Lue keskustelun säännöt.
Kamalimmat/hauskimmat moat työhaastattelussa?
Mokasin haastattelun työpaikkaan, johon olisin ehdottomasti halunnut ja mieli maassa. Millaisia virheitä tai mokia olette tehneet? Oletteko siitä huolimatta saaneet työn? Naurattaako vai harmittaako näin jälkikäteen?
Tiedän, että tällaisia ketjuja on useita, mutta googlesta löytyy monia sellaisia, josta osa viestien sisällöstä puuttuu palstamuutoksen takia. Tehdäänkö uusi pysyvä ketju?
Kommentit (386)
Joku kirjoitti yllättyneensä, miten empatiakykyisiä haastattelijoita tässä ketjussakin on, ja mokista huolimatta saaneet paikan.
En tiedä, johtuuko alastani, mutta minulla on työsopimus loppumassa, ja olen käynyt kuudessa haastattelussa. Viisi haastattelua on ollut todella painostavia, ahdistavia ja on tuntunut just sellaiselta, että kaikki mitä sanot, on sinua vastaan. Monesti kysytty ja alettu kritisoimaan mun vastausta heti.
Ainoastaan yhdestä haastattelusta olen lähtenyt kokemuksella "olipas mukava haastattelu", mutta sitäkään en saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kertaakaan vienyt lemmikki-moaa työhaastatteluun. Eikä se jo järkikin sano, ettei ota lemmikkejä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Okei, pyydän anteeksi kirjoitusvirhettäni. Tuli selväksi. Voisitteko nyt keskittyä olennaiseen, eikä vain tuohon yhteen kirjoitusvirheeseen.
ärsyttää kun yhden kirjoitusvirheen takia aletaan piruilemaan, vaikka varsin hyvin tiedetään mitä on tarkoitettu.
Hain kansainväliseen järjestöön. Lentoliput, hotellit ja matkarahat maksettiin. Haastattelu paikan päällä meni hyvin kunnes selvisi että ei riittänyt että puhuu neljää EU-kieltä vaan pakollisena on myös ranska. Siitä en osannut kuin alkeita. Ymmärsin kyllä ranskankieliset kysymykset haastattelussa mutta oma ulosantini ranskaksi oli varsin rajoittunutta.
Eipä se €10k+ kk-palkka muutenkaan olisi kiinnostanut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, pyydän anteeksi kirjoitusvirhettäni. Tuli selväksi. Voisitteko nyt keskittyä olennaiseen, eikä vain tuohon yhteen kirjoitusvirheeseen.
ärsyttää kun yhden kirjoitusvirheen takia aletaan piruilemaan, vaikka varsin hyvin tiedetään mitä on tarkoitettu.
Onhan tässä paljon muutakin kokemusta tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan nuorena juippina hain huoltamolle kassatöihin, ensimmäinen työhaastatteluni ikinä. Työnantaja haastatteli siinä sitten ja kysyi, että no kun rahan kanssa pelataan, niin mitenkäs matikka. Olin ihan liian rehellinen (ja aina arvioin omat taitoni alakanttiin) ja möläytin: "No päässälaskuissa olen tosi hidas, mutta eihän sen pitäisi haitata kun kassakone laskee!". Tuli muutaman sekunnin jäätävä hiljaisuus ja työnantaja vastasi "Juu ei meillä. Täällä lasketaan itse päässä". Nolotti ihan valtavasti, mutta sain paikan silti.
Jatkomoka: Tämä työnantsja soitti minulle siitä, että saisin työpaikan. Katsoin puhelimeni näytöltä, että tuntematon numero soittaa ja oletin sen olevan puhelinmyyjä. Niinpä vastasin puhelimeen "Halojaa". Työnantaja piti minulle lyhyen puhuttelun siinä luurin ääressä, että yleensä puhelimeen vastataan omalla nimellä ja mitä kohteliaimmin. En nykyäänkään kehtaa vastata mitenkään muutoin kuin omalla nimellä, superasiallisella äänensävyllä :D
Ja kun pääsin työn pariin, huomasin että olin ihan suotta sanonut huonoksi päässälaskutaitojani. Nykyään nämä naurattaa, silloin ajattelin että peli menettiinkin sitten siinä.
