Lue keskustelun säännöt.
Kamalimmat/hauskimmat moat työhaastattelussa?
Mokasin haastattelun työpaikkaan, johon olisin ehdottomasti halunnut ja mieli maassa. Millaisia virheitä tai mokia olette tehneet? Oletteko siitä huolimatta saaneet työn? Naurattaako vai harmittaako näin jälkikäteen?
Tiedän, että tällaisia ketjuja on useita, mutta googlesta löytyy monia sellaisia, josta osa viestien sisällöstä puuttuu palstamuutoksen takia. Tehdäänkö uusi pysyvä ketju?
Kommentit (386)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvin arvosanoin vasta valmistunut yliopistosta alalle, jossa on maaseudulla huutava työvoimapula. Olin kyllästynyt elämääni Helsingissä ja päätin, että voisin pitää pari "välivuotta" ja muuttaa jonnekkin maaseudun pikkupaikkaan töihin. Alani avoimia työpaikkoja oli ympäri Suomea useita auki, joten laitoin muutamia hakemuksia ja kävin haastatteluissa. Kun minulle soitettiin työhaastatteluihin, ekat kysymykset oli tyyliin "koska voit aloittaa" ja "tervetuloa" eli työnantajien innostus oli kovaa. Ymmärrettävää, sillä kyseessä saattoi olla tyyliin 3.s hakukierros ja olin ensimmäinen (pätevä) hakija.
Yksi hakupaikoistani oli pikkupaikkakuntaan, jossa hakemani kunnallinen virka oli ollut jo yli vuoden avoinna kun ei ollut hakijoita. Pääsin haastatteluun ja kunnantalon aulassa minua oli vastaanottamassa henkilöstöjohtaja, nuorehko nainen. Hän oli tosi kiva, toivotti tervetulleeksi ja kertoi miten kunta tukisi minua asunnon saannissa yms. etuuksissa. Menimme yhdessä neuvotteluhuoneeseen, jossa oli pöytä täynnä vanhoja kunta-aktiivi ukkeleita tms., liioittelematta vähintään 6 ihmistä, luutavasti jopa enemmän. Titteileinä tyyliin sosiaalilautakunnan pj, sosiaalilautakunnan vara pj, kaupunginvaltuuston edustaja, terveystoimikunnan pj... Sitten heidän taholta alkoi ihan uskomaton tenttaus, jota kesti 1,5 tuntia! "Miten sinä vakuuttaisit meidät, että juuri SINUT pitää valita"-tyyliin hyökkäävät kysymykset. Näki, miten nuo isännät oli ihan liekeissä kun pääsivät tenttaamaan minua. Heidän kysymykset oli sellaisia yleisiä kysymyksiä (esim. mitkä ovat sinun heikkoudet), ei työn substanssiosaamiseen liittyviä. Lisäksi heidän asenteensa oli ylimielisen tytöttelevä, vaikka olin 26 vuotias korkeakoulutettu asiantuntija.
Kunnan hallintojohtaja kiermurteli tosi kiusaantuneen näköisenä ja yritti seivata minkä pystyi kunta-ukkojen tympeää asennetta. Hän yritti myös moneen kertaan lopettaa haastattelua, joka venyi ja vanui, mutta siinä kuitenkaan onnistumatta. Kun olin tunnin ollut tentattavana, olin pitkän ajomatkan jälkeen jo vähän väsynyt ja mulla ei enää pokka kestänyt. Aloin päässäni keksiä huonoja vitsejä tyyliin "kuinka monta maaseudun keskustapuolue-aktiivia tarvitaan tekemään yksi omituinen työhaastattelu" ja visualisoin haastattelijani Fingerporin hahmojen muotoon, kun he olivat niin koomisia. Siten mulla viimeisen puolen tunnin ajan pokka petti useampaan kertaan, hihitin ja tyrskin ääneen. Koitin peittää niitä yskähdyksiksi yms. mutta ei oikein onnistunut. Pahinta, että nauruni tarttui siihen kivaan henkilöstöjohtajaan ja näin miten hänkin pidätteli nauruaan. Kunta-ukkelit eivät ilmeisesti huomanneet mitään, kun olivat niin liekeissä haastattelutilanteesta.
Ehkä tilanne olikin rakenneltu niin, että otettiin selvää 26-vuotiaan korkeakoulutetun asiantuntijan paineensietokyvyistä. Minä olen ollut pari kertaa tilanteessa, jossa testattiin todella omituisin keinoin sitä, miten siedän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, eikä mieleenikään tullut tyrskähdellä naurusta eikä itkusta.
Voi tietysti olla niinkin, että sinä olit fiksu ja kuntaukkelit tyhmiä, mutta toisenlainenkin tilanne tuli tässä mieleen.
Joo ymmärrän tämän pointin, olen tuon jälkeen ollut myös tiukoissa työhaastatteluissa joissa on ihan tietoisesti tentattu mun osaamista ja paineensietoa. Ja hyvä niin. Mutta tuo tilanne oli musta vaan niin koominen, koska kontrasti asiallisen henkilöstöpäällikön ja uhoavien kunnanukkojen välillä oli niin suuri. Miksi niitä tyyppejä piti olla niin monta, mutta kukaan ei ollut vaivautunut ottamaan selvää työn substanssiosaamisesta? Miksi heille ei tullut mieleen, että heillä on suurempi tarve minulle kuin mulla heille? Tuossa vaiheessa mulle oli jo tarjottu kahdesta toisesta kunnasta samanlaista työtä ja seuraavalle päivälle oli taas työhaastattelu sovittu. Tuli tunne, että kuntasedillä oli taka-ajatus, että nyt otetaan ”Hesan likalta luulot pois”, mikä oli aivan omiin muroihin pissimistä heille.
