Lue keskustelun säännöt.
Kamalimmat/hauskimmat moat työhaastattelussa?
Mokasin haastattelun työpaikkaan, johon olisin ehdottomasti halunnut ja mieli maassa. Millaisia virheitä tai mokia olette tehneet? Oletteko siitä huolimatta saaneet työn? Naurattaako vai harmittaako näin jälkikäteen?
Tiedän, että tällaisia ketjuja on useita, mutta googlesta löytyy monia sellaisia, josta osa viestien sisällöstä puuttuu palstamuutoksen takia. Tehdäänkö uusi pysyvä ketju?
Kommentit (386)
Tämä ei ollut mikään moka, mutta toki se olisi voinut sellainen olla 😃Haastattelija kysyi perinteisen: Mitkä ovat parhaat puolesi työntekijänä? Aloitin vastaamaan: ” No siis tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa”. Tajusin saman tien, että paskapuhetta, tämä on se, mitä kaikki sanoo, mitä jos keksisi joskus jotain uutta . Sanoin tämän ääneen haastattelijalle, joka repesi nauruun. Lopulta heitettiin kaikki haastattelukliseet tiskiin ja naurettiin niille yhdessä 😆 Haastatteluun oli kutsuttu monia kymmeniä ihmisiä. Sain heti paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sattui asuessani ulkomailla, vaikka ei oikeastaan ollut edes oma mokani. Sain rekrytoinnilta kutsun haastatteluun, olin juuri muuttanut kyseiseen kaupunkiin eikä se ollut minulle vielä entuudestaan kovin tuttu. Haastattelu oli ihan kaupungin toisella laidalla sijaitsevassa toimistorakennuksessa, ei siis sellainen paikka, että sinne suunnille olisi tullut vahingossa eksyttyä.
Mieheni vei minut haastatteluun sillä en itse uskaltanut ajaa sinne, kun en ollut aiemmin käynyt. Mentiin ihan navigaattorin mukaan loppumatka. Sanotaan, että osoite oli vaikka "Tehdaskatu" 12 ja sitä lähestyessä aloimme ihmetellä, ettei siellä ole kyllä oikein mitään, pelkkiä asuintaloja eikä alue näyttänyt ollenkaan siltä, että siellä olisi joku monikansallisen ison yrityksen iso toimistorakennus. Tarkistin osoitteen haastattelukutsusta ja edelleen Tehdaskatu 12 se oli. Onneksi yksi miehen tuttu oli töissä tuossa yrityksessä ja soitimme hänelle kysyäksemme sijaintia. Tässä vaiheessa haastattelun alkuun oli noin 10 minuuttia. Sitten selvisikin, että osoite oli annettu väärin, oikea osoite oli Tehdaskatu 22 - mikä olikin sitten jossain highwayn ihan toisella puolella. Soitin heti tuonne työpaikkaan, missä vastasi joku sihteeri ja kerroin, että olin saanut väärän osoitteen. Hän lupasi välittää tiedon eteenpäin. Lopulta meillä kesti joku 30-40 min, että pääsimme oikeaan paikkaan, vaikka numeroissa ei tosin ollutkaan iso ero...
Haastattelija oli selvästi jo tehnyt päätöksen ettei ota minua, vaikka pahoittelin tilannetta ja selitin, että olin saanut väärän osoitteen (eli periaatteessa ei ollut minun vikani vaan sen joka oli lähettänyt kutsun väärillä tiedoilla.) Hän tyytyi vain sanomaan ettenkö muka tiennyt missä ko. yritys sijaitsee; ihmetteli siis että tarvitsinko tosiaan ihan tarkkaa osoitetta sinne löytämiseksi. Jäi huono maku tuosta koko haastattelusta, vaikka muuten olisin ollutkin pätevä siihen virkaan. En tosiaan tullut valituksi.
Suurin moka tässä oli, että syytit kyseistä firmaa ja sen työntekijää väärän tiedon antamisesta. Vaikka näin olisikin (ja varmaan olikin) kannaltasi lopputulos olisi ollut parempi jos olisit syyttänyt vaikka liikennettä (seisoi vaikka onnettomiuden tai hajonneen auton vuoksi) tai sanonut, että tuli luettua osoite väärin.
Ihmiset ei tykkää, että syytellään. Suomalainen rehellisyys ei aina toimi vaikka olisi kuinka oikeassa.
En tietenkään suoranaisesti syytellyt ketään, kerroin vain heille, että kutsuun varmaan vahingossa oli laitettu väärä osoite, minkä takia navigaattori ohjasi aivan eri puolelle. (Vaikka itse toki pääni sisällä "syytin" sitä henkilöä joka oli kutsun tehnyt, mutta en toki missään vaiheessa sanonut sitä ääneen!)
