käynyt sama palkan suhteen; haastattelussa kysyttiin pitääkö minulle maksaa palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on moat? Mokista olen kuullut mutten moista.

Ehkä tämä ap on lukenut samaa kielioppia kuin se "pövöt"-tyyppi?

"Hovolla, Hessu puhelimessa".

Tir.sk. Tämä on päivän paras :) kiitos

Toisinaan Hessu myös kyläilee Tuvun, Huvun ja Luvun luona.

Vierailija kirjoitti:

Olin hyvin arvosanoin vasta valmistunut yliopistosta alalle, jossa on maaseudulla huutava työvoimapula. Olin kyllästynyt elämääni Helsingissä ja päätin, että voisin pitää pari "välivuotta" ja muuttaa jonnekkin maaseudun pikkupaikkaan töihin. Alani avoimia työpaikkoja oli ympäri Suomea useita auki, joten laitoin muutamia hakemuksia ja kävin haastatteluissa. Kun minulle soitettiin työhaastatteluihin, ekat kysymykset oli tyyliin "koska voit aloittaa" ja "tervetuloa" eli työnantajien innostus oli kovaa. Ymmärrettävää, sillä kyseessä saattoi olla tyyliin 3.s hakukierros ja olin ensimmäinen (pätevä) hakija.

Yksi hakupaikoistani oli pikkupaikkakuntaan, jossa hakemani kunnallinen virka oli ollut jo yli vuoden avoinna kun ei ollut hakijoita. Pääsin haastatteluun ja kunnantalon aulassa minua oli vastaanottamassa henkilöstöjohtaja, nuorehko nainen. Hän oli tosi kiva, toivotti tervetulleeksi ja kertoi miten kunta tukisi minua asunnon saannissa yms. etuuksissa. Menimme yhdessä neuvotteluhuoneeseen, jossa oli pöytä täynnä vanhoja kunta-aktiivi ukkeleita tms., liioittelematta vähintään 6 ihmistä, luutavasti jopa enemmän. Titteileinä tyyliin sosiaalilautakunnan pj, sosiaalilautakunnan vara pj, kaupunginvaltuuston edustaja, terveystoimikunnan pj... Sitten heidän taholta alkoi ihan uskomaton tenttaus, jota kesti 1,5 tuntia! "Miten sinä vakuuttaisit meidät, että juuri SINUT pitää valita"-tyyliin hyökkäävät kysymykset. Näki, miten nuo isännät oli ihan liekeissä kun pääsivät tenttaamaan minua.  Heidän kysymykset oli sellaisia yleisiä kysymyksiä (esim. mitkä ovat sinun heikkoudet), ei työn substanssiosaamiseen liittyviä. Lisäksi heidän asenteensa oli ylimielisen tytöttelevä, vaikka olin 26 vuotias korkeakoulutettu asiantuntija.

Kunnan hallintojohtaja kiermurteli tosi kiusaantuneen näköisenä ja yritti seivata minkä pystyi kunta-ukkojen tympeää asennetta. Hän yritti myös moneen kertaan lopettaa haastattelua, joka venyi ja vanui, mutta siinä kuitenkaan onnistumatta. Kun olin tunnin ollut tentattavana, olin pitkän ajomatkan jälkeen jo vähän väsynyt ja mulla ei enää pokka kestänyt. Aloin päässäni keksiä huonoja vitsejä tyyliin "kuinka monta maaseudun keskustapuolue-aktiivia tarvitaan tekemään yksi omituinen työhaastattelu" ja visualisoin haastattelijani Fingerporin hahmojen muotoon, kun he olivat niin koomisia. Siten mulla viimeisen puolen tunnin ajan pokka petti useampaan kertaan, hihitin ja tyrskin ääneen. Koitin peittää niitä yskähdyksiksi yms. mutta ei oikein onnistunut. Pahinta, että nauruni tarttui siihen kivaan henkilöstöjohtajaan ja näin miten hänkin pidätteli nauruaan. Kunta-ukkelit eivät ilmeisesti huomanneet mitään, kun olivat niin liekeissä haastattelutilanteesta.