Miksi olisi tullut? Aika usein kunnanjohtajistolla on sen verran elämänkokemusta, että he saattoivat aivan hyvin tunnistaa kukkoilevan keltanokan ja päättivät vähän huvitella tämän kustannuksella. Asenteestasi kuiskii sanavalintasi: "liekeissä", "uhoavat kunnanukot", "kunta-aktiivi ukkelit" ja "kiva henkilöstöjohtaja, nuorehko nainen". Voisiko olla niin, että sait juuri sitä, mitä tulit hakemaankin?
Mutta. Ehkäpä hait sosiaalityöntekijäksi siihen surullisenkuuluisaan kuntaan, jossa on töissä vain epäpäteviä, koska kukaan ei siedä mätää työympäristöä. Ehkäpä kakaramainen käyttäytymisesi koitui tällä kertaa onneksesi?
Mielestäni ”kakaramaista” käytöstä osoittivat lähinnä ne mesoavat kunta-ukkelit. He esim. keskeyttivät useamman kerran sen päähaastattelijan (henkilöstöpomo) ja puhuivat hänen päälle. Oli kiusallista katsoa, miten henkilöstöpäällikkö yritti suitsia muita haastattelijoita ja kääntää puheenaihetta esim. siihen, olisiko mulla jotain kysyttävää tms. Henkilöstöpäälliköllä myös ammatti-ihmisenä oli ymmärrys siitä, että maaseudulla on pätevistä työnhakijoista pulaa. En tarkoita, että mulle pitäisi olla mikään punainen matto levitettynä jalkojen alle, mutta ihan asiallinen haastattelu olisi ollut riittävä.
Kyseinen paikka ei ollut muuten sosiaalityöntekijä, vaan kunnan koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta vastaava lääkäri ja paikka oli siis ollut yli vuoden ilman hakijoita.
Lääkärin paikka oli ollut yli vuoden ilman hakijoita ja kuntapomot tytöttelivät ja kiusasivat pätevää hakijaa? Vaikea uskoa, mutta on kai maakunnissa hullumpaakin nähty.
No se OLIKIN kuin Fingerporista :D
KYSYMYS: Kerropas, miksi juuri SINUT pitäisi palkata tähän tehtävään?
VASTAUS: koska olen pätevä ja kiinnostunut työskentelemään nimenomaan koululaisten ja opiskelijoiden parissa. Lisäksi olen tehnyt sijaisuuksia aiemmin opiskelijaterveydenhuollossa Helsingissä.
K: mutta miksi juuri sinä olisit paras hakija?
V: ööö taidan olla ainut pätevä hakija tähän virkaan, joka on ollut pitkään avoinna.
K: mutta miksi meidän kannattaisi palkata juuri SINUT?
V: öööh
En ottanut tuota työtä lopulta vastaan, mutta toisella maaseutupaikassa olin yht 2.5 vuotta. Viihdyin ihan hyvin mutta kaikenlaisia hassuja ”vain maalla alle 10 000 hlön kunnassa voi tapahtua tällaista”-hassuja juttuja tuli vastaan. Pikkupaikkojen kuntapolitiikan kiemurat on ihan oma lukunsa, kaikenlaista voi olla mutta siitä ei sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvin arvosanoin vasta valmistunut yliopistosta alalle, jossa on maaseudulla huutava työvoimapula. Olin kyllästynyt elämääni Helsingissä ja päätin, että voisin pitää pari "välivuotta" ja muuttaa jonnekkin maaseudun pikkupaikkaan töihin. Alani avoimia työpaikkoja oli ympäri Suomea useita auki, joten laitoin muutamia hakemuksia ja kävin haastatteluissa. Kun minulle soitettiin työhaastatteluihin, ekat kysymykset oli tyyliin "koska voit aloittaa" ja "tervetuloa" eli työnantajien innostus oli kovaa. Ymmärrettävää, sillä kyseessä saattoi olla tyyliin 3.s hakukierros ja olin ensimmäinen (pätevä) hakija.
Yksi hakupaikoistani oli pikkupaikkakuntaan, jossa hakemani kunnallinen virka oli ollut jo yli vuoden avoinna kun ei ollut hakijoita. Pääsin haastatteluun ja kunnantalon aulassa minua oli vastaanottamassa henkilöstöjohtaja, nuorehko nainen. Hän oli tosi kiva, toivotti tervetulleeksi ja kertoi miten kunta tukisi minua asunnon saannissa yms. etuuksissa. Menimme yhdessä neuvotteluhuoneeseen, jossa oli pöytä täynnä vanhoja kunta-aktiivi ukkeleita tms., liioittelematta vähintään 6 ihmistä, luutavasti jopa enemmän. Titteileinä tyyliin sosiaalilautakunnan pj, sosiaalilautakunnan vara pj, kaupunginvaltuuston edustaja, terveystoimikunnan pj... Sitten heidän taholta alkoi ihan uskomaton tenttaus, jota kesti 1,5 tuntia! "Miten sinä vakuuttaisit meidät, että juuri SINUT pitää valita"-tyyliin hyökkäävät kysymykset. Näki, miten nuo isännät oli ihan liekeissä kun pääsivät tenttaamaan minua. Heidän kysymykset oli sellaisia yleisiä kysymyksiä (esim. mitkä ovat sinun heikkoudet), ei työn substanssiosaamiseen liittyviä. Lisäksi heidän asenteensa oli ylimielisen tytöttelevä, vaikka olin 26 vuotias korkeakoulutettu asiantuntija.