Siihen sitten itse haastattelija vastasi hieman ylimielisesti, että enkö muka ilman kutsuakin tai siinä olevaa osoitetta olisi osannut perille. Siitä jäi huono maku. Edes paikallinen mieheni ei olisi osannut mennä sinne ilman navigaattoria, vaikka oli asunut koko ikänsä tuossa kaupungissa. Vähän sama asia jos jollekin helsinkiläiselle sanoisi että hei, kyllä sun pitäisi osata Finnairin/VR/Koneen tms. pääkonttorille ilman tarkkaa osoitetta, kun on kuitenkin kyseessä tunnettu yritys. Tai minun mielestäni vaikka joku VR:n pääkonttorin tarkan sijainnin tietäminen ei kuulu yleistietoon, vaikka asuisikin samassa kaupungissa. Ja oli kuitenkin valtava miljoonakaupunki kyseessä eikä mikään pikkukylä, jossa ehkä tietäisikin jokaisen rakennuksen sijainnin. :D
Oliko tämä kokemuksesi ajalta ennen nettiä? Mä itse nimittäin tutkin tarkkaan etukäteen kaiken infon työpaikasta ja tsekkaan vielä kuvan rakennuksesta, reittioppaasta kadut jne. Pelkään nimittäin melkein hysteerisesti juuri tuota myöhästymismokaa. Näin nettiaikakaudella se on helppoa. Tänään viimeksi olen kuluttanut aikaa tuohon, keskiviikkona on työhaastattelu :).
Jo ajalla ennen nettiä osattiin käydä ennen haastattelupäivää "tiedustelulla" ja katsomassa, missä oikea osoite sijaitsee.
Vierailija kirjoitti:
Kaikella kunnioituksella, ihan vilpittömästi ihmettelen, miten moni on kuitenkin saanut paikan, vaikka on oksentanut pöydälle, läikyttänyt kahvia pomon vaatteille tai tölväissyt tahdittomasti. Omalle kohdalle on aivan liian harvoin sattunut ns inhimillisyyttä ja aitoutta arvostavia haastattelijoita. Tunnelma on pikemminkin, että "kaikkea tekemääsi ja sanomaasi voidaan käyttää sinua vastaan".
Esimerkiksi, kun haastattelijan kysymykseen vastatessa otin esille, että terveydestä huolehtiminen on tärkeä osa työssä jaksamista... Heti venähti naama vastapuolella, "mistäs sulle on semmoista tullut mieleen????" Ai jestas sentään jos olisi ollut joku migreeni päällä, mitä heikkoutta semmoinen! Uhka! Riski! Saikuttajavaara!
Sama. Hain itse nuoruudessani KappHalliin töihin osa-aikaiseksi myyjäksi 10h/vko sopparilla.
Opiskeluni olivat siinä vaiheessa että saatoin tehdä useana päivänä viikossa myös päivisin töitä ja kerroin tämän haastattelijalle. Sanoin siis aika tarkkaan näin "Voin tehdä vuoroja myös päivisin iltojen ja viikonloppujen lisäksi" (naiivina luulin että tunnit joista maksetaan eniten ovat halutuimpia ja halusin kerto joustavuudestani vuorojen suhteen). Haastattelija suhtautui asiaan kuin olisin sanonut "Määrään sitten itse koska tulen töihin" ja kertoi että päivvuorot on kyllä varattu vanhemmille ja isompisopparisille työntekijöille. Tämä oli siis ilmeisen paha moka.
Samassa haastattelussa kysyttiin, että miten aikoisin pärjätä 10h/vko palkalla johon kerroin, että olisi aikeissa jatkaa opiskelua ja nostaa opintotukea jatkossakin. Tämäkin oli selkekästi huono vastaus ja uskoisin että oikeampi olisi ollut "poikaystäväni/mieheni rahoittaa elämiseni ja haluan käydä vaatekaupassa töissä harrastuksena". Taas kamala moka.
Tähän 10h/vko pestiin oli kaksi haastattelua joista toisen piti myymäläpäällikkö ja toinen joku aluepäällikkö joka oli keski-ikäinen mies halvassa puvussa ja lisäksi teetettiin joku ihme KappHallin oma "psykologinen" testi (myöhemmin menin armeijaan ja huomasin että oli pitkälti samanlainen kuin testi siellä). Sain siitä kiitettävän tuloksen mutta en kuitenkaan töitä.
