Persoonallisinta kotisi sisustuksessa?

Höyläpenkki yhdessä tavallisessa makkarissa parketin päällä, minkäs teet kun asutaan ykstasoisessa perusrivarissa, eii miesluolaa.

Vierailija kirjoitti:

Höyläpenkki yhdessä tavallisessa makkarissa parketin päällä, minkäs teet kun asutaan ykstasoisessa perusrivarissa, eii miesluolaa.

Onhan noita nähty, isoisälläni oli olohuoneessa, sen jälkeen kun muuttivat maalta kerrostaloon palveluiden ääreen.

Yöpöytänäni toimii punaiseksi maalattu mustin silhuettimaalauksin koristettu vanha Upon pyykinpesukone.

Kaikki valkoista, random-kirjaimia hyllyssä. Muumimukia lasikaapissa. Mariskoolit, tähtiä tyynynpäällisissä. Astioita kokoelmina näkyvillä, mutta ei käytössä. Keittiö ja sen rekvisiitat patalappuja myöten lähinnä koristeena.

Mintunvihreät rappuset yläkertaan. Rakastan sitä väriä yli kaiken, ja on ihanaa kävellä joka aamu yläkerran makkarista alas uuteen päivään niitä pitkin. Tulee jo aamulla hyvä mieli, vaikka muuten veetuttaisikin.

Kiillotetut auton moottorin osat. Mäntä ISOSTA koneesta ja osa imusarjaa veerasta.

Hmm minulla on noin 50-neliöinen huone (siis yksiö) missä on kuusi ikkunaa ja iso pylväs (sellainen minkä ympäri ei kädet ylety) keskellä huonetta. Ainoat huonekalut ovat punainen divaanisohva, jenkkisänky, töllö + tv-taso sekä kirpparilta löydetty 60-luvun nojatuoli, yksi matto, ei verhoja (säleverhot sentään).

On valoa, on ilmaa, on tilaa :) Jonkun mielestä kalsea mutta minusta täydellinen :)

Vierailija kirjoitti:

Antiikkihuonekaluja, jotka on rahdattu 2010-luvulla Suomeen Espanjasta/Ranskasta, ja joiden veroisia täällä ei aikanaan nähty edes aatelisten kodeissa. Uskokaa tai älkää, nämä tammesta yksityiskohtaisesti veistetyt renessanssikalusteet maksavat vähemmän kuin massiivipuukalusteet Ikeassa, jos tuntee oikeat harrastajat ja maahantuojat.

Tämän tyylinen pöytä esim oli mulla opiskellessa ruokapöytänä, nykyään maalauspöytä, maksoi 400 euroa:

https://goo.gl/images/uZtAhW

Lisäksi meillä valot on upotettu kalusteisiin ja katossa ei ole lamppuja, vain pari koristekattokruunua. Olisin hankkinut enemmän, mutta huonekorkeus ei anna myöden hankkia oikeasti hienoja kattolaitteita niin että pääsisivät oikeuksiinsa.

Mulla on myös noin 60 erilaista etiketillistä viini/viskipulloa, joista jokaisessa on kynttilä ja steariini valuu pitkin pullojen kylkiä. Nämä kaikki ovat olkkarin antiikkikalusteissa esillä katosta lattianrajaan, ja näky on melkoinen kun kaikki palavat yhtä aikaa. En tosin polta niitä usein, koska semmoinen määrä kynttilänkäryä ei ole hyväksi.

Olkkarin keskellä on flyygeli, josta haaveiltiin 20 vuotta. Kun kaikki kynttilät palavat ja mies soittaa konserttoa, tunnelma kyllä kylmää.

Toki kotiin ei uskalla tuoda tietyn ikäisiä lapsia eikä lemmikkejä, mutta se on oma valintamme. Ollaan allergisia, joten lemmikkiä ei tulisi kumminkaan.

Siis onko tämä asunto Suomessa? Minkälainen talosi on ulkopuolelta? Koko?

Meillä on paljon käsillä tehtyjä juttuja. On muutama lipasto, jotka on tehty itse. Lisäksi myös itsetehtyjä mattoja ja tyynyjä, verhot ja taulut on tehty itse. 

Kotini kokonaisuus on ainutlaatuinen. Olen sekoittanut vanhoja kirpparihuonekaluja ja uusia design-juttuja, ja kotini on täynnä kivoja, kauniita yksityiskohtia. Se tuo itselleni iloa joka päivä, kun kuljen kotona. Olen myös sisustanut kotini hyvin käytännölliseksi ja kodikkaaksi, joten tämä ei ole mikään kliininen design-sairaala, vaikka kaikki seinät ovatkin valkoiset. Minusta valkoinen on vaan ihana pohja kaikille värikkäille esineille ja huonekaluille.

Vierailija kirjoitti:

Antiikkihuonekaluja, jotka on rahdattu 2010-luvulla Suomeen Espanjasta/Ranskasta, ja joiden veroisia täällä ei aikanaan nähty edes aatelisten kodeissa. Uskokaa tai älkää, nämä tammesta yksityiskohtaisesti veistetyt renessanssikalusteet maksavat vähemmän kuin massiivipuukalusteet Ikeassa, jos tuntee oikeat harrastajat ja maahantuojat.