Kunnan hallintojohtaja kiermurteli tosi kiusaantuneen näköisenä ja yritti seivata minkä pystyi kunta-ukkojen tympeää asennetta. Hän yritti myös moneen kertaan lopettaa haastattelua, joka venyi ja vanui, mutta siinä kuitenkaan onnistumatta. Kun olin tunnin ollut tentattavana, olin pitkän ajomatkan jälkeen jo vähän väsynyt ja mulla ei enää pokka kestänyt. Aloin päässäni keksiä huonoja vitsejä tyyliin "kuinka monta maaseudun keskustapuolue-aktiivia tarvitaan tekemään yksi omituinen työhaastattelu" ja visualisoin haastattelijani Fingerporin hahmojen muotoon, kun he olivat niin koomisia. Siten mulla viimeisen puolen tunnin ajan pokka petti useampaan kertaan, hihitin ja tyrskin ääneen. Koitin peittää niitä yskähdyksiksi yms. mutta ei oikein onnistunut. Pahinta, että nauruni tarttui siihen kivaan henkilöstöjohtajaan ja näin miten hänkin pidätteli nauruaan. Kunta-ukkelit eivät ilmeisesti huomanneet mitään, kun olivat niin liekeissä haastattelutilanteesta.
Ehkä tilanne olikin rakenneltu niin, että otettiin selvää 26-vuotiaan korkeakoulutetun asiantuntijan paineensietokyvyistä. Minä olen ollut pari kertaa tilanteessa, jossa testattiin todella omituisin keinoin sitä, miten siedän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, eikä mieleenikään tullut tyrskähdellä naurusta eikä itkusta.
Voi tietysti olla niinkin, että sinä olit fiksu ja kuntaukkelit tyhmiä, mutta toisenlainenkin tilanne tuli tässä mieleen.
Joo ymmärrän tämän pointin, olen tuon jälkeen ollut myös tiukoissa työhaastatteluissa joissa on ihan tietoisesti tentattu mun osaamista ja paineensietoa. Ja hyvä niin. Mutta tuo tilanne oli musta vaan niin koominen, koska kontrasti asiallisen henkilöstöpäällikön ja uhoavien kunnanukkojen välillä oli niin suuri. Miksi niitä tyyppejä piti olla niin monta, mutta kukaan ei ollut vaivautunut ottamaan selvää työn substanssiosaamisesta? Miksi heille ei tullut mieleen, että heillä on suurempi tarve minulle kuin mulla heille? Tuossa vaiheessa mulle oli jo tarjottu kahdesta toisesta kunnasta samanlaista työtä ja seuraavalle päivälle oli taas työhaastattelu sovittu. Tuli tunne, että kuntasedillä oli taka-ajatus, että nyt otetaan ”Hesan likalta luulot pois”, mikä oli aivan omiin muroihin pissimistä heille.
Miksi olisi tullut? Aika usein kunnanjohtajistolla on sen verran elämänkokemusta, että he saattoivat aivan hyvin tunnistaa kukkoilevan keltanokan ja päättivät vähän huvitella tämän kustannuksella. Asenteestasi kuiskii sanavalintasi: "liekeissä", "uhoavat kunnanukot", "kunta-aktiivi ukkelit" ja "kiva henkilöstöjohtaja, nuorehko nainen". Voisiko olla niin, että sait juuri sitä, mitä tulit hakemaankin?
Mutta. Ehkäpä hait sosiaalityöntekijäksi siihen surullisenkuuluisaan kuntaan, jossa on töissä vain epäpäteviä, koska kukaan ei siedä mätää työympäristöä. Ehkäpä kakaramainen käyttäytymisesi koitui tällä kertaa onneksesi?
Mielestäni ”kakaramaista” käytöstä osoittivat lähinnä ne mesoavat kunta-ukkelit. He esim. keskeyttivät useamman kerran sen päähaastattelijan (henkilöstöpomo) ja puhuivat hänen päälle. Oli kiusallista katsoa, miten henkilöstöpäällikkö yritti suitsia muita haastattelijoita ja kääntää puheenaihetta esim. siihen, olisiko mulla jotain kysyttävää tms. Henkilöstöpäälliköllä myös ammatti-ihmisenä oli ymmärrys siitä, että maaseudulla on pätevistä työnhakijoista pulaa. En tarkoita, että mulle pitäisi olla mikään punainen matto levitettynä jalkojen alle, mutta ihan asiallinen haastattelu olisi ollut riittävä.
Kyseinen paikka ei ollut muuten sosiaalityöntekijä, vaan kunnan koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta vastaava lääkäri ja paikka oli siis ollut yli vuoden ilman hakijoita.
Lääkärin paikka oli ollut yli vuoden ilman hakijoita ja kuntapomot tytöttelivät ja kiusasivat pätevää hakijaa? Vaikea uskoa, mutta on kai maakunnissa hullumpaakin nähty.
No se OLIKIN kuin Fingerporista :D
KYSYMYS: Kerropas, miksi juuri SINUT pitäisi palkata tähän tehtävään?
VASTAUS: koska olen pätevä ja kiinnostunut työskentelemään nimenomaan koululaisten ja opiskelijoiden parissa. Lisäksi olen tehnyt sijaisuuksia aiemmin opiskelijaterveydenhuollossa Helsingissä.
K: mutta miksi juuri sinä olisit paras hakija?