Olin tehnyt gradua pikkutunneille. Seuraavana aamuna työhaastattelu. Testit meni aivan sumussa. Nukahdin kesken haastattelun. Kysyin lähtiessä rekrygurman edustajalta. Eivät olleet edes huomanneet että vedin hetken lukua. En saanut paikkaa. Onneksi sillä sain myöhemmin mielenkiintoisemman ja kovapalkkaisemman työn.
Jostain syystä sain mieleeni että pitäisi tuoda moa mukaan haastatteluun. Olin sitten -ei v..tu. Mistä mä löydä moan tähän hätään. Yritin katsoa tori.fi ja jopa musti&miristä. Mutta ei onnannu. Sitten ajattelin että jos toisin strutsin niin kukaan ei huomaa eroa. Arvatkaapa miten helppoa on löytää strutsi! Päädyin kuitenkin ajamaan böndelle ja lainasin yhdeltä maajussilta kukon. Ajatuksella että se käy pikkumoasta.
Eihän siitä mitään tullut. Kukko rupes kesken haastattelun kiekumaan ja mä olin vähän nolona. Selitä nyt siinä sitten että mix mun moa yhtäkkiä rupeaa kiekumaan ja kakkimaan. Jotain sopersin mut kyl ne katto vähän kummasti. En saanut paikkaa. Ens kerralla hankin kyllä oikean moan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä ollessani minulle tapahtui aina se perusjäätyminen. Menin lukkoon, enkä ymmärtänyt kysymyksiä, ja jouduin kysymään monta kertaa, että mitä sä oikein kysyit. Olin valmistautunut huolellisesti. Välillä opettelin puheen ulkoa ja välillä menin rennommin: aina sama jäätyminen. Kiusalliset hiljaisuudet todella tuttuja.
Kuin ihmeen kaupalla sain lopulta töitä ja tässä työssä pysyn varmaan loppuelämäni ajan, koska en vaan onnistu haastatteluissa. :D
voi kuule poika, näissä pärjää parhaiten olemalla vaan rento ja avoin.
Tällaisen heittoon kun itse pystyisi! Hyvä sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samassa haastattelussa kysyttiin, että miten aikoisin pärjätä 10h/vko palkalla johon kerroin, että olisi aikeissa jatkaa opiskelua ja nostaa opintotukea jatkossakin. Tämäkin oli selkekästi huono vastaus ja uskoisin että oikeampi olisi ollut "poikaystäväni/mieheni rahoittaa elämiseni ja haluan käydä vaatekaupassa töissä harrastuksena". Taas kamala moka./quote]
Tämä oli hyvä vinkki. Haluan tämän työn, koska se on mun kutsumus!
Lisäksi voisi sanoa, että on valmis pitämään lakisääteiset lomat ihan omalla ajallaan.
Nooh, mää avasin internetin ja laitoin hakemuksen ja siitä sitten suaraa rillin kautta haastatteluun.
Sit mää sanoin et mää lähtisin nyt aamujäille Hakamettää. Nooh, heitin vähän lättyä Ranen ja Timpan kaa ja sit mää palasin sanoo et kyl mää voin tulla töihin. Pyysin kuus tonnia palkaksi ja päästin loppuun viälä kunnon rehellisen manselaisen rupsun. Siinä sitten heitettiin high fivet ja haastattelija sanoi että aulatyttöä voi kiksauttaa nääs.
Enhän mää mitään kiksauttanut kun mää painelin iltajäille Karin ja Jutin kaa tiätenki ja ilta päätty Ilveksen Amarillon pokeripöytään sanmumiseen. Siitä sitten seuraavana päivänä uusi tyä alko ja jäi enemmän rahaa rillaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rane (mun nimimerkki) kirjoitti:
Nooh, mää avasin internetin ja laitoin hakemuksen ja siitä sitten suaraa rillin kautta haastatteluun.
Sit mää sanoin et mää lähtisin nyt aamujäille Hakamettää. Nooh, heitin vähän lättyä Ranen ja Timpan kaa ja sit mää palasin sanoo et kyl mää voin tulla töihin. Pyysin kuus tonnia palkaksi ja päästin loppuun viälä kunnon rehellisen manselaisen rupsun. Siinä sitten heitettiin high fivet ja haastattelija sanoi että aulatyttöä voi kiksauttaa nääs.
Enhän mää mitään kiksauttanut kun mää painelin iltajäille Karin ja Jutin kaa tiätenki ja ilta päätty Ilveksen Amarillon pokeripöytään sanmumiseen. Siitä sitten seuraavana päivänä uusi tyä alko ja jäi enemmän rahaa rillaamiseen.
Minkä paikan sait?
