Mikä sinua uskovaisena kaduttaa näin vanhempana uskovaisena tai jopa luopiona?

minua ei uskooontulo sillä se pelasti itsetuntoni ja itse vi hani ja sain elämään pelastusvarmuuden ainakin 21 vuotiaana 33 vuotiaaksi 

se harmittaa, että vaikka oln yliopiston opiskelija 

1) En tajunnut lukea itselleni kunnon ammattia vaan hihhuloin koko nuoruuden kaduilla ihmisiä evankeloiden ja traktaatteja jakaen. nyt se typerä trakujen jakaminen muiden työtömien uskovien kanssa hävettää.

2) valmistuin työttömäksi ja oli hemmetisti aikaa rukoilla ja hihhuloida mutta ei mitään käytännön järjestystä

eikä vaimoa eikä lapsia koska kaikki aika meni hihhulointiin eikä minulla ollut kykyä ottaa vastuuta elämästäni kokonaisvaltaisesti ja olin looseri työtön paska

3) tutustui muihin tyhmiin työttömin uskoviin, ex narkkareihin tai muihin yhteiskunnan jättöolioihin jotka eivät koskaan päässeet irti työttömyydestään ja osa meni takaisin narkkaamaan ja alkoholismiin kun se yleishyödytyön kaduilla maleksiminen alkoi käydä tylsäksi

4) tutustuin srknann "johtajiin" jotka olivat huijareita ja ahneita rahankerääjiä ja vastuuttomia uuskarismaattisia paskoja, kaverini pettivät avioliittonsa ja heille tuli ero. itse jäin naimattomaksi en osannut oikein kaivata tai etsiä edes vaimoa

5) se ett vaikka olin pari vuotta töissäkin ala-asteen opettajana ja oli audi ja oma rivari ja kuntoilin 5 kertaa viikossa niin lopulta kyllästyin siihenkin ja aloint yhjyyteeni juomaan kaljaa

eli kaikenkaikkieen ei olisi koskaan pitänyt luottaa ihmisiin varsinkaan uskoviin rääpäleisiin vaan elää omaa uskonelämää kuuliaisuudessa ja hankkia ammatti ja muuttaa tästä surkeasta ateistipaska-Suomesta Aasiaan ajat sitten. paskaa tämä kaikki

tv mies55