V: ööö taidan olla ainut pätevä hakija tähän virkaan, joka on ollut pitkään avoinna.
K: mutta miksi meidän kannattaisi palkata juuri SINUT?
V: öööh
En ottanut tuota työtä lopulta vastaan, mutta toisella maaseutupaikassa olin yht 2.5 vuotta. Viihdyin ihan hyvin mutta kaikenlaisia hassuja ”vain maalla alle 10 000 hlön kunnassa voi tapahtua tällaista”-hassuja juttuja tuli vastaan. Pikkupaikkojen kuntapolitiikan kiemurat on ihan oma lukunsa, kaikenlaista voi olla mutta siitä ei sen enempää.
Pakko kysyä, että miksi jäit haastatteluun loppuun asti? Ajatteletko jälkeenpäin, että olisi pitänyt poistua heti kun huomasit pelin hengen? Kuulostaa siltä että tuonne ei olisi kannattanut mennä töihin missään nimessä, etenkin kun oli selvää että saat töitä melkein mistä vaan. Olisi ollut ehkä herroillekin hyvä opetus, kun olisit poistunut omasta aloitteestasi kesken haastattelun!
Eräässä ryhmätyöhaastattelussa kysyin ääneen, onko jalkapallo urheilulaji!
Tarkoituksena oli kysyä, onko jalkapallo OLYMPIAlaji (ryhmätehtävä liittyi olympialaisiin), mutta meni ajatukset vähän sekaisin :)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen ominaisuus, että alan tahattomasti jäljitellä puhekumppanini tapaa puhua. En voi sille mitään, se tapahtuu automaattisesti. Kun oli haastattelu, jossa toinen haastattelija väänsi tukevaa tamperetta ja toisella oli s-vika, niin minä aloin puhua tampereen murteella ja samalla s-vialla. Tiedostan sen siinä tilanteessa, mutta jo alan keskittyä puhumaan "normaalisti", en pysty kuuntelemaan tai keskittymään itse sanomisiini. Toisin sanoen, lähes jokainen varmaan kokee, että pilkkaan. Niin myös tuossa haastattelussa. S-vikainen pahastui silminnähden, tamperelainen ilmeisesti lähinnä huvittui. En tosiaan saanut paikkaa...
Mulla on ihan sama juttu! En onneksi puhevikoja ala matkia mutta murretta alan. Oon tätä joskus selittänytkin esim. Turussa kosmetologilla kun onhan se nyt outoa, että helsinkiläinen tulee kasvohoitoon ja jo 10 minuutin päästä vääntää Turun murretta :D
Hain erittäin kansainväliseen paikkaan töihin, ja ilmoituksessa painotettiin että englannin on oltava erittäin sujuva ja muu kieli plussaa. Englanti on toinen äidinkieleni ja kävin kouluni briteissä, ja lisäksi puhun vielä suhteellisen sujuvaa ranskaa, joten ajattelin että tämähän se minulle sopii.
Haastattelu meni kuitenkin aivan plörinäksi, koska haastattelija, joka itse puhui rallienglantia, ei ymmärtänyt minun aksenttiani ollenkaan :D
Tilanne oli jotenkin absurdi kun haastattelija alkaa puhumaan ja keskustelu menee näin:
"Vee tink it is important that juu speek enklish and finnis."
"Oh, that will be no problem at all! I speak both languages fluently, and I'm well versed in all the needed business language."
"Täh?"
En vieläkään oikein ymmärrä miksi haastattelija oli ihminen joka ei itse englantia taitanut, mistä hän olisi tiennyt osaanko kieltä tarpeeksi vai en :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa, että KOSKAAN en ole mokannut haastattelussa. Ujo olen ja en ehkä osaa aina antaa oikeaa kuvaa itsestäni, mutta ikinä en ole mokaillut mitään tyyliin repeillyt ja piereskellyt. Oikeastaan ihmettelen näitä MOIA täällä. Miksi minä en MOAILE, vaikka olen ujo ja kova jännittämään uusia ihmisiä. Outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen ominaisuus, että alan tahattomasti jäljitellä puhekumppanini tapaa puhua. En voi sille mitään, se tapahtuu automaattisesti. Kun oli haastattelu, jossa toinen haastattelija väänsi tukevaa tamperetta ja toisella oli s-vika, niin minä aloin puhua tampereen murteella ja samalla s-vialla. Tiedostan sen siinä tilanteessa, mutta jo alan keskittyä puhumaan "normaalisti", en pysty kuuntelemaan tai keskittymään itse sanomisiini. Toisin sanoen, lähes jokainen varmaan kokee, että pilkkaan. Niin myös tuossa haastattelussa. S-vikainen pahastui silminnähden, tamperelainen ilmeisesti lähinnä huvittui. En tosiaan saanut paikkaa...
Mulla on ihan sama juttu! En onneksi puhevikoja ala matkia mutta murretta alan. Oon tätä joskus selittänytkin esim. Turussa kosmetologilla kun onhan se nyt outoa, että helsinkiläinen tulee kasvohoitoon ja jo 10 minuutin päästä vääntää Turun murretta :D
Tarkoitatko, että menet Helsingistä Turkuun kasvohoitoon.....? Ok... Koska jos asut Turussa, et yllätys yllätys ole helsinkiläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvin arvosanoin vasta valmistunut yliopistosta alalle, jossa on maaseudulla huutava työvoimapula. Olin kyllästynyt elämääni Helsingissä ja päätin, että voisin pitää pari "välivuotta" ja muuttaa jonnekkin maaseudun pikkupaikkaan töihin. Alani avoimia työpaikkoja oli ympäri Suomea useita auki, joten laitoin muutamia hakemuksia ja kävin haastatteluissa. Kun minulle soitettiin työhaastatteluihin, ekat kysymykset oli tyyliin "koska voit aloittaa" ja "tervetuloa" eli työnantajien innostus oli kovaa. Ymmärrettävää, sillä kyseessä saattoi olla tyyliin 3.s hakukierros ja olin ensimmäinen (pätevä) hakija.