Saitko paikan ja jos sait otitko sen vastaan?

Lingvistikko kirjoitti:

Mun käsittääkseni moa on sukupuuttoon kuollut, lentokyvytön lintu Uudesta-Seelannista. Moka-sanassa ei ole astevaihtelua. Siis "hauskimmat  mokat..." Kiitos!

Voi että, ihanko itse keksit? Kylläpä nyt! Tässä sinulle pokaali 🏆 Sadat ehti sanoa (kirjoittaa) saman ennen sinua, mutta ei se haittaa, vähän hidas olet, muutta hyvin pärjäät, vaikka Luojamme ei sinulle älynlahjaa suonutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin henkisesti aika kuralla. Kesken työhaastattelun alkoi radiosta kuulua biisi, jota en kertakaikkiaan silloin kestänyt. Sanoin haastattelijalle etten voi kuunnella tuota ja menen hetkeksi ulos. Menin firman pihalle, poltin röökin ja tulin takasin. Sain työpaikan silti :o

Mikä biisi?

Olen mokannut kahdessa haastattelussa.

Asuin muualla Suomessa ja tulin Helsinkiin haastatteluun. Oli kurakelit ja jalassa kunnon armeijamalliset ulkoilukengät. Matkustin julkisilla, enkä ollut halunnut ottaa ns. "parempia kenkiä" mukaan haastattelureissulle. Mielikuvani oli se, että haastattelu toteutetaan paikassa, missä muutkin ovat ulkokengissä eikä minun siis tarvitse poiketa normista. Kävikin sitten niin, että haastattelu toteutettiin sen ison paikan jonkinlaisessa salongissa, missä oli plyysimatot ja antiikkihuonekalut ja jouduin lampsimaan sinne kuraisissa saappaissani ja istumaan siinä sievästi haastattelijoiden näkyvillä. Haastattelijoilla itsellä oli sisäkengät. Tunsin itseni moukaksi enkä todellakaan ollut parhaimmillani haastattelussa, enkä saanut paikkaa. 

Toinen nolo tilanne sattui kuin hain erästä paikkaa, minkä ajattelin olevan minulle hyvinkin sopiva. Kyse oli eräänlaisesta projektisuunnittelijan paikasta. Minua haastatteli kaksi miestä ja aika nopeasti tajusin, että osaamiseni ei riitä kyseiseen paikkaan. Minulta kysyttiin IT-puolen osaamiseen liittyviä kysymyksiä ja minulla oli ja on edelleenkin ihan perusoffice-tason osaaminen. Lopulta sanoin haastattelijoille, että nyt on tapahtunut jonkinlainen väärinkäsitys - minulla ei ole minkäänlaista IT-alan osaamista ja keskeytin haastattelun. Jälkeenpäin katsoin vielä työpaikkailmoitusta, eikä siinä korostettu IT-osaamista mitenkään. Lisäksi itse en korostanut sitä hakemuksessani enkä CV:ssä, joten edelleenkin ihmettelen, miten sain ylipäätään kutsun haastatteluun. Kyseessä oli kuitenkin Helsinki ja iso työnantaja ja todennäköisesti hakijoita paljon. 

Mä kerroin työhaastattelussa, että en tiedä enkä osaa yhtään mitään. Sanoin, että tulin tänne vain saadakseni ponnahduslaudan seuraavaan työpaikkaan. Sain työpaikan. Tämä tarina on tosi.

Tosin esimieheni oli todella mukava ja sympaattinen herrasmies. Ja alallani oli silloin työvoimapulaa.

Olisin saanut jatkaa kyseisessä paikassa pitempäänkin, minusta tykättiin. Ja luonteeltani olen siis hyvin rehellinen, suorastaan liiankin rehellinen.