Työskentelen tehtävässä, jossa yhtenä osana työtäni on haastatella. Pääasiassa haastattelen korkeakouluharjoittelijoita ja kesätyöntekijöitä. Yleensä työntekijät mokaavat vähättelemällä itseään ja osaamistaan. Kerrotaan, että ei osata tai osataan vähän. Samoin, jos pyytää luettelemaan itsestään hyviä puolia, niitä saa hyvin heikosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin mieshaastattelijalta haastattelun loppuvaiheessa, että millainen esimies sinä olet? tuleeko sinun kanssasi yleensä alaiset toimeen? kaveri meni sinisenpunaisenkirjavaksi joten tiesin, että nyt osui ja upposi. Onneksi en saanut sitä paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan nuorena juippina hain huoltamolle kassatöihin, ensimmäinen työhaastatteluni ikinä. Työnantaja haastatteli siinä sitten ja kysyi, että no kun rahan kanssa pelataan, niin mitenkäs matikka. Olin ihan liian rehellinen (ja aina arvioin omat taitoni alakanttiin) ja möläytin: "No päässälaskuissa olen tosi hidas, mutta eihän sen pitäisi haitata kun kassakone laskee!". Tuli muutaman sekunnin jäätävä hiljaisuus ja työnantaja vastasi "Juu ei meillä. Täällä lasketaan itse päässä". Nolotti ihan valtavasti, mutta sain paikan silti.
Jatkomoka: Tämä työnantsja soitti minulle siitä, että saisin työpaikan. Katsoin puhelimeni näytöltä, että tuntematon numero soittaa ja oletin sen olevan puhelinmyyjä. Niinpä vastasin puhelimeen "Halojaa". Työnantaja piti minulle lyhyen puhuttelun siinä luurin ääressä, että yleensä puhelimeen vastataan omalla nimellä ja mitä kohteliaimmin. En nykyäänkään kehtaa vastata mitenkään muutoin kuin omalla nimellä, superasiallisella äänensävyllä :D
Ja kun pääsin työn pariin, huomasin että olin ihan suotta sanonut huonoksi päässälaskutaitojani. Nykyään nämä naurattaa, silloin ajattelin että peli menettiinkin sitten siinä.
Päässälaskujuttu: Hain määräaikaista paikkaa pienestä liikkeestä. Haastettelija sanoi että päässälaskutaito on ehdoton edellytys, toki kassakone laskee tarkkaan jne, mutta tuotteiden yhteishinnan suuruusluokka täytyy asiakastilanteessa haltsata nopeaan ja oikein. Minä reippaana tyttönä, että kyllä se onnistuu, kokeillaampa vaikka? Haastattelija kysyi että paljo on 8*7 ? Vastasin hermostuksissani väärin. Haastattelija oikaisi. Sain kuitenkin paikan :)
Toinen juttu, olin 27v ja juuri avioitunut. Satun olemaan vela, tiesin sen jo silloin. Hain työpaikkaa. Alallani on tällä paikkakunnalla tooooodella paljon hakijoita joten ilman suhteita tms on vaikea erottua, lisäksi en ole kovinkaan supliikkityttöjä. Kysyttiin sitten näitä vahvuuksia. Ajattelin etten mitään menetäkään, jos polkaisen siihen erääksi vahvuudekseni ettei suunnitelmiini kuulu lasten hankinta. Haastattelija yllättyi ensin suorapuheisuudestani mutta myhäili hetken, ja lupasi soitella myöhemmin. Olin varma että nyt kosahti paskaan, mutta ei - sain paikan, jossa viihdyinkin useamman vuoden. Haastattelija oli keski-ikäinen mies. Ja pidin sanani, lapsia en ole tehnyt :)
Voi olla jonkun mielestä törkeäkin heitto mutta näin minä olen kerran tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotus modeille: korjatkaa aloituksen kirjoitusvirhe niin ei tule enää vammaisia viestejä ketjuun. Jos siis onnistuu
Merde kirjoitti:
Hain kansainväliseen järjestöön. Lentoliput, hotellit ja matkarahat maksettiin. Haastattelu paikan päällä meni hyvin kunnes selvisi että ei riittänyt että puhuu neljää EU-kieltä vaan pakollisena on myös ranska. Siitä en osannut kuin alkeita. Ymmärsin kyllä ranskankieliset kysymykset haastattelussa mutta oma ulosantini ranskaksi oli varsin rajoittunutta.
Eipä se €10k+ kk-palkka muutenkaan olisi kiinnostanut...
Ja samaan aikaan meitä ranskankielisissä maissa asuneita ja ranskaa oikeasti osaavista ei edes kutsuta haastatteluun työhön, jossa tärkein taito on ranskan hallinta.
