Lue keskustelun säännöt.
Kamalimmat/hauskimmat moat työhaastattelussa?
Mokasin haastattelun työpaikkaan, johon olisin ehdottomasti halunnut ja mieli maassa. Millaisia virheitä tai mokia olette tehneet? Oletteko siitä huolimatta saaneet työn? Naurattaako vai harmittaako näin jälkikäteen?
Tiedän, että tällaisia ketjuja on useita, mutta googlesta löytyy monia sellaisia, josta osa viestien sisällöstä puuttuu palstamuutoksen takia. Tehdäänkö uusi pysyvä ketju?
Kommentit (386)
Sikäli kun ymmärrän, molemminpuolinen ihastuminen pomon kanssa. En pysty selittämään, äärimmäisen harvoin minulle tapahtuu salamarakastumista. Katsoimme pomon kanssa haastattelun keskivaiheissa toisiamme, se pääsi tapahtumaan. Huone oli siis täynnä johtokuntaa, alle 10 ihmistä sellaisessa pienessä seminaaritilassa.
Haastattelu meni tätä silmänräpäystä lukuunottamatta hyvin. Paikkaan valittiin paikkakuntalainen, minä olin tullut toiselta puolelta Suomea. Sain viestin, jossa ilmoitettiin minun olevan kuudesta haastatellusta ensimmäisellä varasijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ilmoittanut vahvuudekseni hyvän kielitaidon. Puhunkin laajasti eri kieliä, mutta kaikista puhumistani kielistä ruotsi on minulle "vaikein": ei muuten, mutta en koskaan puhu sitä. Luen kirjoja ruotsiksi ja ymmärrän sitä sujuvasti, mutta puhuminen vaatii aina hiukan aikaa ennen kuin se lähtee sujumaan. No, eiköhän kaikista kuudesta kielestä sitten haluttu testata ruotsin taidon osaamistani, vaikka olennaisempi olisi ehkä ollut englanti. Sönkkäsin ja sönkkäsin ja sain aikaan todella vajanaisia vastauksia.
Jotenkin (ehkä vakuuttavan cv:n?) ansiosta pääsin toiselle kierrokselle ja siellä testattiin sitten englantia ja venäjää. Puhun kumpaakin todella luontevasti, englanti on työkieleni ja puhun sitä myös englantilaisen puolisoni kanssa. Haastattelija joka oli ollut myös ekalla kierroksella sanoi luulleensa että olin valehdellut kielitaidostani kun ruotsi ei sujunut silloin aiemmin. Totesin rehellisesti ja vähän häpeissänikin, että voin kirjoittaa vaikka seuraavan työprojektini kokonaan ruotsiksi, mutta puhuminen on kuin myrkyn nielemistä enkä ole yhtään omalla alueellani siinä.
No sain paikan ja nyt puhun työpäivien aikana oikeastaan pelkkää englantia ja venäjää. Ruotsia ei ole tarvinnut käyttää kertaakaan, enkä ymmärrä miksi ne sitä testasivat kun se ei firman toiminnassa ole yhtään olennaista. :D Itsekin nyt ehkä laittaisin ansioluetteloon että kirjalliset taidot erinomaiset mutta suullisessa parannettavaa...
Firma soittaa ja pyytaa tyohaastatteluun. Poika (4v) vastaa puhelimeen. 'Ei aiti paase puhelimeen kun se on kakalla!' Niin olinkin! Soittivat takaisin myohemmin ja olin kylla aika nolo.
Vierailija kirjoitti:
Firma soittaa ja pyytaa tyohaastatteluun. Poika (4v) vastaa puhelimeen. 'Ei aiti paase puhelimeen kun se on kakalla!' Niin olinkin! Soittivat takaisin myohemmin ja olin kylla aika nolo.
Ihana! :D Saitko paikan lopulta?
Vierailija kirjoitti:
Firma soittaa ja pyytaa tyohaastatteluun. Poika (4v) vastaa puhelimeen. 'Ei aiti paase puhelimeen kun se on kakalla!' Niin olinkin! Soittivat takaisin myohemmin ja olin kylla aika nolo.
Siis mitä ihmettä? Elätkö vielä jossain keskiajalla jolloin ainoa puhelin oli koko perheen käytössä ollut lankapuhelin eteisen puhelinpöydällä, johon vastasi kuka ehti ja sitten huudettiin oikeaa henkilöä puhelimeen?