Yksi hakupaikoistani oli pikkupaikkakuntaan, jossa hakemani kunnallinen virka oli ollut jo yli vuoden avoinna kun ei ollut hakijoita. Pääsin haastatteluun ja kunnantalon aulassa minua oli vastaanottamassa henkilöstöjohtaja, nuorehko nainen. Hän oli tosi kiva, toivotti tervetulleeksi ja kertoi miten kunta tukisi minua asunnon saannissa yms. etuuksissa. Menimme yhdessä neuvotteluhuoneeseen, jossa oli pöytä täynnä vanhoja kunta-aktiivi ukkeleita tms., liioittelematta vähintään 6 ihmistä, luutavasti jopa enemmän. Titteileinä tyyliin sosiaalilautakunnan pj, sosiaalilautakunnan vara pj, kaupunginvaltuuston edustaja, terveystoimikunnan pj... Sitten heidän taholta alkoi ihan uskomaton tenttaus, jota kesti 1,5 tuntia! "Miten sinä vakuuttaisit meidät, että juuri SINUT pitää valita"-tyyliin hyökkäävät kysymykset. Näki, miten nuo isännät oli ihan liekeissä kun pääsivät tenttaamaan minua. Heidän kysymykset oli sellaisia yleisiä kysymyksiä (esim. mitkä ovat sinun heikkoudet), ei työn substanssiosaamiseen liittyviä. Lisäksi heidän asenteensa oli ylimielisen tytöttelevä, vaikka olin 26 vuotias korkeakoulutettu asiantuntija.
Kunnan hallintojohtaja kiermurteli tosi kiusaantuneen näköisenä ja yritti seivata minkä pystyi kunta-ukkojen tympeää asennetta. Hän yritti myös moneen kertaan lopettaa haastattelua, joka venyi ja vanui, mutta siinä kuitenkaan onnistumatta. Kun olin tunnin ollut tentattavana, olin pitkän ajomatkan jälkeen jo vähän väsynyt ja mulla ei enää pokka kestänyt. Aloin päässäni keksiä huonoja vitsejä tyyliin "kuinka monta maaseudun keskustapuolue-aktiivia tarvitaan tekemään yksi omituinen työhaastattelu" ja visualisoin haastattelijani Fingerporin hahmojen muotoon, kun he olivat niin koomisia. Siten mulla viimeisen puolen tunnin ajan pokka petti useampaan kertaan, hihitin ja tyrskin ääneen. Koitin peittää niitä yskähdyksiksi yms. mutta ei oikein onnistunut. Pahinta, että nauruni tarttui siihen kivaan henkilöstöjohtajaan ja näin miten hänkin pidätteli nauruaan. Kunta-ukkelit eivät ilmeisesti huomanneet mitään, kun olivat niin liekeissä haastattelutilanteesta.
Ehkä tilanne olikin rakenneltu niin, että otettiin selvää 26-vuotiaan korkeakoulutetun asiantuntijan paineensietokyvyistä. Minä olen ollut pari kertaa tilanteessa, jossa testattiin todella omituisin keinoin sitä, miten siedän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, eikä mieleenikään tullut tyrskähdellä naurusta eikä itkusta.
Voi tietysti olla niinkin, että sinä olit fiksu ja kuntaukkelit tyhmiä, mutta toisenlainenkin tilanne tuli tässä mieleen.
Joo ymmärrän tämän pointin, olen tuon jälkeen ollut myös tiukoissa työhaastatteluissa joissa on ihan tietoisesti tentattu mun osaamista ja paineensietoa. Ja hyvä niin. Mutta tuo tilanne oli musta vaan niin koominen, koska kontrasti asiallisen henkilöstöpäällikön ja uhoavien kunnanukkojen välillä oli niin suuri. Miksi niitä tyyppejä piti olla niin monta, mutta kukaan ei ollut vaivautunut ottamaan selvää työn substanssiosaamisesta? Miksi heille ei tullut mieleen, että heillä on suurempi tarve minulle kuin mulla heille? Tuossa vaiheessa mulle oli jo tarjottu kahdesta toisesta kunnasta samanlaista työtä ja seuraavalle päivälle oli taas työhaastattelu sovittu. Tuli tunne, että kuntasedillä oli taka-ajatus, että nyt otetaan ”Hesan likalta luulot pois”, mikä oli aivan omiin muroihin pissimistä heille.
Miksi olisi tullut? Aika usein kunnanjohtajistolla on sen verran elämänkokemusta, että he saattoivat aivan hyvin tunnistaa kukkoilevan keltanokan ja päättivät vähän huvitella tämän kustannuksella. Asenteestasi kuiskii sanavalintasi: "liekeissä", "uhoavat kunnanukot", "kunta-aktiivi ukkelit" ja "kiva henkilöstöjohtaja, nuorehko nainen". Voisiko olla niin, että sait juuri sitä, mitä tulit hakemaankin?
Mutta. Ehkäpä hait sosiaalityöntekijäksi siihen surullisenkuuluisaan kuntaan, jossa on töissä vain epäpäteviä, koska kukaan ei siedä mätää työympäristöä. Ehkäpä kakaramainen käyttäytymisesi koitui tällä kertaa onneksesi?