Ei vituta ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan nuorena juippina hain huoltamolle kassatöihin, ensimmäinen työhaastatteluni ikinä. Työnantaja haastatteli siinä sitten ja kysyi, että no kun rahan kanssa pelataan, niin mitenkäs matikka. Olin ihan liian rehellinen (ja aina arvioin omat taitoni alakanttiin) ja möläytin: "No päässälaskuissa olen tosi hidas, mutta eihän sen pitäisi haitata kun kassakone laskee!". Tuli muutaman sekunnin jäätävä hiljaisuus ja työnantaja vastasi "Juu ei meillä. Täällä lasketaan itse päässä". Nolotti ihan valtavasti, mutta sain paikan silti.
Jatkomoka: Tämä työnantsja soitti minulle siitä, että saisin työpaikan. Katsoin puhelimeni näytöltä, että tuntematon numero soittaa ja oletin sen olevan puhelinmyyjä. Niinpä vastasin puhelimeen "Halojaa". Työnantaja piti minulle lyhyen puhuttelun siinä luurin ääressä, että yleensä puhelimeen vastataan omalla nimellä ja mitä kohteliaimmin. En nykyäänkään kehtaa vastata mitenkään muutoin kuin omalla nimellä, superasiallisella äänensävyllä :D
Ja kun pääsin työn pariin, huomasin että olin ihan suotta sanonut huonoksi päässälaskutaitojani. Nykyään nämä naurattaa, silloin ajattelin että peli menettiinkin sitten siinä.
Päässälaskujuttu: Hain määräaikaista paikkaa pienestä liikkeestä. Haastettelija sanoi että päässälaskutaito on ehdoton edellytys, toki kassakone laskee tarkkaan jne, mutta tuotteiden yhteishinnan suuruusluokka täytyy asiakastilanteessa haltsata nopeaan ja oikein. Minä reippaana tyttönä, että kyllä se onnistuu, kokeillaampa vaikka? Haastattelija kysyi että paljo on 8*7 ? Vastasin hermostuksissani väärin. Haastattelija oikaisi. Sain kuitenkin paikan :)
Toinen juttu, olin 27v ja juuri avioitunut. Satun olemaan vela, tiesin sen jo silloin. Hain työpaikkaa. Alallani on tällä paikkakunnalla tooooodella paljon hakijoita joten ilman suhteita tms on vaikea erottua, lisäksi en ole kovinkaan supliikkityttöjä. Kysyttiin sitten näitä vahvuuksia. Ajattelin etten mitään menetäkään, jos polkaisen siihen erääksi vahvuudekseni ettei suunnitelmiini kuulu lasten hankinta. Haastattelija yllättyi ensin suorapuheisuudestani mutta myhäili hetken, ja lupasi soitella myöhemmin. Olin varma että nyt kosahti paskaan, mutta ei - sain paikan, jossa viihdyinkin useamman vuoden. Haastattelija oli keski-ikäinen mies. Ja pidin sanani, lapsia en ole tehnyt :)
Voi olla jonkun mielestä törkeäkin heitto mutta näin minä olen kerran tehnyt.
Miten tuo on parempi verrattuna siihen, että toinen työnhakija olisi ollut yhtä kauan töissä ja jäänyt sitten äitiysvapaalle? Luulisi, että olisit viihtynyt pitempään.
Tj haastatteli ja kysyi onko lapsisuunnitelmia lähitulevaisuudessa. Olin 25v ja tyhmä vastasin ettei ole. Tuollaista ei saisi kysyä eikä pidä vastata. No sain työpaikan ja tj osoittautuikin sitten ihan moukaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Merde kirjoitti:
Hain kansainväliseen järjestöön. Lentoliput, hotellit ja matkarahat maksettiin. Haastattelu paikan päällä meni hyvin kunnes selvisi että ei riittänyt että puhuu neljää EU-kieltä vaan pakollisena on myös ranska. Siitä en osannut kuin alkeita. Ymmärsin kyllä ranskankieliset kysymykset haastattelussa mutta oma ulosantini ranskaksi oli varsin rajoittunutta.
Eipä se €10k+ kk-palkka muutenkaan olisi kiinnostanut...
Ja samaan aikaan meitä ranskankielisissä maissa asuneita ja ranskaa oikeasti osaavista ei edes kutsuta haastatteluun työhön, jossa tärkein taito on ranskan hallinta.
Ei vituta ei...
Piti siellä muutakin osata kuin ranskaa. Ja hakeakin piti. Ei ne randomilla lähettele lentolippuja.
22-vuotiaana työhaastattelussa erääseen majoitusalan työpaikkaan:
Haastattelija: "Vielä viimeinen kysymys: miksi meidän kannattaisi ottaa juuri sinut meille töihin?"
Minä: "No, kun mä oon niin hyvä tyyppi."
