Lue keskustelun säännöt.
Kamalimmat/hauskimmat moat työhaastattelussa?
Mokasin haastattelun työpaikkaan, johon olisin ehdottomasti halunnut ja mieli maassa. Millaisia virheitä tai mokia olette tehneet? Oletteko siitä huolimatta saaneet työn? Naurattaako vai harmittaako näin jälkikäteen?
Tiedän, että tällaisia ketjuja on useita, mutta googlesta löytyy monia sellaisia, josta osa viestien sisällöstä puuttuu palstamuutoksen takia. Tehdäänkö uusi pysyvä ketju?
Kommentit (386)
Elämäni ensimmäisessä oikeassa työhaastattelussa vähän itseäni, 23v, vanhempi haastattelija kysyi missä näen itseni 10v kuluttua, enpä ollut moista ennen kuullut, ällistyneenä totesin, etten näe 10v päähän.
Selitti sitten että mitä ajattelen urakehityksestäni kun haen näin vaativaa työtä jo näin nuorena.
En saanut paikkaa, 10v myöhemmin olin vaihtanut alaa, ekaluokkalaisen ja 5v äiti, aviovaimo, rakennuttanut omakotitalon, kesämökin, viettänyt 3v ulkomailla töissä ja 3v kotiäitinä, oppinut aika hyvin uuden vieraan kielen.
Kaikkea tuota en nähnyt kun 2kk valmistumiseni jälkeen kun hain paikkaa, onneksi en saanut, luultavasti olisin katkeroitunut keskisuomalaiseen pikku kaupunkiin vakituiseen työpaikkaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ovat moat?
No kuulehan, ne ovat appelsiinin näköisiä olentoja, jotka tarvitaan mukaan aina kun käydään työpaikkaa varten haastattelussa. Muista ottaa mukaan ainakin kaksi, mielellään enemmän.
Olet typerä!
Tämä ei ole oma moka eikä moka ollenkaan, mutta haastattelijoiden puoleleta tahditonta. Löysin työpaikan, johon minulla oli sopiva koulutus ja juuri vastaavista tehtävistä yli 10 vuoden työkokemus. Haastatteluun kutsuttiin minun lisäksi toinen henkilö. Kesken haastattelun haastattelijat rupesivat kehumaan toista hakijaa, miten tällä on alan jatkokoulutus kesken ja alan työkokemusta pari vuotta minua enemmän. Se toinen on kuulemma hirveän hyvä ja pätevä. En kauheasti yllättynyt, kun sain ei kiitos -vastauksen, mutta kyllä minua harmitti.
Tämä ei varsinaisesti ole moka, vaan enemmänkin esimerkki siitä, miten mielikuvitus lähtee jylläämään ja stressitasot nousemaan mokailemattakin!
Hain valmistuttuani koulutustani vastaavaa kokopäivätyötä osa-aikaisen työni tilalle. Olin hakenut useaan paikkaan laihoin tuloksin, kun sitten yllättäen yhdestä paikasta soitettiin! Olin ison lapsiryhmän parissa töissä ja soitto tuli kesken työpäivän - vastatessani olin jo menossa meluisasta huoneesta ulos, mutta en kuitenkaan kuullut soittajan nimeä. Organisaation nimen ja haastattelupaikan osoitteen sain kyllä hyvin muistiin, mutta en siis tiennyt kenen luo olin menossa haastateltavaksi! Ja tulin siis ajatelleeksi tätä vasta jälkikäteen - puhelun aikana ei käynyt mielessäkään kysyä, kun olin niin täpinöissäni haastattelukutsusta. Haastattelupäivän aamuna kehittelin paniikissa mielessäni erilaisia tapoja kiertää asia, jos vaikka joutuisin ilmoittautumaan vastaanotossa - sanoisin jotenkin ympäripyöreästi "huomenta, juu mullahan oli se haastattelu...!" Haastattelija olikin onneksi vastassa jo aulassa.