Kannattaisi tutustua sellaiseen nykytekniikan ihmeeseen mitä myös matkapuhelimeksi kutsutaan, siihen voi puhua vaikka vessasta käsin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että, niitä on monta. Yksi oli pesiytynyt haastattelijan pöydälle, ja valtavan linnun takaa en nähnyt koko haastattelijaa.
Kamalin oli varmaan se haastattelu jossa pyydettiin lahtaamaan moa samaan tapaan kuin esi-isät ikään, senhän takia ne kuolivat sukupuuttoon. Saakelin teurastajat.
Olen tehnyt klassisen mokan eli vahingossa haukkunut yrityksen tuotetta työhaastattelussa. Tietenkään en saanut paikkaa :)
Nuorempana tein ihan karsean mokan ja unohdin haastattelijan nimen. Silloin ei ollut vielä älypuhelimia, joista tarkistaa asiaa saman tien. Toimistotalon vastaanottoon ei oltu toimitettu minkäänlaista vieras/isäntälistaa. Siinä sitten tuskaisena arvoin sitä nimeä vastaanoton tätien kanssa; he olivat myötätuntoisia ja yrittivät kovasti auttaa. Lopulta vastaanotosta soitettiin oikealle henkilölle, joka oli jo lähtenyt kotiinpäin, kun minua ei ollut kuulunut. Hän tuli kuitenkin takaisin ja pidimme haastattelun. Sain paikan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin ikäni väärin :D Sain paikan.
Vierailija kirjoitti:
Olin ilmoittanut vahvuudekseni hyvän kielitaidon. Puhunkin laajasti eri kieliä, mutta kaikista puhumistani kielistä ruotsi on minulle "vaikein": ei muuten, mutta en koskaan puhu sitä. Luen kirjoja ruotsiksi ja ymmärrän sitä sujuvasti, mutta puhuminen vaatii aina hiukan aikaa ennen kuin se lähtee sujumaan. No, eiköhän kaikista kuudesta kielestä sitten haluttu testata ruotsin taidon osaamistani, vaikka olennaisempi olisi ehkä ollut englanti. Sönkkäsin ja sönkkäsin ja sain aikaan todella vajanaisia vastauksia.
Jotenkin (ehkä vakuuttavan cv:n?) ansiosta pääsin toiselle kierrokselle ja siellä testattiin sitten englantia ja venäjää. Puhun kumpaakin todella luontevasti, englanti on työkieleni ja puhun sitä myös englantilaisen puolisoni kanssa. Haastattelija joka oli ollut myös ekalla kierroksella sanoi luulleensa että olin valehdellut kielitaidostani kun ruotsi ei sujunut silloin aiemmin. Totesin rehellisesti ja vähän häpeissänikin, että voin kirjoittaa vaikka seuraavan työprojektini kokonaan ruotsiksi, mutta puhuminen on kuin myrkyn nielemistä enkä ole yhtään omalla alueellani siinä.
No sain paikan ja nyt puhun työpäivien aikana oikeastaan pelkkää englantia ja venäjää. Ruotsia ei ole tarvinnut käyttää kertaakaan, enkä ymmärrä miksi ne sitä testasivat kun se ei firman toiminnassa ole yhtään olennaista. :D Itsekin nyt ehkä laittaisin ansioluetteloon että kirjalliset taidot erinomaiset mutta suullisessa parannettavaa...
Minä olen kaksikielinen ja puhun kahta muutakin kieltä oikein hyvin. Ruotsi on jäänyt lukioruotsiin. Jokaisessa valtion työpaikkahaastattelussa minut on pantu änkyttämään ruotsia, koska se vain nyt kuuluu valtion virkamiehen osata. Työssä ei tarvitse osata, mutta haastattelussa ja teoriassa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain nuorena opiskelijana oman alan ensimmäistä kesätyöpaikkaa ja jännitin jo etukäteen vatsa kuralla haastattelua. Poikaystävä sitten edellisen illan preppasi minua ja piti harjoitushaastattelun, joka ei mennyt mitenkään kovin hyvin koska jäädyin jo siinäkin. Tunnelmaa keventääkseen hän heitti viimeiseksi kysymykseksi "Ja mikä on Suomen joukkueen vastaus?" johon minä vannoutuneena Kummeli-fanina kiekaisin "Kanada!" Naurettiin molemmat ja sain jopa hiukan nukuttua yöllä.