Mielestäni ”kakaramaista” käytöstä osoittivat lähinnä ne mesoavat kunta-ukkelit. He esim. keskeyttivät useamman kerran sen päähaastattelijan (henkilöstöpomo) ja puhuivat hänen päälle. Oli kiusallista katsoa, miten henkilöstöpäällikkö yritti suitsia muita haastattelijoita ja kääntää puheenaihetta esim. siihen, olisiko mulla jotain kysyttävää tms. Henkilöstöpäälliköllä myös ammatti-ihmisenä oli ymmärrys siitä, että maaseudulla on pätevistä työnhakijoista pulaa. En tarkoita, että mulle pitäisi olla mikään punainen matto levitettynä jalkojen alle, mutta ihan asiallinen haastattelu olisi ollut riittävä.
Kyseinen paikka ei ollut muuten sosiaalityöntekijä, vaan kunnan koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta vastaava lääkäri ja paikka oli siis ollut yli vuoden ilman hakijoita.
Lääkärin paikka oli ollut yli vuoden ilman hakijoita ja kuntapomot tytöttelivät ja kiusasivat pätevää hakijaa? Vaikea uskoa, mutta on kai maakunnissa hullumpaakin nähty.
No se OLIKIN kuin Fingerporista :D
KYSYMYS: Kerropas, miksi juuri SINUT pitäisi palkata tähän tehtävään?
VASTAUS: koska olen pätevä ja kiinnostunut työskentelemään nimenomaan koululaisten ja opiskelijoiden parissa. Lisäksi olen tehnyt sijaisuuksia aiemmin opiskelijaterveydenhuollossa Helsingissä.
K: mutta miksi juuri sinä olisit paras hakija?
V: ööö taidan olla ainut pätevä hakija tähän virkaan, joka on ollut pitkään avoinna.
K: mutta miksi meidän kannattaisi palkata juuri SINUT?
V: öööh
En ottanut tuota työtä lopulta vastaan, mutta toisella maaseutupaikassa olin yht 2.5 vuotta. Viihdyin ihan hyvin mutta kaikenlaisia hassuja ”vain maalla alle 10 000 hlön kunnassa voi tapahtua tällaista”-hassuja juttuja tuli vastaan. Pikkupaikkojen kuntapolitiikan kiemurat on ihan oma lukunsa, kaikenlaista voi olla mutta siitä ei sen enempää.
Pakko kysyä, että miksi jäit haastatteluun loppuun asti? Ajatteletko jälkeenpäin, että olisi pitänyt poistua heti kun huomasit pelin hengen? Kuulostaa siltä että tuonne ei olisi kannattanut mennä töihin missään nimessä, etenkin kun oli selvää että saat töitä melkein mistä vaan. Olisi ollut ehkä herroillekin hyvä opetus, kun olisit poistunut omasta aloitteestasi kesken haastattelun!
Olin nuori ja melko kokematon kuitenkin työhaastattelujen suhteen. Lisäksi en ole perustemperamentiltani nopea reagoimaan vaan pikemminkin hitaasti lämpenevä. Siten en osannut reagoida muuten kuin hihittämällä ja tirskumalla. Se tilanne huvittaa mua edelleen. Kunnanisillä kun oli sellainen vastakkainasettelun asetelma he vs. minä. Mutta kuten yksi kaveri sanoi; Pohjanmaalla vihataan lähtökohtaisesti kaikkea ”hesalaista”.
Multa irtosi silmälasien sangoista ruuvi, jolla toinen linssi kiristettiin paikalleen, samalla hetkellä kun istahdin pöydän ääreen haastateltavaksi.
Siinä sitten yritin silmiä tihrustamalla laittaa linssiä ja ruuvia paikalleen ja vastailla samalla kysymyksiin.
Kai se sitten meni ok. Sain ruuvin kiristettyä peukalonkynnellä ja homman itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvin arvosanoin vasta valmistunut yliopistosta alalle, jossa on maaseudulla huutava työvoimapula. Olin kyllästynyt elämääni Helsingissä ja päätin, että voisin pitää pari "välivuotta" ja muuttaa jonnekkin maaseudun pikkupaikkaan töihin. Alani avoimia työpaikkoja oli ympäri Suomea useita auki, joten laitoin muutamia hakemuksia ja kävin haastatteluissa. Kun minulle soitettiin työhaastatteluihin, ekat kysymykset oli tyyliin "koska voit aloittaa" ja "tervetuloa" eli työnantajien innostus oli kovaa. Ymmärrettävää, sillä kyseessä saattoi olla tyyliin 3.s hakukierros ja olin ensimmäinen (pätevä) hakija.
Yksi hakupaikoistani oli pikkupaikkakuntaan, jossa hakemani kunnallinen virka oli ollut jo yli vuoden avoinna kun ei ollut hakijoita. Pääsin haastatteluun ja kunnantalon aulassa minua oli vastaanottamassa henkilöstöjohtaja, nuorehko nainen. Hän oli tosi kiva, toivotti tervetulleeksi ja kertoi miten kunta tukisi minua asunnon saannissa yms. etuuksissa. Menimme yhdessä neuvotteluhuoneeseen, jossa oli pöytä täynnä vanhoja kunta-aktiivi ukkeleita tms., liioittelematta vähintään 6 ihmistä, luutavasti jopa enemmän. Titteileinä tyyliin sosiaalilautakunnan pj, sosiaalilautakunnan vara pj, kaupunginvaltuuston edustaja, terveystoimikunnan pj... Sitten heidän taholta alkoi ihan uskomaton tenttaus, jota kesti 1,5 tuntia! "Miten sinä vakuuttaisit meidät, että juuri SINUT pitää valita"-tyyliin hyökkäävät kysymykset. Näki, miten nuo isännät oli ihan liekeissä kun pääsivät tenttaamaan minua. Heidän kysymykset oli sellaisia yleisiä kysymyksiä (esim. mitkä ovat sinun heikkoudet), ei työn substanssiosaamiseen liittyviä. Lisäksi heidän asenteensa oli ylimielisen tytöttelevä, vaikka olin 26 vuotias korkeakoulutettu asiantuntija.