No - kuinka ollakaan nimiasia ei tullut puheeksi haastattelun aikana. Haastattelija kyseli vähän edellisestä työnantajastani ja työpisteestäni ja kävi ilmi, että hän tiesi kummatkin. Päässäni alkoi heti raksuttaa, että voi apua - pitäisikö minun tuntea hänet jostain, oliko tämä vaivihkainen yritys oikeastaan kysyä, että etkö muista minua!? Olin tosiaan siinä vaiheessa ollut töissä yhdessä paikassa pari vuotta lasten parissa, ja ensimmäinen ajatus oli, että tämä oli jonkun lapsen vanhempi. Tässä vaiheessa en enää kehdannut pyytää häntä kertomaan nimeään, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna se ei todellakaan olisi ollut iso asia :D Päädyin sitten lunttaamaan nimen myöhemmin työsopimuksesta, kun kävin allekirjoittamassa sen. (Ei ollut kukaan tuttu!)
Olin nuorena ensimmäisessä ryhmähaastattelussa johonkin toimistotyöhön. Jännitin todella paljon, mutta haastattelu meni ihan hyvin. Kun haastattelu päättyi, painelin vain suoraan ulos haastatteluhuoneesta helpottuneena ja tajusin, että muut jäivät kättelemään vielä haastattelijoita. En saanut paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli migreenikohtauksen esioireita ja mainitsin tästä myös haastattelijalle. En oikein nähnyt haastattelun aikana mitään, mutta tein parhaani ja minusta se meni ihan ok ottaen huomioon että olo oli kamala ja voin pahoin. Haastattelun loputtua olin lähdössä ja enkös sitten oksentanut haastattelijan pöydälle.
Sain paikan.
Tuohan oli juuri mainio keino osoittaa luonnettaan. Olet rehellinen sekä teet parhaasi vaikka olo ei ole mainio.
Toisaalta näin pomona tulee mieleen että kuinka usein näitä vaikeita migreenikohtauksia tulee eli sairaslomia.
Tässä kolmen vuoden aikana jonka olen kyseisessä työpaikassa työskennellyt, kolmesti (3 päivää) olen ollut poissa. Kaikki kyllä migreenikohtauksen takia, olet oikeassa, mutta muuten en ole koskaan sairaana esim. flunssassa. Minulla on lääkitys, joka pitää kohtaukset 99-prosenttisesti poissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Firma soittaa ja pyytaa tyohaastatteluun. Poika (4v) vastaa puhelimeen. 'Ei aiti paase puhelimeen kun se on kakalla!' Niin olinkin! Soittivat takaisin myohemmin ja olin kylla aika nolo.
Siis mitä ihmettä? Elätkö vielä jossain keskiajalla jolloin ainoa puhelin oli koko perheen käytössä ollut lankapuhelin eteisen puhelinpöydällä, johon vastasi kuka ehti ja sitten huudettiin oikeaa henkilöä puhelimeen?
Kannattaisi tutustua sellaiseen nykytekniikan ihmeeseen mitä myös matkapuhelimeksi kutsutaan, siihen voi puhua vaikka vessasta käsin!
Voisikohan tämä tilanne olla tapahtunut aikana, jolloin kännykkää ei joko ollut, tai ei ollut niin yleinen kuin tänä päivänä??
Tai sitten jutun kirjoittaja ei ole ottanut sitä matkapuhelintaan mukaan vessaan kuten 99% ei tee, ja lapsi on hoksannut soivan puhelimen ennen kuin kirjoittaja on päässyt pois vessasta. Ehkä lapsi on jopa pelannut sillä ja sitten vaan vastannut kun huomaa että peli menee pois ja näyttö vilkkuu. Tottunut vastaamaan vaikka isänsä soittoihin.
En muutenkaan tajua että miten siihen puhelimeen voisi _puhua_ vessassa. Odottaa puhelua ehkä joo ja sitten kiireesti lähteä muualle puhumaan, mutta puhelimeen vastaaminen vessassa saattaisi olla vähän kiusallista. Haluavat vaikka sopia työhaastattelun joka täytyy tietenkin laittaa muistiin, sitten olet siinä housut kintuissa perse pyyhkimättä. "Joo oota, pyyhin pyllyn ja vedän housut jalkaan niin pääsen tästä hakemaan paperia ja kynän."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli migreenikohtauksen esioireita ja mainitsin tästä myös haastattelijalle. En oikein nähnyt haastattelun aikana mitään, mutta tein parhaani ja minusta se meni ihan ok ottaen huomioon että olo oli kamala ja voin pahoin. Haastattelun loputtua olin lähdössä ja enkös sitten oksentanut haastattelijan pöydälle.
Sain paikan.