Luulin olevani valmistautunut haastatteluun, mutta tuon kysymyksen kuultuani pää löi ihan tyhjää enkä keksinyt parempaa vastausta :D ei nyt mitenkään hirveästi hävettänyt, lähinnä huvitti vaan ja huvittaa vieläkin. En saanut paikkaa, mutta sain onneksi työn eräästä toisesta puljusta.
Vierailija kirjoitti:
En ole kertaakaan vienyt lemmikki-moaa työhaastatteluun. Eikä se jo järkikin sano, ettei ota lemmikkejä mukaan.
Olen aina luullut ettei kaltaisellesi vähä-älyiselle idiootille anneta moaa lemmikiksi. Kenen moan olet varastanut, ääliö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ilmoittanut vahvuudekseni hyvän kielitaidon. Puhunkin laajasti eri kieliä, mutta kaikista puhumistani kielistä ruotsi on minulle "vaikein": ei muuten, mutta en koskaan puhu sitä. Luen kirjoja ruotsiksi ja ymmärrän sitä sujuvasti, mutta puhuminen vaatii aina hiukan aikaa ennen kuin se lähtee sujumaan. No, eiköhän kaikista kuudesta kielestä sitten haluttu testata ruotsin taidon osaamistani, vaikka olennaisempi olisi ehkä ollut englanti. Sönkkäsin ja sönkkäsin ja sain aikaan todella vajanaisia vastauksia.
Jotenkin (ehkä vakuuttavan cv:n?) ansiosta pääsin toiselle kierrokselle ja siellä testattiin sitten englantia ja venäjää. Puhun kumpaakin todella luontevasti, englanti on työkieleni ja puhun sitä myös englantilaisen puolisoni kanssa. Haastattelija joka oli ollut myös ekalla kierroksella sanoi luulleensa että olin valehdellut kielitaidostani kun ruotsi ei sujunut silloin aiemmin. Totesin rehellisesti ja vähän häpeissänikin, että voin kirjoittaa vaikka seuraavan työprojektini kokonaan ruotsiksi, mutta puhuminen on kuin myrkyn nielemistä enkä ole yhtään omalla alueellani siinä.
No sain paikan ja nyt puhun työpäivien aikana oikeastaan pelkkää englantia ja venäjää. Ruotsia ei ole tarvinnut käyttää kertaakaan, enkä ymmärrä miksi ne sitä testasivat kun se ei firman toiminnassa ole yhtään olennaista. :D Itsekin nyt ehkä laittaisin ansioluetteloon että kirjalliset taidot erinomaiset mutta suullisessa parannettavaa...
Minä olen kaksikielinen ja puhun kahta muutakin kieltä oikein hyvin. Ruotsi on jäänyt lukioruotsiin. Jokaisessa valtion työpaikkahaastattelussa minut on pantu änkyttämään ruotsia, koska se vain nyt kuuluu valtion virkamiehen osata. Työssä ei tarvitse osata, mutta haastattelussa ja teoriassa kyllä.
Joo näin se on. Mulla on muutama kaveri töissä valtiolla/kaupungilla ja he neuvoi mua, että ihan pokkana valehtelet ruotsin kielen taidosta kun olen harmitellut tuota. Ymmärrän ruotsia ja kirjoitan ja luen hyvin ruotsalaista tekstiä, mutta puhuminen on vaikeaa. Haastattelijat kuulemma itsekin ymmärtävät tämän, eikä laita paljon painoarvoa sille. Se on vain lakiin kyhätty pykälä. Eri asia toki olisi jossain ruotsinkielisellä rannikolla, sen ymmärrän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sattui asuessani ulkomailla, vaikka ei oikeastaan ollut edes oma mokani. Sain rekrytoinnilta kutsun haastatteluun, olin juuri muuttanut kyseiseen kaupunkiin eikä se ollut minulle vielä entuudestaan kovin tuttu. Haastattelu oli ihan kaupungin toisella laidalla sijaitsevassa toimistorakennuksessa, ei siis sellainen paikka, että sinne suunnille olisi tullut vahingossa eksyttyä.
Mieheni vei minut haastatteluun sillä en itse uskaltanut ajaa sinne, kun en ollut aiemmin käynyt. Mentiin ihan navigaattorin mukaan loppumatka. Sanotaan, että osoite oli vaikka "Tehdaskatu" 12 ja sitä lähestyessä aloimme ihmetellä, ettei siellä ole kyllä oikein mitään, pelkkiä asuintaloja eikä alue näyttänyt ollenkaan siltä, että siellä olisi joku monikansallisen ison yrityksen iso toimistorakennus. Tarkistin osoitteen haastattelukutsusta ja edelleen Tehdaskatu 12 se oli. Onneksi yksi miehen tuttu oli töissä tuossa yrityksessä ja soitimme hänelle kysyäksemme sijaintia. Tässä vaiheessa haastattelun alkuun oli noin 10 minuuttia. Sitten selvisikin, että osoite oli annettu väärin, oikea osoite oli Tehdaskatu 22 - mikä olikin sitten jossain highwayn ihan toisella puolella. Soitin heti tuonne työpaikkaan, missä vastasi joku sihteeri ja kerroin, että olin saanut väärän osoitteen. Hän lupasi välittää tiedon eteenpäin. Lopulta meillä kesti joku 30-40 min, että pääsimme oikeaan paikkaan, vaikka numeroissa ei tosin ollutkaan iso ero...