Kunnan hallintojohtaja kiermurteli tosi kiusaantuneen näköisenä ja yritti seivata minkä pystyi kunta-ukkojen tympeää asennetta. Hän yritti myös moneen kertaan lopettaa haastattelua, joka venyi ja vanui, mutta siinä kuitenkaan onnistumatta. Kun olin tunnin ollut tentattavana, olin pitkän ajomatkan jälkeen jo vähän väsynyt ja mulla ei enää pokka kestänyt. Aloin päässäni keksiä huonoja vitsejä tyyliin "kuinka monta maaseudun keskustapuolue-aktiivia tarvitaan tekemään yksi omituinen työhaastattelu" ja visualisoin haastattelijani Fingerporin hahmojen muotoon, kun he olivat niin koomisia. Siten mulla viimeisen puolen tunnin ajan pokka petti useampaan kertaan, hihitin ja tyrskin ääneen. Koitin peittää niitä yskähdyksiksi yms. mutta ei oikein onnistunut. Pahinta, että nauruni tarttui siihen kivaan henkilöstöjohtajaan ja näin miten hänkin pidätteli nauruaan. Kunta-ukkelit eivät ilmeisesti huomanneet mitään, kun olivat niin liekeissä haastattelutilanteesta.
Ehkä tilanne olikin rakenneltu niin, että otettiin selvää 26-vuotiaan korkeakoulutetun asiantuntijan paineensietokyvyistä. Minä olen ollut pari kertaa tilanteessa, jossa testattiin todella omituisin keinoin sitä, miten siedän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, eikä mieleenikään tullut tyrskähdellä naurusta eikä itkusta.
Voi tietysti olla niinkin, että sinä olit fiksu ja kuntaukkelit tyhmiä, mutta toisenlainenkin tilanne tuli tässä mieleen.
Joo ymmärrän tämän pointin, olen tuon jälkeen ollut myös tiukoissa työhaastatteluissa joissa on ihan tietoisesti tentattu mun osaamista ja paineensietoa. Ja hyvä niin. Mutta tuo tilanne oli musta vaan niin koominen, koska kontrasti asiallisen henkilöstöpäällikön ja uhoavien kunnanukkojen välillä oli niin suuri. Miksi niitä tyyppejä piti olla niin monta, mutta kukaan ei ollut vaivautunut ottamaan selvää työn substanssiosaamisesta? Miksi heille ei tullut mieleen, että heillä on suurempi tarve minulle kuin mulla heille? Tuossa vaiheessa mulle oli jo tarjottu kahdesta toisesta kunnasta samanlaista työtä ja seuraavalle päivälle oli taas työhaastattelu sovittu. Tuli tunne, että kuntasedillä oli taka-ajatus, että nyt otetaan ”Hesan likalta luulot pois”, mikä oli aivan omiin muroihin pissimistä heille.
Substanssi XDDDD Kylläpä sitä ollaan niin hienoa ja isoa XDD.
Koulu-/työpaikkakiusaaja?
Kaksi huonoa arvausta ja nekin ihan väärin XD.
Mä oon myöhästynyt haastattelusta. Ekassa haastattelussa otin aiemman bussin ja odotin tunnin ennen haastattelua, jatkohaastatteluun (rekryfirman kautta ja ekaa kertaa näin työnantajan) menin sitten myöhemmällä bussilla, jonka piti olla 15 min ennen haastattelua haastattelupaikan edessä. Bussi oli myöhässä (oli kesä...) ja minä myös...pyysin anteeksi ja kokosin itseni ja haastattelu meni hyvin. Sain paikan😊 olin tosi nuori ja luulin, että paikka meni.
Muutamaa vuotta myöhemmin jo ammattilaisena kolmannessa finaali haastattelussa korostin joustavuutta ja mukavuutta tms, kun kysyttiin miten pärjään vaikeissa tilanteissa. Astellessa ulos tajusin, että paikka tais mennä siinä. Paikka oli sellainen, että olisi tarvinnut välillä vääntää rautalangasta lakiin liittyviä asioita. En saanut paikkaa vaan meni toiselle, joka oli vielä mukana. Olin edellisessä paikassa joutunut työpaikkakiusatuksi, niin olin allerginen hankalille ihmisille, että sinänsä oikean päätöksen tekivät. Päätös olisi silti voinut olla eri, jos olisin painottanut tiukkuutta ym. haastavissakin tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen ominaisuus, että alan tahattomasti jäljitellä puhekumppanini tapaa puhua. En voi sille mitään, se tapahtuu automaattisesti. Kun oli haastattelu, jossa toinen haastattelija väänsi tukevaa tamperetta ja toisella oli s-vika, niin minä aloin puhua tampereen murteella ja samalla s-vialla. Tiedostan sen siinä tilanteessa, mutta jo alan keskittyä puhumaan "normaalisti", en pysty kuuntelemaan tai keskittymään itse sanomisiini. Toisin sanoen, lähes jokainen varmaan kokee, että pilkkaan. Niin myös tuossa haastattelussa. S-vikainen pahastui silminnähden, tamperelainen ilmeisesti lähinnä huvittui. En tosiaan saanut paikkaa...