Tuohan oli juuri mainio keino osoittaa luonnettaan. Olet rehellinen sekä teet parhaasi vaikka olo ei ole mainio.
Toisaalta näin pomona tulee mieleen että kuinka usein näitä vaikeita migreenikohtauksia tulee eli sairaslomia.
Tässä kolmen vuoden aikana jonka olen kyseisessä työpaikassa työskennellyt, kolmesti (3 päivää) olen ollut poissa. Kaikki kyllä migreenikohtauksen takia, olet oikeassa, mutta muuten en ole koskaan sairaana esim. flunssassa. Minulla on lääkitys, joka pitää kohtaukset 99-prosenttisesti poissa.
Siis vain sen 3 päivää, ei suinkaan 3x3=9 päivää!
Vierailija kirjoitti:
Moat njähnjäh njäh. Missä k kirjain. Lipsahtiko sormi. Oliko sormi rasvainen kun söit laardia samalla kun kirjoitit?
Kuka on antanut heikkolahjaiselle laitteen, jolla pääsee nettiin. Ottakaa pois, särkee sen typeryyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä osaan olla vakuuttava ja suorastaan hurmaava isonkin yleisön edessä, mutta haastatteluissa onnistun tekemään idioottimaisia valintoja.
Minulta kysyttiin, miksi olin hakijoista paras. Vastasin, etten tiennyt, koska en tuntenut niitä muita hakijoita. Taisin vaikuttaa aika ivalliselta, vaikken varmasti tarkoittanut.
Toisessa haastattelussa kysyttiin, millainen on mielestäni hyvä työkaveri. "No, sellainen kuin minä."
Arvatkaa, hävettääkö yhä.
Olen vastannut tuon samoin, ja mielestäni ihan oikeista perusteista. Miten voisin tietää missä olen paras kun en edes tiedä minkälaisia taitoja vertaillaan. Alalla siis tärkeää mm. tiedon sisäistäminen, muihin vaikuttaminen, oikeanlainen markkinointi, saavutettavuus, tuotetuntemus yms yms. Ei ole yhtä parasta, on vain kokoelma hyviä yhdistelmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moat njähnjäh njäh. Missä k kirjain. Lipsahtiko sormi. Oliko sormi rasvainen kun söit laardia samalla kun kirjoitit?
Kuka on antanut heikkolahjaiselle laitteen, jolla pääsee nettiin. Ottakaa pois, särkee sen typeryyttään.
🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla näitä haastatteluja on riittänyt, mutta mieleen tulee kerta kun menin pyörällä haastatteluun ja ylämäessä lähti ketjut paikoiltaan. Sain ketjut paikoilleen ja jatkoin matkaan, mutta kädet oli sitten ihan mustat siellä haastattelussa. En tiedä huomasiko haastattelija, mutta sain silloin paikan kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvin arvosanoin vasta valmistunut yliopistosta alalle, jossa on maaseudulla huutava työvoimapula. Olin kyllästynyt elämääni Helsingissä ja päätin, että voisin pitää pari "välivuotta" ja muuttaa jonnekkin maaseudun pikkupaikkaan töihin. Alani avoimia työpaikkoja oli ympäri Suomea useita auki, joten laitoin muutamia hakemuksia ja kävin haastatteluissa. Kun minulle soitettiin työhaastatteluihin, ekat kysymykset oli tyyliin "koska voit aloittaa" ja "tervetuloa" eli työnantajien innostus oli kovaa. Ymmärrettävää, sillä kyseessä saattoi olla tyyliin 3.s hakukierros ja olin ensimmäinen (pätevä) hakija.