Haastattelija oli selvästi jo tehnyt päätöksen ettei ota minua, vaikka pahoittelin tilannetta ja selitin, että olin saanut väärän osoitteen (eli periaatteessa ei ollut minun vikani vaan sen joka oli lähettänyt kutsun väärillä tiedoilla.) Hän tyytyi vain sanomaan ettenkö muka tiennyt missä ko. yritys sijaitsee; ihmetteli siis että tarvitsinko tosiaan ihan tarkkaa osoitetta sinne löytämiseksi. Jäi huono maku tuosta koko haastattelusta, vaikka muuten olisin ollutkin pätevä siihen virkaan. En tosiaan tullut valituksi.
Suurin moka tässä oli, että syytit kyseistä firmaa ja sen työntekijää väärän tiedon antamisesta. Vaikka näin olisikin (ja varmaan olikin) kannaltasi lopputulos olisi ollut parempi jos olisit syyttänyt vaikka liikennettä (seisoi vaikka onnettomiuden tai hajonneen auton vuoksi) tai sanonut, että tuli luettua osoite väärin.
Ihmiset ei tykkää, että syytellään. Suomalainen rehellisyys ei aina toimi vaikka olisi kuinka oikeassa.
En tietenkään suoranaisesti syytellyt ketään, kerroin vain heille, että kutsuun varmaan vahingossa oli laitettu väärä osoite, minkä takia navigaattori ohjasi aivan eri puolelle. (Vaikka itse toki pääni sisällä "syytin" sitä henkilöä joka oli kutsun tehnyt, mutta en toki missään vaiheessa sanonut sitä ääneen!)
Siihen sitten itse haastattelija vastasi hieman ylimielisesti, että enkö muka ilman kutsuakin tai siinä olevaa osoitetta olisi osannut perille. Siitä jäi huono maku. Edes paikallinen mieheni ei olisi osannut mennä sinne ilman navigaattoria, vaikka oli asunut koko ikänsä tuossa kaupungissa. Vähän sama asia jos jollekin helsinkiläiselle sanoisi että hei, kyllä sun pitäisi osata Finnairin/VR/Koneen tms. pääkonttorille ilman tarkkaa osoitetta, kun on kuitenkin kyseessä tunnettu yritys. Tai minun mielestäni vaikka joku VR:n pääkonttorin tarkan sijainnin tietäminen ei kuulu yleistietoon, vaikka asuisikin samassa kaupungissa. Ja oli kuitenkin valtava miljoonakaupunki kyseessä eikä mikään pikkukylä, jossa ehkä tietäisikin jokaisen rakennuksen sijainnin. :D
Oliko tämä kokemuksesi ajalta ennen nettiä? Mä itse nimittäin tutkin tarkkaan etukäteen kaiken infon työpaikasta ja tsekkaan vielä kuvan rakennuksesta, reittioppaasta kadut jne. Pelkään nimittäin melkein hysteerisesti juuri tuota myöhästymismokaa. Näin nettiaikakaudella se on helppoa. Tänään viimeksi olen kuluttanut aikaa tuohon, keskiviikkona on työhaastattelu :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on moat? Mokista olen kuullut mutten moista.
Moat (Dinornithidae) olivat Uudessa-Seelannissa eläneitä suurikokoisia ja lentokyvyttömiä, jo sukupuuttoon kuolleita strutsilintuja.
Ainakin jäisi mieleen jos sellaisen toisi haastatteluun.
Asiakaspalvelutehtävän haastattelussa kysyttiin, mitä asiakaspalveluun liittyvää ominaisuutta haluaisit kehittää itsessäsi.
No, minäpä sitten vastasin, että ihmiset eivät koe minua helposti lähestyttävänä, johtuu varmaan ulkonäöstäni. Tottahan se on, mutta se tuli suusta ulos typerästi ja ehkä kukaan ei sellaista halua palkata asiakaspalveluunsa 😂
Tämä sammakko tuli päästettyä teini-iässä.