Tämän tyylinen pöytä esim oli mulla opiskellessa ruokapöytänä, nykyään maalauspöytä, maksoi 400 euroa:

https://goo.gl/images/uZtAhW

Lisäksi meillä valot on upotettu kalusteisiin ja katossa ei ole lamppuja, vain pari koristekattokruunua. Olisin hankkinut enemmän, mutta huonekorkeus ei anna myöden hankkia oikeasti hienoja kattolaitteita niin että pääsisivät oikeuksiinsa.

Mulla on myös noin 60 erilaista etiketillistä viini/viskipulloa, joista jokaisessa on kynttilä ja steariini valuu pitkin pullojen kylkiä. Nämä kaikki ovat olkkarin antiikkikalusteissa esillä katosta lattianrajaan, ja näky on melkoinen kun kaikki palavat yhtä aikaa. En tosin polta niitä usein, koska semmoinen määrä kynttilänkäryä ei ole hyväksi.

Olkkarin keskellä on flyygeli, josta haaveiltiin 20 vuotta. Kun kaikki kynttilät palavat ja mies soittaa konserttoa, tunnelma kyllä kylmää.

Toki kotiin ei uskalla tuoda tietyn ikäisiä lapsia eikä lemmikkejä, mutta se on oma valintamme. Ollaan allergisia, joten lemmikkiä ei tulisi kumminkaan.

Juu, vahvistan että tuollaisia huonekaluja on Ranskassa kirpputorit väärällään, koska kukaan ei nykypäivänä halua niitä ostaa. 

Meillä on koivuhalko olohuoneen matolla. Vaikka kuinka kannan sen takaisin alakerran takkahuoneen puutelineeseen, se ilmestyy seuraavan yön aikana tuohon valkoiselle villamatolle. En ole muilla nähnyt... vaikka heillä on koiriakin, joka siis meillä tuon halon tuohon kärrää.

Vierailija kirjoitti:

Agatha Christie -tuotannoista tuttua tyyliä oleva parisänky. Näin sellaisia sänkyjä Kuolema Niilillä - laivan hyteissä, ja kun ilmestyi myyntiin, eikä edes kalliilla, hinguin tänne kotiin. 

Millainen? Alkoi kiinnostaa

Vierailija kirjoitti:

Hassua tuo kirjojen glorifiointi. Kirjojen kerääminen on ihan samaa tavaran hamstraamista kuin minkä tahansa muiden esineiden.

Paitsi että niille on käyttöä. Uudelleen ja uudelleen, yllättäen, suunnittelematta.

Värien sekamelska: sinistä, punaista, keltaista ja vihreää samassa tilassa. Itse en viihtyisi valkoharmaassa asunnossa, mutta eihän tämä omanikaan varmasti monia miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua tuo kirjojen glorifiointi. Kirjojen kerääminen on ihan samaa tavaran hamstraamista kuin minkä tahansa muiden esineiden.

Paitsi että niille on käyttöä. Uudelleen ja uudelleen, yllättäen, suunnittelematta.

Meillä tietokirjallisuudelle on jossain määrin käyttöä, mutta kaunokirjallisuutta jaksan lukea äärimmäisen harvoin uudestaan. Olen tässä juuri hävittänyt kotoani kokonaisen ison kirjahyllyllisen romaaneja (ja sen kirjahyllyn kun jäi tyhjäksi), kun niitä ei koskaan tullut luettua uudestaan. Jätin talonremontointiin liittyvät tietokirjat ja jotain lapsuuteni tyttökirjoja joita en nostalgiasyistä halunnut hävittää.

Nuo pullot ja niissä olevat kynttilät on ihan peruskamaa 60-luvun opiskelijabokseista.  Steariinit ei hirveesti nykyisin enää valu.  

Toi koivuhalko olkkarissa on kyllä persoonallista.  Meillä sen virkaa pitää erilaiset räsylelut.  Ja yksi lelu, joka huutaa piip, kun sen päälle astuu.  Sitä koira vahtii erityisesti, se on oltava aina siinä näkyvillä.  Siivotessa vien ne kaikki aina lelukoriin, illalla ne on taas jo uskollisesti leviteltyinä pitkin olkkaria.

Meillä on niin pieni talo, että on pakkokin keksiä persoonallisia ratkaisuja.  En tykkäisikään asua isossa hallimaisessa asunnossa.  Enkä sellaisessa, missä olisi liian kliinistä ja tyhjää.  Ihan ajatuskin palelee.

Verhottomuus ei ole enää persoonallista, 70-luvulla ehkä oli.  Sen sijaan erilaiset hauskat verhoratkaisut on.  Meillä kyllä on ihan tavalliset valkoiset verhot kaikissa huoneissa, paitsi makuuhuoneessa, missä ne ehkä useimmilla olisi, niin meillä on keittiöruudulliset.  

Pienissä vanhanaikaisissa tiloissa meillä on sitten tavarakoreja ja laatikoita siellä täällä ja kaikenlaisia pinoja, lähinnä kirjoja.  Vanhat kirjat on intohimoni.  

Komea, itsevarma mies, joka saa sydämeni pamppaamaan kiihotuksesta.

Se että kaikki ei ole valkoista.

Värejä.