Yksi hakupaikoistani oli pikkupaikkakuntaan, jossa hakemani kunnallinen virka oli ollut jo yli vuoden avoinna kun ei ollut hakijoita. Pääsin haastatteluun ja kunnantalon aulassa minua oli vastaanottamassa henkilöstöjohtaja, nuorehko nainen. Hän oli tosi kiva, toivotti tervetulleeksi ja kertoi miten kunta tukisi minua asunnon saannissa yms. etuuksissa. Menimme yhdessä neuvotteluhuoneeseen, jossa oli pöytä täynnä vanhoja kunta-aktiivi ukkeleita tms., liioittelematta vähintään 6 ihmistä, luutavasti jopa enemmän. Titteileinä tyyliin sosiaalilautakunnan pj, sosiaalilautakunnan vara pj, kaupunginvaltuuston edustaja, terveystoimikunnan pj... Sitten heidän taholta alkoi ihan uskomaton tenttaus, jota kesti 1,5 tuntia! "Miten sinä vakuuttaisit meidät, että juuri SINUT pitää valita"-tyyliin hyökkäävät kysymykset. Näki, miten nuo isännät oli ihan liekeissä kun pääsivät tenttaamaan minua. Heidän kysymykset oli sellaisia yleisiä kysymyksiä (esim. mitkä ovat sinun heikkoudet), ei työn substanssiosaamiseen liittyviä. Lisäksi heidän asenteensa oli ylimielisen tytöttelevä, vaikka olin 26 vuotias korkeakoulutettu asiantuntija.
Kunnan hallintojohtaja kiermurteli tosi kiusaantuneen näköisenä ja yritti seivata minkä pystyi kunta-ukkojen tympeää asennetta. Hän yritti myös moneen kertaan lopettaa haastattelua, joka venyi ja vanui, mutta siinä kuitenkaan onnistumatta. Kun olin tunnin ollut tentattavana, olin pitkän ajomatkan jälkeen jo vähän väsynyt ja mulla ei enää pokka kestänyt. Aloin päässäni keksiä huonoja vitsejä tyyliin "kuinka monta maaseudun keskustapuolue-aktiivia tarvitaan tekemään yksi omituinen työhaastattelu" ja visualisoin haastattelijani Fingerporin hahmojen muotoon, kun he olivat niin koomisia. Siten mulla viimeisen puolen tunnin ajan pokka petti useampaan kertaan, hihitin ja tyrskin ääneen. Koitin peittää niitä yskähdyksiksi yms. mutta ei oikein onnistunut. Pahinta, että nauruni tarttui siihen kivaan henkilöstöjohtajaan ja näin miten hänkin pidätteli nauruaan. Kunta-ukkelit eivät ilmeisesti huomanneet mitään, kun olivat niin liekeissä haastattelutilanteesta.
Ehkä tilanne olikin rakenneltu niin, että otettiin selvää 26-vuotiaan korkeakoulutetun asiantuntijan paineensietokyvyistä. Minä olen ollut pari kertaa tilanteessa, jossa testattiin todella omituisin keinoin sitä, miten siedän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, eikä mieleenikään tullut tyrskähdellä naurusta eikä itkusta.
Voi tietysti olla niinkin, että sinä olit fiksu ja kuntaukkelit tyhmiä, mutta toisenlainenkin tilanne tuli tässä mieleen.
Joo ymmärrän tämän pointin, olen tuon jälkeen ollut myös tiukoissa työhaastatteluissa joissa on ihan tietoisesti tentattu mun osaamista ja paineensietoa. Ja hyvä niin. Mutta tuo tilanne oli musta vaan niin koominen, koska kontrasti asiallisen henkilöstöpäällikön ja uhoavien kunnanukkojen välillä oli niin suuri. Miksi niitä tyyppejä piti olla niin monta, mutta kukaan ei ollut vaivautunut ottamaan selvää työn substanssiosaamisesta? Miksi heille ei tullut mieleen, että heillä on suurempi tarve minulle kuin mulla heille? Tuossa vaiheessa mulle oli jo tarjottu kahdesta toisesta kunnasta samanlaista työtä ja seuraavalle päivälle oli taas työhaastattelu sovittu. Tuli tunne, että kuntasedillä oli taka-ajatus, että nyt otetaan ”Hesan likalta luulot pois”, mikä oli aivan omiin muroihin pissimistä heille.
Miksi olisi tullut? Aika usein kunnanjohtajistolla on sen verran elämänkokemusta, että he saattoivat aivan hyvin tunnistaa kukkoilevan keltanokan ja päättivät vähän huvitella tämän kustannuksella. Asenteestasi kuiskii sanavalintasi: "liekeissä", "uhoavat kunnanukot", "kunta-aktiivi ukkelit" ja "kiva henkilöstöjohtaja, nuorehko nainen". Voisiko olla niin, että sait juuri sitä, mitä tulit hakemaankin?
Mutta. Ehkäpä hait sosiaalityöntekijäksi siihen surullisenkuuluisaan kuntaan, jossa on töissä vain epäpäteviä, koska kukaan ei siedä mätää työympäristöä. Ehkäpä kakaramainen käyttäytymisesi koitui tällä kertaa onneksesi?