Mulla on ihan sama juttu! En onneksi puhevikoja ala matkia mutta murretta alan. Oon tätä joskus selittänytkin esim. Turussa kosmetologilla kun onhan se nyt outoa, että helsinkiläinen tulee kasvohoitoon ja jo 10 minuutin päästä vääntää Turun murretta :D
Tarkoitatko, että menet Helsingistä Turkuun kasvohoitoon.....? Ok... Koska jos asut Turussa, et yllätys yllätys ole helsinkiläinen.
Voi olla sulle suuri yllätys, mutta ihmiset matkustelevat. Lomalla on ihana rentoutua kasvohoidossa tms.
En ole kyseinen, kenelle vastasit, mutta olen useammalla paikkakunnalla käynyt hieronnassa tai hoidossa. Varaan paikallisesta kauneushoitolasta ajan, kun tiedän loman tai työmatkan ajankohdan.
Tää ei ihan oo haastattelu, mutta mulle soitettiin konsernista, jonka yhtiöön olin itse hakenut töihin, jotta voitaisiin pyytää haastatteluun. Puhelun alussa soittaja esittäytyi ja kysyi, onko konserni x minulle tuttu. En heti hiffannut hakemani paikan linkkiä konserniin, luulin että nää myy jotain, ja totesin pokkana, että "oon mä ton joskus kuullut, mutta en kyllä tiiä". :D Ilmeisesti rehellisyys peri maan, sillä sain paikan, vaikka hävettikin mennä sinne haastatteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyutyutyu kirjoitti:
Jenkeissä on alettu kouluttaa rekrytoijia tuollaisten diversiteettisotureiden varalta. Heidän ottaminen töihin kun tuppaa tuomaan mukanaan kaikenlaista ylimääräistä ongelmaa työyhteisöön ja varsinainen fokus työntekoon kärsii :D
Tavallaan ymmärrän, miksi. Ajatelkaapa, jos asetelma olisikin ollut toisin päin; nuori mies hakemassa naisvaltaiselle alalle mainostaen, että nyt saadaan vähän miehekkäämpää otetta tähän hommaan.
Kyllä minä ainakin näkisin punaista.
Todella vammaista kuvitella sukupuolen tuovan lisäarvoa työhön.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Viimeksi, kun olin työhaastattelussa hotelliin yli kuukausi sitten, en oikein osannut tuoda hyviä puoliani esille enkä ollut etukäteen miettinyt oikein mitään vastauksia ihan sellaisiin todella peruskysymyksiin. Haastattelutilanne oli todella jäykkä. Olisin paperilla ollut ihan hyvä siihen työhön, mutta haastattelija ei ollut kai lukenut papereitani pahemmin. Olisin varmaan selvinnyt tuosta haastattelusta jo silläkin paremmin, että olisin vain haastattelun aikana puhunut ne samat asiat, jotka olin kirjoittanut hakemuksessa ja CV:ssä.
Muutaman viikon päästä sain sitten viestin, että "Saimme paljon hakemuksia ja valintamme ei nyt kohdistunut sinuun.. " ja samaan paikkaan oli ollut jo uusi työpaikkailmoitus minun haastatteluni jälkeen ja oli silloinkin kun sain tuon viestin.
Menin haastatteluun oikein siistinä, viimehetken vinkkinä ystäväni antoi minulle kirkkaan punaista huulipunaa jollaista en ole tottunut käyttämään.
Oli varmaan jo 20 minuuttia haastattelua käyty ja hyvin meni kun yhtäkkiä vain ilmoitin kahdelle haastattelijalle, että anteeksi, en tykkää huulipunasta, ja aloin pyyhkiä sitä paperilla pois. Toimitusjohtaja mulkaisi ja mukana ollut nainen hymähti.
Samassa haastattelussa toimari kysyi melko hyökkäävästi että jaksanko päivittäin noin pitkää työmatkaa akaa, ja vastasin kärkkäästi että mulla on oikeen mukava auto ajaa :D
Sain paikan ja sovin kyllä mainiosti porukkaan 😂
Mä myöhästyin nuorena 45 minuuttia haastattelusta, kun en löytänyt perille. No kun saavuin, niin musta tehtiin lähes väkisin pizzataksi. Olin siis hakenut tarjoilijan paikkaa ja en osannut kunnolla edes ajaa autoa, vaikka kortti olikin. No ekan päivän aikana kävi kaikille osapuolille selväksi, että olin ihan väärä henkilö tuohon hommaan.
Nuorena ja ujona hain töitä ranskalaisesta firmasta. Puhuin oikein hyvin ranskaa kun olin opiskellut sitä pitkänä kielenä ja ollut Ranskassa vaihdossakin, mutta hermostuksissani menin työhaastattelussa ihan lukkoon ja vaihdoin yhtäkkiä englantiin. Haastattelu saatiin kyllä englanniksi joten kuten päätökseen, mutta työpaikkaa en saanut (vaatimuksena oli siis nimenomaan ranskan kielen taito).
Lääkärin paikka oli ollut yli vuoden ilman hakijoita ja kuntapomot tytöttelivät ja kiusasivat pätevää hakijaa? Vaikea uskoa, mutta on kai maakunnissa hullumpaakin nähty.