Seuraavana aamuna haastattelu sujui jäisesti ja hermostuneesti, mutta paremmin kuin olin pelännyt ja aloin jopa hieman rentoutua. Haastattelija kyseli tietojani firmasta ja hommasta (insinööriala) ja ilmeisesti puhuin epäselvästi (varmaan, kun sydän hakkasi, korvissa kohisi ja koitin estää ääntä tärisemästä) koska hän täsmensi "Anteeksi, nyt en ihan kuullut, mikä oli vastauksesi?" johon minä tietysti kiekaisin "Kanada!" Se ilme... Tietenkin jäädyin kahta pahemmin ja sen sijaan että olisin naurahtanut tai edes selittänyt mitään, vastasin uudelleen alkuperäisen oikean vastauksen ja jatkoin kuin ei mitään. En saanut paikkaa.
Silloin itketti mutta onneksi seuraava haastattelu meni paremmin ja sain kesäksi töitä:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Firma soittaa ja pyytaa tyohaastatteluun. Poika (4v) vastaa puhelimeen. 'Ei aiti paase puhelimeen kun se on kakalla!' Niin olinkin! Soittivat takaisin myohemmin ja olin kylla aika nolo.
Siis mitä ihmettä? Elätkö vielä jossain keskiajalla jolloin ainoa puhelin oli koko perheen käytössä ollut lankapuhelin eteisen puhelinpöydällä, johon vastasi kuka ehti ja sitten huudettiin oikeaa henkilöä puhelimeen?
Kannattaisi tutustua sellaiseen nykytekniikan ihmeeseen mitä myös matkapuhelimeksi kutsutaan, siihen voi puhua vaikka vessasta käsin!
Voisikohan tämä tilanne olla tapahtunut aikana, jolloin kännykkää ei joko ollut, tai ei ollut niin yleinen kuin tänä päivänä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yks pahimmista työhaastattelu moista oli se kun kerran moasin jopa sen et laitoin herätyksen väärään aikaan eli klo 9 mutta se haastattelu olikin alkanut sillon 9. :/ Vieläkin harmittaa toi moa, ois ollut mun unelmaduuni
Ensimmäistä puutarha-alan työpaikkaa hakiessani, minulta kysyttiin, että onko mulla kokemusta alalta. No ei ollut, mutta ennen kuin ehdin sen kummemmin ajatella olin ja kerennyt hölöttää, että "Oon mä lehmiä hoitanut." (Yritin kai sillä vakuuttaa, että en pelkää fyysistä työtä) Pomo totesi, että "Selvä sä varmaan sitten pärjäät täällä jos tänne hautausmaalle, nyt karkaa yhtä-äkin jostain lauma lehmiä" Sain silti työpaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse hain aikoinaan töihin turvallisuusalalle. Olin itse parikymppinen armeijasta päässyt kloppi ja haastattelijana viisikymppinen yksikön päällikkö. Haastattelun loppupuolella haastattelija kysyi minulta, mitä minä tiedän firmasta. Heitin sitten rehellisenä vastauksen "olette näköjään keskustan alueelta menettäneet kohteita, kun on alkanu eri firman miehiä pyöriä". Haastattelija oli hetken hiljaa ja käytti seuraavat viisi minuuttia kertoakseen mitä uusia kohteita on saanut hankittua ja mistä neuvotellaan vielä =D Lisäksi sain paikan, joten ei se paha moka tainnut olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen ominaisuus, että alan tahattomasti jäljitellä puhekumppanini tapaa puhua. En voi sille mitään, se tapahtuu automaattisesti. Kun oli haastattelu, jossa toinen haastattelija väänsi tukevaa tamperetta ja toisella oli s-vika, niin minä aloin puhua tampereen murteella ja samalla s-vialla. Tiedostan sen siinä tilanteessa, mutta jo alan keskittyä puhumaan "normaalisti", en pysty kuuntelemaan tai keskittymään itse sanomisiini. Toisin sanoen, lähes jokainen varmaan kokee, että pilkkaan. Niin myös tuossa haastattelussa. S-vikainen pahastui silminnähden, tamperelainen ilmeisesti lähinnä huvittui. En tosiaan saanut paikkaa...