Seipäänniellyt setämies siellä itseään puolustelemassa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain kutsun työhaastatteluun ja innoissani kirjasin ajan ja paikan ylös. En soittajan nimeä tietenkään. Menin sovittuna aikana työpaikalle ja täräytin ensimmäiselle henkilökuntaan kuuluvalle reippaasti, että "mulla olis se työhaastattelu nyt kymmeneltä mutta en tohkeissani tajunnut kirjoittaa ylös haastattelijan nimeä". Työkaveri, sattumalta toinen haastattelijoista, repesi nauramaan ääneen ja sanoi että ainakin olen rehellinen. :D Haastattelu meni hienosti, mutta sain nautittavakseni kupin teetä joka oli niin sairaan kuumaa etten mitenkään ehtinyt juoda sitä haastattelun aikana, en ehtinyt tuskin edes hörpätä kun yritin sitä puhallella ja jäähdytellä. Haastattelu oli jo selvästi loppunut ja olimme siirtyneet jutustelun puolelle, ja tilanne meni selvästi sellaiseksi, että voisin jo alkaa poistua. Tajusin lopulta vaan luovuttaa sen tulikuuman kupposen kanssa. Kiitin teestä ja haastattelusta ja jätin kupin melkein koskemattomana pöydän reunalle. Sain paikan.
Tämä menee osaamattoman rekryn piikkiin ja sen mokiin, mutta hain paikkaa viestinnän tehtäviin paikkaan, jonka yhteistyökumppaneina oli mm. ministeriöitä ja suurlähettiläitä. Työ sisälsi myös toimistotöitä ja papereiden pyörittelyä. Olin räätälöinyt hakemukseni ja CV:n heille sopivaksi ja pääsin haastatteluun.
Minut haastatteli kaksi naista, kummallakaan ei selkeästi rekrykokemusta. Olin kirjoittanut, että hoidan mitä tahansa tarvitsee ja tarvittaessa keitän vaikka kahvit kokoukseen.
Toinen rekrytoijista sitten kysyy, että miksi minulla on teetä kupissa, enkö juo kahvia?
En, en juo (koska vatsavaivoja, en kertonut niistä).
"No miten sinä sitten muka osaat keittä kahvia?!" rekrytoija kysyy suorastaan kauhistuneena.
Sanoin, että olen keittänyt perheessä kahvia vanhemmilleni ihan perinteisesti kahvipannulla ja puhtaalla purulla ilman suodatinpusseja siitä lähtien, kun olin 7-vuotias, että kyllä minä nyt yhden Moccamasterin osaan käsitellä.
Toinen rektytoija puolestaan halusi tietää miksi CV:ssäni oli aukko. Kerroin olleeni iltapäiväkerhossa avustajana ja räätälöineeni CV:n tämän avoinna olevan paikan vaatimuksia vastaavaksi.
"Eihän tuota nyt voi jättää pois! Se, että olet ollut iltapäiväkerhossa kertoo minulle heti, että tulet erilaisten ihmisten kanssa toimeen!"
Minulle tosin jäi mysteeriksi miten lasten vahtiminen ja leikittäminen liittyy siihen, että tuleeko työpaikalla aikuisten kollegoiden ja yhteistyöhenkilöiden kanssa toimeen, ja pystyykö heidän kanssaan yhteisiin projekteihin :D
Ironisesti työ oli itsenäistä yksin tehtävää hommaa, jossa ei tarvinnut tulla kenenkään kanssa toimeen.
Mitään työhön OIKEASTI liittyviä asioita ei kysytty haastattelussa.
Sain paikan ja se oli kiva paikka, oudosta haastiksesta huolimatta.
En saanut lidlistä töitä koska en ollut kaunis enkä älykäs.
Perus nää jäätymiset ja sit rupean hikoilemaan ja olemaan ihan punainen, 2 kertaa elämän aikana saanut töitä vaikka änkyttäen haastattelut mennyt
Moka-sanassa ei ole astevaihtelua. Sitä voi verrata muki-sanaan. Mokan, mukin, mokauksissa, mukeissa, jne.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ovat moat?
Moa=Mulkku orgasmi ananas
Mitä ovat moat?