Kerran haastattelijalla oli boa, se oli paljon pelottavampi kuin moa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä, MOAT tarkoittaa ainakin meillä Lapissa samaa kuin mokat, on siis murresana.
"Keroppa pahimmat moat mitä oot tehny" tai "kertokaapa kaikki omat moat työhaastatteluissa". Eli kyllä on aivan murresanakin olemassa tämä.
Lappilaaaainen kirjoitti:
Siis mitä, MOAT tarkoittaa ainakin meillä Lapissa samaa kuin mokat, on siis murresana.
"Keroppa pahimmat moat mitä oot tehny" tai "kertokaapa kaikki omat moat työhaastatteluissa". Eli kyllä on aivan murresanakin olemassa tämä.
Millä ihmeen murteella moat ovat mokia? "Mokat yrittivät nousta lentoon kun Cook retkikuntineen lähestyi rantaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikella kunnioituksella, ihan vilpittömästi ihmettelen, miten moni on kuitenkin saanut paikan, vaikka on oksentanut pöydälle, läikyttänyt kahvia pomon vaatteille tai tölväissyt tahdittomasti. Omalle kohdalle on aivan liian harvoin sattunut ns inhimillisyyttä ja aitoutta arvostavia haastattelijoita. Tunnelma on pikemminkin, että "kaikkea tekemääsi ja sanomaasi voidaan käyttää sinua vastaan".
Esimerkiksi, kun haastattelijan kysymykseen vastatessa otin esille, että terveydestä huolehtiminen on tärkeä osa työssä jaksamista... Heti venähti naama vastapuolella, "mistäs sulle on semmoista tullut mieleen????" Ai jestas sentään jos olisi ollut joku migreeni päällä, mitä heikkoutta semmoinen! Uhka! Riski! Saikuttajavaara!
Sama. Hain itse nuoruudessani KappHalliin töihin osa-aikaiseksi myyjäksi 10h/vko sopparilla.
Opiskeluni olivat siinä vaiheessa että saatoin tehdä useana päivänä viikossa myös päivisin töitä ja kerroin tämän haastattelijalle. Sanoin siis aika tarkkaan näin "Voin tehdä vuoroja myös päivisin iltojen ja viikonloppujen lisäksi" (naiivina luulin että tunnit joista maksetaan eniten ovat halutuimpia ja halusin kerto joustavuudestani vuorojen suhteen). Haastattelija suhtautui asiaan kuin olisin sanonut "Määrään sitten itse koska tulen töihin" ja kertoi että päivvuorot on kyllä varattu vanhemmille ja isompisopparisille työntekijöille. Tämä oli siis ilmeisen paha moka.
Samassa haastattelussa kysyttiin, että miten aikoisin pärjätä 10h/vko palkalla johon kerroin, että olisi aikeissa jatkaa opiskelua ja nostaa opintotukea jatkossakin. Tämäkin oli selkekästi huono vastaus ja uskoisin että oikeampi olisi ollut "poikaystäväni/mieheni rahoittaa elämiseni ja haluan käydä vaatekaupassa töissä harrastuksena". Taas kamala moka.
Tähän 10h/vko pestiin oli kaksi haastattelua joista toisen piti myymäläpäällikkö ja toinen joku aluepäällikkö joka oli keski-ikäinen mies halvassa puvussa ja lisäksi teetettiin joku ihme KappHallin oma "psykologinen" testi (myöhemmin menin armeijaan ja huomasin että oli pitkälti samanlainen kuin testi siellä). Sain siitä kiitettävän tuloksen mutta en kuitenkaan töitä.
Olisit voinut pyöritellä silmiäsi ja vastata että saat tietenkin rahaa vanhemmiltasi, pappa betalar.
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti yllättyneensä, miten empatiakykyisiä haastattelijoita tässä ketjussakin on, ja mokista huolimatta saaneet paikan.
En tiedä, johtuuko alastani, mutta minulla on työsopimus loppumassa, ja olen käynyt kuudessa haastattelussa. Viisi haastattelua on ollut todella painostavia, ahdistavia ja on tuntunut just sellaiselta, että kaikki mitä sanot, on sinua vastaan. Monesti kysytty ja alettu kritisoimaan mun vastausta heti.
Ainoastaan yhdestä haastattelusta olen lähtenyt kokemuksella "olipas mukava haastattelu", mutta sitäkään en saanut.
Nykyään työnantajat/ rekrytoijat ovat olevinaan jotain jumalasta seuraavia tarjoamassa taivaspaikkaa, ja työtehtävät ovat suunnilleen rakettitiedettä, joita tekemään ei kuka tahansa kelpaakaan. Tällainen vaikutelma on minulle viimeaikaisissa työhaastatteluissa tullut.