Mulla on ihan sama juttu! En onneksi puhevikoja ala matkia mutta murretta alan. Oon tätä joskus selittänytkin esim. Turussa kosmetologilla kun onhan se nyt outoa, että helsinkiläinen tulee kasvohoitoon ja jo 10 minuutin päästä vääntää Turun murretta :D
Apua, mulla on kans sama juttu! Selkeimmät puhetyylin vaihtelut tapahtuu, kun puhun Joensuusta kotoisin olevan kaverini kanssa. Kun asuin yhden kesän Helsingissä, muutuin puheeltani stadilaiseksi parissa viikossa. Onhan tämä vähän hassu ominaisuus, mutta minulla auttanut huomattavasti uusien kielien oppimisessa ja käyttämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan, ap, oma tarinasi ensin. Vai teetkö tässä haastattelua lehteen?
Joo, sori. Meillä toimituksessa ei oikein ole käytöstavat hallussa.
Vierailija kirjoitti:
Pääsin työhaastatteluun heti seuraavalla viikolla kun olin kotiutunut armeijasta. Siinä haastattelijan oven takana odottaessa tuli tietenkin elävästi mieleen ne lukuiset kerrat intissä kun täytyi käydä kouluttajien huoneessa ja muistaa puhuttelu-esittely-asia. Haastattelija huusi sisään, ja reippaana tyttönä tempaisin oven auki, koppasin kantapäät yhteen ja kajautin "herra kapteeni, kokelas Salo käskystä paikalla!" Tulevan työnantajan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. :D Tajuttuani mitä sanoin nauraa kähisin varmaan kymmenen minuuttia. Hyvin se haastattelu sitten loppujen lopuksi meni ja työnantajaakin nauratti. Ei oltu kuulemma aikaisemmin kapteeniksi puhuteltu..
Tämä oli hauskin tähän asti, en pysty lopettamaan nauramista🤣 mielikuva...
Itse bongasin Facebookissa mainoksen, jossa luki tyyliin "olisiko sinusta huippumyyjäksi, tee testi" ja tein sitten testin huvikseen. Testin jälkeen mulle selvisi, että se testi oli samalla työhakemus. En todellakaan ole myyjä tyyppiä ja testin tuloskaan ei ollut sitä mieltä että olisin. Kuitenkin sain perästä sähköpostin, jossa ilmoitettiin että ottavat firmasta yhteyttä ja tekevät puhelinhaastattelun. Ajattelin että tässä on hyvä tilaisuus harjoitella haastattelutilanteita, koska pelkään niitä kuollakseni ja mokaan aina jotenkin. Kun haastattelija soitti, jäädyin täysin ja änkytin että hain siksi kun näin mainoksen enkä tajunnut että jo se testin tekeminen on työhakemus. Mutta sen jälkeen ajattelin, että jos saan teidät vakuutettua että olisin myyjä niin varmasti pärjäisin hommassa, mutta oikeasti minua on ihan turha haastatella koska en osaa myydä mitään ja inhoan puhelimessa puhumista. Taisin myös mainita etten todellakaan ole mikään supliikki seuramies vaikka osaankin käyttäytyä asiallisesti, inhoan kuitenkin tilanteita missä pitäisi viihdyttää ihmisiä :'D
Haastattelija oli vähän hämillään ja varmaan laittoi punaisen rastin jo siinä kohdassa kun änkytin ja sanoin että hain vahingossa.
Vierailija kirjoitti:
Voi apua :D Tutut tunnistaa, mutta ihan sama. Moi vaan, käyn vauva-palstalla.
Minulla on stressivatsa, eli se turpoaa ja pulputtelee aina kun stressaan, ja tulee pieruja ja menee usein uloste löysälle. Vuosia sitten työhaastattelussa karkasi tosi kovaääninen vinkupieru vaikka kuinka yritin pidättää. Ei se homma olisi siihen varmasti kaatunut, mutta hermostuksissani aloin nauraa, enkä pystynyt lopettamaan. Nauroin siinä siis vedet silmissä, äänettömästi kuin kehitysvammainen hylje, haukkoen henkeä, naama kirkkaanpunaisena. Useamman minuutin. Haastattelija oli täysin tyrmistynyt. Lopulta sain jotenkin asetuttua ja haastattelu jatkui miten kuten, mutta koko ajan hihitytti ja meinasin purskahtaa uudelleen nauruun. Haastattelijaa ei naurattanut yhtään :D
Voi Luoja, mä olisin kuollut tuohon paikkaan :D Kiitos nauruista :D
Aiheen vierestä, mutta meillä lukion opettaja valmensi aina vastaamaan tuohon muuttovalmiuteen, että asuntoja on jo katseltu. Eikä siinä valehtele, kun asuntojahan tulee katseltua siinä, kun sinne haastattelukuntaan saapuu.