Hain nuorena koulun ohella jäätelökioskiin töihin. En tiennyt, että paikan pitäjä on jääkiekkomaailmasta tuttu, mutta poikaystäväni tiesi. Menin sitten sönköttämään poikaystävästäni haastattelun ajan ihan idioottina.

Olisin saanut paikan jos olisin pystynyt heti toukokuussa aloittamaan kokopäiväisenä en pystynyt koulun takia joten se meni siinä, mutta onneksi meni.

Olin työttömänä ja koulu oli jäänyt kesken, joten osa-aikainen siivoustyö olisi kelvannut cv:n kartuttamiseksi.  Soitin erääseen pikkufirmaan ja se meni niin hyvin että minut kutsuttiin haastatteluun. Kärsin kuitenkin unettomuudesta ja unirytmin ongelmista, joten "hetken lepääminen" johti nukahtamiseen päivällä ja nukuin haastattelun ajankohdan yli. Soitin työnantajalle pahoitellakseni asiaa, hän sanoi "pirskatti". Sitten puhelimestani loppui akku. Laitoin puhelimen laturiin kiinni ja soitin uudestaan, mutta puhelin sammui uudestaan koska lataus ei vielä riittänyt. Sen jälkeen en enää kehdannut soittaa.

Moat 😆

Kielipolisi taas paikalla...

Toinen nolo tilanne sattui kuin hain erästä paikkaa, minkä ajattelin olevan minulle hyvinkin sopiva. Kyse oli eräänlaisesta projektisuunnittelijan paikasta. Minua haastatteli kaksi miestä ja aika nopeasti tajusin, että osaamiseni ei riitä kyseiseen paikkaan. Minulta kysyttiin IT-puolen osaamiseen liittyviä kysymyksiä ja minulla oli ja on edelleenkin ihan perusoffice-tason osaaminen. Lopulta sanoin haastattelijoille, että nyt on tapahtunut jonkinlainen väärinkäsitys - minulla ei ole minkäänlaista IT-alan osaamista ja keskeytin haastattelun. Jälkeenpäin katsoin vielä työpaikkailmoitusta, eikä siinä korostettu IT-osaamista mitenkään. Lisäksi itse en korostanut sitä hakemuksessani enkä CV:ssä, joten edelleenkin ihmettelen, miten sain ylipäätään kutsun haastatteluun. Kyseessä oli kuitenkin Helsinki ja iso työnantaja ja todennäköisesti hakijoita paljon. [/quote]

Samantapainen kokemus. Hain paikkaa, joka ilmoituksen perusteella vaikutti oikein hyvin koulutustani, työkokemustani ja kiinnostustani vastaavalta, unelmatyöltä. Sain kutsun haastatteluun. Minua haastatteli kaksi kärttyistä naisihmistä, jotka ensinnäkin selvästi olivat riidoissa keskenään. Mutta mikä omituisinta, ihan haastattelun alkumetreillä jo kävi ilmi, että työpaikkailmoitus ei vastannut yhtään todellisuutta, tai sitten minut oli kutsuttu väärään haastatteluun (ehkä yrityksessä oli muitakin paikkoja avoinna, en tiedä). En osannut vastata yhteenkään haastattelijoiden kysymyksiin, jotka koskivat siis tuota työnkuvaa käytännössä. Olen opiskellut humanistista alaa, mutta tuossa työssä olisi pitänyt olla verojuristi tms. Olin yhtä aikaa sekä hämmentynyt tilaisuudesta että nöyryytetty siitä, että jouduin vastaamaan kaikkiin kysymyksiin "ööö en tiedä". Miksi minut oli kutsuttu tuohon haastatteluun, kun oli selvää, että minulla ei ole siihen kerrassaan mitään pätevyyksiä, tai miksi työpaikkailmoituksessa oli kerrottu ihan muuta..?!