Moat ovat sukupuuttoon kuolleita lintuja!
Uudessa-Seelannissa eli useita eri lajeja, kunnes maorit metsästävät ne kaikki pois.
Olin haastattelussa ympäristöministeriössä. Olin kyllä valmistautunut hyvin, ja olin toisessa ministeriössä töissäkin eli valtionhallinto ja ministeriöt olivat sinänsä tuttua, ja työni puolesta olin aina varsin hyvin kartalla siitä ketkä ovat ministereinä (henk. koht. en ole kiinnostunut politiikasta). No haastattelussa minulta sitten kysyttiin lopuksi että kuka on tämänhetkinen ministeri siellä. Menin yhtäkkiä aivan lukkoon, pää löi aivan tyhjää, en keksinyt yhtä ainoaa nimeä päässäni. Jouduin toteamaan että anteeksi nyt lyö aivan tyhjää, jännittää vissiin niin paljon :D Paikkaa en saanut!
Olin kaupassa x töissä, ensimmäinen työpaikkani enkä saanut jatkaa koe-aikani jälkeen kun en ollut heidän mittapuulla riittävän ripeä purkamaan kuormaa. Aika oli 30min miehillä ja naisilla 40min, ihan sama oliko perus wcpaperilava (jossa ei tosiaankaan mene kauaa) vai sekalava jossa on kaikkea sekaisin (purkkeja, karkkeja yms joidenka paikkojen etsimisessä kestää). Kokemattomana ihmisenä en tiennyt, että minulla on oikeus saada kirjallinen arviointi. Esimieheni laittoi kirjallisen arvioinnin päälle rastin ja sanoi: "mieluumin näin kuin että kirjoittaisin jotain huonoa" ja vasta vuosia myöhemmin sain kuulla, että he eivät saa edes kirjoittaa mitään negatiivista!!
Hain sitten toiseen x kauppaan töihin ihan eri ketjuun. Olin siellä tehnyt keikkatyöntekijänä paljon työvuoroja ja sen paikan vakkarit tunsivat minut ja sanoivat, että pääset varmasti tänne töihin. Sinne haki myös toinen keikkatyöntekijä ja minä mokasin. Möläytin, että tässä toisessa paikassa oli 40min aika mutta teillähän ei ole mitään aikarajoitetta lavojen purkuun (monilla meni siellä helposti yli tunti purkamisessa, jos lavassa oli paljon sekalaista tavaraa). Yritin selittää tuota, että miksi minulla ei ollut arviointia aikaisemmasta paikasta että en sen takia saanut siellä jatkaa. No en saanut paikkaa ja tämä toinen sai, joka taas oli valitettavasti aika kehno myyjäksi. Naama peruslukemilla, ei ollenkaan aurinkoinen ja sellainen "säteilevä aspa" kuten minua kehuttiin (asiakkaat sekä kollegat). Oli vielä hyvin hyvin hidas kassalla ja kollegat ihmetteli miten ihmeessä HÄN pääsi tänne töihin etkä sinä. No oma oli moka, kerrasta opin että ei saa sanoa yhtikäs mitään negatiivista aikaisempaan työpaikkaan liittyen.
Minulla on päinvastainen ongelma kuin monella täällä. Onnistun haastatteluissa jostain ihmeen syystä yleensä todella hyvin, ja saan paikan kokemukseni mukaan hyvin helposti. Ja en siis mitenkään liioittele osaamistani yms, haastattelutilanteet vain tuntuvat yleensä mukavilta ja luontevilta.
Mutta palkatuksi tulemisen jälkeen alkaakin sitten järkyttävä mokaamisen pelko, ja tarve pärjätä ja lunastaa odotukset. Tästä seuraa lamaannuttavaa kauhua, ja sen myötä jäädyn vähän väliä, varsinkin jos täytyy tehdä töitä muiden nähden, eikä vain yksin omassa huoneessa.
Mielestäni olisi kivampi mokata haastatteluvaiheessa, jos sen jälkeen voisi rentoutua...
Nimim. 6kk uudessa työssä ja edelleen tämä ongelma vaivaa
Halusin edetä urallani. Irtisanoutumalla poistuin kokonaan vahvuudesta enkä jäänyt pitkiksi tuntemattomiksi ajoiksi äitiys ja kotihoitovapaille enkä ollut päivääkään lapsen sairastelun takia pois. Pikkufirma joten tuo seikka oikeasti on saattanut olla plussa. Miettikää pienyrittäjiä joiden henkilökunta jatkuvasti äitiyslomilla ja sopivaa räätälöityä tuuraajaa ei saa mistään.